Maailman kielet ja kielitypologia

Esitys aiheesta: "Maailman kielet ja kielitypologia"— Esityksen transkriptio:

1 Maailman kielet ja kielitypologia
Erika Sandman HY, sl 2017

2 Luento 1: Johdantoa ja peruskäsitteitä

3 Kurssin suoritus Kurssin laajuus on 5 op.
Hyväksyttyy suoritukseen vaaditaan: Luennot + Velupillai, Viveka Introduction to language typology + Pereltsvaig, Asya Languages of the world: An introduction. TAI Anhava, Jaakko Maailman kielet ja kielikunnat. Loppukuulustelu kello Tentissä on neljä kysymystä: kaksi luennoista ja yksi kustakin oheislukemistosta. Uusinnasta tietoa myöhemmin.

4 Kurssiohjelma (suurin piirtein)
4.9. Luento 1: Käytännön asiat, kurssin suorittaminen, johdatusta peruskäsitteisiin, kielten luokittelun kriteerejä (genealoginen, typologinen, areaalinen, sosiolingvistinen) 6.9. Luento 2: Kielikontaktit, pidginit, kreolit ja sekakielet, vähemmistökielikysymyksiä, kielten uhanalaisuus, kieliattritio ja kielikuolemat 11.9. Ei luentoa! 13.9. Ei luentoa! 18.9. Luento 3: Maailman kieliä ja kielikuntia: Indoeurooppalaiset kielet, uralilaiset kielet, Afrikan kielikuntia 20.9. Luento 4: Maailman kieliä ja kielikuntia: Aasian kielikuntia, Pohjois- ja Etelä- Amerikan kielikuntia, Australian ja Oseanian kielikuntia 25.9. Luento 5: Mitä on typologia ja miten sitä tehdään? Millaisia ovat typologian tavoitteet ja selitysmallit? Typologia vs. yksittäiskielen tutkimus, typologia vs. universaalit 

5 27.9. Luento 6: Erilaisia typologioita: morfologinen typologia, funktion typologia, sanajärjestystypologia, fonologinen typologia, leksikaalinen typologia, pragmaattinen typologia 2.10. Luento 7: Muotokeinot 4.10. Luento 8: Sanaluokat 9.10. Luento 9: Semanttiset roolit Luento 10: Argumenttirakenne Luento 11: Argumenttirakenteen muutokset Luento 12: Kausatiivit (tai jotain muuta) Tentti

6 Johdantoa

7 Kurssilla tutustumme kielten luokittelun periaatteisiin, maailman kielikuntiin sekä kielitypologiseen lähestymistapaan. Kielitypologia on kielitieteen tutkimusala, joka tutkii maailman kielten eroja ja samankaltaisuuksia (universaalit). Lyhyesti sanottuna kielitypologian tavoitteena on kartoittaa kielellisen vaihtelun rajat. Mikä on kielessä mahdollista, mikä yleistä, mikä mahdotonta.

8 Kielitypologia perustuu laajoihin kieliotoksiin (yleensä vähintään 200 kieltä, suurimmat otokset noin 1500 kieltä). Kieliotosten on oltava kattavia ja niiden tulee kattaa kaikki suuret kielikunnat ja kielihaarat sekä eri maantieteelliset alueet. Kielitypologiassa lähdetään usein merkityksestä ja päädytään rakenteeseen (esim. miten maailman kielissä ilmaistaan mennyttä aikaa; toisissa kielissä verbimuodoilla, toisissa ajan adverbeilla.).

9 Kielitypologialla on läheiset yhteydet deskriptiiviseen kielitieteeseen, jolla viitataan (yleensä vähän kuvattujen) kielten kielioppien kirjoittamiseen. Deskriptiivisiä kielioppeja tarvitaan typologisen tutkimuksen aineistoiksi ja toisaalta typologinen tieto on tärkeää yksittäisen kielen kuvauksessa, koska sen avulla yksittäisen kielen ilmiöt voidaan liittää laajempaan viitekehykseen.

10 Kielitypologiaa ja deskriptiivistä kielitiedettä kutsutaan joskus yhteisellä nimellä diversiteettikielitieteeksi – tavoitteena maailman kielellisen monimuotoisuuden kartoittaminen. Suomalaiset tutkijat ovat olleet aktiivisia tällä alueella; 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa fennougristien ja altaistien matkat pohjois- Euraasiassa, 2000-luvulla mm. Helsinki Area and Language Studies (HALS)-verkosto.

11

12

13 Miksi kielitypologiaa?
Kieliaineiden opinnäytetöiden tekemisen avuksi; kielitypologia antaa laajemman näkökulman yksittäisen kielen tutkimukseen. Tuleville kieltenopettajille; tieto kieltenvälisistä yhtäläisyyksistä ja eroista auttaa käytännön opetustyössä. Monenlaisissa asiantuntijatehtävissä tarvitaan tietoa kielellisestä monimuotoisuudesta. Koska typologia on loputtoman kiehtova aihe!

14 Esimerkki: Emmi Hynösen (2016) väitöskirja Suomen essiivi tarkastelee suomen essiivisijaa kielitypologisesta näkökulmasta. Essiivi on maailman kielissä erittäin harvinainen sija.

