Vapaan sivistystyö ja opettajuuden olemus

Esitys aiheesta: "Vapaan sivistystyö ja opettajuuden olemus"— Esityksen transkriptio:

1 Vapaan sivistystyö ja opettajuuden olemus
Anita Malinen

2 Lähtökohtana toisenlainen ymmärrys oppijasta
-luottamus oppijan omaan potentiaaliin ja kykyyn ajatella itse - itsetoiminnallisuuden vaatimus/odotus

3 Laki vapaasta sivistystyöstä korostaa
omaehtoista oppimista, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta …ja antaa määrittää siten myös vapaan sivistystyön opettajuutta.

4 Mitä niiden toteutuminen vaatii opettajalta?
Mitä omaehtoisen oppimisen, osallisuuden ja yhteisöllisyyden periaatteet tarkoittavat opettajan työssä? Mitä niiden toteutuminen vaatii opettajalta?

5 Opettajuuden olemuksesta
-jäsentely perustuu ensimmäisen ”Kansanopiston G-voimat” –koulutuksen osallistujien tuotoksiin

6 1) Mikä on vapaan sivistystyön perustehtävä?
Miksi olemme olemassa? Perustehtävä? Arvotavoitteet? Mitkä ovat meidän tärkeät asiat?

7 I Vapaan sivistystyön tehtävästä
”…mielestäni vapaan sivistystyön opintoja ja ammatillista koulutusta tulisi jotenkin järkevästi yhdistellä ja luovasti hyödyntää opiskelijan opiskelupolulla.”

8 I Vapaa sivistystyön tehtävästä
”Olen huomannut, että puheet ammatillisesta koulutuksesta ja vapaan sivistystyön koulutuksesta nostattaa usein nopeasti pinnalle ”suuria tunteita” riippuen siitä, millaisesta toimintaympäristöstä keskusteluun osallistujat ovat tulleet.”

9 2) Opiskelijan omaehtoinen oppiminen ja kasvu Miten tätä tuetaan
2) Opiskelijan omaehtoinen oppiminen ja kasvu Miten tätä tuetaan? Mitä opettajat ajattelevat opiskelijoista? HOPSit ja OPSit

10 II Huoli opiskelijasta
”Opiskelijoitteni elämäntilanteesta ja tunnoista perillä oleminen auttaa minua opettajana arvioimaan kunkin oppimisedellytyksiä ja annostelemaan opetettavia asioita vähän sen mukaan.”

11 II Huoli opiskelijasta
”Myös opiskelijoiden jaksamisen sekä ryhmässä toimimisen arvioinnin kannalta opiskelijoitteni elämäntilanteen ja kulloisenkin vireystilan osuva arviointi säästää ylireagoinneilta, joita opettajalle saattaisi tiukan paikan tulla. Jaksan ”ymmärtää” aika pitkälle, mutta joskus täytyy palautella opiskelijoita siihen tilanteeseen missä he ovat eli opiskelijuuteen…”

12 II Huoli opiskelijasta
”Nykyään vaaditaan joka työhön tutkintopapereita ja osa porukasta yksinkertaisesti tippuu vauhdista. Mitä tulisi tehdä? Voisiko olla mahdollista, että yhteiskunnassamme löytyisi kaikille jonkinlainen paikka ja työhön voisi päästä kapeammalla koulutuksella? Olisivatko tällaiset koulutukset vapaan sivistystyön alueella ja se olisi sellainen ensimmäinen porras kohti ihmisen sisäistä kasvua ja mahdollista työpaikkaa?”

13 II Huoli opiskelijasta
”Katselen vuosisadan takaisen kansanopistonuorison kirjomia sivuja ja miten, miksi nuoret voivat nyt niin kuin mielestäni voivat, paljon esiäitejään tai -isiään huonommin. Kouluista on tullut yksinäisyyden ja kiusaamisen tyyssijoja, suoritushelvettejä, tunteiden erämaita.”

14 II Huoli opiskelijasta
”Yhteiskunnallisten asemien pitäisi olla avoimia kaikille, mutta käytännössä toimii yhteiskunta toisin, sulkemalla ihmisiä ulkopuolelleen. Jokainen vaihe nuoren koulutushistoriassa voi olla kivulias, jokainen pidetty koe hänelle tehokas diskriminaattori. Lopullisena tuomiona pois jääminen tai elämä toista huonompana.” ”Eivät syrjäytyneet ole itseään syrjäyttäneet, ja siihenkin on syy, jos joku on halunnut lopulta syrjäyttää itsensä.”

