Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu

Esitys aiheesta: "Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu"— Esityksen transkriptio:

1 Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu
Näkövammaisten liitto ry / oikeuksienvalvonta Juristien webinaarisarja Osa II henkilökohtainen apu Avustava lakimies Elina Ketonen Oikeuksienvalvontalakimies Elli Björkberg

2 Mihin henkilökohtaista apua voidaan myöntää? 1/2
VPL 8 c § 1 mom.: Henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella: päivittäisissä toimissa työssä ja opiskelussa harrastuksissa yhteiskunnallisessa osallistumisessa tai sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä (ystävyys- ja sukulaisuussuhteiden ylläpitäminen) VPL 8 c §:n 3 mom.: vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen päivittäisistä toiminnoista eikä avuntarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista  ks. ikärajauksesta myöhemmin  Olennaista on toistuvasti ilmenevä välttämätön avun tarve

3 Mihin henkilökohtaista apua voidaan myöntää? 2/2
Päivittäiset toimet = toimintoja, joita ihmiset elämässään tekevät joka päivä tai harvemmin, mutta kuitenkin toistuvasti tietyin aikavälein, esim. liikkuminen pukeutuminen ja henkilökohtainen hygienia ruokahuolto kodin siisteydestä huolehtiminen asioinnit, kuten kaupassa käyminen tai viranomaisessa asioiminen lasten vieminen päiväkotiin ja lasten päivittäisiin toimiin osallistuminen - HUOM! Päivittäisiä toimia on myös kodin ulkopuolella (esim. kohdat 5. ja 6.) Avun välttämättömyyttä on arvioitava ottamalla huomioon henkilön mielipide sekä hänen yksilöllinen avuntarpeensa ja elämäntilanteensa kokonaisuudessaan Avun käyttäjällä on oikeus itse määritellä mihin tavanomaisiin elämäntoimintoihin / missä hän käyttää avustajaa Kunnan on käytettävä yksilöllisiin tarpeisiin perustuvaa harkintaa!

4 Oikeuskäytäntöä / päivittäiset toimet 1/2
KHO T 1251: 69v yksinasuva mies, jolla seuraavat diagnoosit: keuhkoahtaumatauti, uniapnea, verenpainetauti, diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta, ruusu, nivelrikkopolvessa ja lonkkaproteesi. Haki henkilökohtaista apua siivoukseen ja pyykkihuoltoon henkilökohtaisena apuna. Viranhaltija: siivous ja pyykkien pesu ei kuulu HA:n piiriin. Asia käsiteltiin toimeentulotukiasiana HaO + KHO: kyllä kuuluu HA:n piiriin. Mikäli VPL:n edellytykset henkilökohtaiselle avulle täyttyvät, hakemusta ei voi hylätä sillä perusteella, että hakijalla on oikeus saada palvelu muuna sosiaalihuollon palveluna, kuten tässä tapauksessa ehkäisevän toimeentulotuen avulla. Kysymys myös siitä täyttyikö hakijan kohdalla vaikeavammaisuuden edellytys. JAOSTO: hakija ei ole vaikeavammainen henkilö. Itsenäinen suoriutuminen arjen toiminnoissa perussairauksista huolimatta on arvioitu onnistuvan ilman toisen henkilön apua. HaO + KHO: Valittajalla selvitysvastuu riitauttamistaan seikoista (valittaja ei ole esittänyt lääkärinlausuntoa tms. ja riitauttanut palvelusuunnitelmaan kirjatun vasta hallintoprosessissa). Viranomaisen kylläkin osoitettava hakijalle mistä seikoista tarvitsee selvitystä. Valittaja tarvitsee palvelusuunnitelman perusteella toisen henkilön apua ainoastaan yksittäisiin kotitaloustöihin. Valittajan avuntarve ei ole VPL 8c § vaatimalla tavalla toistuvaa, joten ei oikeutta henkilökohtaiseen apuun. Hakemuksen ja näytön merkitys! Siivous- ja pyykkihuolto kuuluvat HA:n piiriin! HA suhde muihin sosiaalihuollon palveluihin!

5 Oikeuskäytäntöä / päivittäiset toimet 2/2
KHO T 2350: Hakijalla näkö- ja kuulovamma (HL 20) ja lisäksi kaatumisen johdosta selkänikaman kompressiomurtuma, krooninen selkäkipu, muutos lannerangan alaosassa, homeallergia ja astma. Hakenut henkilökohtaista apua 2-3 h/vko palvelusetelillä siivoukseen ja isompien kauppaostosten tekemiseen. Siivousapua tarvitsee koska etukumarat asennot ja nostot sekä kiertoliikkeet ovat hankalia eikä pysty kantamaan painavia mattoja. Palvelusuunnitelmaan kirjattu että hakija pystyy tekemään pienen siivouksen muta tarvitsee apua lattian pesuun ja mattojen tuuletukseen ja tarvitsee apua tehdessään muutaman viikon välein ostoksia isossa marketissa (tavaroiden tunnistaminen). Muutoin ei tarvitse apua kodin ulkopuolisessa toiminnassa. VIRANHALTIJA + JAOSTO: hakemus hylätty Selkäkivusta huolimatta hakija täysin itsenäinen päivittäisissä henkilökohtaisissa toimissa, eikä tarvitse niissä apua. Lisäksi pystyy valmistamaan ruokaa ja tekemään pienen siivouksen. Kuljetuspalvelu on myös myönnetty. Toimintakyky ja tarvittavan avun vähäisyyden perusteella hakijaa ei ole pidettävä vaikeavammaisena. HaO + KHO: Kumosi ja palautti asian jaostolle. On selvää että hakijan toimintakyky on sairauksien vuoksi heikentynyt siten, että hän välttämättä tarvitsee apua mattojen tuulettamisessa, lattian pesussa ja isompien kauppaostosten tekemisessä. Hakija on näin ollen tavanomaisten päivittäisten elämän toimintojen kannalta vaikeavammainen henkilö. Hakemusta ei ole voinut hylätä ilmoitetuilla perusteilla. Avun vähäisyys! Aistivamma ja muita sairauksia!

6 Oikeuskäytäntöä – työ / opiskelu vaihto-opiskelu
KHO 2019:134 vuosikirjaratkaisu: Maisterin tutkintoa opiskeleva A tuli valituksi lukukauden ajaksi opiskelijavaihtoon Norjassa. Viranhaltija hylkäsi hakemuksen saada henkilökohtaista apua 12 h / vrk ko. ajaksi. Jaosto hylkäsi oikaisuvaatimuksen. HaO hylkäsi valituksen, koska avun järjestäminen vaihto-opiskeluun ei kuulunut VPL:n mukaan kunnan erityiseen järjestämisvastuuseen, kyseessä oli määrärahasidonnainen palvelu. KHO:n päätös: A oli VPL 8 § 2 mom. tarkoittama vaikeavammainen henkilö. Vaihto-opiskelua oli pidettävä säännöksessä tarkoitettuna opiskeluna ja tavanomaisena elämän toimintona. Unionin kansalaisena A:lla oli oikeus vedota asuinvaltiotaan vastaan siihen, että valtio rajoittaa hänen liikkumisvapauttaan opiskelutarkoituksessa, kun se jättää myöntämättä apua. KHO kumosi viranhaltijan, jaoston ja HaO:n päätökset. Asiaa ei palauteta yksilöasianjaostolle uudelleen käsiteltäväksi, vaan asia tulee ottaa käsiteltäväksi, jos A tekee uuden hakemuksen.

