Esittely latautuu. Ole hyvä ja odota

Esittely latautuu. Ole hyvä ja odota

Mitä on tiede ja kasvatustiede

Samankaltaiset esitykset


Esitys aiheesta: "Mitä on tiede ja kasvatustiede"— Esityksen transkriptio:

1 Mitä on tiede ja kasvatustiede

2 Tieteen alku on antiikin viisauden rakastajissa eli filosofeissa
Ensimmäinen filosofi Thales ( e.k.r) halusi ymmärtää maailmaa järjen (logos) eikä myytin (mythos) avulla. Järjen avulla hän päätyi pitämään maailman alkuperusteena (arkhe) vettä. Thalen myötä länsimäinen ajattelu siirtyi mythoksesta logokseen.

3 Filosofia tarkoitti antiikin Kreikassa kaikkia tietämisen lajeja lääketieteestä matematiikkaan. Aristoteles jakoi tietämisen lajit teoreettiseen (matematiikka ja uskonto), praktiseen (etiikka ja politiikka) ja tuotannolliseen (poiesiksen tutkinta).

4 Filosofiasta karanneet tieteet

5 Platon (426-347 e.k.r.) mutta se on vain doksaa eli luuloa.
Maailma jakautuu tosiolevaiseen stabiiliin ideoiden maailmaan ja varjomaiseen materiaalisten yksityisolioiden muuttuvaiseen maailmaan. Näkyvästä maailmasta saamme havaintotietoa, mutta se on vain doksaa eli luuloa. Tietoa eli epistemeä saamme vain muuttumattomista ideoista koulutetun järjen avulla.

6 Aristoteles ( e.k.r.) Pelasti konkreettiset ilmiöt. Materiaalista maailmaa kannattaakin tutkia. Ideat ovat lajimuotoja, jotka voidaan päätellä induktiivisesti havainnoimalla yksityisolioita. Selitti ilmiöitä päämäärästä eli teloksesta käsin; teleologinen selittäminen. Esim. siemenen telos on tulla kasviksi, ihmisen telos on eudaimonia eli onnellisuus, putovan kiven telos on päätyä tasapainopisteeseensä etc.

7 Quitillianus (35-95 j.k.r.) - On tituleerattu kasvatustieteen isäksi
Hänen 12-osaisesta pääteoksestaan Institutiones oratoriae on julkaistu kolme osaa suomeksi: Puhujan kasvatus, osat 1-3 Teoksessa esitetään valtiomiehen ja kaunopuhujan kasvatuksen lapsuudesta aikuisuuteen saakka. Vir bonus - dicendi peritus eli hyveellinen mies - harjaantunut puhuja.

8 Quitillianus (35-95 j.k.r.) Quintilianus oivalsi, että eri ikäkausille kuuluvat erilaiset kypsyystasot, jotka tulee ottaa huomioon opetussuunnitelmassa. Ei pidä opettaa liian paljo liian varhain eikä liian matalalla tasolla kyllin vanhoille. Yleensäkin opettajan tulee tehdä op-piminen iloksi oppilaille. Quintilianus ei kannattanut sitä ajatusta, että koko koulukasvatus olisi suoritettava kotona ko-tiopettajan toimesta, niin kuin monessa patriisein oli tapana (plebeijejä ei pääsääntöisesti opetettu). Tarvittiin koulua, jossa lapsi oppii sosiaalisia taitoja.

9 Hänen tulee suhtautua oppilaisiinsa isän tavoin ja pitää itseään niiden sijaisena, jotka ovat uskoneet lapsensa hänen käsiinsä. Hän ei saa olla paha eikä suvaita pahuutta muissa. Hänen tulee olla luja muttei ankara, ystävällinen muttei tuttavallinen. Ankaruus näet herättää oppilaissa vastenmielisyyttä ja tuttavallisuus halveksuntaa. Hänen tulee opetuksessaan usein kiinnittää huomiota hyviin ja kunnioitettaviin asioihin. Mitä enemmän hän niistä muistuttaa sitä vähemmän hän joutuu rankaisemaan. Hänen tulee hillitä itsensä, mutta hän ei saa jättää huomiotta virheitä, jotka ansaitsevat moitetta. Hänen opetuksensa älköön olko teennäistä, hän toimikoon pontevasti ja vaatimukset, jotka hän asettaa luokalle, olkoot kiinteät mutta ei liialliset. Hänen pitää olla valmis vastaamaan kysymyksiin ja itse tekemään kysymyksiä sellaisille oppilaille, jotka istuvat tuppisuina. Oppilaiden suorituksia arvostellessaan hänen ei pidä olla hapan eikä kärttyinen eikä toisaalta liian ylistelevä. Edellinen asenne tekee työn oppilaille vastenmieliseksi ja jälkimmäinen synnyttää heissä liiallista omahyväisyyttä. Opettajan tulee myös usein esittää omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan, sillä vetosipa hän miten paljon tahansa kirjallisuudesta saatuihin esikuviin, hän joutuu havaitsemaan, että niin kutsuttu elävä sana on sittenkin tehokkainta hengen ravintoa. Mikäli opetus hoidetaan oikealla tavalla, oppilaat kiintyvät häneen ja ihailevat häntä ja kaikkihan me tiedämme, miten innokkaasti jäljittelemme ihmistä, jota kunnioitamme.