15 Yleistä maailman kielistä
Maailman kielten tarkkaa määrää ei voida koskaan selvittää, mutta tyypillinen arvio on noin kieltä. Pienimmät noin 3000 ja suurimmat noin (Ethnologuen tällä hetkellä antama määrä 6909). Esimerkiksi kielen ja murteen eron tarkka määrittäminen tekee laskemisen mahdottomaksi. Ja kaikkia kieliä ei koskaan löydetä ja niitä on hävinnyt jälkiä jättämättä jo suuri määrä.

16 Kieli vs. murre Kielen ja murteen eroa on käytännössä mahdoton määrittää (mikä osaltaan tekee kielten tarkan lukumäärän määrittämisen mahdottomaksi). Tyypillisesti yhteistä ymmärrettävyyttä käytetään kriteerinä, mutta se ei tietenkään päde aina. Poliittiset syyt erottaa kielen murteet toisistaan tai pitää lähisukuisia kieliä saman kielen ’murteina’ (esim. ruotsi ja norja vs. siniittiset kielet).

17 Puhuttu vs. kirjoitettu kieli
Kielen kaksi eri muotoa, joiden erot voivat joskus olla hyvinkin suuria. Puhuttu kieli aina primaari, koska suurta osaa maailman kielistä ei kirjoiteta. Kielentutkimuksessa merkittävä ero myös; kumpi on ’oikeampaa’ kieltä ja kumpaan esim. kielioppien pitäisi perustua (vrt. deskriptiiviset ja preskriptiiviset kieliopit).

18 Puhekieli vs. yleiskieli
Esim. tiettyjen ryhmien käyttämä puhekieli (jolla esim. paikallista merkitystä) ja suurempien ryhmien ja alueiden yleiskieli, jolla on laajempaa merkitystä. Merkittävä ero esim. Sveitsissä, missä erot murteiden ja yleiskielen välillä ovat selvät.

19 Maailman kielten puhujamääristä
Yli 100 miljoonan puhujan kieliä on maailmassa 8 (tietysti laskutavasta riippuen) 347 kielellä yli miljoona puhujaa Yli puolella alle puhujaa Mediaani noin puhujaa

20 Suuret kielet Mandariinikiina 873 014 298 Espanja 322 299 171
Englanti Hindi Portugali Bengali Venäjä Japani Saksa Wu-kiina

21 Kielten tulevaisuus Usein kuultu arvio on se, että yksi kieli kuolee joka toinen viikko ja että sadan vuoden päästä kieliä olisi enää noin Syyt kielien määrän pienenemiselle ovat monet. Siihen vaikuttaa esim. valtakielten vahva asema (ja siihen liittyvä kielenvaihto), globalisaatio, kaupungistuminen ja myös luonnonmullistukset voivat hävittää kieliä tai heikentää niiden asemaa.

22 Kielten tulevaisuus Kielenvaihto ei välttämättä pakotettu valinta, vaan käytännön elämässä pärjääminen ja menestyminen (kommunikaatio muiden kanssa) johtaa tietyn kielen suosimiseen. Kielen sosioekonominen asema on tässä merkittävä tekijä. Lapset eivät esimerkiksi enää opi vanhempiensa kieltä, koska/jos sitä pidetään vähempiarvoisena.

23 Kielten tulevaisuus Suurimpana uhkana pidetään englantia. Mutta joka maassa valtakielet uhkaavat pienempiä vähemmistökieliä. Suurimpina uhkina (kielten määrällä mitattuna) ennemminkin esim. malaiji, hindi ja tok pisin.

24 Kielten tulevaisuus Kielitieteilijöiden vastuu: kielten dokumentointi ja kielen opettaminen ja sen kehittäminen. Kielen kuoleman kautta menetetään aina yksi kulttuuri ja tietynlainen tapa hahmottaa maailmaa. Kielen revitalisaatio ja säilyttäminen vaativat kuitenkin aina resursseja ja myös poliittista tahtoa (paras esimerkki ehkä nykyheprea).

25 Kielten luokittelun kriteerejä
Genealoginen Typologinen Areaalinen Sosiolingvistinen

26 Genealoginen luokittelu ja kielisukulaisuus

27 Termejä (Anhava) Kielikunta = Kielet, joita riittävän hyvin perustein voidaan pitää toistensa sukulaisina, muodostavat yhdessä kielikunnan (esim. indoeurooppalainen ja sinittinen kielikunta, termi kieliperhe käytössä myös, mutta se on ennemminkin käännöslaina). Kielihaara = Kielet, jotka kielikunnan sisällä ovat läheisempää sukua kuin muut kielikunnan kielet ja jotka voidaan johtaa samasta välikantakielestä kuuluvat samaan kielihaaraan (esim. itämerensuomalaiset ja slaavilaiset kielet).

28 Termejä (Anhava) Tytärkieli = kantakielistä äänteellisesti ja rakenteellisesti muuttumalla kehittynyt nuorempi kielimuoto (usein, vaikkei välttämättä, nykyään elävä kieli). Kieliryhmä = ei kuulu millekään luokitustasolle, mutta voidaan käyttää ryhmästä kieliä, joiden sukulaisuudesta ei olla tarkkaan selvillä. Pääjakso (phylum) = Kielikuntien muodostamat vielä suuremmat kokonaisuudet.