7 Oikeuskäytäntöä – työ / opiskelu rajanveto työ / harrastus
KHO T 1243: Vaikeavammainen henkilö oli hakenut henkilökohtaista apua mm. taiteilijatyöhönsä. Henkilö oli ammatiltaan kuvataiteilija. Hän oli työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta harjoitti ammattiaan edelleen mahdollisuuksien mukaan. Työskentely tapahtui erillisellä työhuoneella. Kunta katsoi, että taiteen tekeminen oli harrastus, joten tähän tarkoitukseen ei myönnetty erikseen tunteja. Päätös: Kun otetaan huomioon, että henkilö on ammatiltaan kuvataiteilija ja että hän pyrki toimintakykynsä rajoissa jatkamaan edelleen työskentelyä ateljeessaan, taiteellisessa työskentelyssä on hänen kohdallaan kyse sellaisesta VPL:n tarkoittamasta työstä, jota varten on myönnettävä henkilökohtaista apua siinä määrin, kun henkilö sitä välttämättä tarvitsee.

8 Oikeuskäytäntöä / harrastukset vähäinen mutta toistuva avun tarve
KHO T 4293: A oli hakenut henkilökohtaista apua kalareissuilleen. A harrasti kalastusta muutaman kerran vuodessa, eikä se ollut mahdollista ilman ulkopuolista apua. Kunta hylkäsi hakemuksen, koska kalastuksessa avustamisen ei ole voitu katsoa olevan välttämätöntä ja toistuvasti tapahtuvaa. HaO muutti kunnan päätöstä siten, että A:lle oli myönnettävä henkilökohtaista apua harrastustoimintaa varten 30 t / v. HaO :n mukaan myöntäminen ei edellytä, että avun tarpeen olisi oltava erityisen runsasta. Ratkaisevaa on avun tarpeen välttämättömyys ja jatkuvuus. Myös määrällisesti vähäisempi, mutta kuitenkin toistuvasti ilmenevä, välttämätön avuntarve on peruste avun myöntämiseksi. Henkilön avun tarve oli vähäinen, mutta kuitenkin vuosittain toistuva. KHO pysytti HaO:n ratkaisun.

9 Henkilökohtainen apu / lomamatkat
Vaikeavammaisella henkilöllä on oikeus saada henkilökohtainen avustaja virkistysluonteiseen lomamatkaan Sen katsotaan kuuluvan tavanomaiseen elämään Asiassa ei ole merkitystä sillä, onko lomamatka tarpeellinen tai tarkoituksenmukainen vaikeavammaiselle henkilölle Lomamatkan tavanomaisuutta arvioitaessa huomiota on kiinnitettävä sekä matkan luonteeseen että vaikeavammaisen henkilön yksilöllisiin tarpeisiin ja olosuhteisiin Arviotavaksi siis tulevat: Mitä ihmiset yleensä tekevät Mitä kyseessä olevan ikäiset ja samassa asemassa olevat ihmiset yleensä tekevät Mitä vaikeavammainen henkilö on itse tehnyt ja harrastanut Viranhaltijan on aina ratkaistava asia yksilöllisin perustein: kunta ei voi yleisohjeellaan rajoittaa korvauksen myöntämistä esim. siten, että oikeus korvaukseen syntyisi vasta tietyn ajanjakson jälkeen edellisestä matkasta

10 Oikeuskäytäntöä / lomamatkat tavanomaisuus
KHO T 3786: A haki henkilökohtaista apua 150 lisätuntia ja avustajan matka- ja majoituskustannusten korvaamista Thaimaan matkalle. Kunta hylkäsi hakemuksen. HaO hylkäsi valituksen: vaikka vastaavat matkat ovat yleisiä, lomailua Thaimaassa ei ole katsottava tavanomaiseksi elämäntoiminnoksi. Päätös: Avun tarkoitus on auttaa henkilöä toteuttamaan valintojaan. Apua voi olla tarpeen järjestää ulkomaan matkojen ajaksi. A oli aikaisempina vuosina matkustellut toimintakykynsä ollessa parempi. A:n toimintakyvyn puolesta ajankohta olisi nyt hyvä. Matkalla olisi kuntoutuksellisesti positiivisia vaikutuksia. Matkan tavanomaisuutta arvioitaessa ratkaisevaa merkitystä ei voida antaa vain matkan luonteelle: arviointi tulee tehdä myös yksilöllisten tarpeiden ja olosuhteiden perusteella. Thaimaan matkaa voitiin pitää A:n tavanomaisena elämän toimintona. Avustajan matkasta johtuvia matka-, majoitus- ja pääsymaksukuluja oli pidettävä välttämättöminä kuluina, jotka tuli korvata kohtuullisen määräisinä. KHO kumosi HaO:n ja jaoston päätökset ja palautti asian jaoston käsiteltäväksi.

11 Oikeuskäytäntöä / lomamatkat tavanomaisuus / toistuvat matkat
KHO T 3783: Kunta hylkäsi A:n hakemuksen henkilökohtaisen avustajan matkakustannusten, 828,17 €, korvaamisesta sekä 30 lisätunnin myöntämisestä Brasilian 2 viikon lomamatkalle lokakuussa A:lle oli jo aikaisemmin myönnetty tammikuussa 2016 tehdylle Alicanten noin 3 viikon lomamatkalle korvausta avustajan kuluihin ja myönnetty lisätunteja 30 h. HaO hylkäsi A:n valituksen. Päätös: Ulkomaan lomamatka, josta aiheutuneita henkilökohtaisen avustajan kustannuksia haetaan korvattaviksi, voi sinänsä kuulua VPL:n 8 §:n 2 momentin mukaisiin tavanomaisiin elämäntoimintoihin. Lisäksi on arvioitava, ovatko korvattavaksi vaaditut avustajan matkakustannukset VPL:n tarkoitetulla tavalla välttämättömiä ja kohtuullisia. A:lle oli myönnetty tehdylle Alicanten lomamatkalle korvausta avustajan kuluihin ja myönnetty lisätunteja 30 h. Täten nyt vaadittujen kustannusten korvaamista ja avustajan lisätuntien myöntämistä samana vuonna tehdylle Brasilian matkalle ei voitu enää pitää VPL:ssa tarkoitettuina välttämättöminä tai tarpeellisina, tavanomaiseen elämän toimintoihin kuuluvina kuluina, jotka kunta olisi velvollinen korvaamaan. KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.

