Esittely latautuu. Ole hyvä ja odota

Esittely latautuu. Ole hyvä ja odota

Merinisäkkäät.

Samankaltaiset esitykset


Esitys aiheesta: "Merinisäkkäät."— Esityksen transkriptio:

1 Merinisäkkäät

2 --- Elinalueet                                Meri on pullonokkadelfiinien valtakunta. Ne tulevat toimeen monenlaisissa merissä; aivan yhtä hyvin päiväntasaajan trooppisissa merissä kuin Norjan meren viileämmissäkin vesissä. Napa-alueiden kylmissä vesissä delfiinit eivät kuitenkaan viihdy. Pullonokkadelfiineissä on erilaisia tyyppejä; osa niistä viihtyy mieluummin rannikon tuntumassa ja merenlahdissa, osa puolestaan viihtyy kaukana avomerellä. Rannikon tuntumassa viihtyvät delfiinit ovat kooltaan hiukan avomeren tovereitaan pienempiä. Jotkut pullonokkadelfiinit vaeltavat meressä ruokansa, kalojen, perässä pitkiäkin matkoja. Myös veden lämpötilan muutokset saavat jotkut delfiinit liikkumaan kylmemmiltä lämpimämmille alueille. Lämpimimmillä vesillä asustelevat pullonokat yleensä pysyttelevät tietyllä alueella, jonka sisällä ne liikkuvat päivittäin mm. ruokaa etsien. Kuinka paljon pullonokkadelfiineitä on? Pullonokkadelfiinien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta tietyillä alueilla asustavien delfiinien määrä on arvioitu. Esimerkiksi Välimerellä niitä on noin yksilöä. Pullonokkadelfiinit eivät ole vaarassa kuolla sukupuuttoon, mutta joillain alueilla delfiinit ovat huolestuttavasti vähentyneet mm.verkkokalastuksen vuoksi. --ylös- --- Ruumiinrakenne                                Mestariuimari: Pullonokkadelfiinin ruumiinrakenteessa on monia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä mestariuimarin ja -sukeltajan. Se eroaa monella tavalla maalla elävistä nisäkässukulaisistaan. Toki sillä on samanlaisiakin rakenteita, tai ainakin jäänteitä niistä rakenteista, mitä maalla elävillä nisäkkäillä on. Kuinka suuri pullonokkadelfiini on? Aikuinen pullonokkadelfiini on 2-3 metriä pitkä ja painaa kg. Urospuoliset delfiinit ovat naaraspuolisia hiukan isompia. Suurin tavattu pullonokka on ollut 650 kg:n painoinen ja 4,5 metrin pituinen.                                                            Kuva: Keho on muodoltaan erittäin virtaviivainen; siinä ei ole rakenteita, jotka vaikeuttaisivat sen uintia.                  --ylös- --- Aistit Näköaisti: Delfiinin tärkeimmät aistit ovat näkö- ja kuuloaisti. Delfiinin suuret silmät sijaitsevat aivan suun pielien takana, pään molemmin puolin. Delfiinit näkevät hyvin sekä vedessä että pinnan yläpuolella, sekä kirkkaassa että hämärässä valaistuksessa. Luultavasti delfiinit pystyvät näkemään myös värejä.                                                  Kuva: Nuoli osoittaa delfiinin korva-aukkoa. Kuuloaisti: Delfiinin korvat sijaitsevat silmien takana. Delfiineillä ei ole korvalehtiä, näkyvissä ovat vain pienet korva-aukot. Delfiinin kuuloaisti on hyvin tarkka. Se pystyy kuulemaan miltei kymmenen kertaa korkeampia ääniä kuin ihminen. Ääni, joka kulkee ilmassa ja vedessä näkymättöminä ääniaaltoina, kulkeutuu delfiinin korviin aivan eri tavalla kuin ihmisillä. Delfiini nimittäin ottaa äänen vastaan alaleukansa kautta, josta ääni kulkeutuu delfiinin korvaan. Delfiini pystyy tarkasti myös paikantamaan veden alla, mistä suunnasta ääni tulee.                                Tuntoaisti: Delfiinin tuntoaisti on herkkä; se tuntee ihollaan jopa höyhenen kosketuksen. Herkimpiä ihoalueita ovat suun pielet, sierainaukon ympärys ja silmien ympärys. Vartalon iho ei ole kovin herkkä kosketukselle. Makuaisti: Delfiinillä on kielessään makunystyröitä kuten ihmisilläkin. Siksi uskotaankin, että delfiinillä on makuaisti. Delfiineilläkin on mieliruokia; joku pitää enemmän makrillista, joku sillistä. Hajuaisti: Delfiineillä ei ole hajuaistia, kuten ei ole muillakaan valailla. --ylös- --- Ravinto Mitä delfiinit syövät? Delfiinit syövät pääasiassa kaloja, kuten makrillia, silliä ja turskaa, sekä lisäksi pieniä mustekaloja ja katkarapuja. Koska delfiinit käyttävät ravinnokseen muita eläimiä, niitä sanotaan pedoiksi. Niinpä ihminenkin on peto. Särkänniemen delfiineiden ruokalistalla on monenmoisia meren herkkuja, kuten makrillia, kilohailia, silliä, villakuoretta, turskaa ja pieniä mustekaloja eli kalmareita. Miten paljon delfiinit syövät? Aikuinen delfiini syö päivässä useita kiloja kalaa. Mitä isompi delfiini on, sitä suuremman määrän ravintoa se tarvitsee. Esimerkiksi 250 kg painava delfiini syö noin kiloa kalaa päivässä.                                Delfiinien 'pöytätavat': Delfiinit eivät pureskele ruokaansa, vaan nielaisevat saaliin kokonaisena pää edeltä, jotta kalan piikit ja evät eivät juuttuisi delfiinin kurkkuun. Delfiinit käyttävät saaliin paikantamiseen hienoa kaikuluotaintaan.                            Delfiinit --- Elinalueet                                                               Meri on pullonokkadelfiinien valtakunta. Ne tulevat toimeen monenlaisissa merissä; aivan yhtä hyvin päiväntasaajan trooppisissa merissä kuin Norjan meren viileämmissäkin vesissä. Napa-alueiden kylmissä vesissä delfiinit eivät kuitenkaan viihdy. Pullonokkadelfiineissä on erilaisia tyyppejä; osa niistä viihtyy mieluummin rannikon tuntumassa ja merenlahdissa, osa puolestaan viihtyy kaukana avomerellä. Rannikon tuntumassa viihtyvät delfiinit ovat kooltaan hiukan avomeren tovereitaan pienempiä. Jotkut pullonokkadelfiinit vaeltavat meressä ruokansa, kalojen, perässä pitkiäkin matkoja. Myös veden lämpötilan muutokset saavat jotkut delfiinit liikkumaan kylmemmiltä lämpimämmille alueille. Lämpimimmillä vesillä asustelevat pullonokat yleensä pysyttelevät tietyllä alueella, jonka sisällä ne liikkuvat päivittäin mm. ruokaa etsien. Kuinka paljon pullonokkadelfiineitä on? Pullonokkadelfiinien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta tietyillä alueilla asustavien delfiinien määrä on arvioitu. Esimerkiksi Välimerellä niitä on noin yksilöä. Pullonokkadelfiinit eivät ole vaarassa kuolla sukupuuttoon, mutta joillain alueilla delfiinit ovat huolestuttavasti vähentyneet mm.verkkokalastuksen vuoksi.                                           Minkä ikäisinä delfiinit voivat saada poikasia? Naaraspuoliset delfiinit voivat saada poikasen noin 5-12 vuoden iässä. Urokset tulevat sukukypsiksi noin vuoden iässä. Miten delfiinit lisääntyvät? Delfiinit voivat lisääntyä mihin vuodenaikaan tahansa. Kuitenkin on havaittu, että innokkaimpia delfiinit ovat lisääntymään silloin, kun valoisaa aikaa on eniten vuorokaudessa. Valo tekee delfiinit, kuten monet muutkin eläimet, aktiivisemmiksi kaikin puolin. Delfiinit kosiskelevat toisiaan elein, asennoin ja kosketteluin. Yleensä naaras aloittaa kosiskelun. Uros voi paritella monen naaraan kanssa, joten niiden sanotaan olevan moniavioisia.            --ylös- --- Kommunikointitavat ja kaikuluotausjärjestelmä Ääni on viesti: Merenpinnan alapuolella on vilkas äänimaailma. Valaat ja delfiinit sekä monet muut merieläimet ääntelevät ahkerasti, vaikka me emme sitä pinnan yläpuolella kuulekaan.                                                  Kuva: Delfiinien jutusteluhetki. Itseasiassa meressä onkin viisainta viestittää toisille äänen avulla, sillä meren syvyyksissä on usein niin pimeää, että yhteydenpito muutoin olisi varsin vaikeaa. Toki delfiinit ilmaisevat itseään muille lajitovereille myös erilaisilla asennoilla, hypyillä, pyrstön läimäytyksillä ym., mutta parhaiten viesti menee perille ääntelyn avulla. Miten delfiinit ääntelevät? Delfiinit "keskustelevat" keskenään monenlaisten vihellysten avulla. Naksahteluääniä ne puolestaan käyttävät suunnistamiseen ja kohteiden paikantamiseen.            --ylös- --- Delfiinit osana meriekosysteemiä Miten meret ja järvet eroavat toisistaan? Meret ovat laajoja vesialueita, joiden vesi on suolaista. Valtameret ovat tuhansien neliökilometrien laajuisia. Niitä ovat mm. Tyyni Valtameri, Intian valtameri ja Atlantti. Pienempiä meriä on mantereiden edustoilla, ja ns. sisämeriä mantereiden keskellä. Merien suolaisuus vaihtelee; valtameressä suolaisuus voi olla hyvin korkea, jopa 3.5 %, eli 35 grammaa litrassa. Mutta joissakin merissä suolainen ja makea vesi ovat sekoittuneet niin, että suolaisuus on hyvin alhainen. Esim. Itämeri on tällainen meri. Siinä on suolaa alle 1.3 %. Järvet ovat normaalisti paljon meriä pienempiä, ja ne ovat aina mantereiden keskellä. Niiden vedessä ei ole suolaa havaittavia määriä, joten niitä sanotaan makeiksi vesiksi.                  --- Delfiinien elinikä            Kuva: delfiinin hammas Kuinka pitkäikäisiä delfiinit ovat? Normaalisti delfiinit elävät noin vuotiaiksi, mutta paljon vanhempiakin on tavattu. Tällä hetkellä vanhin tavattu delfiini on ollut 48-vuotias. Delfiinit delfinaariossa ovat tutkimusten mukaan vähintään yhtä pitkäikäisiä kuin veljensä meressäkin. Tälläkin hetkellä delfinaarioissa on paljon vuotiaita, ja yhä enemmän yli 40 vuotiaita delfiinejä. Vanhin delfinaariossa asuva delfiini saavuttaa lähiaikoina 48 vuoden iän. Mistä tietää, kuinka vanhadelfiini on? Jos delfiinin syntymäaikaa ei tiedetä, sen ikä voidaan arvioida sen koon perusteella. Tarkempi keino on tutkia delfiinin hampaan rakennetta: hampaaseen kasvaa iän myötä kerrostumia, joita laskemalla saadaan melko tarkka arvio delfiinin iästä. --ylös- --- Ovatko delfiinit älykkäitä?                                Delfiinit ovat erittäin hyviä oppimaan ja muistamaan asioita, ja tuntuvat jopa ymmärtävän viittomakielellä viitottuja lyhyitä lauseita. Niillä on myös ruumiinkokoonsa nähden isokokoiset aivot. Siksi niitä on kautta aikojen pidetty älykkäinä eläiminä. Älykkyys on pohjimmiltaan sitä, kuinka tietty eläin kykenee tulemaan toimeen omassa elinympäristössään ja selviytymään jokapäiväisessä elämässään. Älykkyyden mittaaminen on hyvin vaikea tehtävä, sillä kaikki eläimet käyttävät aivojaan oman elinympäristönsä ja oman hengissä säilymisen kannalta sopivalla tavalla, josta ulkopuolinen ei välttämättä edes voi olla tietoinen. Ihminen ei voi laittaa eläimiä älykkyysjärjestykseen; ei ole järkevää verrata esim. delfiiniä ja ihmistä tai delfiiniä ja simpanssia keskenään, sillä ne elävät aivan erilaisissa ympäristöissä, ja ovat varmasti toisiaan älykkäämpiä omissa elinympäristöissään. Eläimen älykkyyttä ei siis voi määritellä ihmisen mittareiden mukaan. Monesti ihmiset kuitenkin tekevät tahattomasti virheen tulkitessaan eläimen käyttäytymistä pelkästään ihmisen maailman näkökulmasta katsottuna; he liittävät käyttäytymiseen inhimillisiä piirteitä, jotka ovat eläinten maailmassa tuntemattomia.                  --ylös- --- Miksi delfiineitä koulutetaan? Delfiinien koulutus on tärkeää niiden hoidon kannalta. Delfiineille opetetaan monia asioita, jotka helpottavat niiden tutkimista ja hoitoa, ne esimerkiksi oppivat ojentamaan pyrstönsä verikoetta varten tai puhaltamaan viljelymaljalle hengitysnäytettä varten. Koulutettuja delfiineitä käytetään myös tutkimuksessa. Niiden avulla on delfiineistä saatu tarkkaa tietoa sellaisistakin asioista, joita ei muuten olisi voinut edes tutkia. Toki delfinaariossa tehdään sellaistakin tutkimusta, missä ei delfiinien koulutusta tarvita, onhan delfiinien käyttäytyminen paljon muutakin kuin opetettua. Näin saadaan arvokasta tietoa mm. delfiinien poikasenhoidosta ja muusta lajinomaisesta käyttäytymisestä.                                Delfinaariossa käydessäsi sinua varmaankin kiinnostavat hienot delfiiniesitykset ja delfiinien upea ulkomuoto. Mutta samalla myös tietosi noista mahtavista eläimistä lisääntyy. Lähtiessäsi tiedät varmasti paljon enemmän delfiineistä, niiden elämästä ja myös ympäristöstä, jossa ne elävät. Sinua varmasti myös kiinnostaa, kuinka delfiiniystävämme meressä voivat. Kun kuulet, että elämä ei meressä olekaan täysin huoletonta, vaan delfiinien henkeä uhkaavat monet meidän ihmisen aiheuttamat ongelmat, huomaat, että olemme kaikki yhdessä vastuussa niistä ja kaikista muistakin elävistä, joiden elämä ihmisen toiminnan vaikutuksesta vaarantuu. Ymmärrät, että vain me ihmiset voimme tehdä asialle jotain; ainoastaan merta suojelemalla ja estämällä julmuudet joita sadat tuhannet delfiinit joutuvat maailman merissä kokemaan, voimme säilyttää nuo merten leikkisät veijarit tulevaisuudessakin seuranamme. ---Delfiinit delfinaariossa Taustaa Vielä vuosikymmeniä sitten delfiineitä yleisesti pidettiin suurina hain kaltaisina kaloina. Tiedemiehetkään eivät niistä tienneet paljon muuta, kuin että ne olivat laumassa eläviä merinisäkkäitä. Delfiinien salaisuudet pysyivät tiukasti pinnan alapuolella.