29 Määritelmä Kielten ’perinteistä’ luokittelua. Minkä kielten voidaan kielitieteen keinoin osoittaa olevan samaa alkuperää. Samaan kielikuntaan kuuluvien kielten puhujat ovat alkujaan puhuneet samaa kieltä, mutta ovat jostain syystä (esim. maantieteelliset tai poliittiset syyt) jakautuneet haaroihin ja kielet ovat eriytyneet toisistaan.

30 Mitä on kielisukulaisuus?
Kielisukulaisuus on kielten välillä löytyvää systemaattista (eritoten leksikaalista tai äänteellistä) samankaltaisuutta. Tärkeitä ns. perussanat, kuten ruumiinosien, keskeisimpien luonnonkohteiden ja –ilmiöiden, lähisukulaisten nimitykset, ihmisen ja ympäristön perustoimintoja ilmaisevat verbit (syödä, juoda, elää, kuolla yms.), persoonapronominit, pienet lukusanat.

31 Mitä on kielisukulaisuus?
Äännelakien ja ääntenmuunnosten kautta voidaan rekonstruoida kantamuotoja. Muoto-opin kantamuodot erittäin tärkeitä myös, mutta ovat useammin enemmän spekulatiivisia. Merkityksellisiä tässä suhteessa myös systemaattiset eroavaisuudet (esim. romaanisissa kielissä p-, germaanisissa f-).

32 Esimerkki englanti saksa ruotsi ranska espanja
Night Nacht natt nuit noche Nine neun nio neuf nueve New neu ny neuf nuevo No nein nej non no Foot Fuss fot pied pie Father Vater fader père padre For für för pour por Fish Fisch fisk poisson pez

33 Kantakielestä tytärkieliin
Kielet muuttuvat monista syistä: maantieteelliset syyt, kielikontaktit, muiden kielten vaikutus, kielen jakautuminen. Eristäytyminen pitää yllä vallitsevaa tilannetta, kontaktit muuttavat tilannetta (esim. muinaistamili vs. tamili ja sanskrit vs. hindi). Drift (Sapir): kielet lähtevät muuttumaan eri suuntiin ja kehittyvät niin kuin kehittyvät (ei ole aina selitettävissä).

34 Kantakielistä tytärkieliin
Language splitting: Saman kielen kaksi murretta alkavat eriytyä ja kehittyvät ajan saatossa omiksi kielikseen (esim. maantieteellisen etäisyyden takia). Kielenvaihto aiheuttaa muutoksia, esim. substraattivaikutus saattaa aiheuttaa suuriakin muutoksia ja viedä kieliä erilleen.

35 Mikä ei ole kielisukulaisuutta
Sattumanvaraiset yhtäläisyydet; esim. maorin ”suomalaiset sanat” eivät todista suomen ja maorin sukulaisuutta, vaan kyse on vain siitä, että kielten tavurakenne on sama ja ”samoja sanoja” löytyy siksi. Koska maailman kielissä on vain rajallinen määrä äänteitä, erisukuisista kielistä löytyy väistämättä keskenään saman näköisiä sanoja. Lisäksi kaukaisten sukukielten sanat olisivat todennäköisesti keskenään hyvin erinäköisiä äänteenmuutosten takia (esim. suomen ’jänne’ – unkarin ’ideg’). Typologinen samankaltaisuus ei todista kielisukulaisuutta, esim. suomi, japani ja ketšua.

36 Lainasanat eivät myöskään ole todiste kielisukulaisuudesta (esimerkiksi suomi ja ruotsi eivät ole sukukieliä runsaista lainoistaan huolimatta). Sanat lainautuvat kielestä toiseen varsin helposti, kun taas kieliopillisten ainesten (esim. sijapäätteiden) lainautuminen on paljon harvinaisempaa. Jos kahden kielen kieliopillisia aineksia voidaan palauttaa yhteiseen kantamuotoon säännöllisten äänteenmuutosten perusteella, tämä on vahva todiste kielisukulaisuudesta.

37 Esimerkkejä Maori: koru, kura, rata, tauti, kai ja paikan nimi Takapuna (ei mitään samaa merkityksessä) Japani: hana, kita, kana, maku, hiki Englanti ja mbabaram: dog = koira Suomi ja bine: maja (binessä ’miesten kokoustalo’), kyllä bineksi joo. Havaiji: húhá = juoru

38 Kieli-isolaatit Kielet, joille ei ole löydetty kielisukulaisia kielitieteen menetelmillä. Esimerkiksi baskia, koreaa, burushaskia ja moseténia pidetään isolaatteina. Monta kertaa kieltä ei vain ole tutkittu riittävästi ja kielisukulaisuutta ei siten ole voitu todistaa.

39 Kieli-isolaatit Isolaatilla on toisaalta voinut olla sukulaisia, mutta ne ovat voineet hävitä jälkiä jättämättä. Sukulaisuus voi olla liian kaukana historiassa ja sitä ei voida kielitieteen metodeilla (komparatiivinen metodi) todistaa. Huom. Isolaatti ei ole sama kuin isoloiva kieli!

