Liikuntavammaisuus / liikkumista rajoittavat tekijät

Esitys aiheesta: "Liikuntavammaisuus / liikkumista rajoittavat tekijät"— Esityksen transkriptio:

1 Liikuntavammaisuus / liikkumista rajoittavat tekijät
henkilö, joka tapaturman tai sairauden aiheuttaman vamman vuoksi ei kykene liikkumaan itsenäisesti tai kykenee liikkumaan apuvälineiden ja/tai toisen henkilön avustamana liikuntavamma voi olla hyvin eri asteinen ja esim. suurin osa liikuntavammoista on synnynnäisiä yleisimpiä liikuntavammaisuuden muotoja on CP-vammaisuus; muita: lihassairaudet (ms-multippeli skleroosi), ylä- tai alaraajojen epämuodostumat, kasvuhäiriöt, raajojen puutokset, kasvaimet, reumasairaudet, selkäydinvauriot, tuki- ja liikuntaelinten oireet , aivovamma ja aivohalvaus, dysmelia ja raaja-amputaatio (myös erilaiset kivut voivat estää tai rajoittaa / vaikeuttaa liikkumista)

2 Liikuntavamma voi aiheutua perinnöllisistä syistä tai se voi tulla synnytyksen yhteydessä, tapaturmaisesti tai lapsen sairastuttua myöhemmin, jonka seurauksena vammautuminen tapahtuu. Liikuntavamma voi johtua aivojen, selkäytimen, lihasten, luiden tai nivelten puutoksista tai toimintavajavuudesta. -> henkilö ei kykene tapaturman tai sairauden aiheuttaman vamman vuoksi liikkumaan itsenäisesti tai ilman apuvälineita

3 Liikuntavamman seuraukset
Liikuntavamman vaikutukset näkyvät: Karkeamotoriikan vaikeuksina -> vaikeuttavat oppimista jo varhaislapsuudesta alkaen (esim. istuminen, seisominen, käveleminen) Hienomotoriikan vaikeuksina (esim. pukeminen, ruokailu, välineiden käyttö, leikkiminen) Kommunikaatiossa (esim. puhe on epäselvää tai puuttuu kokonaan, viittomien käyttäminen voi olla motorisesti vaikeaa, puhemotoriikan vaikeudet) Hahmotuksessa (katseen kohdistamisen hankaluudet, kontrastien havaitseminen, muotojen / suuntien / etäisyyksien hahmottamisen vaikeudet, oman kehon hahmottaminen suhteessa ympäristöön/voiman käytön hahmottaminen) Sosiaalisissa taidoissa (ystävyyssuhteet, osallisuus, esteettömyys, saavutettavuus) Tunne-elämässä (esim. itsetunnon kehittyminen, identiteetti)

4 Opetuksen järjestäminen
Liikuntavammaisen lapsen koulunkäynti suunnitellaan huolellisesti yhteistyössä vanhempien, päivähoidon, koulun ja terveydenhuollon sekä kuntouttavien tahojen kanssa -> lähikoulu+tarvittavat tukitoimet (esim. liikkumisen apuvälineet, esteetön ympäristö, tietokone, koulunkäynninohjaaja /-avustaja osalla, oppimisen apuvälineet, fysio- ja toimintaterapia, puheterapia); osa käy koulua valtion liikuntavammaisten erityiskoulussa / Oulussa, Kuopiossa, Helsingissä, Jyväskylässä Tuen tarve Liikkumisessa Päivittäisissä toiminnoissa Työskentelyssä (esim. kirjoittaminen, lukeminen) Kommunikaatiossa (vaihtoehtoiset kommunikaatiomenetelmät) Oppimisessa (esim. tietokoneavusteinen opetus) Perusopetuslainsäädäntö velvoittaa kunnan järjestämään oppilaan tarvitsemat avustaja- ja tulkkipalvelut, koulukuljetukset sekä vammaispalvelulaki oppimisessa tarvittavat apuvälineet

5 Tavallisimmat apuvälineet
Kelattava tai sähköpyörätuoli Seisomateline / -tuoli Kävelyteline Nostolaite Jalka- ja käsilastat Wc-istuimet Tukikengät Säädettävät pöydät ja istuimet Erikoisliikuntavälineet (esim. Malike) Työskentelyvälineet (esim. ortopedisesti muotoillut ruokailuvälineet, leikkivälineet, opetusvälineet) Tietokoneeseen liittyvät apuvälineet (hiiret, ohjaimet, ohjelmat, iPad/tabletti)