3 Ruumiinrakenne Mestariuimari: Pullonokkadelfiinin ruumiinrakenteessa on monia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä mestariuimarin ja -sukeltajan. Se eroaa monella tavalla maalla elävistä nisäkässukulaisistaan. Toki sillä on samanlaisiakin rakenteita, tai ainakin jäänteitä niistä rakenteista, mitä maalla elävillä nisäkkäillä on. Kuinka suuri pullonokkadelfiini on? Aikuinen pullonokkadelfiini on 2-3 metriä pitkä ja painaa kg. Urospuoliset delfiinit ovat naaraspuolisia hiukan isompia. Suurin tavattu pullonokka on ollut 650 kg:n painoinen ja 4,5 metrin pituinen.

4 Iho: Pullonokat ovat harmaan sävyisiä, selkäpuoli on tummempi, vatsa vaaleampi. Tumma selkä ei näy kovin helposti mustaa merenpohjaa vasten, eikä vaalea vatsa näy delfiinin alapuolelta katsottaessa kirkasta merenpintaa vasten. Niinpä delfiinejä syövät petoeläimet, kuten hait, eivät kovin helposti delfiineitä huomaa. Delfiinin iho on koskettaessa aivan märän kumisaappaan pinnan tuntuinen. Sen iho on erittäin herkkä, ja se saakin hyvin helposti naarmuja ja mustelmia. Luusto: Pullonokilla, kuten kaikilla valailla, on samoja rakenteita kuin maanisäkkäillä luurangossaan. Muistona siitä, että valaiden esi-isät miljoonia vuosia sitten asuivat maalla, on niiden raajoissa vielä nähtävissä samoja luita kuin nykyisillä maalla elävillä nisäkkäillä; mm. kylkievissä on näkyvissä viiden sormen luut, ja takajaloista muistona ovat surkastuneet lantion luut.