40 Ongelmia kielisukulaisuuden määrittämisessä
Suurimmasta osasta kieliä ei ole minkäänlaista (historiallista) dokumenttia olemassa. Rekonstruktio on aina spekulaatiota (joskin se voi olla melko luotettavaa sellaista). Vaikka evidenssiä ei ole, niin se voi olla niin vanhaa, ettei sitä enää voida todistaa. Kontaktit kielten välillä vaikeuttavat tarkkaa määrittelyä (kumpi lainaa, kumpi on lainannut?).

41 Ongelmia komparatiivisessa metodissa
Kaukaisen kielisukulaisuuden ja kantamuotojen selvittäminen on spekulaatiota ja minkälaisen kehityskulun tahansa voi saada näyttämään järkevältä. Esim. kesto ja narad: kesto < *gëstë < *ngësti > *ngësët > *ngazad > narad Kaikki tässä rekonstruktioketjussa näkyvät äänteenmuutokset ovat mahdollisia: *ng > k, *ng > n, *ë > e, *ë > a, *s > *z > r jne. Mitkä tahansa kaksi äännettä voidaan nimittäin aina yhdistää toisiinsa jonkin kolmannen äänteen kautta - esimerkiksi ng yhdistyy n:ään ääntötavan kautta ja k:hon ääntöpaikan kautta.

42 Siksi menetelmässä ei tule keskittyä liikaa yksittäisten sanojen vertailuun, vaan on etsittävä laaja-alaisesti muita samankaltaisia tapauksia. Sanojen merkitysten osalta on tärkeää kriittisyys; ei pidä rinnastaa toisiinsa mitä tahansa sanoja, joiden välille voi keksiä loogisen merkitysyhteyden(esim. -ala ja kenkä), vaan ainoastaan merkitykset, jotka todella vastaavat toisiaan nykykielissä. Sanaston lisäksi on tärkeää ottaa huomioon myös kieliopilliset ainekset (kuten sijapäätteet).

43 Esimerkkejä ongelmallisista tapauksista
Altailainen kielikunta: Kielikunta, joka kattaisi turkkilaiset, mongolilaiset ja tunguusikielet. Suuri osa kielitieteilijöistä on jo hylännyt tämän kielikunnan, mutta osa pitää sitä yleisesti hyväksyttynä kielikuntana. Nykykäsityksen mukaan näiden kielten yhteiset piirteet voidaan pitkälti selittää kielikontakteilla. Termiä ’altailainen’ voidaan kuitenkin edelleen käyttää typologisessa merkityksessä; ’altailaiset’ kielet muistuttavat toisiaan rakenteellisesti olematta silti sukua (ks. Janhunen Manchuria: An Ethnic History).

44 Lisää esimerkkejä Magori: Ray ja Capell: kieli on papualainen, Dutton: kieli on oseanialainen (papualainen mailu on vaikuttanut kieleen) Maisin: Ray: kieli papualainen, jossa selvää oseanialaista vaikutusta; Strong: kieli on oseanialainen, mutta siinä on vahvaa papualaista vaikutusta.

45 Maallikkoesityksiä Panu Hakolan suduraljan-teoria: teoria pyrkii johtamaan dravidakielet, uralilaiset kielet, altailaiset kielet, japanin ja ketšuan yhteisestä kantakielestä. Myöhemmin myös sumeri on liitetty tähän kokonaisuuteen siten, että sumeri olisi eronnut ensimmäisenä suduraljanilaisesta kieliyhteydestä. Teoria perustuu pitkälti sanojen merkitykseen. Teorian ongelmista ks. Jaakko Häkkisen blogi (

46 Hakolan teorian ongelmia
Esim. lainaaminen on jätetty huomiotta Sanat ovat liian samannäköisiä (äänteenmuutokset jätetty huomiotta) Äännevastaavuudet eivät ole systemaattisia Sanojen ”yhteisen merkityksen” etsiminen on vain mielikuvituksesta kiinni. Esim. ’laulaa’ ja ’kieli’ tai ’älykkyys’ ja ’nimi’. Typologinen samankaltaisuus ei todista kielisukulaisuutta

47 Kielikontaktit ja areaalilingvistiikka

48 Termejä Substraatti = alueelle levinneeseen ja vallitsevaksi tulleeseen kieleen alueella aikaisemmin puhutusta kielestä (tai kielistä) jäänyt ominaisuus, joka johtuu interferenssistä. Superstraatti = Kielen sellaiset ominaisuudet, jotka johtuvat interferenssistä samalle alueelle myöhemmin levinneen, mutta sittemmin väistyneen kielen kanssa (tai vastaava kieli).

49 Makroalueet (Dryer) Afrikka Euraasia Kaakkois-Aasia ja Oseania
Australia ja Uusi-Guinea Pohjois-Amerikka Etelä-Amerikka - Jako perustuu osittain maantieteeseen, mutta myös kielten samankaltaisuuteen ja kielikuntien rajoihin.

50 Kieliliitot Kielten ryhmä, joilla on tiettyjä yhteisiä piirteitä, mutta jotka eivät kuitenkaan selity kielisukulaisuuden perusteella (näitä kutsutaan areaalipiirteiksi). Esim. Balkanin kieliliitto (romania, kreikka, serbokroaatti, bulgaria). Yhteisiä piirteitä esim. infinitiivien puute ja kliitit. Toinen esimerkki Amdo Sprachbund länsi-Kiinassa (siniittisiä, tiibetiläisiä, mongolilaisia ja turkkilaisia kieliä), jossa yhteisinä piirteinä esim. SOV-sanajärjestys, agglutinoiva morfologia ja evidentiaalisuus.

