Esittely latautuu. Ole hyvä ja odota

Esittely latautuu. Ole hyvä ja odota

Kuri- ja kuuliaisuuskulttuurista keskustelu- ja neuvottelu- kulttuuriin Merja Korhonen Joensuun yliopisto, psykologian laitos SYVE -seminaari, Joensuu.

Samankaltaiset esitykset


Esitys aiheesta: "Kuri- ja kuuliaisuuskulttuurista keskustelu- ja neuvottelu- kulttuuriin Merja Korhonen Joensuun yliopisto, psykologian laitos SYVE -seminaari, Joensuu."— Esityksen transkriptio:

1 Kuri- ja kuuliaisuuskulttuurista keskustelu- ja neuvottelu- kulttuuriin Merja Korhonen Joensuun yliopisto, psykologian laitos SYVE -seminaari, Joensuu 12/09/2008

2 ”Ottaisitteko kirjat esille.”
On matematiikan tunti. Opettaja pyytää oppilaita ottamaan kirjat esille. Oppilaat kaivavat kirjat repuistaan, paitsi Juuso ja Essi, he istuvat vain. Opettaja pyytää heitäkin ottamaan kirjansa esille. Juuso sanoo, ettei häntä huvita, hän piirtää mieluummin sarjakuvia. Essi puolestaan toteaa opettajalle, ettet sinä voi minua määrätä.

3 Miksi näin? Minkä vuoksi lapset yhä useammin kyseenalaistavat opettajan – tai ylipäätään aikuisen – auktoriteetin? Miksi lapset eivät automaattisesti tottele enää?

4 Kasvatuskulttuurin muutos
Suomalaisen kasvatuskulttuurin muutosta voi lyhyesti luonnehtia siirtymänä tottelevaisuus- ja kuuliaisuuskulttuurista keskustelu- ja neuvottelukulttuuriin (Korhonen 1999). Sukupolvien välinen hierarkia on purkautunut ja aikuiset menettäneet ylemmyytensä.

5 Sukupolvisopimus Sukupolvisopimus (sukupolvijärjestys) toimii tässä muutosta jäsentävänä käsitteenä, jolla viittaan tiettynä aikana ja tietyssä kulttuurissa vallitsevaan käsitykseen siitä, miten aikuisten ja lasten tulee - tai kuinka he voivat - käyttäytyä toisiaan kohtaan (ks. tarkemmin Alanen 2001). Vaikka sopimusta ei ole kirjattu, osapuolet ”tietävät ja tunnistavat” sen.

6 Vanha sukupolvisopimus
”Kuri- ja kuuliaisuuskulttuurissa” aikuisten sana oli laki ja ’lapsen tahto vanhemman taskussa’. Aikuiset olivat hierarkkisesti lapsia ja nuoria ylempänä. Kurittaminen ja nöyryyttäminen hyväksyttiin kasvatuskeinoina. Vanhempien ja opettajien toiminnalla oli lainsäädännöllinen pohja eikä lapsen oikeuksista - siinä mielessä kuin ne tänä päivänä ymmärretään - ollut vielä tietoakaan. Tottelevaisuus ja vaatimattomuus olivat lasta kaunistavia hyveitä.

7 Uusi sukupolvisopimus
”Neuvottelukulttuurissa” sopimuksen ytimen voi kiteyttää ajatukseen: lasta on vähintäänkin kuultava häntä itseään koskevissa asioissa. Suomen ratifioiman Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsilla on muiden ihmisten tapaan oikeus ilmaista mielipiteensä, heitä on kuultava ja heidän näkemyksiinsä on suhtauduttava vakavasti. Lasten kunniaa tai mainetta ei saa halventaa.

8 Kasvatuslapsuus Tavallisin tapa ymmärtää lapsuutta on nähdä se yhtenä elämäkaaren kehitysvaiheena - ohikiitävä, mutta sitäkin tärkeämpänä. Kasvatuslapsuuden näkökulmasta koti (perhe) on tärkeä - ellei tärkein - tekijä lapsen kehityksen kannalta. Kotiin liittyy sekä kehityksen voimavaroja että riskejä (Pulkkinen 2004). Lapset itse eivät ole huolissaan omasta kehityksestään.

9 ”Lasten lapsuus” Lapsuus on myös aikaan ja paikkaan sidottu yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ilmiö, jonka voivat jakaa vain samaan aikaan lapsuuttaan elävät ihmiset (Alanen & Bardy 1990). Lapsuus ilmiönä on suhteellisen pysyvä, mutta “henkilöstö” vaihtuu ja ”elämäntapa” muuttuu. Lasten ja aikuisten suhteet eivät ole vain perhe- tai kasvatussuhteita, vaan myös rakenteellinen osa yhteiskuntaa ja sen toimintatapaa.