5 Pää: Pullonokkadelfiini on saanut nimensä sille ominaisesta pitkästä kuonosta, pullonkaulamaisesta "nokasta", joka on alle 10 cm:n pituinen. Kuonossa on leuat, joissa on terävää hammasta. Hampaillaan delfiini pitää kiinni saaliistaan, ennen kuin nielaisee sen kokonaisena. Delfiinin päälaki on pyöreä, sillä siinä on paksu rasvakerros. Tämä auttaa delfiiniä sen lähettäessä kaikuluotausääniä. Päälaen rasvakumpua sanotaan meloniksi. Sierainaukko ja nenäontelot ovat myös mukana delfiinin äänen synnyssä. Delfiineillä ei ole äänihuulia, päinvastoin kuin ihmisillä. Suun pielien vieressä pään molemmin puolin ovat delfiinin silmät. Niillä se näkee yhtä hyvin veden pinnan alapuolella kuin pinnan yläpuolellakin. Korvat ovat aivan silmien takana. Niitä ei selvästi näy, sillä delfiineillä, kuten muillakaan valailla, ei ole korvalehtiä.                        Kylkievät ja selkäevä: Kylkieviä delfiini käyttää uintinsa ohjailuun ja pysähtymiseen. Monet uimarit ovat pelästyneet, kun ovat uidessaan nähneet pinnalla lähestyvän haimaisen selkäevän, mutta ovat helpottuneet, kun evä kuuluikin delfiinille. Selkäevän uskotaan toimivan uintia tasapainottavana rakenteena, aivan kuten laivan pohjassa oleva köli tasapainottaa venettä. Pyrstö: Pyrstöään delfiini käyttää uimiseen; se liikuttaa sitä ylös- ja alassuuntautuvin liikkein selkälihastensa avulla. Delfiinin uintiliikkeet eroavat kalan uintiliikkeistä, sillä kalathan uivat liikuttaen pyrstöään sivusuunnassa. Delfiini voi uida jopa 26 kilometrin tuntivauhtia, normaalisti vauhti kuitenkin jää alle 10 kilometrin tuntivauhdin.

6 Lämmönsäätely: Koska delfiini elää meressä, eikä sillä ole lämmittävää karvapeitettä, sen täytyy jollain tapaa pitää itsensä lämpimänä. Delfiineille ja valaille onkin kerääntynyt paksu rasvakerros ihon alle, mikä pitää eläimen lämpimänä.

7 Aistit Näköaisti: Delfiinin tärkeimmät aistit ovat näkö- ja kuuloaisti
Aistit Näköaisti: Delfiinin tärkeimmät aistit ovat näkö- ja kuuloaisti. Delfiinin suuret silmät sijaitsevat aivan suun pielien takana, pään molemmin puolin. Delfiinit näkevät hyvin sekä vedessä että pinnan yläpuolella, sekä kirkkaassa että hämärässä valaistuksessa. Luultavasti delfiinit pystyvät näkemään myös värejä. Kuuloaisti: Delfiinin korvat sijaitsevat silmien takana. Delfiineillä ei ole korvalehtiä, näkyvissä ovat vain pienet korva-aukot. Delfiinin kuuloaisti on hyvin tarkka. Se pystyy kuulemaan miltei kymmenen kertaa korkeampia ääniä kuin ihminen. Ääni, joka kulkee ilmassa ja vedessä näkymättöminä ääniaaltoina, kulkeutuu delfiinin korviin aivan eri tavalla kuin ihmisillä. Delfiini nimittäin ottaa äänen vastaan alaleukansa kautta, josta ääni kulkeutuu delfiinin korvaan. Delfiini pystyy tarkasti myös paikantamaan veden alla, mistä suunnasta ääni tulee. Tuntoaisti: Delfiinin tuntoaisti on herkkä; se tuntee ihollaan jopa höyhenen kosketuksen. Herkimpiä ihoalueita ovat suun pielet, sierainaukon ympärys ja silmien ympärys. Vartalon iho ei ole kovin herkkä kosketukselle. Makuaisti: Delfiinillä on kielessään makunystyröitä kuten ihmisilläkin. Siksi uskotaankin, että delfiinillä on makuaisti. Delfiineilläkin on mieliruokia; joku pitää enemmän makrillista, joku sillistä. Hajuaisti: Delfiineillä ei ole hajuaistia, kuten ei ole muillakaan valailla.

8 Ravinto Mitä delfiinit syövät? Delfiinit syövät pääasiassa kaloja, kuten makrillia, silliä ja turskaa, sekä lisäksi pieniä mustekaloja ja katkarapuja. Koska delfiinit käyttävät ravinnokseen muita eläimiä, niitä sanotaan pedoiksi. Niinpä ihminenkin on peto. Särkänniemen delfiineiden ruokalistalla on monenmoisia meren herkkuja, kuten makrillia, kilohailia, silliä, villakuoretta, turskaa ja pieniä mustekaloja eli kalmareita. Miten paljon delfiinit syövät? Aikuinen delfiini syö päivässä useita kiloja kalaa. Mitä isompi delfiini on, sitä suuremman määrän ravintoa se tarvitsee. Esimerkiksi 250 kg painava delfiini syö noin kiloa kalaa päivässä. Delfiinien 'pöytätavat': Delfiinit eivät pureskele ruokaansa, vaan nielaisevat saaliin kokonaisena pää edeltä, jotta kalan piikit ja evät eivät juuttuisi delfiinin kurkkuun. Delfiinit käyttävät saaliin paikantamiseen hienoa kaikuluotaintaan.   Delfiinit saalistavat ravintoansa yleensä suurella joukolla. Kun saaliit, esim. iso kalaparvi on löydetty, saartavat delfiinit parven joka puolelta tiukaksi kalapalloksi, pakottavat kalapallon pinnalle ja yksitellen käyvät hakemassa parvesta omansa. Kalaparvi voidaan myös joukolla ajaa matalikolle, jossa kaloilla on vähemmän liikkumatilaa ja näin saalis on helpompi saada kiinni. Usein delfiineitä nähdään uimassa kalastusalusten vanavedessä, missä ne odottelevat kalastajien heittelemiä makupaloja.

9 Käyttäytyminen Delfiinin elämä pinnan alla: Merellä liikkuessa voi veneen keulassa tai perässä nähdä vauhdikkaasti hyppivän delfiinilauman. Pinnalle delfiineistä näkyy vain selkäevän vilaus, ja taas ne katoavat meren syleilyyn. Minkälainen elämä mahtaa näillä veijareilla pinnan alla olla? Minkälainen perhe niillä on ja minkälaisia ystäviä niillä on? Minkälaisia puuhia kuuluu delfiinin päivään? Miten delfiini ilmaisee tunteitaan? Leikkivätkö delfiinit? Miten ihminen pystyy tutkimaan delfiineitä veden alla? Lue lisää, niin löydät vastauksen! Onko delfiineillä perhettä ja ystäviä? Pullonokkadelfiinit viihtyvät 2-15 yksilön ryhmissä. Joissakin ryhmissä on pelkästään emoja ja niiden pieniä poikasia, joissain ryhmissä pelkkiä nuoria delfiineitä tai urospuolisia delfiineitä. Niinpä ryhmän jäsenet eivät välttämättä ole laisinkaan sukua toisilleen. Ryhmän jäsenet tunnistavat toisensa ja ystävystyvätkin keskenään, esimerkiksi nuoret urokset pitävät toisilleen seuraa kisaillen ja leikkien. Joskus monta pikkuryhmää saattaa liittyä yhteen esimerkiksi kalaa saalistaessaan; tällöin ne yhdessä muodostavat delfiinilauman.

10 Miten delfiinit ilmaisevat tunteitaan
Miten delfiinit ilmaisevat tunteitaan? Delfiiniryhmän sisällä vallitsee kuri ja arvojärjestys; lauman johtaja on kunnioitettu, vanhempi delfiini, jota nuoremmat ja kokemattomammat lajitoverit seuraavat. Omaa arvoaan delfiinit ilmaisevat toisilleen pyrstöä veteen läimäyttelemällä, uhkailemalla, ääntelemällä, puskemalla ja näykkimällä toisiaan. Jos delfiini on vihainen, se saattaa päästää sierainaukostaan ilmakuplapilviä. Delfiinit osoittavat toisilleen myös hellyyttä. Ne voivat hyväillä toisiaan kylkievillään ja kuonollaan tai hangata kylkiään vastakkain. Delfiinit huolehtivat sairaista ja loukkaantuneista tovereistaan kannattelemalla niitä pinnalla, jotta ne saisivat ilmaa. Jos poikanen on kuollut, saattaa emo pysytellä sen vierellä vielä päiviä, ehkä luullen sen vielä virkoavan. Urosdelfiini saattaa paimentaa laumaansa, jotta ne eivät liiaksi eroaisi laumasta. Tämäkin on laumatovereiden huolenpitoa. Villitkään delfiinit eivät yleensä pelkää ihmisiä. Ne saattavat uteliaina tutustua sukeltajiin tai uimareihin, ja joskus jopa antaa niiden koskettaa itseään. Haita delfiinit välttelevät. Hait ovatkin delfiinin pahimpia vihollisia. Joskus delfiinit hyökkäävät hain kimppuun puolustaakseen itseään.