51 Kielen muutos ja kielikontaktit
Kielet muuttuvat luonnollisesti myös kielikontaktien kautta. Mitä läheisempää sukua kielet ovat, sitä vaikeampaa kontaktia on varmasti selvittää. Kaukaista sukua olevien kielten kohdalla tämä on paljon helpompaa.

52 Kielikontaktit ja lainaaminen
Kielet lainaavat toisiltaan helpoiten leksikaalisia sanoja. Kieliopilliset rakenteet lainautuvat kaikkein vaikeimmin. Helpoiten lainautuvat sellaiset kieliopilliset rakenteet, joilla on hyvin läpinäkyvä semanttinen/pragmaattinen funktio (esim. klassifikaattorit tai evidentiaalisuus). Voidaan lainata pelkkä funktio, mutta muoto on omasta kielestä, esim. instrumentaalisija –liangge (<mandariinikiinan numeraali ’kaksi’) Amdon kieliliiton siniittisissä kielissä – morfeemi kiinalaisperäinen, funktio mongolikielistä.

53 Kielikontaktien taustalla vaikuttavia sosiolingvistisiä tekijöitä
Muuttoliikkeet, sotilaalliset valloitukset Kaupankäynti – monet pidginit ovat syntyneet tarpeesta käydä kauppaa erikielisten ryhmien välillä Seka-avioliitot Prestiisikielet – mm. uskonto saattaa yhdistää pienten kielten puhujia suurempaan valtakieleen, jolla on suuri vaikutus vähemmistökielten sanastoon ja rakenteisiin (esim. tiibetti Kiinan pienten tiibetinbuddhalaisten vähemmistöjen keskuudessa)

54 Kielenmuutos kielikontaktien kautta
Erittäin tiiviissä kielikontaktissa saattaa kontaktikieleen lainautua runsaasti kieliopillisia funktioita ja jopa kieliopillisia aineksia. Tällaiseen tilanteeseen liittyy yleensä pitkäaikainen kaksi- tai monikielisyys, joka pitää kontaktia yllä. Hyvänä esimerkkinä wutun, jota pidetään mandariinikiinan paikallismuotona, mutta joka on lainannut paljon kieliopillisia funktioita tiibetistä ja bonanista. Kielessä on mm. kieliopillistunut evidentiaalisysteemi, joitain sijamuotoja ja klassifikaattorisysteemi on erittäin pieni.

55 Wutun Wutun (’viisi varuskuntaa’) on todennäköisesti syntynyt Kiinan Ming-dynastian ( ) aikana, jolloin sen puhuma-alue oli osa Kiinan ja Tiibetin rajaa. Alueelle lähetetyt kiinalaiset sotilaat solmivat seka-avioliittoja paikallisten tiibetiläis-ja mongolinaisten kanssa ja wutunin kielen synty saattaa liittyä ei-äidinkielisten puhujien epätäydelliseen kiinan oppimiseen. Wutunin puhujat omaksuivat tiibetinbuddhalaisuuden ja amdontiibetti on prestiisikieli sekä koulutuksen ja uskonnon kieli, jota melkein kaikki wutunin puhujat osaavat toisena kielenään. Tämä on edesauttanut tiibetiläisten piirteiden säilymistä. Wutunin sanasto ja kieliopilliset ainekset ovat enimmäkseen kiinalaisperäisiä, mutta muoto-ja lauseopilliset piirteet enemmän tiibetiläisiä. Fonologia on sekoitus molempia kieliä.

56

57 Wutun 1) ngu rek qe-di-yek 1sg meat eat-progr-ego ‘I am eating meat.’
adia xian-ha daijhe-liangge monk thread-dom knife-instr getan-lio ze-li cut-pfv exec-sen.inf ‘The monk cut the thread with a knife.’ Kiinalaisperäisiä morfeemeja, joilla tiibetiläis-/mongolilaisperäisiä funktioita Tiibetiläinen lainasana Sekä muoto että funktio kiinalaisperäinen

58 Erilaisia kontaktikieliä: pidginit, kreolit ja sekakielet
Pidginit ja kreolit ovat erikoistapauksia käyttökontekstiensa ja syntymätapansa vuoksi ja niiden luokittelu kielisukulaisuuden näkökulmasta voi olla haasteellista. Pidginien käyttökontekstit ovat tarkkaan rajattuja, kun taas kreolit ovat käyttökonteksteiltaan ’normaaleja kieliä’.

59 Pidginit Nimitys (ilmeisesti) alkujaan englannin sanasta ’business’, eli pidgineillä tarkoitetaan kieliä, jotka syntyvät kahden, toistensa kieltä osaamattoman kansan kohdatessa tilanteessa, jolloin kansojen on oltava kanssakäymisessä keskenään. Pidginit ovat siis kanssakäymistä helpottavia apukieliä. Yleensä pidgineissä on (kielten valtasuhteiden mukaan) elementtejä molemmista kielistä.