10 Roomalainen opetussuunnitelma
Rooman asukkaat jakutuivat patriiseihin (aatelinen), plebeijihin (rahvas) ja orjiin. Tämä ankara kasvatus kohdistui aluksi vain aateliston lapsiin. Lasten peruskasvatus loppui noin 15 vuoden iässä. Kun miehuusikä lähestyi, vei isä lapsensa Forum Romanorumille, jossa he yhdessä lukivat kahdentoista taulun lait. Ensimmäiset roomalaiset koulut perustettiin n. 300 ekr. Trivaalikouluissa litterator-opettaja opetti lukemaan 7-12-vuotiaita lapsia.

11 Grammaticus-koulun OPS
Trivium-kokonaisuus: Dialektiikka (väittelytaito); Taito etsiä totuutta Grammatiikka (kielioppi); myös kirjallisuus ja etymologia Retoriikka (puhetaito); miten vakuuttaa kuulija käyttäen sopivaa tyylliä ja sanavalintoja, elintärkeä poliitikoille ja sotapäälliköille Quadrivium-kokonaisuus: Aritmetiikka (laskuoppi); 4 peruslaskutapaa ja murtoluvut Astronomia; matemaattisin keinoin tutkittiin taivaankappaleiden liikkeitä Geometria (mittausoppi); tutkii kappaleiden mitallisia ominaisuuksia Musiikki; myös runous ja tanssi, sävellajeina vain lyydialainen ja fryygialainen

12 Kausaaliselittäminen korvaa uudella ajalla teleologisen selittämisen
Bacon, Kopernikus ja Galileo laittavat alulle matemaattis-kokeellisen menetelmän ja deterministisen maailman kuvan. Matematiikka on avain luonnon selittämiseen. Päämääriä ei tarvita. Jumala ja ideat ajetaan pois luonnontieteestä. Alkaa kehittymään sekulaari ja rationalisoitunut länsimainen maailmankuva, jossa erkaantuvat luontokuva, ihmiskuva ja yhteiskuntakuva.

13 Realismi kontra nominalismi
yleiskäsitteet ovat olemassa itsenäisesti Nominalismi: Yleiskäsitteet ovat vain nimiä (nomen). Vain yksityisoliot ovat olemassa reaalisesti. Realismi-konstruktionismi –kiistan juuret

14 Empirismi ja rationalismi
tieto a posteriori eli tieto tulee kokemuksesta John Locke; mieli on tabula rasa eli tyhjä taulu, johon kokemus piirtää merkkinsä Georg Berkeley: saamme kokemuksemme suoraan Jumalan mielestä Rationalismi: Tieto a priori eli tietoa on ennen kokemusta Descartes, Spinoza, Leibniz

15 Johan Amos Comenius (1592-1670)
- Comeniuksen keskeisin opetusta käsittelevä kirja on Didactica magna. Siinä Comenius julistaa, että ”Koulu ei ole tarkoitettu vain rikkaiden ja ylhäisten lapsia varten, vaan samalla tavoin kaikille: aatelisille ja aatelittomille, rikkaille ja köyhille, pojille ja tytöille, pienten ja suurten kaupunkien, kauppaloiden ja kylien asukkaille”. Tässä hän oli Martin Lutherin kanssa samoilla linjoilla. Comenius meni vielä Lutheriakin pidemmälle vaatimalla yleistä koulupakkoa kaikille.

16 Johan Amos Comenius (1592-1670)
- Comenius ei kirjoittanut vain yleisellä tasolla tulevan kansakoulun opetuksesta, vaan laati yksityiskohtaisen suunnitelman koulun eri asteita varten. Koko kasvatusaika käsittää 24 vuotta ja se jakaantuu neljään kuuden vuoden kauteen. Ensimmäinen kausi on äidinkoulu (1-6), toinen äidinkielen koulu (7-12), kolmas latinan koulu (13-18) ja neljäs korkeakoulu (19-24). Kaksi ensimmäistä koulua on tarkoitettu kaikille ja kaksi viimeistä ainoastaan sellaisille lahjakkaille yksilöille, jotka haluavat korkeamman sivistyksen. Siellä keskitytään opiskelemaan Comeniuksen kehittämää pansofiaa eli kaiken kattavaa rauhanfilosofiaa.

17 Kasvatustiedettä Turun akatemiassa
- Turun akatemia perustettiin vuonna 1640, mutta opetusohjelmassa ei ollut vielä kasvatustiedettä. Kasvatus-tiedettä käsitteleviä väitöskirjoja on Turussa tehty jo vuodesta 1644 lähtien luvulla Turun akatemiassa julkaistiin jo viisi kasvatusopillista väitöskirjaa. Suomalaisen kasvatustieteen voi alkaa syntyneen 1780-luvulla, kun Henrik Gabriel Porthan aloitti pitämään kasvatusopin johdanto-luentoja. Kasvatusoppi oli silloin kytketty tiukasti opettajankoulu-tukseen. Vuonna 1779 Porthan vieraili Hallen yliopistossa, jonne oli perustettu maailmanhistorian ensimmäinen kasvatusopin oppituoli luvun alussa Porthanin kasvatusopin luennot annettiin kirjaston-hoitajan tehtäväksi Turussa alkoi opettaja seminaari, mutta se loppui luvun alun Suomessa ei ollut suurta kysyntää akateemiselle kasvatusopille ja siihen liittyviin opettajan pedagogisiin opintoihin.