12 Henkilökohtaisen avun rajoitukset
Henkilökohtainen apu ei tule kyseeseen: 1. Avun tarpeet perustuvat pääosin hoivaan, hoitoon ja valvontaan - Huom. pelkkä näkövammaan liittyvä avuntarve ei koskaan ole hoivaa, hoitoa eikä valvontaa 2. Kyse on pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista johtuvasta avun ja tuen tarpeesta 3. Hyvin vaikea- tai monivammaisen henkilön huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein 4. Henkilö on jo palvelu- tai hoidontarpeensa perusteella laitoshoidossa - Tästä huolimatta myös laitoshoidossa oleville vaikeavammaisille henkilöille tulee mahdollistaa sosiaalisten suhteiden ylläpito ja yhteiskunnallinen osallisuus

13 Oikeuskäytäntöä / avun rajoitukset
KHO T 4536: Vaikeavammaisella A:lla oli alaraajahalvaus. Hänelle oli myönnetty henkilökohtaista apua useamman vuoden ajan. A:n avun tarve oli tilapäisesti lisääntynyt olkapääleikkauksen seurauksena, ja hän oli hakenut avun lisätunteja leikkauksen jälkeiseen toipumiseen 3 kk:n ajalle. Viranhaltija oli hylännyt hakemuksen lisätunneista. Sen sijaan A:ta oli ohjeistettu hakemaan kotihoitoa ja kotihoidon tukipalveluita. Kunnan sosiaali- ja terveyslautakunnan jaosto oli hylännyt A:n viranhaltijan päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen ja HaO valituksen. Oikeudellinen arvio / KHO: A:n olkapääleikkauksen seurauksena tilapäisesti lisääntynyttä avun tarvetta ei ollut pidettävä VPL:n 8 c §:n 3 mom. tarkoitettuna pitkäaikaisen tai etenevän vamman/sairauden johdosta välttämättömänä ja toistuvana avun tarpeena. Lisäksi A:n leikkauksesta toipumiseen tarvitsema lisäapu oli ollut pääosin hoivan ja hoidon luonteista. Näin ollen A:n hakemus henkilökohtaisen avun lisätunneista oli voitu hylätä.

14 Henkilökohtaisen avun määrä 1/5
VPL 8 c § 4 mom.: Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee.  Laissa ei määritellä minimi- tai enimmäistuntimäärää: arviointi tulee tehdä yksilöllisen tarpeen perusteella VPL 8 c § 5 mom.: Harrastuksia, yhteiskunnallista osallistumista ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämistä varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 h / kk, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta. Kyseessä vähimmäismäärä: tarvittaessa perustellusta syystä tuntimäärä voi aina olla suurempikin Erityistilanteissa mahdollista myöntää myös vähemmän kuin 30 h / kk. Tällöin kunnan perusteltava, millä tavoin vähimmäismäärää vähäisempi tuntimäärä kattaa välttämättömän avun tarpeen Huom. Palvelusuunnitelma keskeisessä asemassa  suunnitelman laatimisen yhteydessä on hyvä arvioida avun tarve ja sen määrä kaikilla elämänalueilla

15 Henkilökohtaisen avun määrä 2/5
Avun määrää arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon: VPL 1 §: Lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä PL 19 §: Turvataan jokaisen oikeus välttämättömään huolenpitoon sekä riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin YK:n vammaissopimus, 19 artikla: Sopimuspuolet varmistavat, että vammaisten henkilöiden saatavissa on yhteiskunnan tukipalveluja, mukaan lukien henkilökohtainen apu, jota tarvitaan tukemaan elämistä ja osallisuutta yhteisössä ja estämään eristämistä tai erottelua yhteisöstä palveluilla turvattava jokaiselle ihmisarvoinen elämä sekä edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Ihmisarvoinen elämä tarkoittaa perustarpeiden tyydyttämisen lisäksi esim. sosiaalisten suhteiden ylläpitoa sekä mahdollisuuksia tehdä valintoja ja toteuttaa eri tavoin itseään.

16 Henkilökohtaisen avun määrä 3/5
Henkilökohtaista apua myönnetään kuukausikohtaisesti Kunnalla ei ole velvollisuutta jaksottaa avun tunteja 1 kk:ta pidemmälle ajanjaksolle Joissain tapauksissa saattaa olla mahdollista jaksottaa tunteja kohtuullisina mukautuksina (yhdenvertaisuuslaki 15 § 1 mom. ja YK:n vammaissopimus artiklat 2 ja 5 3-kohta) Räty, Tapio: Vammaispalvelut, s Kynnys ry, 5. uud. p. 2017: ”Henkilökohtaisesta avusta päätettäessä myönnettävää tuntimäärää mitoitettaessa on otettava huomioon palvelusuunnitelmassa määritelty yksilöllinen avuntarve sekä vaikeavammaisen henkilön elämäntilanne kokonaisuudessaan. Avun välttämättömyyttä ja henkilökohtaisen avun laajuutta arvioitaessa on otettava huomioon henkilön saamat muut palvelut, käytössä olevat apuvälineet tai apuvälineet, jotka olisivat mahdollisesti myönnettävissä ja käytettävissä sekä myös henkilön elämäntilanne ja perhesuhteet. Huomioon on lisäksi otettava vammaisen henkilön oma mielipide ja käsitys asiasta.”

17 Henkilökohtaisen avun määrä 4/5
Vammaispalvelujen käsikirjassa / paljonko henkilökohtaista apua myönnetään? Vammaispalvelulain 8 c § on säännökset siitä, miten paljon henkilökohtaista apua on myönnettävä. Avun määrän arviointi on sidoksissa perustuslaissa säädettyyn jokaisen oikeuteen välttämättömään huolenpitoon eli ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan sekä riittävien palvelujen turvaamiseen jokaiselle. Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa lähtökohtana pidetään sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Koska ihmisarvoisen elämän edellytysten täyttyminen edellyttää myös muiden inhimillisten tarpeiden kuin perustarpeiden tyydyttämistä, on huomiota kiinnitettävä myös erilaisiin sosiaalisiin tarpeisiin vastaamiseen sekä vaikeavammaisen henkilön mahdollisuuksiin toteuttaa itseään. Avun määrää määriteltäessä on ensin arvioitava yksilöllisesti, miten paljon apua vaikeavammainen henkilö välttämättä tarvitsee. Kun on määritelty välttämätön apu, voidaan siirtyä arvioimaan sitä, minkälainen tuntimäärä tuon välttämättömän avun tarpeen kattaa. Välttämättömiä tuntimääriä arvioitaessa keskeisessä asemassa on palvelusuunnitelma. Palvelusuunnitelman laatimisen yhteydessä on syytä arvioida henkilökohtaisen avun tarve kaikilla elämänalueilla. Tässä voidaan käyttää apuna erilaisia avuntarpeen kartoitusmenetelmiä. Palveluasumisen tai asumispalvelun piirissä oleville vaikeavammaisille henkilöille on järjestettävä henkilökohtaista apua myös kodin ulkopuolisiin päivittäisiin toimiin heidän välttämätöntä avuntarvettaan vastaavalla tavalla. Riippumatta järjestämistavasta, vaikeavammainen ihminen itse päättää siitä, mitä, missä, milloin ja miten hän saa henkilökohtaista apua ja sekä siitä, kuka häntä avustaa.