11 Leikkivätkö delfiinit
Leikkivätkö delfiinit? Delfiinien leikkisyydestä ei ole epäilystä; sekä nuoret että vanha delfiinit ajavat toisiaan takaa, kisailevat, leikkivät meren pinnalta löytämillä puunpalasilla ja tekevät jekkuja toisilleen. Delfiinillä on myös huumorintajua, vai mitä voisi sanoa seuraavista esimerkeistä: Delfiinin nähtiin hiljalleen hiipivän meressä uivan pelikaanin taakse, nappaavan siltä muistoksi muutaman pyrstösulan, ja säikäyttävän pahaa-aavistamattoman pelikaanin pahanpäiväisesti. Toisessa tapauksessa delfiinin nähtiin uivan kalan perässä, vetävän tätä pyrstöstä taaksepäin muutaman metrin ja päästävän sen sitten vapaaksi. Erään delfiinin havaittiin asettavan palasen mustekalaa lähelle merenpohjassa olevaa kivenkoloa. Kun kivenkolossa oleva kala tuli kolosta ottaakseen mustekalapalan, nappasi delfiini palan kalan nenän edestä ja saattoi kalan aivan ymmälleen. Delfiinit kykenevät hyppäämään merestä noin viiden metrin korkeuteen. Hyppiminen voi olla osa leikkiä.

12 Lisääntyminen ja poikasenhoito
Imettääkö delfiini? Delfiinit, aivan kuten muutkin nisäkkäät, synnyttävät poikasensa ns. elävinä. Poikaset, vaikka tulevatkin maailmaan valmiina yksilöinä, ovat alussa varsin avuttomia, ja riippuvaisia emostaan. Emo imettää poikastaan, ohjaa sen kulkua ja suojelee ja varjelee sitä ulkopuolisilta vaaroilta. Minkä ikäisinä delfiinit voivat saada poikasia? Naaraspuoliset delfiinit voivat saada poikasen noin 5-12 vuoden iässä. Urokset tulevat sukukypsiksi noin vuoden iässä. Miten delfiinit lisääntyvät? Delfiinit voivat lisääntyä mihin vuodenaikaan tahansa. Kuitenkin on havaittu, että innokkaimpia delfiinit ovat lisääntymään silloin, kun valoisaa aikaa on eniten vuorokaudessa. Valo tekee delfiinit, kuten monet muutkin eläimet, aktiivisemmiksi kaikin puolin. Delfiinit kosiskelevat toisiaan elein, asennoin ja kosketteluin. Yleensä naaras aloittaa kosiskelun. Uros voi paritella monen naaraan kanssa, joten niiden sanotaan olevan moniavioisia.

13 Delfiinin raskaus ja synnytys: Delfiiniemo kantaa poikasta kohdussaan noin 12 kuukautta. Normaalisti delfiini saa yhden poikasen kerrallaan, mutta joskus on tavattu delfiinikaksosiakin. Erityisen nuorilla ja vanhoilla delfiiniemoilla saattaa olla vaikeuksia raskauden aikana, ja poikanen voi kuolla ennen synnytystä, tai se voi syntyä ennen aikojaan. Delfiini synnyttää poikasen luonnollisesti veteen. Poikanen tulee yleensä kohdusta pyrstö edellä. Poikanen on kiinni emon kohdussa olevassa istukassa napanuoran avulla. Napanuorassa olevat verisuonet kuljettavat tärkeitä ravintoaineita ja happea emolta istukan kautta poikaselle. Napanuora katkeaa synnytyksessä. Niinpä delfiineilläkin on napa, aivan kuten kaikilla nisäkkäillä. Poikasen tultua ulos emon kohdusta se nousee heti pintaan hengittämään ensimmäisen kerran. Emo voi auttaa poikasta tässä asiassa

14 Delfiinin poikanen: Poikanen on syntyessään hieman yli metrin pituinen, ja painaa vain noin 20 kiloa. Poikanen on syntyessään tummempi kuin aikuinen delfiini, ja sillä on vaaleita pystyraitoja. Raidat ovat syntyneet ihoon poikasen ollessa emon kohdussa käpertyneenä. Poikanen on kohtalainen uimari heti synnyttyään, mutta se ei luonnollisestikaan hallitse vielä liikkeitään täydellisesti. Pikkuhiljaa, kun kokemusta kertyy ja lihakset kehittyvät, pikkudelfiinistäkin kehittyy taitava, vertaansa vailla oleva uimari. Poikanen kasvaa hurjaa vauhtia; syntyessään 20 kiloinen ja noin metrin mittainen Leevi oli yksivuotispäivänään jo noin 100 kilon painoinen ja kaksimetrinen nuorukainen. Poikanen ääntelee jo muutaman päivän ikäisenä. Äänet ovat pääasiassa viheltelyjä. Hienosäätöistä kaikuluotaintaan, jolla se paikantaa kaloja ja esineitä, se oppii käyttämään hieman myöhemmin. Poikasen ensimmäiset viikot kuluvat uintia, maidon imemistä ja emon seuraamista opetellessa, mutta kokoajan se kehittyy ja tulee vilkkaammaksi. Poikanen on hyvin leikkisä, ja kisaileekin mielellään muiden ryhmän jäsenten kanssa. Leikkikaluikseen se kelpuuttaa vaikkapa kalat, puunpalaset tai merilevän. Leikki on poikaselle tärkeää opettelua tulevaisuutta varten; se oppii hallitsemaan liikkeensä ja lihaksensa sekä tuntemaan muut delfiinit ja niiden tavat. Poikanen oppii monia asioita toisia delfiineitä seuraamalla ja matkimalla. Delfinaariossa poikanen oppii toisilta delfiineiltä monia tehtäviä, joita se sitten innokkaasti esittää, tosin monesti omalla erikoisella tavallaan

15 Kuinka emo hoitaa poikastaan
Kuinka emo hoitaa poikastaan? Emo ja poikanen ovat tiiviisti yhdessä poikasen ensimmäisen elinvuoden ajan, ja läheinen suhde jatkuu vielä vuosia eteenpäin. Emo on hyvin tarkka siitä, ketä se päästää poikasensa lähelle. Joskus se voi antaa toisen naarasdelfiinin avustaa itseään poikasenhoidossa. Auttajadelfiini toimii kätilönä synnytyksessä ja huolehtii poikasen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista sillä aikaa kun emo on esim. ruokailemassa. Särkänniemessä Niki on toiminut lapsenvahtina Näsin poikaselle, Leeville. Emo ja poikanen uivat rinnakkain ja käyvät yhdessä pinnalla hengittämässä. Emo alkaa imettää poikastaan muutaman tunnin kuluessa synnytyksestä. Itseasiassa poikanen ei voi imeä, koska sillä ei ole huulia, joilla tarttuisi emon nisään, vaan emo ruiskuttaa maidon poikasen suuhun. Maito on erittäin ravitsevaa. Se on noin 10 kertaa rasvaisempaa kuin lehmänmaito. Poikanen tarvitseekin paljon rasvaa, jotta sille kehittyisi paksu eristävä rasvakerros ihonsa alle. Delfiini voi imettää poikastaan jopa puolitoista vuotta, mutta poikanen alkaa maistella myös kalaravintoa heti kun sen hampaat puhkeavat, eli noin 3-4 kuukauden iässä. Delfiiniemoista parhaimpia poikasenhoitajia ovat emot, jotka ovat synnyttäneet monta poikasta. Nämä emot myös toimivat nuorempien ja kokemattomampien emojen opastajina ja avustajina, jos niiden poikasenhoito ei tahdo onnistua. Urokset eivät normaalisti osallistu poikasten hoitamiseen.

16 Miten delfiinien sukupuolet voidaan erottaa toisistaan
Miten delfiinien sukupuolet voidaan erottaa toisistaan? Delfiinien sukupuoltenväliset erot eivät ensi silmäyksellä näy kovin helposti. Asian selvittämiseksi tarvitaankin vilkaisua delfiinin mahan alle. Naarailla sukupuoli- eli genitaaliaukko sijaitsee lähempänä peräaukkoa kuin napaa. Genitaaliaukko on pidempi kuin uroksella. Genitaaliaukon ympärillä molemmilla puolilla on yksi nisä. Nisät ovat selvimmin näkyvissä silloin kun naaras on kantavana tai imettää poikastaan. Uroksen genitaaliaukko sijaitsee hieman kauempana peräaukosta kuin naaraiden sukupuoliaukko. Sekundäärisistä sukupuolieroista selvimmin tulee esille yksilön koko: urokset ovat yleensä rotevatekoisempia ja suurempia kuin naaraat.