10 Lasten ja aikuisten kesken
Sukupolvisopimukset asettavat lapset ja aikuiset suhteessa toisiinsa ”erilaisiin asentoihin”. Vanhassa sopimuksessa lapsi katsoo aikuista (auktoriteettia) alhaalta ylös, joskus – ellei usein - pelonsekaisesti. Uudessa sopimuksessa aikuinen kääntyy lapsen puoleen – usein ? - kuunnellen ja kysellen.

11 Kenestä pitäisi olla huolissaan?
Lapsuudesta ja nuoruudesta puhumista leimaa huolestuneisuus. On myös kysytty, kenestä täällä pitäisi olla huolissaan? Onko aikuisten helpompi puhua lasten ja nuorten ongelmista kuin tarkastella aikuisten yhteiskuntaa ja omaa ”ongelmalliseksi” käynyttä elämäänsä? Voiko näitä edes erottaa?

12 Syyt ja selitykset Lasten ja nuorten huonolle käytökselle ja pahoinvoinnille haetaan syyselityksiä. Useimmiten syyksi nähdään se, “etteivät vanhemmat enää kasvata lapsiaan”. Tilanteen uskotaan korjaantuvan, jos “aikuiset uskaltaisivat taas olla aikuisia?” Ongelmien synty sijoitetaan koteihin, ja johdonmukaisena seurauksena tästä myös vastuu tilanteen ratkaisemisesta kohdistetaan vanhemmille. Miten ymmärtää sukupolvisopimuksen muutosta?

13 Epäonnistunut sosialisaatio?
Huolen taustalta voi tunnistaa ajatuksen epäonnistuneesta sosialisaatiosta: Perheillä tulisi olla ensisijainen vastuu uuden sukupolven kasvattamisessa, mutta vanhemmuus näyttääkin olevan “hukassa”. Sosialisaation kannalta keskeinen lenkki pettää.

14 Perhe yhteiskunnassa… vai yhteiskunta perheessä?
Monet kasvatuskulttuurin muutostekijöistä asettuvat perhettä laajemman yhteiskunnallisen muutoksen kehyksiin. Sukupolvi ja sukupuolisuhteet perheissä jäsentyvät samaan tapaa kuin muuallakin yhteiskunnassa. Perhe kuvastaa aikakauden yhteiskuntaa.

15 Purkautuvat hierarkiat
Hierarkkinen järjestys on purkautunut monilla yhteiskuntaelämän alueilla: työelämä (työpaikkademokratia) sukupuolten välinen tasa-arvo asiakas-ajattelu virastoissa ja organisaatioissa kommunikaation epävirallistuminen useilla yhteiskuntaelämän alueilla

16 Mihin mureni aikuisten ylemmyys?

17 Miksi hierarkia on purkautunut? Oppimisen suunta on muuttunut
Kun ennen vanhaan lapset oppivat vanhemmilta, nyt aikuiset joutuvat usein kysymään neuvoa itseään nuoremmilta. Varsinkin Suomen kilpailukyvyn kannalta arvossa pidetyillä alueilla nuoret ovat edeltäviä sukupolvia etevämpiä, varsinaisia “kommunikaatioakrobaatteja” (Kangas 2003). Nuoret ovat jopa “edelläkävijöitä, koska kykenevät omaksumaan ja ennakoimaan kulttuurisia muutoksia” (Margaret Mead 1971).

18 Miksi hierarkia on purkautunut? Lapsikin on asiakas ja yksilö
Yksilöllisyyden huomioon ottamisesta on tullut virallinen ideologia ja toimintaa ohjaava periaate, joka koskee myös - ja ennen muuta? -professionaalista kasvatusta. Lapsuuden instituutioissa lapsikin on “asiakas”, jonka tarpeita ja toiveita pyritään kunnioittamaan (ks. Stakes 2003). ”Asiakas on aina oikeassa.” ?

19 Miksi hierarkia on purkautunut? Miten kohdella haavoittuvaa olentoa?
Tarkentunut tieto yksilön kehityksestä on johtanut lapsen haavoittuvuuden ymmärtämiseen. Ylitulkittuna tilanne voi johtaa siihen, että virheen tai ”trauman tuottamisen pelossa” lapselle ei haluta tuottaa mielipahaa. Lapsen ”tarpeille” herkistynyt aikuinen kuuntelee ja neuvottelee eikä epävarmuudessaan tai suojelun halussaan uskalla sanoa, miten tilanteessa toimitaan.