18 Johann Heinrich Pestalozzi 1746 – 1827

19 Johann Heinrich Pestalozzi 1746 – 1827
- Kannatti rousseaulaista luonnonmukaista kasvatusta ”Ihminen ei synny vapaana, hän syntyy lapsena, jotta hänet… sivistettäisiin siihen vapauden ja elämännautinnon määrään, jota hänen asemansa, olonsa ja kykynsä saattavat kypsällä iällä harkiten edellyttää”, kirjasta Lienhard ja Gentrud Yhteiskunta ja yhteiskuntaan kasvattaminen vaatii perusteellista uudistamista (vapaus, tasa-arvo, oi-keudenmukaisuus) ja lähtökohdaksi tulee ottaa elämä sellaisena kuin se näyttäytyy ihmisluonnossa

20 Johann Heinrich Pestalozzi 1746 – 1827
Pestalozzin sydän sykki vähävaraisille lapsille – hän ei vain saarnannut sosiaalisesta oikeudemukaisuu-desta vaan toimi Ihmisellä on sisäinen kasvuvoima yhä siveellisem-pää (sydän), tietävämpää (pää) ja taitavampaa (kädet) ihmisyyttä kohti ja kaikki opetusmenetelmät tulisi sovittaa yhteen näiden kasvupotentiaalien kanssa

21 Kirjeet J.P. Greavesille varhaiskasvatuksesta 1818 – Letters on early education 1827 Mutter und Kind 1924 Erakon hetki 1780 Lienhard ja Gentrud, 1781 Kuinka Lienhard ja Getrud opettaa lapsia, 1801 Joutsenlaulu, 1826 Tutkimukseni luonnon kulusta ihmissuvun kehityksessä, kirjettä

22 Tutkimukseni luonnon kulusta ihmissuvun kehityksessä, 1997, s. 66-119
Luonnontilassa ihminen seuraa vain egoistisia aistinautintojaan ja viettejään – laittomuus. Yhteiskuntatilassa ihminen ylittää alkuperäisen luontonsa noudattamalla yhteiskunnan asettamia vaatimuksia – heteronomia ja vieraslakisuus. Siveellisessä tilassa ihmisen tahto ja toiminta kiinnittyvät sisäisesti hänen siveelliseen (moraaliseen tietoisuuteensa) – autonomia ja omalakisuus.

23 Kasvun kolme tasoa Aisteilla havaitseminen: Aisteillaan ihminen havaitsee ja havainnoista kehittyy mielikuvia – havaintovoima. Kielelliset mielikuvat: Havainnot saavat käsitteellisen sisällön ja kieli syntyy - kielivoima. Ajattelun rakentuminen: Ihminen alkaa tiedostaa ajattelun ikuisia lakeja - ajatusvoima.

24 Pestalozzin kirjeet J.P. Greavesille varhaiskasvatuksesta 1818 – 1819
Pestalozzin varhaiskasvatuksen periaatteet: Lapsi on hyvä ja viaton On ymmärrettävä äidin/kasvattajan merkitys Sydämen, pään ja käden –kykyjen tasapuolinen huomioiminen Rakkaus kasvatuksen lähtökohtana Kielen periaate

25 Pestalozzin kirjeet J.P. Greavesille varhaiskasvatuksesta 1818 – 1819
Kasvatuksen määritelmä: Kasvatus on ymmärrettävä työksi, joka on jatkuvaa hyväntahtoista huolehtimista ja valvontaa, ei siis koosteeksi harjoituksista tiettyinä aikoina. Kasvatuksen tulee kehittää kaikkia kykyjä, mitä niiden nimi, luonne tai toiminta onkaan.

26 Pestalozzin kirjeet J.P. Greavesille varhaiskasvatuksesta 1818 – 1819
Kasvatuksen päämäärä ei ole täyttää koulun vaatimuksia vaan kasvatuksen päämääränä on valmistautuminen elämään. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus kasvatukseen, opetukseen ja huolen pitoon.

27 Kasvatustieteen toinen isä: Johann Friedrich Herbart (1776-1841)
Kehitti idean yleisestä pedagogiikasta (teos Allgemeine Pädagogik, 1806), joka psykologialla tärkeämpi rooli kuin spekulatiivisella filosofialla. Herbartin teoriajärjestelmä on kuitenkin hyvin filosofinen ja spekulatiivinen. Etiikan tehtävänä oli osoittaa päämäärät, johon kasvatuksen tulee pyrkiä ja psykologian tuli näyttää keinot, joiden avulla nämä päämäärät voitiin saavuttaa. Herman Nohlin tavoin asetti kasvatettavan sivistysprosessin muiden intressien edelle Kävi opiskelijana Pestalozzin luona ja sai tältä paljon vaikutteita Perusti Köningsbergiin (nyk. Kaliningrad) harjoituskoulun, jossa luennoi ja ohjasi opetusta Herbartilaisuudesta tuli vaikutusvaltainen koulukunta Euroopassa ja Amerikan maissa. Suomessa herbartilaisuus syrjäytti hegeliläis-snellmanilaisen pedagogiikan.