17 Kommunikointitavat ja kaikuluotausjärjestelmä
Ääni on viesti: Merenpinnan alapuolella on vilkas äänimaailma. Valaat ja delfiinit sekä monet muut merieläimet ääntelevät ahkerasti, vaikka me emme sitä pinnan yläpuolella kuulekaan. Itseasiassa meressä onkin viisainta viestittää toisille äänen avulla, sillä meren syvyyksissä on usein niin pimeää, että yhteydenpito muutoin olisi varsin vaikeaa. Toki delfiinit ilmaisevat itseään muille lajitovereille myös erilaisilla asennoilla, hypyillä, pyrstön läimäytyksillä ym., mutta parhaiten viesti menee perille ääntelyn avulla. Miten delfiinit ääntelevät? Delfiinit "keskustelevat" keskenään monenlaisten vihellysten avulla. Naksahteluääniä ne puolestaan käyttävät suunnistamiseen ja kohteiden paikantamiseen. Haluatessasi kuunnella kuvan delfiinin ääntelyä, klikkaa kuvaa kerran. Delfiinit viheltelevät vilkkaasti keskenään sekä luonnossa että delfinaariossa. Se kuuluu kiinteästi niiden keskinäiseen kanssakäymiseen.Delfiiniemo viheltelee poikaselleen hyvin paljon heti poikasen syntymän jälkeen, jotta poikanenkin pääsisi mukaan viheltelyjen saloihin. Delfiinien vihellykset: Delfiinien vihellysäänet tulevat pään päällä olevasta hengitys- eli sierainaukosta. Delfiinin äänet siis syntyvät sen nenäonteloiden rakenteissa. Vihellykset kuulostavat usein kiljahduksilta tai kirkumiselta.Usein kuulee myös murahtelua, valitukselta tai livertelyltä kuulostavaa ääntä tai oven narinaa muistuttavia ääniä. Delfiini tiedottaa näillä äänillä omasta tunnetilastaan, vaarasta tai esim. saaliista toisille delfiineille. Tätä tapahtumaa kutsutaan kommunikoinniksi.

18 Naksahteluäänet ja kaikuluotaus: Naksahteluilta kuulostavia ääniä delfiini käyttää lajitovereidensa paikantamiseen, saaliin ja esineiden paikantamiseen, esteiden havaitsemiseen ja suunnistamiseen. Mutta miten äänen ja kuulon avulla voi nähdä, tai paremminkin muodostaa kuvan ympäristöstään? Kaikki äänet liikkuvat ilmassa ns. ääniaaltoina. Ne ovat näkymättömiä, mutta saavat korvaan saapuessaan aikaan kuuloaistimuksen. Kun ääni syntyy (esim. ihmisellä kurkunpäässä, delfiineillä nenäonteloissa) se lähtee näkymättöminä aaltoina eteenpäin. Kun tämä aalto osuu johonkin sen kulkureitillä olevaan esteeseen, ainakin osa aallosta kimpoaa siitä takaisin sinne mistä se oli tullutkin. Tämä takaisin kimmonnut ääni kuullaan kaikuna. Kun delfiini lähettää hyvin korkeita naputukselta kuulostavia ääniä vedessä, ne kulkeutuvat tuota pikaa ääniaaltoina eteenpäin ja osuvat johonkin kohteeseen, esim. kalaparveen, kiviin, pohjaan, tai johonkin muuhun esteeseen. Niistä ääni kimpoaa takaisin kaikuna delfiinin korvaan. Arvioimalla kuinka kauan äänellä kuluu aikaa sen lähettämisestä siihen, kun se palaa kaikuna takaisin delfiinin korvaan, delfiini voi päätellä, miten kaukana tietty kohde on. Tätä tapahtumaa kutsutaan kaikuluotaukseksi. Vedessä ääni kulkee paremmin kuin ilmassa. Niinpä esim. delfiineiden on helppo kommunikoida ja paikantaa esineitä vedessä. Niiden hyvä kuulo helpottaa tätä myös. Tiheiden naputussarjojen avulla delfiini saa tietoja myös paikantamansa kohteen, esim. kalan koosta, muodosta, liikesuunnasta ja nopeudesta. Näin delfiini kykenee jäljittämään kalan ja saamaan sen saaliiksensa. Delfiinin kaikuluotainaisti on erittäin tarkka. Kokeissa on havaittu, että delfiini voi havaita luotaimensa avulla esim senttiä halkaisijaltaan olevan teräsrenkaan 113 metrin etäisyydeltä, tai vitamiinipillerin altaan pohjalta, silmät peitettyinä!

19 Delfiinit osana meriekosysteemiä
Miten meret ja järvet eroavat toisistaan? Meret ovat laajoja vesialueita, joiden vesi on suolaista. Valtameret ovat tuhansien neliökilometrien laajuisia. Niitä ovat mm. Tyyni Valtameri, Intian valtameri ja Atlantti. Pienempiä meriä on mantereiden edustoilla, ja ns. sisämeriä mantereiden keskellä. Merien suolaisuus vaihtelee; valtameressä suolaisuus voi olla hyvin korkea, jopa 3.5 %, eli 35 grammaa litrassa. Mutta joissakin merissä suolainen ja makea vesi ovat sekoittuneet niin, että suolaisuus on hyvin alhainen. Esim. Itämeri on tällainen meri. Siinä on suolaa alle 1.3 %. Järvet ovat normaalisti paljon meriä pienempiä, ja ne ovat aina mantereiden keskellä. Niiden vedessä ei ole suolaa havaittavia määriä, joten niitä sanotaan makeiksi vesiksi. Meren salaisuudet Miljoonia vuosia sitten syntyneet ensimmäiset eliöt syntyivät ilmeisesti merissä. Kehitys on jatkunut nykypäivään asti, ja merissä elääkin suunnaton eläin- ja kasvilajisto. Merissä, aivan niin kuin maallakin, on erilaisia alueita, joissa elää niille ominainen eliöstö (eläin- ja kasvilajit). Esimerkiksi rannikon matalikoilla tai alueella, jossa joki laskee mereen, elää hyvin paljon erilainen eliöstö verrattuna syvän meren alueisiin, ja trooppisissa merissä elää varmasti erilainen eliöstö kuin napa-alueiden merissä. Tämä johtuu siitä, että näillä alueilla on erilaiset ympäristötekijät eli valon määrä, lämpötila, ravinteiden määrä, meren virtaukset ja suolapitoisuus. Tietyt lajit viihtyvät siis vain tietynlaisilla alueilla. Aluetta, jossa on tietynlaiset ympäristötekijät ja tietynlainen lajisto, kutsutaan ekosysteemiksi. Ekosysteemissä kaikki osaset ovat yhtä tärkeitä; siellä elävät eläin- ja kasvilajit ovat toisistaan riippuvaisia, ja alue, jossa ne elävät, on tärkeä niiden elossa säilymiselle.

20 Miten eri eliöt ovat toisistaan riippuvaisia?
Eliöt muodostavat ns. ravintoketjuja. Niissä jokainen eliölaji on jonkin toisen eliön ravintoa. Näin luonnossa kaikki eliöt hyötyvät toisistaan, ja jokaisen olemassaolo on jollekin toiselle eliölle tärkeää. Tuottajat: Vihreät kasvit, merissä esim. merilevä, tai vaikka pienen pienet kasviplanktonit, ovat ns. tuottajia. Ne tuottavat auringon valon ja hiilidioksidin sekä veden avulla happea ja sokeria, jota ne myös itse käyttävät ravinnokseen. Ainoastaan tuottajat kykenevät itse tuottamaan ravintonsa. Muut eliöt joutuvat hankkimaan ravintonsa käyttämällä toisia eliöitä ravinnokseen. Niitä kutsutaankin kuluttajiksi. Kuluttajat: Kuluttajia ovat eläimet, jotka syövät kasviravintoa (ns.kasvissyöjät), sekä eläimet, jotka syövät joko kasvissyöjiä tai toisia lihansyöjiä. Toisia eläimiä syövät eläimet ovat petoja. Meressä kasviplanktonia syövät pikkuruiset eläinplanktonit. Eläinplanktonia syövät tietyt kalat, esim. silli. Sillejä syövät puolestaan esim. pullonokkadelfiinit. Pullonokkadelfiineitä saalistavat puolestaan hait ja joskus myös miekkavalaat.