20 Miksi hierarkia on purkautunut? Kaksijakoinen suhde lapsiin
Kaikkiaan aikuismaailman suhtautuminen lapsiin ja lapsuuteen on kaksijakoista: Toisaalta lapset nähdään suojelua tarvitsevina olentoina (lapsuus ymmärretään haavoittuvaksi ja herkäksi elämänvaiheeksi). Toisaalta lapsia ja nuoria puhutellaan itsenäisinä kuluttajakansalaisina (Blake 2004). ”Epäröivästä kasvatuksesta” (ks. Kalliala 1999)

21 Miksi hierarkia on purkautunut? Lapsi - oikeuden omaava toimija
Oikeudet on ulotettu koskemaan kaikkia perheenjäseniä, myös lapsia ja nuoria. Lapsi tai nuori voi tarvittaessa kääntyä viranomaisen puoleen ohi vanhempiensa (tai ylipäätään ohi aikuisten). Vanhemmat – lapsen potentiaalisia vihollisia? Oikeudet alunperin vihollisuuksien säätelyn välineitä. (Airaksinen 1994)

22 Miksi hierarkia on purkautunut? Kurittaminen kielletty!
Kuria ja rangaistuksia koskevat säädökset ovat muuttuneet. Fyysisen rankaisemisen kriminalisoinnin myötä vanhempien ylivalta on kyseenalaistettu. Aikuiset – olivatpa he vanhempia, opettajia tai muita kasvattajia - joutuvat kontrolloimaan kurikäytäntöjään. Kiellot eivät kuitenkaan ole poistaneet kuritusta eikä pahoinpitelyjä (vrt. viime aikojen uutiset).

23 Miksi hierarkia on purkautunut? Kuumentuneet perhesuhteet
Perheen lapsiluvun pienentyminen on ‘kuumentanut’ perhesuhteita. Ilmapiiri on muutoinkin ”emootionaalistunut”. Suurissa sisarusparvissa oli pakko pitää jonkinlainen kuri ja järjestys, varsinkin kun yleisesti asuttiinkin ahtaasti. Perhesuhteet rakentuvat tunne- ja kiintymyssuhteiksi. “Vahvuuteen pakotetut naiset” vs. “hellyyteen valjastetut” äidit (ja isät)?

24 Miksi hierarkia on purkautunut? Isät tiputettu kaapin päältä
Sukupuolisopimus, ts. naisten ja miesten oikeuksia, vastuita ja velvollisuuksia koskevat käsitykset ovat muuttuneet. Jakamaton äidin hoiva on korvattu jaetun vanhemmuuden ideologialla (Vuori 2001). Isät on tiputettu ”kaapin päältä” ja äidit ovat menettäneet mahdollisuutensa vedota isään kuriagenttina tyyliin ”Antakaahan olla, kun isä tulee!”

25 Miksi hierarkia on purkautunut? Kurista kannustukseen
Monilla elämänalueilla koventunut kilpailu ja pudotuspeli muuttavat vanhempien roolia. Äitien ja isien odotetaan toimivan pikemmin kannustajina ja tukijoina kuin ”kuriagentteina” (Hoikkala 1994). Rajoista puhuminen rajoittunutta: rajat ovat muutakin kuin kieltoja ja käskyjä.

26 Miksi hierarkia on purkautunut? Uudet ihanneominaisuudet
Yksilöllistyminen on muuttanut lapsen ihanneominaisuuksia ja ”pärjäämisen” kvalifikaatioita ”Herran pelko” ei ole enää viisauden alku; kuuliaisuus ja vaatimattomuus ovat saaneet väistyä: Nyt arvostetaan hyvää itsetuntoa ja sosiaalisia taitoja. (Koski 2001) Itsetietoinen “kommunikaatioakrobaatti” ei ole välttämättä helppo kasvatettava.

27 Miksi hierarkia on purkautunut? Epätietoisuus tulevaisuudesta
Nopeasti muuttuvissa yhteiskunnissa tulevaisuus ”tyhjentyy”: on vaikea tietää millaiseen maailmaan lapsia kasvatetaan. (Dencik 1989) Epätietoisuus kasvatustavoitteista voi ilmetä epävarmuutena: jos ei kasvateta oman työn jatkajia, niin mitä sitten? Idea ”kunnonkansalaisuudesta” elää vahvana, mutta mitä ”kunnollisuus” nyt merkitsee!?

28 Miksi hierarkia on purkautunut? Koveneva kilpailu ja pudotuspeli
Myös aikuiset joutuvat kamppailemaan paikastaan (työ)markkinoilla usein perheen kustannuksella. Resursseista aika, raha ja jaksaminen usein koetuksella. (esim. Jallinoja 2000, Värri 2002) Epävakaus ja kilpailu näkyvät myös parisuhdemarkkinoilla. Löyhät perhesuhteet ja eroaminen näyttävät periytyvän sukupolvelta toiselle (Kartovaara 2007).