28 Kasvatustieteen toinen isä: Johann Friedrich Herbart (1776-1841)
Neljän vaiheen opetusteoria eli oikeaoppisen tunnin rakenne: 1) asian kiireetön ja selkeä tarkastelu assosiaatio eli mielteen yhdistäminen aiempiin mielteisiin systeemin vaihe: mielteiden sukulaisuuden tarkastelu korvataan asioiden loogisten yhteyksien tarkastelulla metodin vaihe: opittua sovelletaan uusiin ongelmiin

29 Yleisen pedagogiikan kolme perusprinsiippiä
1) Oppi mielteiden omaksumisesta: Havainnot maailmasta muuttuvat sielussa mielteiksi (representaatioiksi). Jos uudet mielteet ovat tarpeeksi yhdenmukaisia jo sielussa olevien mielteiden kanssa, ne vahvistavat toisiaan ja säilyvät. Jos päinvastoin ne unohtuvat. 2) Oppi harrastuksesta ja siveellisestä luonteesta: Kun uusi mielle onnistuneesti liittyy jo omaksuttujen joukkoon, syntyy spontaani halu oppia lisää mielteitä eli siitä tulee harrastus ja se on onnistuneen opetuksen seuraus. Opetus ei ole ensisijassa tiedon jakamista vaan välineiden antamista harrastuksen herättämiseksi. Kaikki harrastukset eivät ole hyväksi ja opetuksen tarkoitus on siveellisten harrastusten edistäminen. 3) Oppi kasvatuksen keinoista: Opetussisällöt on valittava monipuoli-sesti ja opetettava siten, että uusien mielteiden yhdistyminen vanhoihin mahdollisuus. Se onnistuu seuraamalla neljää vaihetta: selvyys, assosiaatio, systeemi ja metodi.

30 August Comte ( ) Positivistinen ajattelu on ihmiskunnan ja yksilökehityksen korkein vaihe: Teologinen vaihe Metafyysinen vaihe Positiivinen vaihe

31 August Comte ( ) Positiivisessa vaiheessa metafysiikan tilalle tulevat kokemuksen avulla saadut havainnot ja niistä induktiivisesti päätellyt lainalaisuudet. John Stuart Mill sovelsi comtelaista empirismiä ja kausaaliselittämistä yhteiskuntaan ja ihmiseen.

32 Ernst Machin positivismi
Tieteessä ei saa olla mitään muita elementtejä kuin ne, jotka ovat aistimuksista saatuja. Kaikki tieteelliset väitteet täytyy olla empiirisesti verifioitavissa. Ongelmaksi muodostui matematiikka, sillä teoria sisältää matemaattisia elementtejä, joita ei voi palauttaa aistimuksiin.

33 Positivistisen kasvatustieteen isä
- Ernst Meumannin (1862–1915) perusti Hampuriin vuonna 1911 Comten positivismin innoittamana kokeellisen kasvatustieteen laitoksen. Kokeellisen menetelmän Meumann oli oppinut Wilhelm Wundtin vuonna 1879 Leipzigiin perustamassa kokeellisen psykologian laboratoriossa. Meumann käytti hyväkseen myös Stanley Hallin kehittämää kyselytutkimusta sekä Binetin älykkyystetiä. Meumann kritisoi aikaisempaa filosofis-spekulatiivista kasvatustiedettä. Kasvatustieteestä tuli tehdä luonnontieteen kaltainen eksakti tiede. Tämä uusi tieteellinen kasvatusoppi on arvovapaata eli kaikki normatiiviset kysymykset esim. koskien kasvatuksen päämäärää eivät kuulu tämän tieteen alaan. Tieteellistä kasvatusoppiin kuului vain se, josta voitiin kokeellisella menetelmällä saada kovia faktoja.

34 Positivismin tulo suomalaiseen kasvatustieteeseen
Hugo T. Salonen, 1921: Kun tiedämme, mistä viimeisistä empiirisesti todistettavista perusteis-ta lapsen yksilöllisyys riippuu, opimme sitä sen kautta ymmärtämään ja saavutamme samalla ainoan varman tukikohdan kasvatin yksilölliselle käsittelylle opetuksessa ja kasvatuksessa. Jos tietäisimme joka hetki, miksi oppilas näin oppii eikä toisin, näin lausuu, laskee, piirustaa, kirjoittaa, jne., koska tuo tai tämä määrätty puoli hänen luontaista taipumustaan häntä pakosta johtaa siten oppimaan kuin hän oppii, niin oppisimme sen kautta häntä ymmärtämään hänen toimiensa hetkellä; ja samalla varmasti tietäisimme, missä kohdin meidän kulloinkin olisi alettava taistella hänen vikojaan ja heikkouksiaan vastaan ja autettava niitä positiivisella täydellistämistyöllämme ja hänen kykyjensä harjoittamisella. (Antti Saaren gradu)