18 Henkilökohtaisen avun määrä 5/5 lisätunnit
Vaikeavammaisella henkilöllä on oikeus, palvelusuunnitelman estämättä, hakea esim. muuttuneiden olosuhteiden perusteella lisätunteja Lisätunneilla turvataan välttämätön avun tarve HUN:n puheenjohtajan esiintuomia haasteita: Henkilökohtaisen avun lisätuntien saaminen on liian vaikea Esim. HUN:n avustajapalvelu joutuu jopa osin tekemään kuntien vastuulle kuuluvaa työtä, koska kunnat eivät läheskään aina myönnä tunteja riittävästi. Erityisesti lisätuntien saaminen on niin haastavaa, että vammaiset henkilöt joutuvat usein turvautumaan vapaaehtoisauttajiin ja läheisiinsä ja ystäviinsä saadakseen välttämättömän avun Huom! Kuljetuspalvelun saattajapalvelu vrt. henkilökohtainen apu Lisätuntien tarpeen ja myönnetyn avun riittämättömyyden näyttäminen avainasemassa Huom! Ikäihmisten ensimmäiset hakemukset, avun määrä heti kohdalleen! Neuvontavelvollisuudella tärkeä rooli ensimmäistä palvelusuunnitelmaa tehtäessä

19 Hakemuksen sisältö 1/2 Hakemuksessa selvitetään, missä toiminnoissa hakija tarvitsee apua (esim. ruuanlaitto, kaupassa käynti, siivous, harrastaminen) Hakemuksessa selvitetään, mitä hakija tosiasiallisesti näkee. Haitta-asteen ilmoittaminen ei riitä!  Ei näin: "Näkövamman vuoksi kaikkien kodin askareiden tekeminen on lähes mahdotonta. Näkövamman vuoksi esim. postin lukeminen, asiointi jne. on mahdottomuus.” Hakemuksessa ilmoitetaan, kuinka paljon hakija tarvitsee apua Apuna voi käyttää oman avun tarpeen arviointia koskevaa päiväkirjaa: henkilö kirjaa 4-14 päivän ajalta ylös kaikki ne tapahtumat, joissa hän on tarvinnut, käyttänyt tai saanut toisen ihmisen apua. Mitä apua saa perheenjäseniltä. Läheisten antama apu ei kuitenkaan tarkoita itsenäistä suoriutumista! Kuntien hakulomakkeissa on usein liian vähän tilaa kirjoitustilaa  liitteeksi kannattaa aina laittaa myös itse kirjoitettua tarpeellista selvitystä

20 Hakemuksen sisältö 2/2 Vaikka hakemuksen tekemisessä avustaisi kuntoutusohjaaja, hakemus olisi hyvä näyttää myös NKL:n oikeuksienvalvonnan asiantuntijalle (panosta hakemukseen!) Palvelusuunnitelman kirjauksilla myös suuri merkitys! Lääkärinlausunnossa todettavia asioita, esim.: näkeekö potilas lukea postiaan apuvälineiden avulla tai ilman selviytyykö potilas itsenäisesti kodin arkiaskareista (mm. ruoanlaitto ja siivous) kodin ulkopuolella liikkuminen kulkuvälineillä tai jalkaisin asiointi: miten potilas selviytyy esim. kaupassa/apteekissa, näkeekö tuotteiden hinnat, tuoteselosteet, vuoronumerot tarvitseeko potilas avustajaa työhön tai opiskeluun selviytyykö potilas harrastuksessa itsenäisesti vaikuttavatko valaistuserot toimintakykyyn Lapsen/nuoren kohdalla: apu vapaa-aikaan tukee itsenäistymistä ja selviytymistä kodin ulkopuolella (ks. lisää myöhemmin)  Ks. Potilaana näkövammainen esite:

21 Vaikeavammaisuus Henkilökohtaisen avun ulkopuolelle ei ole suljettu diagnoosin, vamman / sairauden laadun tai iän perusteella mitään ryhmää! Olennaista: henkilö vamman / sairauden vuoksi välttämättä tarvitsee toisen henkilön apua tavanomaisista elämäntoiminnoista suoriutumisessa Esim. näkövammaiset henkilöt voivat selviytyä itsenäisesti tutussa ympäristössä, mutta kodin ulkopuolella tarvitsevat välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua  välttämätön tarve apuun on rajattua ja voi esiintyä pääasiassa esim. kodin ulkopuolella Avun tarvetta arvioitaessa on tärkeää selvittää, selviytyykö henkilö päivittäisistä toimista, työstä / opiskelusta, harrastuksista, yhteiskunnallisesta osallistumisesta, sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisestä ilman toisen henkilön apua vai ei Vaikeavammaisuutta sekä avun tarpeen laajuutta on arvioitava aina eri toimien osalta erikseen!

22 Voimavaraedellytys ja itsemääräämisoikeus 1/3
VPL 8 c § 2 mom.: Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa Vaikeavammaisen henkilön on itse pystyttävä määrittelemään avuntarpeensa sekä se, miten ja millä tavoin välttämätön avuntarve voidaan järjestää (vrt. lähiomaisen rooli) Voimavaraedellytyksen tarkoituksena on varmistaa, että henkilön itsemääräämisoikeus ja tahto toteutuvat silloin, kun hän käyttää avustajaa HE: sellaisten henkilöiden apu, joiden avun tarve perustuu pääasiassa hoivaan, hoitoon ja valvontaan, tulee toteuttaa muulla tavoin (= avun tarvetta määrittelevät muut kuin vaikeavammainen henkilö itse) Vaikeavammaisen henkilön on pystyttävä muodostamaan oman mielipiteensä ja hänen on ymmärrettävä asian kannalta merkitykselliset ratkaisut

23 Voimavaraedellytys ja itsemääräämisoikeus 2/3
Viranomaisen on avustettava ja autettava vaikeavammaista henkilöä ilmaisemaan oma käsityksensä palvelutarpeestaan ja sen toteuttamistavoista  henkilön ei tarvitse kyetä määrittelemään avun tarvettaan ilman apua ja tukea Esim. se, että henkilö ei kommunikoi puheella, ei vielä merkitse sitä, ettei henkilö pysty VPL:n tarkoittamalla tavalla ilmaisemaan tahtoaan ja häneltä puuttuu voimavaroja määritellä avun sisältö ja sen toteutustapa Henkilön ei tarvitse määritellä tarvitsemaansa apua sanallisesti: hän voi tehdä sen hyödyntämällä esim. kuvia tai valokuvia Tarvittaessa viranomaisen on kiinnitettävä huomiota omaisten / läheisten käsityksiin siitä, mikä on henkilön oma tahto, mutta määrittely ei voi perustua pelkästään heidän näkemyksiinsä Huom. iäkkäät kuulo-näkövammaiset henkilöt