6 CP-vammaisuus (Cerebral Palsy), Kuntoutumisen tukeminen s. 102-103
Määritellään kehittyvien aivojen liikkeistä ja asennoista vastaavien keskuksien ja niiden yhteyksien kertavaurioksi (lihaksiin käskyjä antavien aivoalueiden vaurioituminen), joka on tapahtunut raskausaikana, synnytyksessä tai varhaislapsuudessa (0- 2/3v). N. 30% ennen syntymää, 30% synnytyksen yhteydessä, 30% ensimmäisinä elinvuosina. Suomessa syntyy vuosittain n lasta, joilla todetaan CP-vammaisuus. Haitta-aste vaihtelee vähäisestä toiminnan häiriöstä monivammaisuuteen. Vamman laatuun vaikuttaa se, millä aivojen alueella vaurio sijaitsee ja kuinka laaja se on. Yleisin lasten liikuntavamma (70%). Tulevaisuudessa cp-vammaisten aikuisten määrän arvioidaan lisääntyvän lääketieteellisen hoidon kehittymisen ja pidentyneen elinajanodotteen johdosta. Suomessa arvioidaan olevan noin 6500 CP-vammaista ihmistä. Syyt: raskauden aikainen aivojen kehityshäiriö raskauden tai synnytyksen aikainen hapenpuute (istukan tai napanuoran toimintahäiriö) pitkittynyt synnytys erilaiset verenkiertohäiriöt/keskosuus keskushermostotulehdukset, aivokalvontulehdus/aivokuume hukkumisonnettomuudet, tapaturmassa saatu kallovamma tai aivoverenkierronhäiriö

7 CP-vammaisuuden varhaiset oireet
Lihasjänteyden poikkeavuudet Motorisen kehityksen hitaus Varhaisten heijasteiden säilyminen pidempään ja voi jäädä pysyväksi (häviävät yleensä n. 3-5 kk:n iässähaittaa kykyä hallita kehoa ja tasapainoa/esim. asymmetrinen tooninen niskaheijate, tarttumisheijaste, suojeluheijaste, moroheijaste) Käden nyrkkiasento yli 3kk:n ikäisellä lapsella Liikkeiden pysyvä epäsymmetrisyys ja kiihtyneet jänneheijasteet -> varhaisoireiden voimakkuudesta ei voi tehdä ennustetta, sillä ensimmäisten kuukausien lievät oireet voivat voimistua tai hävitä kokonaan -> diagnoosi varmistuu yleensä toisen ikävuoden loppuun mennessä

8 CP-vamman eri muodot CP-vammaisuuden muodot esiintyvät usein yhdistyneenä, jotkin piirteet korostuneena 1. Spastiset muodot (yleisin 80%:lla cp-vammaisista): lihasjännitys (tonus) kohonnut; ei liiallista lihasaktivaatiota, oikeanlaiset liikemallit, refleksistä tahdonalaiseen kontrolliin/yliherkistymistä sisäisille ja ulkoisille ärsykkeille (vapina, spastisuus lisääntyy, ojennukset ) diplegiassa (50-60%) alaraajat ovat vaikeammin spastiset kuin yläraajat, myös yläraajoissa vaihtelevan asteisesti liikkeiden vaikeutta; liitännäisongelmina toiminnallisen näönkäytön vaikeudet, oppimisvaikeudet, voi olla lihasjänteyden vaihtelua ja pakkoliikkeisyyttä. hemiplegiassa (n.40%) poikkeava lihastonus/spastisuus ja liikemallit kehon toisella puolella, kehon toinen puoli toimii lähes tai täysin normaalisti; liittyy usein tuntohäiriöitä, hahmotusvaikeuksia/oppimisvaikeuksia, epilepsia, näkökenttäpuutokset. tetraplegiassa (10-15%) kaikki raajat ovat spastiset; yleensä kyseessä vaikeavammaisuus. Liitännäisongelmina: kommunikaatiovaikeudet, syömisongelmat, oppimisen laaja-alaiset ongelmat, epilepsia. 2. Dyskineettiset muodot (10%): tonus (lihasjänteys) vaihtelee dystonisessa tetraplegiassa kaikki lihastonus vaihtelevaa, usein hengityksen ja puheen tuottamisen ongelmia; primitiivirefleksit eli heijasteet hallitsevia atetoosissa (alle 5%) on tahdosta riippumattomia nopeita, tahattomia liikkeitä kasvoissa, raajoissa ja vartalossa tai lihasjänteyden vaihtelua; ilmenee erityisesti syödessä, puhuessa (tilanteissa, joissa tarvitaan liikkeiden koordinointia) 3. Ataktiset muodot (10%): pikkuaivojen toimintahäiriö, jossa ilmenee alentunut lihasjänteys, tasapainovaikeus ja huono liikkeiden hallinta (lihasten liikkeiden yhteistyö voi olla häiriintynyt); vaikeus liikkua sulavasti, kohdentaa hienomotoriikkaa ja suorittaa tarkkoja, eriytyneitä liikkeitä; liittyy aistitoimintojen häiriöihin (