35 Uuspositivismi - Hans Reichenbachin Berliinin piiri ja
Moritz Schlickin Wienin piiri mielekkyyskriteeri: teoreettisia lauseita voidaan pitää mielekkäinä, jos ne voidaan palauttaa havaintolaiseiksi – empiirisesti tyhjät matemaattiset termit sallittiin. Kaikki muu puhe on mieltävailla olevaa metafysiikkaa Ludwig Wittegenstein toimi ”taustapiruna”

36 Wienin piirin positivismi
Jotta esimerkiksi yleislause ”Kaikki ihmiset ovat filosofeja”, olisi mielekäs se täytyisi palauttaa elementaarilauseiksi (atomilauseiksi, protokollalauseiksi) tyyliin ”Hannu Heikkinen on filosofi”, ”Leena Kakkori on filosofia” etc. Tämä on teorian empiirinen kuvaus. Verifikointi on näiden empiiristen lauseiden todellisuuteen vertaamista. Kaikki lauseet joille ei voida esittää empiiristä kuvausta ovat kognitiivisesti merkityksettömiä

37 Kasvatustieteen kolmas isä: John Dewey (1859-1952)
Oli pragmatistisen filosofian edustaja. Pragmatismi korostaa totuuden ja tiedon käytännöllisyyttä. Pragmatismin mukaan tiedolle ja teorioille syntyy merkitys vasta, kun niitä soveltavat ympäristössään toimivat elävät olennot. Älykäs käytäntö on parasta käytäntöä. Teoriat ovat vain hyödyllisiä käytännön apuvälineitä, joiden arvoa ei tule mitata sillä, peilaavatko ne jollakin tavalla todellisuutta. Tieteen tehtävänä ei ole lopullisten totuuksien paljastaminen vaan käytännön parantaminen. Tieteen lisäksi myös uskonnon totuus on siinä, toimiiko se käytännössä riippumatta siitä onko jumalia olemassa. Koulu on pienoisyhteiskunta, jossa opitaan learning by doing Korosti demokratiakasvatusta ja demokratiaa kouluissa Deweylle demokratia ei ole vain hallitusmuoto vaan se on myös persoonallisuuden muoto. Nimenomaan koulussa tulisi oppia asioiden demokraattista hoitamistapaa ja kehittää demokratiasta osa persoonallisuutta. Demokraattinen persoonallisuus ei kehity autoritäärisessa koulussa, jossa oppilaat vaan seuraavat opettajien käskyjä.

38 Deweyn kasvatusajattelun viisi periaatetta
1) Kokeellinen toiminnallisuus: Kokeellisen toiminnallisuuden puute on koululaitoksen suurin ongelma. Siksi Dewey perusti ns. laboratorio-kouluja (”normaalikouluja”). Pragmatismin periaatteiden mukaan kouluissa ei tule päntätä toiminnasta irrotettuja ”lopullisia totuuksia” vaan opiskelun tulee tapahtuma toiminnan ja kokemuksen kautta. Koulussa tulee oppia tiedonhankkimisen taitoja eikä päntätä yksittäisiä faktatiedon murusia. Oppiminen tulee tapahtua learning by doing –periaatteella. Perinteisessä koulussa opettaja on aktiivinen ja oppilas on passiivinen. Uudessa koulussa keskuksena tulisi olla oppilaiden aktiivinen toiminta. Koulun tulisi olla eräänlainen työpaja tai laboratorio, jossa opitaan kokemuksen eikä pänttäämisen kautta. 2) Oppilaskeskeisyys: Herbartin tavoin Dewey ajattelee, että opetuksen perustana tulee olla lapsi taipumuksineen ja haluineen eikä oppiaine. Opetuksen tulee aktivoida oppilas eikä passivoittaa, tehdä oppimisesta mekaanista ja yhdenmukaistaa oppilaita. The child centered school: ”Lapsesta tulee aurinko, jonka ympäri kasvatuksen välikappaleet kiertävät. Lapsi on keskus, jonka ympärille kasvatuksen taivaan kappaleet ovat järjestäytyneet.” Lapsen neljä perustavetta tulee huomioida opetuksessa: luomisen, tutkimisen, taiteellisen ilmaisun ja yhteisöllisyyden tarpeet.

39 Deweyn kasvatusajattelun viisi periaatetta
3) Koulu pienoisyhteiskuntana: Dewey kritisoi aikansa koulua siitä, että se on irrallaan yhteiskunnasta ja toimii omalla logiikallaan. Senecan tavoin Dewey oli sitä mieltä, että koulussa opitaan koulua varten eikä yhteiskunnassa elämistä varten. Koululuokan sosiaalinen rakenne tulisi muokata sellaiseksi, että toisten auttamisesta tulisi luonnollinen osa kuolutyötä. Koulun tulisi olla pienpoisyhteiskunta, jossa opitaan sosiaalisen elämän perussäännöt. Deweyn mukaan leikkikentällä lapset oppivat spontaanisti sosiaalista toimintaa, mutta luokkahuoneen sisällä ei tätä tapahdu. Ryhmätöiden organisointi on yksi tapa oppia sosiaalista toimintaa. Koulun ei tulisi olla yhteiskunnasta erillaan, vaan lapsien tulisi koulussa voida käyttää hyväkseen koulun ulkopuolella saamiaan kokemuksia ja vastaavasti käyttää koulussa oppimaansa hyväksi koulun ulkopuolella: Kun koulu tekee jokaisesta lapsesta tällaisen pienoisyhteiskunnan jäsenen, harjaannuttaa hänet siihen, täyttää hänen palvelemisen hengellä ja varustaa hänet tehokkaan aloitteellisuuden keinoin, saamme syvimmät ja parhaat takeet siitä, että syntyy sellainen aikuisten yhteiskunta, joka on arvokas, miellyttävä ja harmoninen. Koulu ja yhteiskunta, 1967 s. 36