29 Rakenteellinen välinpitämättömyys
Tietoa lapsen/nuoren kehityksestä on käytettävissä enemmän kuin koskaan aiemmin, silti lasten/nuorten palvelut ohenevat, lapsiköyhyys lisääntyy ja mielenterveyden ongelmat kasvavat… Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tieto lapsen ja nuorten hyvän kasvun edellytyksistä näyttää jäävän katveeseen. Voidaan puhua rakenteellisesta välinpitä- mättömyydestä (ks. esim. Bardy, Salmi & Heino 2001) Lapsuus on vaarassa psykologisoitua kun sen pitäisi politisoitua.

30 Miksi hierarkia on purkautunut? Kuka (saa) lasta kasvattaa?
Perherakenteiden muutokset ja vanhemmaksi tulon moninaistuminen lisäävät neuvotteluja siitä, kuka voi ja saa kasvattaa? Lapsi/nuori ei välttämättä suostu aikuisen, “äiti- tai isäpuolen” kasvatettavaksi, vaikka aikuinen haluaisikin ottaa kasvattajan / vanhemman roolin lapsen elämässä. Kasvatuksen ammatillistuminen on osaltaan muuttanut kasvatuksen kehystä. (ks. Ritala-Koskinen 2001, Alasuutari 2003, Sutinen 2005)

31 Miksi hierarkia on purkautunut? Lapsuuden/nuoruuden häirintää?
Siirtymä perhelapsuudesta media- ja markkinavälitteiseen lapsuuteen muuttaa kasvatuksen kehystä. Markkinoiden ylivallan voi nähdä pahimmillaan lapsuuden/nuoruuden ja vanhemmuuden ”häirintänä”. Monet ennen pyhinä tai arvoituksellisina pidetyt asiat ovat arkistuneet eikä aikuisuuteen liity salaperäisyyden lumoa.

32 Miksi hierarkia on purkautunut? Aikuisuus – väljähtynyttä nuoruutta?
Nuorekkuutta arvostava ”yhdenikäisyyden kulttuuri” on himmentänyt aikuisuuden vetovoimaa. Ikäsidoksen höltyminen virittää monenikäisille paineita pyrkiä samaan nuorekkuutta tavoittelevaan kulttuuriseen ikävaiheeseen (Hoikkala 2003). Mitä muuta aikuisuus on kuin nuoruuden surkea jatke?

33 Aikuisuuden arvovalta?
Mitä tässä tilanteessa tarkoittaa vaatimus, “aikuisten pitäisi uskaltaa olla aikuisia”? Mistä puhutaan, kun vedotaan aikuisuuteen? Ylemmyyden purkauduttua vanhan sukupolvisopimuksen pohjalta toiminen on käynyt hankalaksi. Kasvatukseen tarvittava arvovalta ei lankea enää kenellekään automaattisesti: Olit sitten isä, äiti, opettaja tai muu aikuinen, arvovalta on hankittava.

34 Koulu kodin rinnalla Kasvatuskulttuurin muutos asettaa myös uudenlaisia odotuksia kodin ja koulun yhteistyölle. Perusopetuslaki 3§ velvoittaa koulun yhteistyöhön kotien kanssa. Koulun aikuiset ja välittämiseen perustuva yhteisöllinen koulukulttuuri voivat tuoda jäsennystä ja turvaa lapsen arkeen - niillekin, joiden kotona ”elämä lepattaa”.

35 Varminta on aloittaa itsestä!
Uudenlaista kasvatuskulttuuria luodaan kaikkialla siellä missä lapset/nuoret ja aikuiset kohtaavat. Ratkaisuja on etsittävä monilta yhteiskunnan ja kulttuurin tasoilta, aina toimijan näkökulman mukaan. Varminta on aloittaa itsestä - äitinä, isänä, opettajana, kasvattajana ja myös kansalaisena. Toivoa antaa se, että ”uusi sukupolvisopimus” sisältää ajatuksen ikäryhmien välisestä kunnioituksesta ja kuulemisesta.

36 Tärkeintä ehkä sittenkin…
Välittämisen välittäminen


Lataa ppt "Kuri- ja kuuliaisuuskulttuurista keskustelu- ja neuvottelu- kulttuuriin Merja Korhonen Joensuun yliopisto, psykologian laitos SYVE -seminaari, Joensuu."

Samankaltaiset esitykset


Iklan oleh Google