Itämeren kalan ympäristömyrkkypitoisuudet – muutokset

Esitys aiheesta: "Itämeren kalan ympäristömyrkkypitoisuudet – muutokset"— Esityksen transkriptio:

1 Itämeren kalan ympäristömyrkkypitoisuudet – muutokset
Itämeren myrkkyjen kulkeutuminen ravintoketjuun Mitä tiedämme niiden haitoista ihmisille ja ravintoketjulle? Hannu Kiviranta /

2 Tietoa useista kalalajeista
Pitoisuusseurantaa Suomessa aina 1970-luvulta nykypäivään, seuratut lajit: silakka ja hauki Useita muita kalalajeja tutkittu 2000-luvulla ahven siika kilohaili kampela pyydetty lohi made kuha särki muikku nahkiainen Hannu Kiviranta /

3 Tietoa eri ympäristömyrkyistä
”Klassiset” ympäristömyrkyt Teollisuus ja kuluttajakemikaaleja PCB-yhdisteet, kondensaattorinesteinä PBDE-yhdisteet, palonestoaineita muoveissa ja tekstiileissä PCN-yhdisteet, eristeinä, muovien lisäaineina Torjunta-aineita DDT lindaani (HCH) heksaklooribentseeni (HCB) Prosessiperäisiä, ei varsinaista käyttötarkoitusta dioksiinit (PCDD/F) PAH, polyaromaattiset hiilivedyt Raskasmetalleista Hg, Cd, Pb, teollisuusprosesseista, liikenteestä, mutta myös luonnollisesti esiintyviä Hannu Kiviranta /

4 Miksi tutkia kalojen ympäristömyrkkypitoisuuksia?
Kuluttajan suojaamiseksi EU:n komission asetus 1881/2006 asettaa enimmäismäärät tietyille vierasaineille elintarvikkeissa Suomella on poikkeus asettaa myyntiin tiettyjä kalalajeja, vaikka PCDD/F ja/tai PCB-pitoisuus ylittää enimmäismäärän, Suomella on kuitenkin pitoisuuksien seurantavelvoite ja tiedottamisvelvoite väestölle Pitoisuustietoja hyödynnetty yhtenä tekijänä määritettäessä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan toimesta kalan syöntisuosituksia ja EVIRAn asettamia poikkeuksia niihin Hannu Kiviranta /

5 Suomalaisten POP saanti
Suomalaisten päivittäinen keskimääräinen PCDD/F- ja PCB-saanti 1,5 pg WHO-TEQ/kg rp Suomalaiset altistuvat kalan kautta Vuosi Siedettävä päiväannos, pg WHO-TEQ/kg rp WHO 1998 1 - 4 EU:n elintarvikealan tiedekomitean 2001 2 Hannu Kiviranta /

6 Kalojen myrkkypitoisuustiedon hyödyntäminen
Ihmisten altistumisen tutkimiseksi Saadaan ihmisaltistuksen arviointiin tärkeää perustietoa Saadaan altistumisen mallinnuksille lähtötietoja ja tietoa validoida olemassa olevia malleja Ympäristöseurantoihin tietoa Voidaan seurata olemassa olevien päästörajoitusten vaikutusta Voidaan käyttää uusien päästörajoitusten perustaksi Saadaan ympäristömyrkkypitoisuuksien mallinnuksille lähtötietoja ja tietoa validoida olemassa olevia malleja Hannu Kiviranta /

7 Suomalainen altistuu kalasta
Pitoisuusmittauksilla tietoa altistumisen suuruudesta ja laadusta, esim. dioksiiniprofiilit ammattikalastajilla pyydetty lohi/silakka hauki lahna pyydetyn lohen/silakan syöjä hauen syöjä lahnan syöjä Hannu Kiviranta /

8 ”Klassisten” ympäristömyrkkyjen pitoisuudet pienentyneet
Pitoisuuksien huippu Itämerellä 1960-luvun loppu Pitoisuuksien nopea väheneminen aina 1980-luvun puoliväliin asti Lasku hidastunut tultaessa 2000-luvulle pienissä kaloissa Sen sijaan esim. ihmiskulutukseen käytettävässä silakassa pitoisuuksien väheneminen loppunut Esimerkiksi: Vuosi Muutos PCB-yhdisteet % Torjunta-aineet % (DDT, HCH, HCB) Raskasmetallit % (Hg, Pb) Dioksiinit (PCDD/F) % ± 0 % Hannu Kiviranta /

9 DDT ja PCB rannikkoalueen hauessa 1971-2001
Hannu Kiviranta /

10 etelänkiislan munissa
Dioksiinit, PCDD/F TEQ, ng/g rasvaa TEQ, pg/g fw etelänkiislan munissa vs. 16-18 cm silakoissa Hannu Kiviranta /

11 Ympäristömyrkkyjen pitoisuuksien väheneminen näkyy väestössä
Myös ihmisistä otetuissa näytteissä näkyy samainen pitoisuuksien laskeva trendi, tässä äidinmaitojen dioksiinien pitoisuudet Suomessa toksisinaekvivalentteina Hannu Kiviranta /

12 Itämeren kalojen dioksiinipitoisuudet 2000-luvulla
Rasvaiset kalalajit keräävät eniten myrkkyjä Perusta syöntisuositukselle syödä vaihdellen kalalajeja PCDD/F enimmäispitoisuus, 4 pg WHO-TEQ/g f.w. Huom! EI terveysperustainen ! Hannu Kiviranta /

13 Silakan dioksiinipitoisuudet 2002
Mitä vanhempi kala sitä suurempi haitallisten aineiden pitoisuus Ei kuitenkaan Suomenlahdella tässä aineistossa Alle 17 cm silakat alle enimmäismäärän Ikäkorrelaatio puuttuu Hannu Kiviranta /

14 Selkämeren silakoiden dioksiinit 2002, yksilötieto
Haitallisten aineiden pitoisuus vaihtelee eniten isoissa (vanhoissa) Alle 17 cm silakoista 80 prosenttia alittaa enimmäismäärän, käytetty syöntisuosituksen rajoituksissa perustana Enimmäispitoisuus alle 17 cm, 80 % alle raja-arvon Hannu Kiviranta /

15 Itämeren kalojen PBDE-pitoisuudet alhaisia
Rasvaisissa kaloissa eniten bromattuja tulentorjunta-aineita Kasvatetussa kalassa pitoisuudet kuin luonnon kaloissa Hannu Kiviranta /

16 ”Kotiinviemisiä” Kalaa voi syödä turvallisin mielin
Valtaosa Itämeren kaloista alittaa EU asettamat enimmäismäärät tietyille haitallisille aineille ”Klassisten” ympäristömyrkkyjen pitoisuudet pienentyneet huippuajoista Väheneminen hidastunut ja esim. dioksiinien osalta pysähtynyt Päästöjä tulee selvittää ja vähentää Tulevaisuudessa pitoisuuksiin vaikuttaa Ilmaston muutos vaikuttamalla biosysteemiin Rehevöityminen vaikuttamalla elinolosuhteisiin Hyödyntäminen vaikuttamalla kalastoon Monitorointi tärkeää Hannu Kiviranta /

17 Tietolähteitä kiittäen
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Ympäristöterveyden osasto Ravitsemusyksikkö Elintarviketurvallisuusvirasto (EVIRA) Suomen ympäristökeskus (SYKE) Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) Merikeskus (entinen Merentutkimuslaitos) Helsingin ja Jyväskylän yliopistot Naturhistoriska riksmuseet Hannu Kiviranta /