40 Deweyn kasvatusajattelun viisi periaatetta
3) Luonnollisten toimintojen periaate: Kaikki opiskelu tulisi järjestää lapsen luonnollisten toimintojen mukaan eikä oppiainejakoisen lukujärjestyksen mukaan. Näihin lapsen luonnollisiin toimintoihin kuuluu käsillä tekeminen. Käsillä tekemistä voisi harjoittaa esim. pitkäkestoisten projektien avulla, joissa vaaditaan erilaisia tietoja ja taitoja. Projektien avulla eri oppiaineita saadaan integroitua kokonaisuu-deksi. Projekteissa opittava asia tulisi muotoilla ongelmaksi, jonka ratkaisemiseksi laaditaan suunnitelma. Projekteissa pyritään löytämään toimiva ratkaisu. 4) Koulu demokraattisen yhteiskunnan toteuttajana: Koulun pitäisi olla keskeinen välinen demokraattisen yhteiskunnan saavuttamisessa. Koulussa tulisi oppia demokraattisia toimintatapoja ja demokraattista persoonallisuutta. Demokratia edellyttää kärsivällisyyttä, erilaisten mielipiteiden sietämistä ja sitoutumista yhdessä sovittuihin päätöksiin. Demokraattista ajattelu- ja toimintatapaa ei voi oppia pelkästään kirjoista vaan ennen kaikkea learning by doing menetelmällä.

41 Thomas Kuhn (1922-1996) tieteellinen konstruktionismi
Kaikki havainnot ovat teoriapitoisia Empiiristä tutkimusta tehdään aina jonkun paradigman näkökulmasta Viime kädessä ei ole rationaalista tapaa siirtyä paradigmasta toiseen Tieto kumuloituu eli kasvaa vain paradigman sisällä Paradigma määrittää totuuden

42 Karl Popper (1902-1991) tieteellinen realismi
Yleiskäsitteet ovat reaalisia -> tieteellinen realismi Vain ajatus totuudesta korrespondenssi mielessä mahdollistaa puheen virheistä ja rationaalisesta kritiikistä Tiede ei kehity paradigmasta toiseen vaan se lähestyy totuutta tekemällä hyviä arvauksia (konjektuureja), joita yritetään kumota; kumoamattomat, mutta kumoutumisehdon sisältävät teoriat edustavat totuutta

43 Karl Popper (1902-1991) Demarkaatio tieteen ja kvasitieteen välillä:
Falsifikaatioehto = mitä havaintoja täytyy tulla, jotta teoria kumoutuu Uskonto, psykoanalyysi ja marxilainen kansantaloustiede ovat kvasitiedettä, koska ne eivät kumoudu minkäänlaisista havainnoista – entä matematiikka?

44 Tieteellinen realismi
Totuus on vastaavuutta. Totuus on korrespondenssisuhde mielteen (kognition) ja asiantilan välillä. Myös yleinen tieteellinen teoria voi olla tosi. Tosia eivät ole vain verifioitavissa olevat empiiriset lauseet. Totuus on pätevyyden eli validiteetin kriteeri.

45 Tieteellinen realismi
Luonnontieteellisten teorioiden puhumat ei-havaittavat asiat ovat todella olemassa. Monet ilmaukset tieteellisessä teoriassa, jotka viittaavat ei-havaittaviin asioihin, on otettava kirjaimellisesti. Luonnontieteel- linen teoria antaa kuvauksia ei-havaittavista kohteista, jotka ovat todella olemassa ”siellä”. Tieteellinen realismi vaatii luonnontieteellisestä (ja miltä tahansa muulta teorialta), että tieteen tulisi rakentaa korrespondenssimielessä tosia kuvauksia. On olemassa mielestä riippumaton maailma out there, niin kuin todet luonnontieteelliset teoriat sen esittävät.

46 Konstruktionismi Totuus on konstruktiota
onnistunutta käytäntöä pragmatismi yhteisymmärrystä konsensusteoria yhteensopivuutta koherenssiteoria ymmärrystä avaavaa hermeneuttinen totuuskäsitys vallan tuottamaa vallan genealogia; kriittiset teoriat