24 Voimavaraedellytys ja itsemääräämisoikeus 3/3
Voimavaraedellytys voi täyttyä osittain: henkilöllä voi olla voimavaroja määritellä oma avuntarpeensa esim. vapaa-ajan toimissa, muttei kaikissa päivittäisissä toimissa (ks. KHO 2016:7 vuosikirjaratkaisu) Avun myöntämisen esteenä ei voi olla se, ettei henkilö selviä itsenäisesti työnantajavelvoitteista. Tällöin apu on järjestettävä muulla järjestämistavalla Avun saannille ei ole esteenä se, että vaikeavammainen henkilö saa tai voisi saada joitain palveluja esim. tuetussa asumisessa Esim. tuetun asumisen palvelut voivat olla henkilölle sopimattomia tai riittämättömiä  Olennaista on, että henkilö pääsee osallistumaan ja toteuttamaan omia valintojaan

25 Henkilökohtainen apu ja ikääntyminen 1/2
Rekisteröityjen näkövammaisten (THL:n Näkövammarekisteri) keski-ikä (mediaani) on 79 vuotta. Uusien rekisteröityjen keski-ikä vuonna 2017 oli 83 vuotta Silmänpohjan rappeumatauti ja glaukooma ovat yleisimpiä näkövammaisuuden aiheuttajia länsi-maissa Yksi tyypillinen NKL:n oikeuksienvalvonnan asiakas on syrjäseudulla yksinelävä elämänsä ensimmäiset 80 vuotta näkevänä elänyt nainen, joka näkövammautuu silmänpohjan rappeumataudin seurauksena yli 80-vuotiaana (ei näkövammais-taitoja, ei tietoa / kokemusta vammaispalveluista) VPL 8 c § 3 mom.: Henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman / sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 mom. tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista

26 Henkilökohtainen apu ja ikääntyminen 2/2
Oikeus henkilökohtaiseen apuun ei ole sidottu tiettyyn ikään: Merkitystä ei ole sillä, missä elämän vaiheessa henkilö on vammautunut / sairastunut Ikääntyneillä vaikeavammaisilla henkilöillä sekä ikääntyneenä vaikeasti vammautuneilla on oikeus henkilökohtaiseen apuun samoin kuin muillakin vaikeavammaisilla henkilöillä Vaikeavammaisen henkilön ikääntyessä tulee arvioida, liittyykö lisääntynyt / uusi toimintarajoite olemassa olevaan vammaan / sairauteen vai onko kyse ikääntymiseen liittyvästä sairaudesta ja toimintarajoitteesta Pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista / toimintarajoitteista johtuvaan avun ja tuen tarpeeseen vastataan sosiaalihuoltolain palveluilla

27 Ikärajaus / oikeuskäytäntöä KHO 2016:197
KHO 2016:197 vuosikirjapäätös: Vuonna 1931 syntynyt henkilö, jolla perussairautena verenpainetauti. Silmänpohjan ikärappeuma todettu 80-vuotiaana ja silmien näkökyky heikentynyt nopeasti parissa vuodessa niin, että vasen silmä täysin sokea, ja oikealla silmällä näkee hahmoja. Henkilö haki henkilökohtaista apua näkövamman perusteella. HaO: ”Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa silmänpohjan-rappeuma on valittajaa koskevan lääkärinlausunnon perusteella iästä johtuva sairaus ja valittajan silmänpohjanrappeumasta johtuva avuntarve on lisääntynyt huomattavasti vasta noin 80 vuoden iässä” Kyseinen lääkäri ei itsekään ymmärtänyt hallinto-oikeuden tulkintaa lausunnostaan Valitus KHO:een ja uusi lääkärinlausunto samalta hoitavalta lääkäriltä: ”Silmänpohjan rappeumataudin nimeen liitetään usein sana ikä (suomeksi ”ikärappeuma” ja englanniksi ”age related). Ikä on yksi taudin riskitekijöistä. Ikä ei aiheuta tautia.”

28 Ikääntyminen / oikeuskäytäntöä KHO 2016:197 jatkuu…
Ote KHO valituksesta: ”Silmänpohjan rappeuma on krooninen tulehdussairaus ja yleisin näkövammaisuutta aiheuttava silmäsairaus länsimaissa. Sairaus voi puhjeta missä iässä tahansa. Tuoreiden tutkimustulosten perusteella 21–34 vuotiaista 2,4 % sairastuu silmänpohjan rappeumaan. Yli 65-vuotiaista sairastuneita on yli 10 %. Ikääntymisen ohella tunnetaan myös muita riskitekijöitä sairastua silmänpohjan rappeumaan. Näitä ovat perintötekijät, tupakointi, korkea verenpaine, hyperkolesterolemia, valtimonkovettumistauti, lihavuus ja epäterveellinen ruokavalio. Ikärappeuman mekanismi ja riskitekijöitä on kuvattu tutkimustiedon valossa Duodecim – lehden artikkelissa vuodelta 2009, jonka liitän oheen asian tausta-aineistoksi.”

29 Ikääntyminen / oikeuskäytäntöä KHO 2016:197 jatkuu…
KHO:n päätös: A:n henkilökohtaisen avun tarve johtui pääasiassa silmänpohjan kostean ikärappeuman aiheuttamista toimintarajoitteista. Riski sairastua silmänpohjan rappeumatautiin lisääntyy iän myötä, mutta tautiin sairastumiseen vaikuttavat myös muut riskitekijät eikä taudin aiheuttajaa tunneta. Tautiin voivat sairastua myös nuoret henkilöt. Tämän vuoksi silmänpohjan ikärappeuma ei liittynyt ikääntymiseen sillä tavoin kuin vammaispalvelulaissa ja sen esitöissä asialla tarkoitettiin. A:n silmäsairaus ja vaikea näkövamma eivät siten olleet seurausta ikääntyessä väistämättä tapahtuvasta elimistön heikkenemisestä ja rappeutumisesta, eivätkä silmäsairaus ja näkövamma sekä niistä johtuvat vaikeat toimintarajoitteet liittyneet normaaliin ikääntymiseen. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaostolle henkilökohtaisen avun myöntämistä varten.  Mitä tästä voi päätellä? Suhde aikaisempaan vuosikirjaratkaisuun KHO 2012:111 (aivoverenvuoto) Kyseessä linjanmuutos Pois diagnoosikeskeisyydestä 2016 vuosikirjaratkaisun oikeusohje: näkövamma ei koskaan voi olla seurausta normaalista ikääntymisestä!