21 Hajottajat: Ravintoketjun loppupäässä ovat eläimet, jotka käyttävät ravinnokseen kaikkia muita ravintoketjun osakkaita, mutta vasta niiden kuoltua. Nämä kuolleita eliöitä ravinnokseen käyttävät eläimet ovat hajottajia. Ne sananmukaisesti hajottavat kuolleen eliön (kasvin tai eläimen) ravinnokseen. Hajotustoiminnassa vapautuu samalla ravinteita, joita kasvit voivat käyttää hyödykseen kasvussaan. Meressä hajottajina toimivat mm. pohjalla kuhisevat bakteerit, ravut ja katkaravut. Ekosysteemit ovat herkkiä ja haavoittuvaisia yhteisöjä. Ravintoketjun osaset ovat kaikki tiiviisti riippuvaisia toisistaan; jos esimerkiksi delfiinin ravintokalat häviäisivät tietyltä alueelta (esimerkiksi liikakalastuksen takia), delfiinillä ei olisi ruokaa. Tällöin alueella elävät delfiinit lähtisivät etsimään ravintoaan toisilta alueilta, ja häviäisivät näin niiltä alueilta, mistä ravintokalat puuttuvat. Planktonit puolestaan runsastuisivat liikaa, jos niitä käyttävien kalojen (esim. delfiinin ravintokala silli) määrä romahtaisi. Tällä olisi puolestaan koko meri ekosysteemiin haitallisesti vaikuttavia tekijöitä. Tätä kautta koko ekosysteemi saattaisi häiriytyä jopa yhden linkin puuttuessa. Monet tekijät uhkaavat merta ja sen eliöitä. Jos haluamme, että meret ja niiden eliöt säilyvät, on meidän suojeltava merta ympäristönä, sekä sitä kautta myös siellä eläviä kaikkia eliöitä, niin delfiineitä ja haita kuin meren pohjalla eläviä bakteereitakin. Merta ja sen eliöitä uhkaavia tekijöitä voit tutkia lisää uhkat, tutkimus ja suojelu-osassa

22 Delfiinien elinikä Kuinka pitkäikäisiä delfiinit ovat? Normaalisti delfiinit elävät noin vuotiaiksi, mutta paljon vanhempiakin on tavattu. Tällä hetkellä vanhin tavattu delfiini on ollut 48-vuotias. Delfiinit delfinaariossa ovat tutkimusten mukaan vähintään yhtä pitkäikäisiä kuin veljensä meressäkin. Tälläkin hetkellä delfinaarioissa on paljon vuotiaita, ja yhä enemmän yli 40 vuotiaita delfiinejä. Vanhin delfinaariossa asuva delfiini saavuttaa lähiaikoina 48 vuoden iän. Mistä tietää, kuinka vanhadelfiini on? Jos delfiinin syntymäaikaa ei tiedetä, sen ikä voidaan arvioida sen koon perusteella. Tarkempi keino on tutkia delfiinin hampaan rakennetta: hampaaseen kasvaa iän myötä kerrostumia, joita laskemalla saadaan melko tarkka arvio delfiinin iästä.

23 Ovatko delfiinit älykkäitä?
Delfiinit ovat erittäin hyviä oppimaan ja muistamaan asioita, ja tuntuvat jopa ymmärtävän viittomakielellä viitottuja lyhyitä lauseita. Niillä on myös ruumiinkokoonsa nähden isokokoiset aivot. Siksi niitä on kautta aikojen pidetty älykkäinä eläiminä. Älykkyys on pohjimmiltaan sitä, kuinka tietty eläin kykenee tulemaan toimeen omassa elinympäristössään ja selviytymään jokapäiväisessä elämässään. Älykkyyden mittaaminen on hyvin vaikea tehtävä, sillä kaikki eläimet käyttävät aivojaan oman elinympäristönsä ja oman hengissä säilymisen kannalta sopivalla tavalla, josta ulkopuolinen ei välttämättä edes voi olla tietoinen. Ihminen ei voi laittaa eläimiä älykkyysjärjestykseen; ei ole järkevää verrata esim. delfiiniä ja ihmistä tai delfiiniä ja simpanssia keskenään, sillä ne elävät aivan erilaisissa ympäristöissä, ja ovat varmasti toisiaan älykkäämpiä omissa elinympäristöissään. Eläimen älykkyyttä ei siis voi määritellä ihmisen mittareiden mukaan. Monesti ihmiset kuitenkin tekevät tahattomasti virheen tulkitessaan eläimen käyttäytymistä pelkästään ihmisen maailman näkökulmasta katsottuna; he liittävät käyttäytymiseen inhimillisiä piirteitä, jotka ovat eläinten maailmassa tuntemattomia.

24 Miten eläimet oppivat? Kun jokin asia tai tapahtuma aiheuttaa pysyvän muutoksen eläimen käyttäytymisessä, sen sanotaan oppineen jonkun asian. Kaikki eläimet oppivat suuren osan käyttäytymisestään seuraamalla lajitovereitaan ja matkimalla niitä. Esimerkiksi delfiinin poikanen tarkkailee lauman muita jäseniä ja oppii ensimmäisenä elinvuotenaan suuren määrän asioita. Poikanen oppii mallista seuraamalla myös monia temppuja, kouluttajan ei tarvitse niitä sille edes opettaa. Myöskin poikasen leikkisyys edesauttaa sen oppimista; se kokeilee monia asioita, epäonnistuu, yrittää yhä uudelleen ja näin saa kokemusta. Kaikki uudet asiat opitaan leikin varjolla, ja oppiminen on yhtä huvia. Mallista oppimisen sekä yritysten ja erehdysten kautta oppimisen lisäksi eläimille voidaan myös opettaa asioita. Ihmiset ovat opettaneet erilaisia eläimiä jo tuhansia vuosia sitten, eli kun ensimmäiset eläimet kesytettiin. Mm. vesipuhveleita, härkiä ja lehmiä on opetettu maatöihin, haukkoja on koulutettu metsästykseen, koiria paimentamaan, vetämään kelkkaa ja metsästämään, elefantteja tukinkantajiksi ja kulkuvälineiksi, hevosia, aaseja ja kameleita ratsastukseen ja kantajiksi. Lähihistoriassa eläimiä on alettu opettaa myös pelkästään ihmisen seuraksi, läheisiksi ystäviksi eli kotieläimiksi. Näin ihminen on saanut eläimestä seuralaisen ja työkaverin, eläin ihmiseltä turvan ja suojan, toimintaa, ruokaa ja hoitoa.

25 Miten delfiineitä opetetaan
Miten delfiineitä opetetaan? Delfiinit ovat hyvin leikkisiä, nopeita oppimaan ja innokkaita ja uteliaita uusia asioita kohtaan. Niinpä delfiineille voidaan delfinaarioissakin opettaa monia tehtäviä. Opetus on johdonmukaista ja vaihtelevaa. Niinpä delfiinit oppivatkin nopeasti, tekevät tehtävänsä innolla ja suorastaan nauttivat esiintymisestä. Delfiineitä ei koskaan pakoteta mihinkään, vaan ne saavat itse valita mihin tehtävään ryhtyvät. Tehtävät ja temput ovat sellaisia, että ne sopivat niiden luonnolliseen käyttäytymiseen, joten ne eivät tarpeettomasti rasita delfiineitä, vaikka saavatkin kuntoilua tehtäviä tehdessään. Esim. hypyt ja pyrstölläkävely sekä esineiden ilmaanheittely kuuluvat osana delfiinien leikkisään kisailuun vedessä. Aivan kuten muidenkin eläinten koulutuksessa, delfiinienkin koulutuksessa tärkeintä on palkitseminen. Aina, kun delfiini tekee jonkin asian halutulla tavalla, sille annetaan palkinto. Palkintona voi olla kala, lelu tai aplodit, tai kouluttaja voi silittää delfiiniä tai hypätä delfiinin kanssa uimaan, joka on delfiinistä erityisen mukavaa. Tärkeintä on, että delfiini saa kiitosta hyvin tehdystä suorituksesta.

26 Delfiini ilmiselvästi myös viihtyy puuhaillessaan kouluttajansa kanssa
Delfiini ilmiselvästi myös viihtyy puuhaillessaan kouluttajansa kanssa. Niinpä se tekee tehtävät mielellään ja jopa esittää niitä vapaalla ajallaankin. Koskaan ei delfiiniä rangaista. Delfiinit ovat herkkiä eläimiä, ja rankaisulla ei oppiminen koskaan edisty, eläin vain oppii pelkäämään. Jos delfiini erehtyy tehtävässään, virhe vain jätetään huomiotta, ei sen kummempaa. Kuullessasi pillin vihellyksen delfinaariossa mieleesi tulee ehkä ensimmäisenä, että kouluttaja kutsuu pillillä delfiinin luokseen. Vihellyksellä on delfiinille kuitenkin toinen merkitys. Delfiinille on opetettu, että vihellys on merkkinä hyvin suoritetusta tehtävästä. Delfiini on oppinut, että se saa kalan jokaisen pillin vihellyksen jälkeen, joten vihellyksestä on muodostunut sille miellyttävä asia. Kun delfiini kuulee pillin vihellyksen, se tietää, että tehtävä oli suoritettu kouluttajankin mielestä niin kuin piti, ja usein pelkkä vihellys riittää delfiinille palkinnoksi. Kun delfiini on oppinut, että pillin vihellys merkitsee jotain hyvää, se haluaa kuulla sen yhä uudestaan. Niinpä se alkaa toistaa niitä tehtäviä, joiden jälkeen se kuulee vihellyksen. Esimerkiksi, jos delfiini hyppää ilmaan, ja hypätessään kuulee vihellyksen, se hyppää uudestaan. Tällä periaatteella delfiinille voi opettaa monenlaisia tehtäviä. Delfiini voidaan myös opettaa koskettamaan ja seuraamaan kepin nokassa olevaa kohdetta, esim. palloa. Näin delfiinille voidaan keppiä liikuttamalla opettaa erilaisia liikkeitä. Aina kun se on onnistunut tekemään liikkeen oikein, se kuulee vihellyksen, ja näin tekee sen mielellään uudelleenkin. Pikkuhiljaa keppi ja pallo voidaan ottaa pois, ja delfiini tekee liikkeen itsekseen! Delfiinit voivat myös itse keksiä uusia tehtäviä. Särkänniemessä Niki pyöritteli kuonossaan leikkikalunaan ollutta lasten pottaa. Kun potan tilalle vaihdettiin rengas, uusi tehtävä oli syntynyt! Taitavaa renkaanpyöritystehtävää voitkin ihmetellä nyt delfinaarioesityksessä.