47 Sosiaalinen konstruktionismi
Berger & Luckman: Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen - Tiedonsosiologinen tutkielma (1966; 1994) todellisuus ja tieto ovat sosiaalisia konstruktioita tieteellinen tieto on sosiaalisesti rakentunutta, koska tutkimuskohteen ja tutkimuskysymysten valinta ja muotoilu on sosiaalinen prosessi, ja tieteessä käytetyt käsitteet ja merkitykset ovat sosiaalisia instituutioita ihminen on samanaikaisesti sekä yhteiskunnallisen todellisuuden tuotos että tuottaja. Ihminen tulee ihmiseksi (ts. sosialisoituu) kun hän sisäistää olemassa olevan yhteiskunnallisen todellisuuden, mutta hän myös koko ajan uusintaa ja tuottaa tätä yhteiskunnallista todellisuutta (symbolisina ja materiaalisina objektivaatioina; ulkoistaminen). ihmiset ja ryhmät tuottavat vuorovaikutuksessaan representaatioita toistensa toiminnasta, jotka ajan myötä muotoutuvat vastavuoroisiksi rooleiksi. Kun nämä roolit tuodaan kaikkien yhteisön jäsenten saataville, ne institutionalisoituvat. Instituutioitumisen prosessissa käsitteiden määritelmä sisällytetään yhteiskuntaan. Näin todellisuus on sosiaalisesti konstruoitu

48 Antirealsimi tai tieteellinen konstruktionismi
Tieteelliset teoriat eivät ole kuvia todellisuudesta, vaan ne ovat konstruktiota, instrumentteja, maailmanhahmottamisen tapoja tai valtaa. Yleinen ei ole olemassa reaalisesti out there: Thomas Kuhn, Richard Rorty, Bas van Fraassen, Robert Brandom, Kenneth Gergen, Nelson Goodman, Michel Foucault, Jean-Francois Lyotard

49 Hilary Putnam Metafyysinen realismi: Sisäinen realismi:
maailma koostuu mielestä riippumattomien objektien muuttumattomasta todellisuudesta on olemassa yksi tosi ja täydellinen kuvaus siitä, mitä maailma on - totuus sisältää vastaavuussuhteen väitteiden ja ulkoisten asioiden välillä Sisäinen realismi: - kysymys ”mistä objekteista maailma koostuu?” on mielekäs vain jos kysymys jatkuu ”what objects does world consist of… within a theory of description” - on olemassa enemmän kuin yksi tosi teoria tai kuvaus maailmasta - totuus on pikemminkin jonkinlainen idealisoitu hyväksyttävyys kuin korrespondenssi

50 Luonnontieteet vs. ihmistieteet
Metodologinen monismi: nimitys näkemyksille, joiden mukaan ihmistieteiden tulisi lähestyä tutkimuskohteitaan pohjimmiltaan samalla tavalla kuin luonnontieteet ovat lähestyneet luonnon ilmiöitä. Näin ihmistieteiden ja luonnontieteiden välillä ei olisi tavoitteiden ja menetelmien suhteen mitään jyrkkää laadullista eroa. Metodologisen dualismin mukaan ihmistieteillä on oma luonnontieteiden lähestymistavasta jyrkästi ja laadullisesti poikkeava lähestymistapa. Yleisimmin tällöin ajatellaan, että ihmistieteille on ominaista erityinen ymmärtävä lähestymistapa, jossa inhimillisiä toimijoita tutkitaan jossain mielessä näiden omasta näkökulmasta. Ilpo Halonen:

51 Mitä on kasvatustiede?

52 Itä-Suomen yliopisto, http://www.aducate.fi/keskeisimmat-kasitteet
Kasvatustiede voidaan lyhyesti määritellä kasvatusta ja opetusta tutkivaksi tieteeksi (Hirsjärvi & Huttunen 1991). Viime aikoina on oppiminen noussut yhä keskeisemmäksi kiinnostuksen kohteeksi. Joskus kasvatustieteen synonyyminä käytetään käsitettä pedagogiikka, joka kuitenkin joissain tapauksissa viittaa liiaksi vain lasten ja nuorten opettamiseen (Sarala 1988). Pedagogiikan rinnalla puhutaankin andragogiikasta, joka korostaa nimenomaan aikuisten oppimisen erityispiirteitä.  Kasvatustieteen tehtävä on tuottaa tieteellistä tietoa kasvatuksesta. Tieteellisen tiedon tuntomerkkeinä ja erona esimerkiksi arkitietoomme (yhtälailla kasvatus- kuin hoitotieteessäkin) on perinteisesti pidetty 1) tiedon perusteltavuutta - kaikki väittämät perusteltava 2) tiedon ja sen perustelun julkisuutta - tieto on tiedeyhteisön tarkistettavissa 3) edistyvyyttä - tieto täsmentyy ja kasautuu (tai muuttuu) ja etenee asteittain lähemmäs totuutta 4) tiedon itsensäkorjaavuutta - tietoon suhtaudutaan epäillen ja se kumoutuu, mikäli uusi luotettavampi todistusaineisto osoittaa sen virheelliseksi (vrt. Hirsjärvi & Huttunen 1991) Itä-Suomen yliopisto,

53 Mitä kasvatustieteessä pitäisi tutkia?, Michael Uljens
Eli jos kasvatustiede on tiedettä ihmiseksi tulemisesta ja ihmiseksi kasvattamisesta niin käsillä oleva muutos tarjoaa kasvatustieteilijöille tilaisuuden muotoilla kentän uuteen uskoon. Tämä ei olisi ensimmäinen kerta. Kun katsomme pitkäaikaista siirtymää esiteollistuneesta yhteiskunnasta, eli siirtymää esimodernista ajattelutavasta valistusajan- ja romantiikan kautta moderniin, eli aikaa 1760-luvulta luvulle saakka, niin on helppo todeta miten keskeinen rooli kasvatusteorialla tässä modernisaatioprosessissa oli (Humboldt, Fichte, Schleiermacher, Herbart). Siirtyminen teosentrisestä antroposentriseen ajattelutapaan merkitsi kerta kaikkiaan modernin kasvatustieteen syntyä. Moderni kasvatustiede voidaan nähdä vastauksena uuden kulttuurisen järjestyksen tarpeeseen. Kyse onkin nyt missä mielessä, jos ollenkaan, olemme jättämässä tämän ajattelutavan? Ja missä mielessä elämme muutoksen aikoja? Kelpaavatko vanhat teoriat?