30 Oikeuskäytäntöä / ikääntyminen KHO 20.12.2018 T 6091
KHO T 6091: 72 v. A sairasti aivoinfarktin 2010 ja toipui siitä A sai aivoverenvuodon, jonka seurauksena hänellä on vasemman puolen halvausoireet. A asuu yksin. Hän on saanut kaiken avun erillään asuvalta puolisoltaan. Avun tarvetta on ollut erityisesti kodinhoidollisissa toimissa ja hygieniasta huolehtimisessa. A liikkuu pyörätuolin ja kyynärsauvan avulla. A haki muutosta päätökseen, jolla kunta oli hylännyt hakemuksen henkilökohtaisesta avusta. KHO: Lähtökohtaisesti vaikeavammaiset henkilöt diagnoosiin ja ikään katsomatta voivat olla henkilökohtaisen avun piirissä. Pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista johtuva avun ja tuen tarve ei kuulu VPL:n nojalla järjestettäväksi. Aivohalvausriskin ilmaantuvuus kasvaa voimakkaasti ikääntymisen myötä. A on sairastunut ensimmäiseen aivohalvaukseen, aivoinfarktiin, ollessaan 67 v. ja aivoverenvuotoon 71-vuotiaana. Hänellä on ollut aivohalvauksen riskitekijöinä pidettäviä perussairauksia. Näin ollen A:n avun ja tuen tarpeen ei voida katsoa pääasiassa johtuneen ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista. Kunnan ei siten olisi tullut hylätä A:n hakemusta. HaO kumosi kunnan päätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi. KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.

31 Henkilökohtainen apu ja lapset 1/2
Henkilökohtaisen avun lapselle myöntämisen keskiössä on lapsen oikeus yhdenvertaiseen osallisuuteen, vammaisuudesta riippumatta: YK:n vammaissopimuksen 7 artikla: Sopimuspuolet toteuttavat kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että vammaiset lapset voivat nauttia kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa VPL:ssa ei ole säädetty ikärajaa henkilökohtaisen avun myöntämiselle: ainoa peruste on henkilön vammasta/sairaudesta aiheutuva tarve ja erikseen määritelty vaikeavammaisuus. apu kuuluu vaikeavammaisille lapsille silloin, kun he eivät ole vanhempiensa ja muiden huoltajiensa välittömän ja jatkuvan valvonnan ja hoivan tarpeessa, vaan voivat itse ainakin osittain vaikuttaa ja tehdä päätöksiä omasta toiminnastaan Huom! Ratkaisevaa valitusprosessissa lapsen tilanne, ikä ja kehitystaso hakemuksen hetkellä. Harkitse myös uutta hakemusta valitusprosessin rinnalle / sijaan

32 Henkilökohtainen apu ja lapset 2/2
Päätöksenteossa on kiinnitettävä huomiota: 1. lapsen yksilölliseen tilanteeseen ja kehitysasteeseen 2. mihin tarkoitukseen henkilökohtaista apua haetaan 3. mitä lapsi on aikaisemmin tehnyt haetun toiminnon osalta 4. mitä saman ikäiset samassa elämänvaiheessa olevat lapset normaalisti tekevät (= ns. normaalisuusperiaate) Lapsi voi olla oikeutettu henkilökohtaiseen apuun erityisesti, jos apu mahdollistaa lapsen osallistumista hänen ikä- ja kehitystasoaan vastaavaan kodin ulkopuoliseen toimintaan ja apu tukee lasta itsenäiseen selviytymiseen oppimiseen Jos lapsi pystyy tässä toiminnassa määrittelemään tarvitsemansa avun sisällön ja toteutustavan, henkilökohtaista apua on myönnettävä Kunnissa normaalisuusperiaatetta sovelletaan usein tiukasti tiettyihin ikärajoihin liitettynä eikä yksilöllisistä harkintaa kunkin vammaisen lapsen kohdalla tehdä. Tämä on ristiriidassa VPL:n tarkoituksen ja YK:n vammaissopimuksen kanssa!

33 Oikeuskäytäntöä / lapset
KHO:2019:87 T 3172: Viranhaltija oli hylännyt A:n hakemuksen saada v syntyneelle 12 vuotiaalle kehitysvammaiselle lapselleen henkilökohtaista apua vapaa-ajan toimintoihin. Lapsen kehitysikä on 4 v. 3 kk. Lapsi kommunikoi puheella ja käyttää tukiviittomia. Yksilöasianjaosto hylkäsi oikaisuvaatimuksen, sillä lapsen hyvinvoinnin ja huolenpidon kannalta tarvittavien vapaa-ajan käyntien hoitaminen oli alaikäisen lapsen vanhempien vastuulla. Perheelle oli myönnetty omaishoidon tukea. HaO hylkäsi valituksen. KHO: Henkilökohtaisen avun tavoite on avustettavan henkilön itsenäisyyden ja riippumattomuuden lisääminen. Omaishoidossa painottuvat hoiva ja hoito. Tästä ei seuraa, että henkilökohtainen apu ei voisi lainkaan sisältää hoivaa, hoitoa ja valvontaa, kunhan avun tarve ei koostu pääosin tällaisista avun tarpeista. Arvioitaessa sitä, tarvitseeko lapsi välttämättä henkilökohtaista apua suoriutuakseen muihin samanikäisiin lapsiin verrattavalla tavalla tavanomaisen elämän toiminnoista, on myös otettava huomioon ikään liittyvä tarve itsenäistymiseen. Kaupunki on velvollinen järjestämään henkilökohtaista apua. Asiassa ei ollut esitetty, että lapsi ei kykenisi määrittämään avun sisältöä tai toteutustapaa. KHO kumosi HaO:n ja yksilöasianjaoston päätökset ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi.

34 Oikeuskäytäntöä / lapset
KHO T 1389: V syntyneellä lapsella oli diagnosoitu lapsuusiän autismi ja kehitysvamma. Perusturvalautakunta hylkäsi hakemuksen saada henkilökohtaista apua kodin ulkopuoliseen harrastustoimintaan, koska henkilö tarvitsi autisminsa vuoksi erityisosaamista ja runsaasti valvontaa. HaO hylkäsi valituksen ja katsoi, että lapsi tarvitsi vahvaa tukea ja ohjausta sekä selkeät raamit kaikkeen toimintaan. HaO totesi, että lapsella ei ollut edellytyksiä eikä kykyä hallita itseään, tehdä itsenäisiä päätöksiä eikä ymmärtää ratkaisujensa syy-seuraussuhteita siinä määrin kuin VPL:n 8 c §:n 2 mom edellytetään. KHO: Henkilökohtainen apu auttaisi henkilön osallistumista ikätasoaan vastaavaan kodin ulkopuoliseen harrastustoimintaan ja tukisi itsenäisen selviytymisen oppimista. Se seikka, että henkilö tarvitsi henkilökohtaista apua toteutettaessa myös valvontaa, ei ollut esteenä avun myöntämiselle. KHO kumosi hallinto-oikeuden ja perusturvalautakunnan päätökset ja palautti asian perusturvalautakunnalle henkilökohtaisen avun myöntämistä varten.