60 Pidginit Pidgineillä ei ole äidinkielisiä puhujia.
Koska pidginien viestintätarpeet ovat rajatummat kuin kielissä yleensä (niitä käytetään usein vain tietyissä yhteyksissä, kuten kaupankäynnissä), niissä on suppeampi sanasto kuin kielissä yleensä. Myös kielioppi on yksinkertaisempi; esim. monimutkaisia taivutusmuotoja vältetään.

61 Esimerkkejä Russenorsk (norja ja venäjä, kalastajien käyttämä apukieli 1800-luvulla) Chinese-Russian pidgin (mandariinikiina ja venäjä, käytetty apuna kaupankäynnissä Kiinan ja Venäjän rajalla 1800-luvulla) Nigerian pidgin (englannin muoto Nigeriassa; käytetään edelleen) Basque-Icelandic pidgin (baskikauppiaiden käyttämä pidgin 1600-luvun Islannissa; sekoitus baskia sekä germaanista ja romaanista sanastoa)

62 Kreolit Kreolit ovat pidgninien pohjalta syntyneitä kieliä, joilla on jo selvästi oma kielioppinsa ja joilla on äidinkielisiä puhujia. Joskus raja kreolin ja pidginin välillä ei ole selvä (esim. Melanesian pidgin). Kreolit ovat kuitenkin yleensä rakenteeltaan melko ’ei-kompleksisia kieliä’ (John McWhorter: kreolien kielioppi on ’maailman yksinkertaisin’).

63 Kreolit Kreolit luetaan yleensä sen kielen sukulaisiksi, jonka sanastoon ne perustuvat (joka on ns. lexifier-kieli), siis esim. afrikaans kuuluu germaanisiin kieliin hollantilaisperäisen sanastonsa kautta. Kreoleja voidaan pitää kielen muuttumisen kautta syntyneinä kielikunnan haaran uusina kielinä, joissa on vahva substraattivaikutus.

64 Esimerkkejä kreoleista
Tok pisin (englantipohjainen Papua-Uuden- Guinean kreoli) Kriol (Australian alkuperäisväestön puhuma englantipohjainen kreoli) Chabacano (Filippiineillä puhuttava espanjaan perustuva kreoli) Papiamentu (Aruballa ja Hollannin Antilleilla puhuttava espanja-/portugalipohjainen kreoli)

65 Esimerkkejä kreoleista
Afrikaans (Etelä-Afrikan hollantipohjainen kreoli) Haitin kreoli (ranskaan pohjautuva) Brunein malaiji Portugalipohjaiset kreolit esim. Kiinassa, Macaolla ja Intiassa Kituba (kongoon (Kongon makrokieli, kattaa useita bantukieliä ja niiden murteita) pohjaava kreoli, Kongo, Angola)

66 Dekreolisaatio Dekreolisaatiolla tarkoitetaan ilmiötä, jossa kreolikieli menettää kreolikielelle ominaiset piirteensä ja siitä tulee rakenteeltaan ja sanastoltaan enemmän alkuperäisen sanastokielensä kaltainen. Esimerkkejä esim. Jamaikan kreolienglanti ja jotkut portugalipohjaiset kreolit.

67 Indigenized varieties
Uusia murteita, jotka ovat syntyneet tilanteissa, joissa valloittajien kielellä on ollut laajat käyttökontekstit ja joissa kieli on siksi levinnyt laajaan käyttöön. Esimerkkeinä Fijin, Singaporen ja Papuan- Uuden-Guinean englannit. Erona pidginiin se, että kielioppi on paljon lähempänä alkuperäistä kieltä.

68 Sekakielet (mixed languages)
Kielet, jotka syntyvät kahden kielen kohdatessa ja joissa osa kielen elementeistä tulee toiselta ja osa toiselta kieleltä. Usein esim. sanasto tulee toisesta kielestä ja kielioppi toisesta, tai esim. verbien taivutus saattaa perustua toiseen kieleen ja nominien taivutus toiseen. Tyypillistä kaksikielisissä yhteisöissä, joissa on paljon koodinvaihtoa ja tällainen kieli voi siksi helposti syntyä. Jos kontakti on ollut kauan sitten, kielisukulaisuutta saattaa olla vaikea selvittää (usein kyllä molemmat kielet tiedossa).

69 Sekakielet Ei ole sama kuin pidgin tai kreoli! Sekakielten tapauksessa puhujat hallitsevat molemmat kielet ja kontaktit puhujaryhmien välillä liittyvät kaikkiin elämänalueisiin. Pidginien kohdalla puhujaryhmät eivät yleensä hallitse hyvin toistensa kieliä ja kontaktit liittyvät rajattuihin elämänalueisiin (esim. kauppaan). Molemmat kielet tiedossa, toisin kuin kreolissa, joissa vain toinen kieli yleensä tiedossa.