15 II Huoli opiskelijasta
”Itsekin olen opettanut menneiden vuosien aikana opiskelijoita, joiden resurssit eivät ole riittäneet koko tutkinnon suorittamiseen. Kyse ei ole ollut laiskuudesta. Tällainen tilanne vie aina paljon voimia opiskelijalta, opettajalta ja työpaikan ohjaajilta. Olisi hienoa, jos tällaisessa tilanteessa olisi tarjolla sellaista koulutusta, johon opiskelijan voisi ohjata. Se lievittäisi epäonnistumisen musertavaa tunnetta.”

16 3) PEDAGOGISET RAKENTEET
Rakenteiden pitäisi tukea opiskelijoiden omaehtoista oppimista, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä

17 III Erityistä kansanopistossa
”Sivistystehtävän toteuttamisessa keskeisiä “kansanopistoinstrumentteja” ovat yhteiset opinnot. Internaatti oppimisympäristönä puolestaan mahdollistaa monenlaiset lähestymistavat yhteisten opintojen järjestämiseen. …Voisi kysyä, ovatko internaatit muuttumassa pelkiksi opiskelija-asuntoloiksi? Tarjoavatko ne kasvun tukea, ohjausta, yhteisöllisyyden ja osallisuuden oppimisen mahdollisuuksia?...Omien opistojen kansanopisto-opintojen kehittäminen voisi saada uutta vauhtia, jos kuulisimme ideoita toinen toisiltamme - millaisia yhteisiä kansanopisto-opintoja muilla on ja millaisia kokemuksia niistä on sekä henkilökunnalla että opiskelijoilla.”

18 4) OHJAUS JA OPETUS Ohjaus pyrkii antamaan tilaa oppijan omalle ajattelulle ja ajatusten kehittelylle (”How do you know that, Kalle?” “Tell it with your own words.”). Ohjaus on aikuisen omakohtaisen prosessin tukemista sekä yksilö- että ryhmäkeskusteluin.

19 4) Opettajana ja ohjaajana vapaassa sivistystyössä
Mitä erityistä siinä on? Osaammeko hyödyntää tämän erityisyyden?

20 IV Opettajana kansanopistossa
”Olen noussut mäelle ja huomaan, että matkalla on tapahtunut kehitystä verrattuna lähtötilanteeseen. Kun nyt katson mäen toiselle puolelle, huomaan, että siellä on paljon kaikenlaista, mitä haluaisin osata, ehkä liikaakin sellaista mitä tunnen tarvitsevani. Toisaalta tuntuu, että minun pitäisikin kaivaa maata ja suunnata syvemmälle jo osaamissani asioissa. Tuntuu, että olen kadottanut näkemyksen, josko sitä on koskaan ollutkaan.”

21 IV Opettajana kansanopistossa
”Professiossa, jossa minäkin toimin, on ongelmansa: sen kokemus aliarvostuksesta ja jopa yhteiskunnallisesta mitätöinnistä on yleinen, samoin kokemus jatkuvasta epävarmuudesta. Kouluyhteisöt ovat rakenteeltaan hierarkkisia ja opetussuunnitelman sisällöt määritellään kunnallisissa ja valtiollisissa yhteyksissä ylhäältä päin, opetussuunnitelmat ja tuntijaot tulevat erilaisten hallintokuntien ja ministeriön työryhmien yhä kustannustehokkaammista aivoista. Se on kafkamainen, itseensä eksynyt maailma.”

22 IV Opettajana kansanopistossa
”Uusiutumisen tarve on ilmeinen. Tuntuu, että olen kadottamassa oman innostukseni ja se ei mielestäni ole oikein opiskelijoita kohtaan. Tässä ammatissa opettajan pitäisi olla liekki joka sytyttää opiskelijat. Mitä pitäisi muuttaa? a) asioiden sisältöjen esitystavan muuttaminen, b) tarvitsisin ehkä ammatillista tutorointia, keskustelua, näkemystä omille ideoille, c) taiteilijuuden olennaisen ymmärtäminen, jotta sen voisi välittää toisille, d) itsensä hyväksyminen e) rohkeutta hypätä tyhjään / ulos omalta mukavuusalueelta”

23 Millaista on sivistysopettajan työn erityislaatu kansanopistossa?
Paritehtävä Millaista on sivistysopettajan työn erityislaatu kansanopistossa?

24 5) ARVIOINTI Mikä on arvioinnin rooli vapaassa sivistystyössä? Kansanopistossa? Oppimisen arviointi? Oman toiminnan arviointi?