9 Liitännäishäiriöt (primaariset, synnynnäiset liitännäishäiriöt)
Kommunikointihäiriöt: 80 %:lla CP-vammaisista on jokin liitännäisvamma, joista yleisin on puhevamma. Suurin osa CP-vammaisista lapsista ja nuorista pystyy kommunikoimaan puhumalla. Tuntoaistimusten heikko kehittyminen; eri aistien yhteistoiminnan ongelmat, tuntohäiriöt (raajojen asentotunto häiriintynyt, asennon säätelemisen vaikeudet, tasapainovaikeudet, tahdosta riippumattomat liikkeet). Hahmotushäiriöt/häiriöt havaintokyvyssä ( 50%); toiminnallisen näön vaikeus 50-75%:lla (kapea näkökenttä, katseen kohdistamisen vaikeudet, liikunnallinen kömpelyys, silmä-käsiyhteistyön vaikeus, tilan hahmottamisen vaikeudet, haittaa myös kommunikaatiota ja oppimista), taittoviat ja harmaakaihi yleisempää; kuulolla erottaminen ja ymmärtäminen voi olla vaikeaa; kuulo-/näkövammat n. 5 %(vaikea)-15%:lla. Kognitiiviset häiriöt: oppimisvaikeudet (tarkkaavuudessa, toiminnaohjauksessa, abstraktissa ajattelussa, kielellisissä toiminnoissa, muistitoiminnoissa) ja erityisopetuksen/-koulun tarve (n %); joka kolmas CP-vammaisista on kehitysvammainen; lievä/ kehitysvammaisuus (25%-36%) ja vaikea kehitysvammaisuus (25%). Epilepsia n. 30 %:lla Psyykkiset häiriöt: esim. autistiset käyttäytymishäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö/ADHD, unihäiriöt, mieliala-/ahdistushäiriöt. Myöhemmin voi kehittyä (hyvin yksilöllistä) sekundaarisina/toissijaisina liitännäishäiriöinä tuki- ja liikuntaelinongelmat, jotka rajoittavat toimintakykyä. (lähde:

10 CP:n liikuntavamman vaikeusaste/karkeamotorinen toiminta (Gross Motoe Function Classification Scale/GMFFCS), Rosenbaum ym. 2002/Kanada Taso I: Itsenäinen kävely ilman rajoitteita, vaikeuksia vain taitoa vaativissa karkeamotorisissa tehtävissä Taso II: Itsenäinen kävely ilman apuvälineitä (usein ortoosien tarve), jonkin verran vaikeuksia kodin ulkopuolella liikkumisessa (esim. portaat) Taso III: Itsenäinen kävely apuvälineiden (esim. dallarin) avulla, merkittäviä vaikeuksia kodin ulkopuolella liikkumisessa (käyttää usein pyörätuolia ulkotiloissa) Taso IV: Itsenäinen liikkuminen rajoittunut; pystyy käyttämään sähkökäyttöistä liikkumisen apuvälinettä tai manuaalista pyörätuolia, ei pysty liikkumaan pystyasennossa apuvälineiden avulla Taso V: Itsenäinen liikkuminen erittäin vaikeaa, myös sähkökäyttöisten apuvälineiden käyttömahdollisuudet rajoittuneet (vain rajatussa tilassa)

11 Yläraajojen toimintakyvyn määrittely (Manual Ability Classification Scale/MACS, Eliasson ym. 2006) / yli 4-vuotiaat lapset Taso I: Käsittelee esineitä helposti ja onnistuneesti Taso II: Käsittelee suurinta osaa esineitä onnistuneesti, mutta toiminnan laadussa ja/tai nopeudessa on jonkin verran puutteita Taso III: Vaikea käsitellä kaikkia esineitä, tarvitsee apua toiminnan valmistelemiseen ja/tai muokkaamiseen Taso IV: Käsittelee itsenäisesti helposti käsiteltäviä esineitä muokatussa tilanteessa TasoV: Lapsi ei käsittele esineitä itsenäisesti ja taidot käsitellä esineitä tai suorittaa yksinkertaisia toimintoja ovat heikot

12 CP-vammaisen lapsen viivästyneen puheen ja kielen kehityksen syitä:
Lapsi saa motorisesti vähemmän tietoa ympäristöstään (motoriset/liikkumisen vaikeudet, pakkoliikkeet) Sijaintikäsitteitä on vaikeampi hahmottaa motoristen kokemusten vähyyden takia Käsitteet jäävät sisäistymättä oman kokemuksen puuttuessa Näön ongelmat (heikkonäköisyys, karsastus, taittoviat) haittaavat vuorovaikutusta ja viivästyttävät käsitteiden oppimista Tarkkaavaisuusongelmat, jäljittelyn vaikeudet (leikin lyhytjänteisyys ja juuttuminen motoriset vaikeuksien vuoksi); osallisuus leikeissä voi jäädä vähäiseksi ja tarvitaan aikuista avustamaan motorisesti ja kommunikaatiossa Puhumattomuuden syitä voivat olla dysartria /dyspraksia (pakkoliikkeet, spastisuus, puhemotoriikan ohjailun vaikeudet vaikeuttavat puhumista) tai vaikea puheen tuottamisen ja/tai ymmärtämisen vaikeus; dysfagia (nielemisvaikeudet), hengitysvaikeudet