35 Järjestämistavasta 1/2 Kunta päättää, mutta vammaisen henkilöt omat käsitykset ja itsemääräämisoikeus otettava huomioon Päätöksenteon pohjana on se mitä palvelusuunnitelmassa sovittu (kirjattu!?) ja siitä voidaan poiketa vain perustellusta syystä Vammaisen koko elämäntilanne huomioitava (työ, perhe, asuminen) TAVAT: Työsuhteinen avustaja, kohtuullisen arvoinen palveluseteli tai kunta hankkii tai tuottaa avustajapalvelut. Jokaisessa tavassa tulee olla mahdollisuus määrittää itse mitä, missä ja milloin ja miten apua annetaan. Työnantajamallissa itsemääräämisoikeus toteutuu parhaiten, mutta muidenkaan järjestämistapojen kohdalla tilanne ei ole se, että kaiken avun sisällön ja tehtävät määrittää jokin ulkopuolinen taho (kunta tai palveluntarjoaja). Ostopalvelussa ja palvelusetelin osalta vastaa kunta laadusta. Kunta voi yhdistellä eri järjestämistapoja Kunta voi järjestää osan palveluista esim. SosiaalihuoltoL tai KehitysvammaL mukaisina palveluina jos mainitut palvelut ovat riittäviä, sopivia ja asiakkaan edun mukaisia, samoin apuvälineillä tai asunnon muutostöillä. Kotipalvelun soveltuvuus / soveltumattomuus ja maksuttomuus! Räty: ”Kotipalvelutyypiset palvelumuodot, joissa asiakkaan omaa elämänrytmiä on vaikea ottaa huomioon, eivät hyvin sovellu pääasialliseen henkilökohtaisen avun toteuttamiseen. Sen sijana kotipalvelulla voidaan tarvittaessa toteuttaa osa henkilökohtaisesta avusta.”

36 Järjestämistavasta 2/2 Oikeusasiamies: ”Olen useissa aikaisemmissa ratkaisuissani korostanut, että kunta ei voi järjestää vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaisen avun palvelua yksinomaan niin sanotulla työnantajamallilla korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisesta avustajasta aiheutuvia kustan-nuksia. Vaikeavammaisen henkilön elämäntilanteessa voi olla sellaisia erityisiä syitä, jotka estävät työnantajana toimimisen. Tällöin kunnan on valittava jokin muu vaikeavammaisen henkilön tarpeet ja toivomukset huomioiva järjestämistapa. Mikäli vaikeavammainen henkilö ei halua tai pysty toimimaan edes kunnan antaman ohjauksen ja avun turvin työnantajana, tulee kunnan tarjota vaihtoehtoisia järjestämistapoja. Lainmukaista menettelyä ei ole se, että kunta tosiasiassa ”pakottaa” vaikeavammaisen henkilön valitsemaan työnantajamallin. Korostan, että koska henkilökohtainen apu on kunnan erityiseen järjestämisvelvollisuuteen kuuluva palvelu, henkilökohtaisen avun järjestäminen vaihtoehtoisilla järjestämistavoilla (esimerkiksi ostopalvelu) ei saa olla ensisijaisesti kustannuskysymys.”

37 Oikeuskäytäntöä / järjestämistapa
KHO 2019:104 vuosikirjapäätös: A joutui v onnettomuuteen, jonka seurauksena hän neliraajahalvaantui. A asui yksin. Hän tarvitsi apua mm. ruuanlaitossa, pukeutumisessa, rakon ja suolen toiminnoissa, peseytymisessä ja asioinneissa. Kaupunki oli myöntänyt henkilökohtaista apua 370 h/kk työnantajamallilla. A:lla oli neljä avustajaa. A koki äkillisten peruutusten vuoksi, ettei hänellä ollut halua eikä kykyä toimia työnantajana. Viranhaltija hylkäsi palvelusetelimallia koskevan hakemuksen. Jaosto hylkäsi oikaisuvaatimuksen ja HaO valituksen. Päätöksistä ilmeni, että A:lle oli myönnetty palveluseteli eräisiin kotihoidon toimenpiteisiin, mutta A oli kokenut kotihoidon aikataulut rajoittavina, ja hän oli pyytänyt itse paluuta takaisin työnantajamalliin. KHO: Kaupungilla ei ole velvollisuutta järjestää henkilökohtaista apua henkilön itsensä toivomalla tavalla, vaikka kaupungin tulee ottaa huomioon henkilön mielipide. Avun luonteesta subjektiivisena oikeutena seuraa, ettei apua saa järjestää siten, että avun käyttö järjestämistapansa vuoksi tosiasiassa estyy. V lähtien A oli saanut apua kaupungin Avustajakeskuksesta. A oli näin avustettuna toiminut pidemmän aikaa työnantajana, eikä hänen olosuhteissaan ollut tapahtunut olennaisia muutoksia. Avun käyttäminen ei estynyt, vaikka palvelusetelimalliin siirtymistä ei hyväksyttäisi A:n vaatimassa laajuudessa. Kaupunki oli VPL:n nojalla velvollinen selvittämään A:n palvelutarpeissa tapahtuvat muutokset ja ratkaisemaan, miten nämä mahdollisesti vaikuttavat järjestämistapaan myöhemmin. Kaupunki ei ollut velvollinen järjestämään henkilökohtaista apua vaaditulla tavalla. KHO hylkäsi A:n valituksen.

38 Läheinen avustajana VPL 8 d § 3 mom.: henkilökohtaisena avustajana ei voi toimia vaikeavammaisen henkilön omainen tai muu läheinen henkilö, ellei sitä erityisen painavasta syystä ole pidettävä vaikeavammaisen henkilön edun mukaisena Lähtökohtaisesti avustajana ei voi toimia ainakaan vaikeavammaisen henkilön puoliso / elämänkumppani, lapsi, vanhempi, sisarus tai isovanhempi Omaisten/läheisten antamaan hoitoon sovelletaan lakia omaishoidontuesta Erityisen painava syy palkata läheinen henkilö avustajaksi voi olla esim.: Äkillinen avuntarve: vakituinen avustaja sairastuu tai hänen työsuhteensa päättyy Perheen ulkopuolisen avustajan löytäminen osoittautuu hyvin vaikeaksi / mahdottomaksi Vammaan / sairauteen liittyvät erityiset syyt: toimintakykyyn vahvasti vaikuttavat vammat, jolloin avustajalta edellytetään mm. eleiden ja tunnetilojen tulkintaa Lapsen etu: pienelle lapselle omaisen palkkaaminen avustajaksi voi olla perusteltua

39 Oikeuskäytäntöä / läheinen avustajana
KHO:2019:117 vuosikirjapäätös: A:lle oli myönnetty henkilökohtaista apua, joka järjestettiin ostopalvelumallilla. Kuntayhtymä hylkäsi A:n pyynnön siitä, että hänen poikansa voisi toimia yhtenä avustajista. Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, oliko A:lla määräysvaltaa siihen, kuka toimii työntekijänä palveluntuottajalta hankittavassa palvelussa ja voiko A:n poika toimia hänen yhtenä henkilökohtaisena avustajanaan. A esitti valituksessaan muun ohessa, että niin sanottua omaisrajausta voisi soveltaa vain työnantajamallissa. KHO: Kuntayhtymällä oli ollut oikeus sopia palveluntuottajan kanssa ehdosta, jonka mukaan asiakkaan omaista tai läheistä ei voitu käyttää asiakkaan henkilökohtaisena avustajana ilman erityisen painavaa syytä. Asiassa ei ollut ilmennyt, että A:n aivovamma ja siihen liittyvät neuropsykologiset oireet edellyttäisivät henkilökohtaiselta avustajalta sellaista erityisosaamista, jonka vuoksi nimenomaan hänen poikansa toimiminen avustajana olisi perusteltua. Asiassa ei ollut esitetty vammaispalvelulain 8 d §:n 4 momentissa tarkoitettuja erityisen painavia syitä A:n pojan toimimiselle hänen henkilökohtaisena avustajanaan. KHO ei muuttanut HaO:n päätöstä, jolla A:n valitus oli hylätty.