25 APOn VALTTIKORTTI: Ohjaajien oma ryhmä
Ohjaajat eri tieteenaloilta – yhteistä kiinnostus aikuisen oppimiseen ja ohjaamiseen. Ohjaajien oma ryhmä kokoontuu ennen jokaista lähijaksoa ja heti lähijakson päätyttyä (vrt. kehittävä arviointi). Voisiko tätä ideaa hyödyntää vapaassa sivistystyössä?

26 Huoli sivistyksen katoamisesta
”Katso sanaa mitä sille on tapahtumassa. Sana menettää kaiken katsomisen ja kuluttamisen pakkovallassa alkuperäistä merkitystään, ja ihminen sen myötä jää vaille itseilmaisua ja arvoa sellaisena kuin on…”

27 ”Onko tämä tie jo kuljettu loppuun ja jos niin, mikä olisi seuraava polku matkalla?”

28 ”-GRRRRRRRUUUUUUNDTVIIIIIG!!!”

29 Aikuispedagogiikan palapeli 1+4
1) Aikuisen oppijan henkilökohtainen, omakohtainen, omaehtoinen (oppimis)prosessi 2) Opetus- ja kurssisuunnitelma 3) Pedagogiset rakenteet 4) Ohjaus ja opetus 5) Arviointi

30 Asialliset asiat - viihtyminen
Tavoitteena on, että jokainen uskaltaa avata suunsa ja kysyä tarpeen mukaan. Asioita saa kummastella ja kommentoida. Asian vierestäkin saa jutella. Useiden ryhmien kanssa jonkun verran käsitelläänkin ajankohtaisia asioita ja kuunnellaan toistemme tarinoita. Tunnelma on rento ja hauskaakin pidetään. Vaatii tasapainoilua, ettei tämä vie liikaa aikaa itse asialta, mutta koen tällaisen vapaamuotoisen jutustelun erittäin tärkeäksi osaksi ryhmien toimintaa.”

31 Opiskelijoiden erilaiset tarpeet
”Opiskelijoiden odotukset kurssin annista voivat olla hyvinkin erilaisia. Toinen on tullut tehokkaasti oppimaan tarvitsemansa asian kun toinen taas on tullut pikemminkin huvin ja kenties seuran vuoksi. Tasapainoilu tiukan asiasisällön ja rennon viihtyisyyden välillä tuottaa jatkuvasti päänvaivaa minulle. Ryhmän kannalta hyvin erilaiset odotukset ja toiveet ovat hankalia.”

32 Oppijan rytmi – opettajan kurssisuunnitelma
”Kurssilaisten toiveita kannattaa kuunnella ja ottaa huomioon mahdollisuuksien mukaan.” ”Opettajan on suostuttava oppilaan oppimisrytmiin ja annettava tukensa.” ”Tyytyväisempiä opiskelijoita lähtee kurssilta, jossa on edetty hitaasti ja opeteltu vain muutama asia kuin sellaiselta, jossa opettajalla on hirveä kiire ja tarve kertoa/näyttää kaikki mahdollinen.”

33 Tutut opiskelijat, tutut toimintatavat, tutut roolit
”Näiden vuosien aikana olen tullut jo hyväksi tutuksi oppilaideni kanssa. He ovat tottuneet minun toimintatapoihini, ja meille on yhdessä kehittynyt yhteisiä rutiineja. Näistä rutiineista ja totutuissa tavoista on sekä hyötyä että haittaa. Yhteiset työt sujuvat rutiinien avulla joustavasti. Opettajana annan tietenkin opetusta, mutta muuten toimin ryhmän ”kapellimestarina” yhteisiä tehtäviä jakaessani ja tarkkaillessani. Rutiinien vaarana on se, että liikaa totuttaudumme vanhoihin toimintatapoihin. Tehtävät keskittyvät liikaa samoille henkilöille ja muut halukkaat töiden suorittajat ikään kuin unohtuvat, jos he eivät itse ilmaise omaa halukkuuttaan tehtävien tekijöiksi.”

34 Opettaja, ohjaaja, oppija, andragogi?
”Oma ammattini, kun ei ole opettamisen kanssa missään tekemisessä, mutta elämänkokemus yhdessä jooganohjauksen kanssa pistää miettimään, miten ihmiset saadaan ”heräämään” uudella tavalla ja ottamaan itsessään olevat vahvuudet käyttöön.”

35 Kansansivistäjän, sivistysopettajan työn ytimiä?
”Toisinaan opettajan näkökykyä todennäköisesti värittävät myös omat asenteet, mielentila ja tunteet. Siksi on harjoiteltava erottelukykyä niin että erottaisi oman tunnelman oppilaiden ja tunnin tilanteesta. Onneksi joogaharjoitus tekee armeliasta työtään myös ohjaajassa.” (alleviivaus Anitan)