13 Kommunikointi: ongelmat puheen tuottamisessa ja ymmärtämisessä
Vaikeuksia kommunikoinnissa esiintyy jopa kolmanneksella CP-vammaisista aikuisista -> aiheuttavat huomattavia rajoitteita osallisuudelle elämän eri alueilla: työllistyminen, asiointi, yhteiskuntaan sopeutuminen, ovat esteenä myös hyvän hoidon toteutumiselle/itsemääräämisoikeus ja omaan hoitoon vaikuttaminen, avun saaminen. Puheen motorisen tuottamisen ja ymmärtämiseen liittyvät vaikeudet ja haasteet: -> puheen oppimisen vaikeudet, hengitysrytmin häiriöt, suun motoriikan hallinnan vaikeudet, puheen epäselvyys, puheäänen tuottamisen vaikeudet, usein nielemisvaikeudet, suun ja nielun motoriset liikehäiriöt -> vaikeasti heikentynyt puheen tuottaminen/puhumattomuus (Strauss 1999/45292 cp-henkilöä/vastasyntyneistä 55-vuotiaisiin): lievästi cp-vammaisista n.10% ja vaikeasti vammautuneista n. 24% ei puhunut lainkaan. Vaikeasta aivovauriosta johtuen n %:lla esiintyy kehitysvammaisuutta (Suomessa). -> puheen ymmärtäminen (Strauss: lievästi vammautuneista 19% ja vaikeasti vammautuneista 37% ei ymmärtänyt puhetta; peruskeskustelua ymmärsi lievästi vammautuneista n. 24% ja vaikeasti n.13%) -> keskus- ja ääreishermoston vauriosta johtuva puhe- ja ääntöhäiriö -> puheartikulaatiovaikeudet -> vaikeus tulla ymmärretyksi -> turhautuminen, vihaisuus, ahdistus, masennus, yksinäisyys, turvattomuus, syyllisyys; cp-vammaiset henkilöt kokeneet, että aiheuttaa kuulijassa negatiivisia reaktioita ja haluttomuutta keskustella -> myös kuulon aleneminen ja näkövamma vaikeuttavat kommunikointia. -> puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointimenetelmät: kommunikointitaulu, kuvat, sähköinen puhelaite, tietokone, tabletti, älypuhelin, viittomat, puhevammaisten tulkkipalvelut, piirtäminen ja kirjoittaminen (luku- ja kirjoitustaidottomuutta /vammaisuuden vaikeusaste+liitännäishäiriöt vaikuttavat) / lähteet: Invalidiliitto 2010: Cp-vammaisten aikuisten hyvinvointi, toimintakyky ja ikääntyminen)

14 I: Toimiva kommunikoija myös vieraitten kanssa
Kommunikaation vaikeusasteet (Communication Function Classification System (CFCS), Hidecker ym 2010/Kanada Arvioinnissa huomioidaan arjen tilanteissa kommunikointitahti, kumppani (tuttu/vieras), roolien vaihdon sujuvuus (ymmärtäminen/ilmaisu); kommunikointi keino voi olla mikä tahansa (puhe, kuvat jne.) ja kognitiivinen taso voi olla mikä tahansa: I: Toimiva kommunikoija myös vieraitten kanssa II: Toimiva, mutta hitaampi kommunikoija III: Toimiva kommunikoija vain tuttujen kanssa IV: Epäjohdonmukainen, joskus onnistumisia V: Harvoin toimivaa kommunikointia

15 CP-vamma/kuntoutus, oppiminen
Varhaiskuntoutus aktivoidaan kokonaisvaltaisesti lapsen kehitystä; niin pitkälle kuin mahdollista tavallisessa toimintaympäristössä, tavallisin menetelmin ja välinein fysioterapia -> motoriikan kehittäminen, poikkeavien liikeratojen ja asentojen estäminen; puhe-, toiminta-, ratsastus-, musiikkiterapia omatoimisuuden lisääminen -> itsetunnon tukeminen päivähoito -> vertaisryhmä / ikäkaudelleen kuuluvat toiminnot/taidot; vasu apuvälineet sekä tietokoneavusteinen kuntoutus; kommunikaatiovalmiuksien harjoittaminen ja vaihtoehtoiset kommunikaatiomenetelmät; erityisliikuntavälineet Kuntoutustyöryhmä/sairaalataho: lastenneurologi, fysio-, puhe- ja toimintaterapeutti, psykologi, sairaanhoitaja, kuntoutusohjaaja; yhteistyö päivähoidon/koulun kanssa -> perheen tukeminen päivittäisissä toiminnoissa, Konduktiivinen opetus / Peto`-metodi. Oppiminen vaikea CP-vamma tai monivammaisuus -> pidennetty oppivelvollisuus yleisopetuksen ryhmä+tukimuodot tai erityisopetus; erityiskouluista konsultaatiota kouluihin ja vanhemmille; valtion liikuntavammaisten koulut tarvittaessa koulunkäyntiohjaaja, kuljetuspalvelut, HOJKS monivammainen lapsi voi käydä koulua näkö-, kuulo- tai liikuntavammaisten lasten koulussa tai kehitysvammaisten lasten opetusyksikössä peruskoulun jälkeen keskiasteen koulutus, lukio, amk, yliopisto; osa voi käydä valmentavan kuntouttavan opetuksen esim. erityisammattikoulussa Täysi osallistuminen ja tasa-arvo vammaispalvelulain mukaan kunnan tulee järjestää tarvittaessa palveluasuminen ja asumisen tukitoimet; kotipalvelu, henkilökohtainen avustaja tukemaan itsenäistä asumista; vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu; saattajapalvelu

16 Liikuntavammaisuuden muita muotoja
Traumaattisesti syntyneet vammat: Syynä tavallisesti erilaiset tapaturmat: yleisimpiä päähän ja selkäytimeen kohdistuneet äkilliset liikkeet ja iskut. Yleisimpiä ovat aivokonfuusiot (aivoruhje), tetraplegia (neliraajahalvaus) sekä paraplegiat (alaraajahalvaus) Nikamamurtuma aiheuttaa yleensä selkäydinvamman, jolloin lihasten liike- ja tuntohermojen toiminta katkeaa vauriokohdan alapuolelta ja selkäytimen hermoradat ovat kokonaan tai osittain vaurioituneet. Paraplegiassa vaurio sijaitsee rintarangan alueella, jolloin alaraajat halvautuvat; tetraplegiassa vaurio sijaitsee kaularangan alueella. Mitä alempana selkäytimessä vaurio on, sitä lievempi vamma on ja sitä enemmän lihaksissa on toimintaa. Selkäydinvamman voi aiheuttaa myös kasvain, tyrä, tulehdus tai synnynnäiset rakenteelliset poikkeavuudet.