40 Oikeuskäytäntöä / läheinen avustajana
KHO T 2014: A oli sairastanut kaksi aivoverenvuotoa kesällä Palvelusuunnitelman mukaan hän tarvitsi apua henkilökohtaisissa päivittäisissä toimissaan ja asioinneissa kodin ulkopuolella. A:n puheen ja äänen tuotto oli estynyt. A kommunikoi silmillään sekä eleillä ja ilmeillä. Puheen ymmärtämisessä ei sen sijaan ollut vaikeutta. Asiassa oli kysymys siitä, voiko A:n sisar, joka oli aikaisemmin toiminut hänen omaishoitajanaan, toimia A:n henkilökohtaisena avustajana. Päätös: KHO katsoi, että sisarta oli pidettävä VPL 8 d §:n 4 mom. tarkoitettuna läheisenä henkilönä, joka ei voi toimia henkilökohtaisena avustajana, ellei sitä erityisen painavasta syystä ole pidettävä vaikeavammaisen henkilön edun mukaisena. Saadun selvityksen mukaan ulkopuolisen avustajan palkkaaminen oli osoittautunut vaikeaksi. Sisaren todettiin kykenevän tulkitsemaan veljensä ilmeitä ja eleitä ja tämän tunnetiloja. Kun otettiin huomioon A:n sairaudesta ja vammaisuudesta saatu selvitys, hänen oma mielipiteensä, palvelusuunnitelmassa määritetty yksilöllinen avun tarve sekä hänen elämäntilanteensa kokonaisuudessaan, sisaren toimimista avustajana oli pidettävä erityisen painavasta syystä A:n edun mukaisena.

41 Työnantajamalli / erityiskysymyksiä
Pankkiasiat / henkilökohtaisen avustajan käyttö henkilökohtaisia pankkitunnuksia käytettäessä HE 123/2016: ”Perusmaksutiliä, siihen liittyviä palveluita ja sähköisen tunnistamisen palveluita, mukaan lukien vahvan sähköisen tunnistamisen palvelut, tarjotessaan talletuspankin tulee kohdella kaikkia asiakkaita yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi. Perusmaksutiliä, siihen liittyvien palveluiden tai sähköisen tunnistamisen palveluiden käyttöä ei saa tehdä liian vaikeaksi tai rasittavaksi. Esimerkiksi toimintarajoitteisten ja ikääntyneiden tulee voida käyttää perusmaksutiliä ja siihen liittyviä palveluita sekä sähköisen tunnistamisen palveluita, mukaan lukien vahva sähköinen tunnistaminen. Talletuspankkien on tarvittaessa mukautettava palveluitaan ja varmistettava palveluiden toimivuus myös apuvälineillä tämän oikeuden toteuttamiseksi. Asiakkaan tarpeiden mukaisesti mahdollisia mukauttamismuotoja voivat olla muun muassa pistekirjoitettujen asiakirjojen toimittaminen, tunnuslukujen tarjoaminen sähköisessä muodossa, sormenjälkitunnistautuminen tai henkilökohtaisen avustajan käytön salliminen.” Tämä ei kuitenkaan tarkoita että avustaja voisi esim. itsenäisesti ilman avustettavaa maksaa avustettavan pankkikortilla kaupassa (voi toteuttaa maksuvälinepetoksen tunnusmerkistön)

42 Työnantajamalli / erityiskysymyksiä
Autolla ajo / vastuu vahingoista: Henkilökohtaisen avun työnantajamalliin kuuluu laaja työnantajavastuu. Hallituksen esityksessä tätä perustellaan työntekijän suojaamisella. Työoikeudessa on säädetty vahingonkorvausvelvollisuudesta silloin kun työntekijä työssä aiheuttaa vahingon. Kyseeseen tulee ns. kanavointisäännös, jonka mukaan työnantaja vastaa vahingoista. KHO:n päätös T 2108 koski tilannetta jossa henkilökohtainen avustaja oli työtehtäviä hoitaessaan peruuttanut työnantajansa auton betoniporsaaseen. Työnantaja (eli vaikeavammainen) vaati kuntaa korvaamaan hänelle vahingosta aiheutuvat kulut kuten muutkin työnantajakustannukset (palkat, sivukulut ym.). KHO: kolarista aiheutuva vahingonkorvaus ei ole vammaispalvelulain 8 d 2 mom. 1 kohdassa tarkoitettu lakisääteinen maksu tai korvaus, jonka kunta olis velvollinen korvaamaan henkilökohtaisen avun saajalle.  syytä harkita erillistä vakuutusta työntekijän aiheuttamalle vahingolle liikenteessä; kaskovakuutuksessakin jää omavastuu työnantajan maksettavaksi (riippumatta siitä kenen omistama auto on)

43 Työnantajamalli / erityistilanteita
Jos työ sisältää arkaluonteisten asioiden / yksityisyyden suojan piirissä olevien kanssa toimimista, kannattaa tehdä salassapitosopimus työntekijän kanssa. Jos kyseessä omaan työhön myönnetty henkilökohtainen apu niin myös avustettavan työnantaja voi tällaista edellyttää Suosittelen Heta-liiton jäsenyyttä ja neuvontaa työnantajuuteen liittyvissä kysymyksissä, myös NKL:n oikeuksienvalvontalakimies neuvoo. Selvitä sääntely, vastuut ja velvollisuudet ennen kuin teet ratkaisuja esim. työsuhteen päättämisen osalta HetaHelp – Kaikille avoin neuvontapalvelu = neuvontapalvelu, jossa lakimiehet vastaavat henkilökohtaisen avun työnantajamalliin liittyviin oikeudellisiin kysymyksiin. Yhteydenotto HetaHelpiin tapahtuu puhelimitse, ja noin 1-3 arkipäivän kuluttua puhelusta saa kysymykseen vielä kirjallisen vastauksen. Avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 9-11 ja tiistaisin klo 13-15, puh

44 Näkövammaisten liitto ry
NKL:n oikeuksienvalvontayksikön yhteystiedot Elli Björkberg OTK, VT, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja Oikeuksienvalvontalakimies Näkövammaisten liitto ry PL 30, IIRIS puh. (09) (vaihde)