27 Miksi delfiineitä koulutetaan?
Delfiinien koulutus on tärkeää niiden hoidon kannalta. Delfiineille opetetaan monia asioita, jotka helpottavat niiden tutkimista ja hoitoa, ne esimerkiksi oppivat ojentamaan pyrstönsä verikoetta varten tai puhaltamaan viljelymaljalle hengitysnäytettä varten. Koulutettuja delfiineitä käytetään myös tutkimuksessa. Niiden avulla on delfiineistä saatu tarkkaa tietoa sellaisistakin asioista, joita ei muuten olisi voinut edes tutkia. Toki delfinaariossa tehdään sellaistakin tutkimusta, missä ei delfiinien koulutusta tarvita, onhan delfiinien käyttäytyminen paljon muutakin kuin opetettua. Näin saadaan arvokasta tietoa mm. delfiinien poikasenhoidosta ja muusta lajinomaisesta käyttäytymisestä. Delfinaariossa käydessäsi sinua varmaankin kiinnostavat hienot delfiiniesitykset ja delfiinien upea ulkomuoto. Mutta samalla myös tietosi noista mahtavista eläimistä lisääntyy. Lähtiessäsi tiedät varmasti paljon enemmän delfiineistä, niiden elämästä ja myös ympäristöstä, jossa ne elävät. Sinua varmasti myös kiinnostaa, kuinka delfiiniystävämme meressä voivat. Kun kuulet, että elämä ei meressä olekaan täysin huoletonta, vaan delfiinien henkeä uhkaavat monet meidän ihmisen aiheuttamat ongelmat, huomaat, että olemme kaikki yhdessä vastuussa niistä ja kaikista muistakin elävistä, joiden elämä ihmisen toiminnan vaikutuksesta vaarantuu. Ymmärrät, että vain me ihmiset voimme tehdä asialle jotain; ainoastaan merta suojelemalla ja estämällä julmuudet joita sadat tuhannet delfiinit joutuvat maailman merissä kokemaan, voimme säilyttää nuo merten leikkisät veijarit tulevaisuudessakin seuranamme.

28 Valaat Brydenvalas eli tropiikinvalas (Balaenoptera edeni)
Kokonsa ja ulkonäkönsä ansiosta brydenvalas ja seitivalas sekoitetaan helposti toisiinsa. Pituus: m. Paino: tonnia Väritys ja ulkomuoto: Uurteisvalaalle tyypillinen litteä pää, vatsapuolella uurteispoimuja. Selkäevän reunat hieman käpertyneet. Kylkievät pienet ja teräväkärkiset. Levinneisyys: Trooppiset ja subtrooppiset meret (Itäinen Kiinanmeri, Eteläinen Atlantti, Eteläinen Intian valtameri, Eteläinen Tyynimeri) Elintavat: Elävät 1-7 yksilön ryhmissä, lisääntyvät ympäri vuoden. Viihtyvät rannikon läheisissä vesissä. Ravinto: Pikkukalat ja plankton. Toisin kuin muut hetulavalaat, brydenvalas syö kaikkina vuodenaikoina. Saalistaa ahmaisten kuten muutkin uurteisvalaat. Yksilömäärä: Noin yksilöä.

29 Grönlanninvalas (Balaena mysticetus)
Grönlanninvalaan englanninkielinen nimi Bowhead whale on perua sen mahtavasta kolmikulmaisesta päästä, joka muistuttaa laivan keulaa. Se on massaltaan suurin hetulavalas pituuden suhteen. Voimakkuudesta kertoo se, että grönlanninvalas kykenee särkemään kehollaan jopa 30 senttiä paksun jääpeitteen hengitysaukkoja tehdessään. Pituus: 14-18 Paino: tonnia Väritys ja ulkomuoto: Musta-harmaa, joskus vaaleita laikkuja, erityisesti alaleuassa. Leveä, kolmionmuotoinen pää, hengitysaukon kohdalla syvä painauma. Selkä köyristynyt, ei selkäevää eikä kyhmyjä selässä. Ei uurteita vatsapuolella. Hengitysaukot ovat etäällä toisistaan, joten hengityssuihkuista muotoutuu V-kirjaimen muotoinen, joskus jopa 7 metrin korkuinen höyrypatsas. Pyrstö on leveä, kylkievät melamaiset ja lyhyet ruumiinkokoon nähden. Rasvakerros voi kasvaa jopa 70 sentin paksuiseksi. Levinneisyys: Grönlanninvalas elää nimensä mukaisesti Pohjoisnavan ympärysvesissä, 5 eri alueella: 1. Ohotskinmeri 2. Davisin salmi ja Baffinin lahti 3. Hudsonin lahti 4. Grönlannin ja Barentsinmeri 5. Beringinmeri, Chukchin meri, Beaufortinmeri

30 Elintavat: Liikkuvat jäätilanteen mukaan jäänreunan siirtymistä seuraillen kesäksi pohjoisempaan, talveksi etelämpään. Aina pysyttelevät kuitenkin kylmillä ja arktisilla vesillä. Poikiminen tapahtuu keväällä tai alkukesästä pohjoiseen siirtymisen alkuvaiheessa. Ravinto: Hankajalkaiset ja muut pinnallaelävät planktonäyriäiset, joskus myös pohjaeläimet. Yksilömäärä: Grönlanninvalas pyydettiin valaanpyyntikaudella miltei sukupuuttoon. Nykyään niitä on noin 7800 yksilöä. Grönlanninvalas on yksi uhanalaisimmista valaslajeista. Alaskan eskimoilla on lupa pyytää Grönlanninvalaita omiin tarpeisiin. Pyynti jo ennestäänkin alhaisista kannoista on herättänyt paljon erimielisyyksiä valaansuojelukeskusteluissa.

31 Harmaavalas (Eschrichtius robustus)
Harmaavalaat vaeltavat vuosittain ennätysmäiset kilometriä kesäisten ruokailupaikkojen ja talvisten lisääntymisalueiden välillä. Pituus: Noin m Paino: <27 tonnia Väritys ja ulkonäkö: nimensä mukaisesti kokonaan harmaa, ihon pinnassa (erityisesti päässä ja hengitysaukon kohdalla) merirokkoja ja muita ektoparasiitteja, jotka näkyvät keltaisina, valkoisina tai oransseina laikkuina. Albiinomuotoja on myös tavattu. Pää kartionmuotoinen ja kapea, vartalo sulavalinjainen, ei selkäevää. Hetulat lyhyet. Levinneisyys: Tyynimeri, kesäaikaan Pohjoinen Jäämeri ja Beringinmeri Elintavat: Sukeltaa jopa 120 metrin syvyyteen, tosin viihtyy matalammissa vesissä. Vaeltaa kesäksi pohjoiseen ravintoa hankkimaan, palaa etelään talveksi lisääntymään Ravinto: Syö pohjaeläimiä, mm. putkimatoja ja monisukamatoja. Pinnassa ruokaillessaan se käyttää ravinnokseen pikkukaloja ja katkoja. Yksilömäärä: Aiemmin harmaavalaita tavattiin Pohjois-Atlantilla sekä Läntisellä ja Itäisellä Tyynellämerellä. Valaanpyynnin valtakauden jälkeen ainoastaan Itäisellä Tyynellämerellä kanta on elpynyt ja on tällä hetkellä noin yksilöä. Läntisellä Tyynellämerellä yksilömäärä on hyvin alhainen, vain muutama sata yksilöä. Atlantin kanta on kokonaan hävinnyt. Itäisen Tyynenmeren kannan elpymisen vuoksi laji ei kuitenkaan ole uhanalainen.

32 Induksendelfiini Induksendelfiini on gangesindelfiinin läheinen sukulainen. Joidenkin tiedemiesten mielestä ne kuuluvat samaan lajiin, mutta eri populaatioihin. Induksenjoen kastelujärjestelmien rakentaminen alensi merkittävästi vedenkorkeutta vuosina 1932, 1955 ja Tämä vaikutti vakavasti induksendelfiinipopulaatioon alueella. Lisäksi kantaa uhkaavana tekijänä on ollut myös jokidelfiinien metsästys. Vuonna 1974 arvioitu jokidelfiinipopulaation koko oli noin yksilöä. Joitakin merkkejä kannan elpymisestä on ollut, mutta populaation koko on kuitenkin vielä hyvin alhainen.