17 Selkäydinvamman vaikutukset toimintakykyyn (Kuntoutumisen tukeminen s
- raajojen ja vartalon halvausoireet: kaularangan alueen selkäydinvaurio ->tetraplegia; rinta- tai lannerangan tai ristiluun alueen selkäydinvaurio -> paraplegia, parapareesi) - Selkäytimen vaurio aiheuttaa lihasten halvauksen vauriokohdan alapuolelta alkaen Muita oireita: - tunnottoman ja tuntevan ihoalueen rajan liikaherkkyys - hermojen aineenvaihdunnan häiriöstä johtuvat oireet (esim. painehaavaumat) - virtsaamis- ja suolentoiminnan häiriöt, sukupuolielinten toimintahäiriöitä - raajojen ja vartalon tahaton liikehdintä, spastisuutta (lihasjäykkyys) - luiden haurastuminen (osteoporoosi) - autonomisen hermoston yliärtyvyys (verenpaine, hikoilu, sydämen hidaslyöntisyys, päänsärky, kasvojen punoitus) - omatoimisuuden muutokset: hygienian hoito, hengittäminen (vaikea vamma -> henkitorviavanne/trakeostomia ja avustava hengityslaite), eritystoiminta, ruokailu, pukeminen/riisuminen, liikkuminen/siirtyminen, lepo/nukkuminen, työ/opiskelu, sosiaaliset suhteet, harrastaminen, asiointi, parisuhde, seksuaalisuus Kuntoutus: fysio-, toimintaterapia, psykologinen tuki, sosiaalisen, koulutuksellisen ja ammatillisen kuntoutuksen palvelut Lähihoitajan työ selkäydinvammaisen henkilön arjessa ks. Kuntoutumisen tukeminen –kirja s. 106

18 Amputaatiot : Kuntoutumisen tukeminen s 107-110
Alaraaja-amputaatiot (aikuiset): verenkiertoelinten sairaudet (80%), valtimokovettumasairaudet, diabetes, syöpä, tapaturmat, paleltumavammat. Tavoitteena poistaa elinkykynsä menettänyt kehonosa säilyttäen raajaa mahdollisimman paljon -> valtaosa kohdistuu alaraajoihin (diabetes/heikentynyt verenkierto ja haavojen hidas paraneminen, valtimokovettumatauti -> hapekkaan veren pääsy kudoksiin estyy ja johtaa kuolioon) -> reisi-, sääri-, jalkateräamputaatio yleisimpiä Kuntoutumisen tavoitteina: Vuoteeseen toipuva henkilö (leikkauksen jälkeen vuodepotilaana) Pyörätuolilla liikkuva henkilö (liikkuu pyörätuolilla, ei toiminnallista proteesia) Itsenäisesti proteesin avulla liikkuva henkilö (proteesin avulla kuntoutuu käveleväksi) Mielialan koheneminen kuntoutumisen edetessä ja muiden sairauksien huomioiminen Aavekipu: aivoissa mielikuva amputoidusta raajasta-> tuntemuksia poistetussa kehonosassa (katkaistut hermonpäät lähettävät esim. kipuaistimuksia) Ks. Tyngän sidonta

19 Rakenteelliset poikkeavuudet/kirurgiset hoidot:
Rakenteelliset poikkeavuudet saaneet alkunsa ennen syntymää: esim. yhteen kasvaneet sormet tai varpaat, luuston kasvuhäiriöt, lonkan, jalkojen tai käsivarsien rakenteelliset poikkeavuudet. Vamma voi olla lievä tai osalta voi puuttua raaja tai sen osa, mikä edellyttää proteesien käyttöä. Vamman syy on usein tuntematon (syynä voi olla esim. joidenkin lääkeaineiden raskauden aikainen käyttö tai virustauti) Dysmelia: Synnynnäiset raajojen epämuodostumat (yleensä lieviä). Lasten raajapuutoksista 60% synnynnäisiä ja 40% hankittuja. Epämuodostuvat syntyvät hyvin varhaisessa sikiön kehitysvaiheessa -> dysmeliassa raajan kasvu pysähtyy tai häiriintyy -> usein syytä ei saada selville, syy voi joskus olla lääkeaine tai virusinfektio. Vamma voi olla yhden sormen epämuodostuma tai voi olla molemminpuoleinen ylä- ja alaraajapuutos. Voi liittyä liitännäisvammoja: sydänvika, suu-kitalakihalkio, skolioosi,, lihaksiston kehittymättömyys, nivelten virheasennot. Kirurgisia hoitoja, apuvälineet, proteesit.