70 Esimerkkejä sekakielistä
Michif (ranskan ja creen sekoitus): substantiivit ja adjektiivit ovat ranskaa, mutta (polysynteettiset) verbit ovat creetä. Lisäksi on kaksi päällekkäistä sukusysteemiä, ranskan feminiini/maskuliini ja creen elollinen/eloton. Media Lengua (ketsuan kielioppi ja fonologia ja espanjan leksikko). Cappadocian Greek (kreikan sanankannat, mutta paljon turkkilaisia päätteitä ja turkin vokaaliharmonia, ei sukua) Stadin slangi: ruotsalais-ja venäläisperäistä sanastoa, mutta suomen kielioppi (Heikki Paunonen) Tutkimani wutunin kieli saattaa kuulua tähän ryhmään (luoteismandariinin sanasto ja amdontiibetin kielioppi, fonologiassa vaikutteita molemmista)

71 Kieliattritio

72 Kielten sosiolingvistinen luokittelu

73 Johdanto Perustuu kielen asemaan ja tehtäviin yhteiskunnassa.
Esim. valta- ja vähemmistökielet Myös jako tilanteiden mukaan, jossa kieltä käytetään edustaa sosiolingvististä luokittelua (esim. median/tieteen kieli ja kodeissa käytetty puhekieli).

74 Valtakielet ja vähemmistökielet
Yksi tapa jakaa kielet on jakaa ne valta- ja vähemmistökieliin. Esimerkiksi Suomessa suomi on valtakieli, ruotsi, saame, romani, viittomakieli ja maahanmuuttajien kielet vähemmistökieliä (ruotsin asema tietysti muita vahvempi ja sillä on virallinen asema myös).

75 Valtakielet Puhujamäärältään suurempia Usein prestiisikieliä
Käyttökontekstit laajempia Usein koulutuksen ja median kieliä (joko maan sisällä tai myös laajemmin)

76 Vähemmistökielet Vähemmistöjen puhumia kieliä, joilla usein selvästi rajatummat käyttökontekstit Usein pienten/pienempien ryhmien paikalliskieliä tai maahanmuuttajaryhmien puhumia kieliä, joilla ei ole maassa virallista statusta ja joita ei esimerkiksi käytetä opetuksessa ja medioissa.

77 Lingua francat Tarkoittanut alkujaan Välimeren itärannikolla keskiajalla puhuttua monimuotoista kieltä, joka perustui myöhäiseen latinaan ja arabiaan ja sai vaikutteita muista Välimeren rannikon kielistä. Kielen nimi tulee arabien tavasta kutsua kaikkia länsieurooppalaisia frankeiksi. Nykyään tarkoittaa kieltä, jota käytetään viestintään yleisesti myös muiden kuin äidinkielisten puhujien toimesta.

78 Lingua francat Nykyajan tyypillisin (ja parhaiten tunnettu) esimerkki varmasti englanti, joka on maailmanlaajuisesti yleisimmin käytetty kieli kaupassa, politiikassa, tieteessä, urheilussa ja diplomatiassa. Lingua franca voi olla myös jonkin rajatumman maantieteellisen alueen ja/tai kulttuuripiirin sisällä käytetty valtakieli, jota myös ei- äidinkieliset puhujat käyttävät (esim. amdontiibetti Amdon kieliliiton tiibetinbuddhalaisten vähemmistöjen keskuudessa).

79 Lingua francat Muita lingua francoja esim. latina: Rooman valtakunta.
ranska: Euroopassa pitkään diplomatian (ja hovien) kielenä. saksa: Keski-Euroopassa pitkään ja pitkään myös tieteen kieli (myös fennougristiikassa). hindustani (hindi/urdu): Intian ja Pakistanin yleisesti käytetty yhteinen kommunikaatiokieli.

80 Lingua francat mandariinikiina: Kiina
arabia: arabien ja islamin lingua franca, Afrikassa myös muiden käytössä kituba ja lingala: Keski-Afrikan lingua francat swahili: Itä-Afrikka zulu: Etelä-Afrikka tupi: Brasilian lingua franca ennen eurooppalaisten tuloa.

81 Keinotekoiset maailmankielet
Lingua francat (eritoten englanti) ovat nykyään ’oikeita maailmankieliä’, mutta tämän lisäksi on kehitetty keinotekoisia kieliä, kuten esperanto ja volapük, joiden on haluttu saavan maailmankielen asema. Vaikka esperanto ei saavuttanut maailmankielen asemaa, sillä on edelleen oma harrastajakuntansa ja osa harrastajista käyttää sitä kotikielenään. Lisäksi on olemassa populaarikulttuurin ympärille kehitettyjä keinotekoisia kieliä, esim. Star Trek- harrastajien käyttämä klingon (vaikutteita pohjois- Amerikan alkuperäiskielistä; äänteet ’oikeiden’ kielten äänteitä, mutta äännejärjestelmä epäsymmetrinen).

82 Monikielisyys Yhdessä maassa on käytössä useampi kuin yksi virallinen kieli. Kielet voivat olla joko samanarvoisia tai niiden välillä voi olla selviä valta- vs. vähemmistökielieroja. Jälkimmäisessä tapauksessa puhutaan diglossiasta. Monikielisyys voi toimia periaatteessa kahdella eri tavalla; kahdella (tai useammalla) kielellä voi olla virallinen asema koko maassa tai kielien käytössä voi olla selviä alueellisia eroja.