54 Pauli Siljander …tieteessä on kyse ko. toimintaa koskevasta tiedosta . Keskesintä on siis tieteellisen tiedon tuottaminen. Siten voidaan otaksua, että kasvatustiede pyrkiessään tuottamaan systemaattista ja jäsenneltyä tietoa kasvatustodellisuudesta ainakin välillisesti kiinnittyy myös kasvatuskäytännön kysymyksiin. Kasvatuskäytännön ja kasvatustieteen välistä eroa voidaan luonnehtia mm. siten, että käytännön tasolla on kysymys kasvatuksesta ja kasvattamiseen liittyvistä ongelmista, kun kasvatustieteessä on kyse kasvatusta koskevasta tiedonmuodostuksesta, esim. jäsennellyn kuvan muodostaminen siitä, mitä kasvatustodellisuudessa esim. kodeissa, koululuokissa ja päiväkodeissa ”kasvatuksen” nimissä tapahtuu. Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen, s

55 Siljander/König Metateoria Kasvatustieteen teoria Objektiteoria
Kasvatustiede Kohde Kasvatuskäytäntö, kasvatustodellisuus Siljander: Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen, 2005 König: Theorie der Erziehungwissenschaft, Band I

56 Suomalaisen kasvatustieteen painottuminen tiedonintressien kentällä
Tekninen tiedonintressi Johdatus kasvatustieteisiin, Rinne, Kivirauma & Lehtinen 2009 2000 1950 1900 1980 Hermeneuttinen tiedonintressi Emansipatorinen tiedonintressi

57 Kasvatustieteet tieteiden kentällä
KULTTUURITIETEET LUONNONTIETEET fysiikka kemia biologia …… Yhteiskuntatieteet sosiologia taloustiede oikeustieteet ….. Humanistiset tieteet historia kielitieteet teologia …. Kasvatustieteet yleinen kasvatustiede aikuiskasvatus erityispedagogiikka varhaiskasvatus

58 Kasvatustieteen osa-alueet (aputieteet)
YLEINEN KASVATUSTIEDE KASVATUSOSIOLOGIA lähitieteitä sosiologia sosiaalipsykologia VERTAILEVA KASVATUSTIEDE lähitieteitä sosiaaliantropologia KASVATUSFILOSOFIA lähitieteitä filosofia KASVATUSHISTORIA lähitieteitä historia, talous-, psyko-, sosiaali- KASVATUSPSYKOLOGIA lähitieteitä psykologia sosiaalipsykologia DIDAKTIIKKA lähitieteitä psykologia ainedidaktiikat KASVATUKSEN TALOUSTIEDE lähitieteitä taloustiede, johtamistiede musiikkikasvatus liikuntakasvatus käsityökasvatus

59 The CUDOS set of Mertonian Scientific Norms
Robert K. Merton has formulated ethos of science into four thesis: Communalism – the common ownership of scientific discoveries, according to which scientists give up intellectual property in exchange for recognition and esteem. Universalism – according to which claims to truth are evaluated in terms of universal or impersonal criteria, and not on the basis of race, class, gender, religion, or nationality; Disinterestedness – according to which scientists are rewarded for acting in ways that outwardly appear to be selfless; Organized skepticism – all ideas must be tested and are subject to rigorous, structured community scrutiny

60 Ei dikotomia, vaan jatkumo
Kasvatustieteen kenttää ei ole tarkoituksenmukaista erotella dikotomisesti laadulliseen ja määrälliseen tutkimukseen.

61 Metodologinen naivismi
Kvantitatiinen Kvalitatiivinen

62 Methodologinen naivismi

63 Kvantitativinen and qualitative “paradigms”
Common dichotomies in (past) methodological literature

64 Asenteita laatu-määrä dikotomiaan
Metodologiset fundamentalistit (strong paradigmatic view) laadulliset ja määrälliset otteet ovat ontologisesti ja epistemologisesti niin erilaatuisia, ettei niiden yhdistäminen käy päinsä sitoutuminen joko laadulliseen tai määrälliseen paradigmaan heikko paradigmaattinen näkemys (weak paradigmatic view) laadullinen ja määrällinen tutkimus ovat kumpikin hyödyllisiä tutkimusotteita, joiden yhdistäminen samassa tutkimuksessa on ongelmallista paradigmaattisen näkemyksen vastustajat (opponents of paradigmatic view) Triangulaatio Mixed method

65


Lataa ppt "Mitä on tiede ja kasvatustiede"

Samankaltaiset esitykset


Iklan oleh Google