20 Ms-tauti (multippelikleroosi eli pesäkekovettumatauti):
Kari, Niskanen, Lehtonen & Arslanoski 2014: Kuntoutumisen tukeminen s Keskushermoston eli aivojen ja selkäytimen sairaus-> immuunijärjestelmä toimii virheellisesti ja hyökkää omaa hermostoaan vastaan (autoimmuunisairaus, jossa hermovaipan rikkoontuminen hidastaa tai estää tiedonkulkua aivoista selkäytimestä kehoon; haitalliset valkosolut tunkeutuvat verenkierrosta keskushermostoon ja synnyttävät tulehduspesäkkeitä; vaurioituneeseen hermoon muodostuu arpikudosta, joka näkyy ns. plakkeina aivoissa (pesäkekovettumatauti) Alkuvaiheen tyypillisiä oireita: näköhäiriöt, yhden tai useamman raajan heikkous tai vaikeus hallita raajojen toimintaa, tuntohäiriöt, puutumisen tunne/pistely/polttelu. Etenevä neurologinen sairaus, yksilöllinen ja monimuotoinen: tuntomuutokset (heikkeneminen jalkaterissä ja sormenpäissä), lihasheikkous ja –jäykkyys (spastisuus), lihasten yhteistoiminnan heikkeneminen ja tasapainovaikeudet; voi esiintyä muistamisen vaikeutta, oppimisvaikeutta, keskittymättömyyttä, väsymystä, rakon ja suolentoiminnan häiriöitä, näön heikkenemistä. Eteneminen aaltoilevaa. Oirekuva ja kuntoutus yksilöllistä (toimintakyvyn säilyminen mahdollisimman pitkään, opiskelu- ja työkyvyn turvaaminen, psykologinen / neuropsykologinen kuntoutus voi olla hyödyllistä, sopeutumisvalmennuskurssit, kuntoutusjaksot, fysio- ja toimintaterapia). Suomessa n MS-tautiin sairastunutta, vuosittain n uutta tapausta.

21 Parkinsonin tauti Kuntoutumisen tukeminen s. 113-114
Etenevä keskushermoston sairaus -> aivojen dopamiinia käyttävät hermosolut rappeutuvat aivojen tyvitumakkeiden alueella (syytä ei ole selvitetty) Suomessa Parkinsonin tautia sairastaa n henkilöä, tyypillinen sairastumisikä on n 60 vuotta Oireet: Vapina (käsien vapina levossa) Lihasten jäykkyys Liikkeiden hitaus Tahattomat liikkeet eli dyskinesiat (kasvojen, raajojen nykiminen) Lihaskouristukset (varpaissa, jaloissa) Jähmettyminen (esim. ei pääse liikkeelle) Hoito ja kuntoutus: lääkehoidolla korvataan dopamiini vajetta (sairauden edetessä lääkehoidon teho heikkenee) -> tukee arjen sujumista ja toimintakykyä; masennus ja kipuhoito on osa kuntoutusta. Toiminta- ja fysioterapia ja tarvittavat apuvälineet, kävelyharjoitteet/kuntosaliharjoittelu/vesivoimistelu, aikaa tehdä asioita.

22 Aivohalvaus eli aivoinfarkti, Kuntoutumisen tukeminen s.115-120
Aivohalvaus on aivokudoksen vauriosta johtuva aivojen toimintahäiriö, jonka syynä aivoverenkiertohäiriö johtuen aivoverisuonitukoksesta -> hermosolukko vaurioituu pysyvästi hapenpuutteesta/aivoinfarkti (verisuonten kovettuminen ja ahtautuminen) tai aivoverenvuodosta -> aivojen verisuoni repeää ja veri vuotaa aivoaineen sisään tai lukinkalvon alle -> pysyvä kudosvaurio aivoihin. Aivohalvaus: pysyvä tai ohimenevä hemiplegia (halvausoireet ilmaantuvat kehon vastakkaiselle puolelle suhteessa aivohalvauksen sijaintiin aivoissa), tasapainohäiriöt, näkökentän puutokset, tuntoaistipuutokset ja vaihtelut, afasia, dysfagia, muistiongelmat, käyttäytymisongelmat, epilepsia. Toimintakyvyn rajoitteet. Ks. Kuntoutumisen tukeminen –kirja s. 118 Kuntoutus (yleensä 6-12kk) -> spastisuuden ja virheasentojen syntymisen ehkäiseminen, liikkumisen ja tasapainon opetteleminen, neglect-oireet (halvaantuneen puolen käyttöön ottaminen ja toimintojen ohjaaminen halvaantuneen kehonosan puolelta), omatoimisuuden lisääminen arjessa, fysioterapia % kuntoutuu 3KK:n aikana päivittäisissä toiminnoissa itsenäiseksi, pysyvä vamma jää 15-30%:lle, n. 20% tarvitsee laitoshoitoa.