33 Kaskelotti (Physeter macrocephalus)
Kaskelotti on hammasvalaista suurin. Se kalastaa ravintoaan mm. houkuttelemalla saaliin suuhunsa hampaissaan asuvien pieneliöiden avulla. Kaskelotin pään suuri koko ja omituinen neliömäinen muoto johtuu siitä, että sen sisällä on ns. spermaseettinen elin, joka puolestaan sisältää suuren määrän öljyä. Se on rakenteeltaan monimutkainen, ja sille on ehdotettu monta merkitystä: on arvioitu mm. että se voi toimia valaan apuna sukelluksissa tai auttaa äänten kohdentamisessa kohteeseensa. Kaskelottia on metsästetty juuri öljyn takia, sillä öljy on ollut erittäin hyvä voiteluaine, jolle ei ole löytynyt vertaistaan. Kaskelotista saadaan myös ambraa, suolistosta löytyvää harmaata ainetta. Se on kalliiden hajuvesien raaka-ainetta, tosin nykyään se usein korvataan keinotekoisilla aineilla. Kaskelotti pystyy sukeltamaan syvemmälle kuin mikään muu valas; syvin tiedossa oleva sukellus on noin 3 km! Pituus: suurin hammasvalaista, sukupuolten välinen kokoero on suurempi kuin millään muulla lajilla: urokset <18.5m, naaraat <12m Paino: urokset tonnia, naaraat 16 tonnia Väritys ja ulkonäkö: Tummanruskea-harmaanruskea, pään etuosa ja vatsa vaaleampi. Ruumiinkokoon nähden suuri pää (n. 1/3 ruumiinmitasta), joka on neliömäinen ja sisältää spermaseettista öljyä, ihossa ryppyjä. Ei selkäevää, mutta kolmiomainen tai pyörtävä kyhmy selässä. Levinneisyys: Syvänmeren alueet kaikilla merillä, viihtyy erityisesti mannerjalustan reuna-alueilla, kuitenkin vähintään 200 metriä syvissä vesissä Elintavat: Vaeltavat vuodenaikojen mukaan syömään pohjoiseen (kesällä), talvella takaisin etelämmäksi. Naaraat elävät ryhmissä, urokset yleensä yksin tai pienissä ryhmissä. Sukeltavat saaliin perässä 500 metriin, joskus syvemmällekin, ja voivat pysyä pinnan alla jopa 1,5 tuntia. Ravinto: Kalmari, mustekala, kalat, mm. turska, rausku, ankerias Yksilömäärä: Arvio noin yksilöä.

34 Kiinanjokidelfiini eli baiji
Kiinanjokidelfiini, toiselta nimeltään baiji, asustaa Jangtse-joella. Baiji on kaikista valas- ja delfiinilajeista suurimmassa varassa kuolla sukupuuttoon; kilometrin pituisessa joessa asustaa enää noin 200 baijia. Baijin kohtalo heijastaa erinomaisesti koko Jangtse-joen tilaa; ihminen on häirinnyt ekosysteemiä erittäin rajusti. Jangtse-jokea käytetään yleisenä moottoritienä, ja jokea pitkin kulkeekin jatkuva veneiden, laivojen ja risteilijöiden virta. Monet baijit ovat löytäneet tiensä pään törmätessään veneisiin ja niiden teräviin potkureihin. Vilkkaan liikenteen aiheuttama melu häiritsee veden alapuolista äänimaailmaa, ja näin myös baijin herkkää kaikuluotainkykyä, jonka avulla se etsii ruokaa ja suunnistaa joen sameissa vesissä. Jokea reunustavat lukemattomat tehtaat laskevat jätevesiään ja saasteitaan jokeen aiheuttaen ongelmia kaikille eliöille. Patoaminen ja kastelukanavien rakentaminen jatkuu pirstoen baijien ja muiden eläinten pieniä elinalueita entisestään. Kalastusverkkoihin ja ansamaisiin koukkuihin takertuu kalojen lisäksi myös pahaa-aavistamattomia baijeja. Kaiken tämän lisäksi kalakannat joessa ovat vähentyneet, ja baijienkin on rinnalla Kiinan tärkeimpiä suojelukohteita.

35 Kääpiövalas Kääpiövalas on pienin ja kaikkein vähiten tunnettu hetulavalaslaji. Kääpiövalaan näkeminen merellä on hyvin harvinaista, mikä johtunee pikemminkin sen elintavoista kuin yksilömäärän vähyydestä. Pituus: m. Paino: kg. Väritys ja ulkomuoto: Harmaa selkäpuoli, vatsapuoli vaaleampi. Suu kaartuu voimakkaasti alaspäin. Selkäevä pieni ja taaksepäin kaartuva. Kylkievät pienet. Ruumiinmuoto virtaviivainen. Levinneisyys: Eteläisen pallonpuoliskon lauhkeat vedet noin S alueella. Rantautuneita kääpiövalaita on tavattu mm. Uudesta Seelannista, Etelä-Australiasta, Etelä-Afrikasta ja Etelä-Amerikasta. Elintavat: Pääosin paikkaeläimiä. Nuoret yksilöt saattavat vaeltaa rannikkoalueille kesäksi. Tavataan sekä rannikoiden läheisyydessä että avomerellä. Ravinto: Krillit ja muut äyriäiset. Yksilömäärä: Ei tiedossa.

36 Lahtivalas (Balaenoptera acutorostrata)
Nimensä mukaisesti tämä uurteisvalaista pienin laji viihtyy merenlahdissa ja joensuistoissa. Pituus: 7-10 m Paino: tonnia Väritys ja ulkonäkö: selkäpuoli harmaa, musta tai ruskea, vatsapuoli vaaleampi. Kylkievissä saattaa olla raitoja. Kuono hyvin kapea ja esiintyöntyvä, selkäevä suhteellisen korkea ja sijaitsee keskikohtaa taempana, päästä noin 2/3 ruumiin mittaa taaksepäin. Levinneisyys: Atlantin valtameri (Floridan rannikolta Labradorin niemimaalle ja Grönlantiin asti, sekä Pohjois-Afrikan rannikolta Huippuvuorille asti), Tyynimeri (Trooppisilta alueilta Beringinmerelle asti), eteläisellä pallonpuoliskolla Etelänavan ympärysvesiltä aina Madagaskarin leveysasteille asti. Elintavat: vaeltaa elinalueillaan kesäksi pohjoiseen ja talveksi etelään. Liikkuu yleensä yksittäin tai parin-kolmen yksilön ryhmissä, tosin voivat kokoontua runsaan ravinnon vuoksi tietyille alueille ruokailemaan suuremmissakin parvissa. Esiintyvät ryhmissä, jotka ovat määräytyneet iän ja sukupuolen mukaan, toisin kuin monet muut hetulavalaslajit Ravinto: Krilli, ankeriaat, lohi, makrilli, turska, silli ym. kalalajit Yksilömäärä: Maailman populaatio on arvioitu noin yksilöksi. Koska kannat ovat runsastuneet, Norja on aloittanut lahtivalaiden pyytämisen uudelleen vuonna 1996.

37 Sinivalas (Balaenoptera musculus)
Sinivalaat tapettiin miltei sukupuuttoon valaanpyyntikaudella. Suojelutoimet ehtivät kuitenkin pelastaa viimeiset maailman merissä uiskentelevat yksilöt, ennen kuin tämä suurin maapallolla koskaan elänyt eläinlaji ehti kokonaan hävitä maailmankartalta. Pituus: m (pisin tunnettu m) Paino: keskimäärin tonnia, jopa 190 tonnia Väritys ja ulkonäkö: Siniharmaa, valkoinen alapuoli. Pää leveä ja litteä, vartalo pitkänomainen, selkäevä ruumiinkokoon nähden erittäin pieni (n. 40 cm:n korkuinen), sijaitsee vartalon keskikohdan ja pyrstön puolivälissä. Vatsapuolella kymmeniä pitkittäisiä uurteita. Hetulat mustia, enintään metrin pituisia Levinneisyys ja elintavat: Valtameret, vaeltaa pienissä ryhmissä arktisille vesille kesäksi ruokailemaan, viettää talven trooppisilla tai subtrooppisilla vesillä Ravinto: Eläinplankton, pääasiassa krilli, joskus pikkukalat ja kalmarit. Nielee valtavat määrät vettä ja suodattaa siitä ravintonsa (2-4 tonnia päivässä) hetuloidensa avulla. Yksilömäärä: Pohjoisella Tyynellämerellä yksilöä, Pohjoisella Atlantilla noin 100 yksilöä. Eteläisellä pallonpuoliskolla noin 6500 yksilöä. Uhanalainen laji.

38

39

40


Lataa ppt "Merinisäkkäät."

Samankaltaiset esitykset


Iklan oleh Google