23 AFASIA Kuntoutumisen tukeminen s.120-123
Tarkoittaa kielellistä häiriötä, joka ilmenee eri tavoin: puheen tuottaminen ja ymmärtäminen sekä lukeminen ja kirjoittaminen voivat olla vaikeutuneet Kielellisestä häiriöstä huolimatta älykkyys ja ajattelu ovat usein normaalit Johtuu aivokudoksen vauriosta tai toimintahäiriöstä, joka on yleensä vasemman aivopuoliskon alueella Yleisin syy on aivovaurioon on aivoverenkiertohäiriö, aivoinfarkti tai aivoverenvuoto; myös aivovammat ja aivokasvaimet voivat aiheuttaa afasiaa

24 Afasialla tarkoitetaan kielellistä häiriötä, joka voi ilmetä eri tavoin. Afasiassa puheen tuottaminen ja ymmärtäminen sekä lukeminen ja kirjoittaminen voivat olla vaikeutuneet. Kielellisestä häiriöstä huolimatta älykkyys ja ajattelu ovat usein normaalit. Afasia johtuu aivokudoksen vauriosta tai toimintahäiriöstä, joka on yleensä vasemman aivopuoliskon alueella. Afasioita on erilaisia ja niiden vaikeusaste vaihtelee riippuen aivojen vauriokohdasta ja vaurion laajuudesta.

25 henkilö voi käyttää paljon kiertoilmauksia
ILMENEMINEN Sujuva afasia: - puhe vuolasta, mutta vaikeasti ymmärrettävää vääristyneiden sanahahmojen vuoksi paljon vääriä sanoja ja taivutusmuotoja huomattavat puheen ymmärtämisen vaikeudet - henkilö voi arkitilanteessa tulla toimeen tilannevihjeiden avulla, mutta monimutkaisemman kielen ymmärtäminen on hankalaa - usein henkilö ei huomaa puheongelmaansa Sujumaton afasia: - puhuminen on työlästä ja hidasta artikulaatio on kankeaa ja puheessa on vaikea päästä alkuun joskus puheen tuottaminen ei onnistu ollenkaan tai henkilö tuottaa vain yksittäisiä sanoja puheen ymmärtäminen on tuottoa parempaa yleensä henkilö tiedostaa omat kielelliset vaikeutensa lähes aina afasiaan liittyy jonkinasteinen sananlöytämisen vaikeus usein merkitykseltään tai äänneasultaan toisiaan muistuttavat sanat sekoittuvat henkilö voi käyttää paljon kiertoilmauksia afasiaan liittyy yleensä myös jonkinasteisia lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia (yksittäisten sanojen tunnistus tai kirjoittaminen on vaikeaa, vaikeus ymmärtää lukemaansa, kirjoittaminen voi vaikeutua käden halvauksen vuoksi ja esim. näkökenttäpuutos voi vaikeuttaa lukemista)

26

27 AFASIA Vaikeusasteet Lievä afasia:
ulkopuolinen ei välttämättä edes havaitse sananlöytämisenvaikeudet, abstraktin kielen ymmärtämisen vaikeudet usein kiertoilmausten käyttäminen auttaa, kuitenkin vilkkaan keskustelun seuraaminen on hankalaa ja keskusteluun osallistuminen väsyttävää voi kuitenkin haitata sairastuneen arkielämää huomattavasti (esim. työhön ja harrastuksiin osallistuminen vaikeutuu) Keskivaikea afasia: puheen tuoton ja/tai ymmärtämisen vaikeudet ovat huomattavia ongelmia sananlöytämisessä, lausepuheen tuotossa, pidempien lauseiden ymmärtämisessä arkipäivän tutuissa kommunikaatiotilanteissa selviytyminen melko hyvää haastavammissa keskustelutilanteissa henkilö tarvitsee yleensä puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiokeinoja puheen ymmärtämisen ja/tai tuoton tueksi Vaikea afasia: puheen tuottaminen ja ymmärtäminen on erittäin heikkoa henkilö tarvitsee puhetta tukevia ja korvaavia keinoja ja keskustelukumppanin tukea pystyäkseen kommunikoimaan keskustelussa tarvittavia kommunikointikeinoja: sanalistat, kuvat, eleet, kartat ja usein henkilö tarvitsee kommunikointikumppanin tukea näiden keinojen käyttöön

28 AFASIA Dysartria: aivoverenkiertohäiriöihin voi liittyä dysartriaa: puhehäiriö, joka johtuu puheen tuotossa tarvittavien liikkeiden poikkeavasta toiminnasta, esim. halavuksesta (oireiden vaikeusaste riippuu vaurion sijainnista ja laajuudesta aivoissa) liittyy artikulaation (kankeaa, epätarkkaa), äänen tuoton (heikko, karhea), puhenopeuden (hidastunut) ja hengityskontrollin ongelmia, usein nielemisvaikeutta (dysfagia) voi esiintyä itsenäisenä häiriönä tai esim. afasian yhteydessä puhtaasti dysartrisessa vaikeudessa ei kielellisiä ongelmia, vaan puheen ymmärtäminen, sananlöytäminen ja lauseiden muodostus ovat normaaleja kuntoutus: tavoitteena puheen selkeyden lisääminen, puheterapiassa suunalueen liikeharjoituksia ja ääniharjoituksia; tukena myös korvaavat kommunikaatiokeinot aivoverisuonitukoksen tai aivoverenvuodon sairastaneita elää Suomessa n ja vuosittain sairastuu n ihmistä jokaisessa massa on yksi

29 AFASIA Keskustelu vaikeasti afaattisten henkilöiden kanssa:
tietoa keskusteluun afaattisen henkilön kanssa löydät Kommunikointi afaattisen henkilön kanssa –oppaasta ( tietoa ja ohjeita kannattaa kysyä myös henkilöä kuntouttavalta puheterapeutilta terveyskeskuksen tai sairaalan neurologian klinikan puheterapeuteilta yleistä tietoa afasiasta ja sen vaikutuksista kommunikointiin

30 Muita liikuntavammaisuuden muotoja
Selkäydintyrä eli spina bifida: Syynä raskauden aikana tapahtunut sikiön selkäydinkanavan vahingoittuminen -> Lievin muoto Spina bifida occulta (selkäydinkanava on jäänyt vaille luuston muodostamaa tukiseinää, koska osa nikamista on jäänyt sulkeutumatta) -> yleensä jopa oireeton ja paranee itsestään iän myötä Meningomyelosele (MMC) eli selkäydinhalkio (selkäydinkohju) Esteistä mahdollisuuksiin s On selkänikamien ja selkäytimen epämuodostuma, jossa luuston rakennevian ja selkäydinkalvojen ulostyöntymisen lisäksi ovat selkäydin ja hermojuuret irtautuneet selkäydinkanavasta -> Vauriot esiintyvät yleensä lannerangassa ja ristiselässä, yläraajat toimivat yleensä normaalisti. Liittyy usein vakavia hermostollisia oireita (esim. virtsan ja suolen pidätyskyvyssä; alaraajojen tunnottomuutta, myös verenkiertohäiriöitä); selkäydinhalkio voi esiintyä missä tahansa kohdassa selän keskiviivassa; vamman vaikeusaste ja liikuntarajoitteisuus riippuu vaurion sijaintikohdasta (90%:lla on alaraajapareesi eli alaraajojen lievä halvaus / hervottomuus -> 30% kävelee itse/50-60% tukien avulla). MMC luokitellaan liikuntavammaksi, joka hidastaa tai estää motorista kehitystä; MCC:n seurauksena voi kehittyä monivammaisuus: MCC ja hydrokefalia (aivojen nestekierron häiriö 80-90%:lla) esiintyvät usein yhdessä.

31 Lihassairaudet (neuromuskulaariset sairaudet) Esteistä mahdollisuuksiin s. 255-257 :
Jaetaan hermosto- ja lihasperäisiin lihassurkastumasairauksiin (lihasdystrofiat) Hermostoperäisessä lihassairaudessa (esim. Werding-Hoffmanin sairaus -> kaikkien lihasten heikkoutta, jolloin lapsi ei kykene kävelemään; osa lapsista elää vain muutaman vuoden) lihaksen heikkous johtuu hermoston sairaudesta, kun taas lihasperäisissä itse lihassolu on sairas (esim. tavallisin on Duchenen lihasdystrofia -> x-kromosomissa pojille periytyvä etenevä lihasrappeumasairaus; alkaa yleensä ennen kouluikää -> liikkuminen muuttuu kömpelöksi, lihasvoima heikkenee, skolioosi, pyörätuoli tulee käyttöön usein ennen murrosikää, jolloin myös oireet lisääntyvät, hengitys vaikeutuu ja sydämen toiminta heikkenee. Parantavaa hoitoa ei ole, fysioterapian avulla voidaan hidastaa nivelten jäykistymistä; liikuntarajoitteisuus ilmaantuu vähitellen myös käsiin. Älykkyydeltään lapset ovat ikätasoisesti kehittyneitä Lihassairauksia on lukuisia ja eroavat toisistaan suuresti. Useimmat lihassairaudet ilmenevät jo varhaislapsuudessa, jolloin ilmenee nivelten ja selkärangan virheasentoja, jotka heikentävät tasapainoa ja myöhemmin myös hengitystä. Hyvällä perushoidolla, yleiskunnolla vältetään infektioita, terapioilla hidastetaan sairauden etenemistä ja ylläpitää toimintakykyä mahdollisimman pitkään; perheen tukeminen tärkeää.

32 Nivelreuma, Esteistä mahdollisuuksiin s. 289-293
Pitkäaikainen nivelten tulehdustauti: aikuisia n (yleisin vuotiailla naisilla) ja lapsia sairastuu n.150 vuosittain Alttius sairastumiseen on lievästi periytyvä, altistavia syitä ovat infektiot ja mahdollisesti nivelten vammat Autoimmuunitulehdus, jossa elimistön immunologinen puolustus on suuntautunut omaa kudosta vastaan -> tulehdus nivelkalvolle, josta tulehduksen välittäjäaineet leviävät veren mukana kaikkialle elimistöön aiheuttaen tulehdusoireita -> tulehduskudos kasvaa ja leviää nivelruston ja luun pinnalla -> nivelrakenteet tuhoutuvat ja nivelen toiminta häiriytyy -> usein pitkäaikainen sairaus Pitkäaikainen nivelreuma: voi edetä kaikkien raajojen niveliin ja kaularankaan, nivelten jäykkyys, lihakset surkastuvat, luut haurastuvat, reumakyhmyt, liikuntavammat, kivut Hoito: fysio- ja toimintaterapia, lääke- ja leikkaushoito, tekonivelet.

33 Lähteitä: (harvinaiset vammaisryhmät) (”Matkalle, liikkeelle, keskelle elämää, erilaisten liikkumisen apuvälineiden vuokraus)