83 Esimerkkejä monikielisistä maista
Belgia: flaami, ranska, saksa Sveitsi: saksa, ranska, italia, retoromaani Etelä-Afrikka: afrikaans, englanti, eteläsotho, ndebele, pohjoissotho, swazi, tsonga, tswana, venda, xhosa ja zulu. Intia: hindi ja englanti virallisia kieliä. Perustuslaissa asema myös seuraavilla: assami, bengali, gujarati, kannada, kashmiri, malajalam, marathi, orija, punjabi, sindhi, tamili, telugu, urdu ja sanskriitti.

84 Virallinen kieli vs. oma kieli
Monissa entisissä siirtomaissa virallisena kielenä on edelleen valloittajan kieli (esim. portugali Angolassa, ranska Senegalissa ja englanti Zimbabwessa), mutta käytännössä eniten käytetty kieli voi olla kansan alkuperäinen kieli (umbundu, kimbundu Angolassa, wolof Senegalissa ja shona Zimbabwessa).

85 Koodinvaihto Kielen tai kielen varieteetin (esim. murteet) vaihtoa keskustelussa esim. sen mukaan kenelle puhutaan. Usein pragmaattisten ja tyylillisten seikkojen motivoimaa. Vaihto voi olla kielestä toiseen tai murteesta toiseen. Ei ole sama asia kuin sekakieli; sekakielet ovat kokonaan omia kieliään, kun taas koodinvaihdossa yhdistellään keskustelussa kahta erillistä kieltä. Koodinvaihto on kuitenkin tärkeä taustamekanismi sekakielen synnyssä. Sekakielet syntyvät yleensä kaksikielisissä yhteisöissä, joissa puhujat hallitsevat molempia kieliä ja käyttävät paljon koodinvaihtoa.

86 Kielitypologiaa

87 Kielitypologinen luokittelu
Kielitypologinen luokittelu eroaa muista luokitteluista siinä, että ne eivät perustu millään tavalla kielten sukulaisuuteen tai sosiaaliseen asemaan, vaan ne koskevat yleisiä rakenne- tai merkityspiirteitä. Luokittelu ei ole itsetarkoitus, vaan sillä on joku syy (löydökset pitää pystyä selittämään jotenkin). Kielitypologia arvostaa kielten eroja, kaikkia kieliä ei pakoteta samaan muottiin.

88 Kielitypologia ja universaalit
Kielitypologia ja universaalit ovat hyvin läheisessä yhteydessä toisiinsa. Kielitypologia tutkii kielten vaihtelun rajoja, kun taas universaalien tutkimus kartoittaa sitä, mikä kielille on yhteistä. Universaalit voidaan jakaa absoluuttisiin ja implikationaalisiin.

89 Absoluuttiset universaalit
Toiselta nimeltään ei-implikationaaliset universaalit. Ovat tyyppiä ’kaikissa kielissä on X’, ’kaikista kielistä pätee X’. Ovat usein (joskaan eivät aina) melko harvinaisia ja triviaaleja. Eivät ennusta mitään muuta kielen rakenteesta, mutta kertovat jotain yleistä kielen universaalista luonteesta.

90 Absoluuttiset universaalit: esimerkkejä
Kaikissa kielissä on oraalisia vokaaleja. Kaikissa kielissä on konsonantteja ja vokaaleja. Kaikki kielet ilmaisevat negaatiota. Kaikissa kielissä tehdään ero substantiivien ja verbien välillä.

91 Universaaleja tendenssejä
Lähes kaikissa kielissä subjekti edeltää objektia. Lähes kaikissa kielissä on vokaali [i]. Suuressa osassa kieliä on ero yksikön ja monikon välillä.

92 Implikationaaliset universaalit
Ovat muotoa ’Jos kielessä on X, siinä on myös Y’, tai ’Jos kielestä pätee X, siitä pätee myös Y’. Ovat riippuvuussuhteita loogisesti riippumattomien parametrien välillä (joskin monet korrelaatiot voidaan selittää funktionaalisesti). Ovat unidirektionaalisia, eli pätevät vain yhteen suuntaan.

93 Esimerkkejä Jos kielen perussanajärjestys on SVO, siinä on todennäköisemmin prepositioita kuin postpositioita (vain vahva tendenssi). Jos kielessä on tempuksen aiheuttamaa split ergativity-merkintää, mennyt aika järjestyy aina ABS-ERG –strategian mukaan. Jos kielessä on nasaalivokaaleja, siinä on myös oraalivokaaleja. Jos kielessä on duaali, siinä on myös monikko.

94 Rara/rarissima/singularia
Ovat rakenteita, jotka rikkovat esitettyjä universaaleja/tendenssejä vastaan. Pitkän aikaa niitä on pidetty vain inhottavina poikkeuksina, mutta nykyään niitä kohtaan esiintyy enemmän mielenkiintoa: mitä ne voivat kertoa kielestä? Michael Cysouw: jokaisessa kielessä on jotain harvinaista, mutta silti nämä rakenteet ovat harvinaisia, koska jokaisessa kielessä on kuitenkin enemmän odotuksenmukaisia rakenteita.

95 Esimerkkejä Viron kolme kestoa
Espanjan monikon 1. ja 2. persoonan pronominien merkintä suvun mukaan (eroja enemmän monikossa kuin yksikössä) Kirantikielten 1SG:n ergatiivinen merkintä (rikkoo split ergativity-universaalia vastaan) Merkitty nominatiivi/absolutiivi Englannin yksikön kolmannen persoonan ilmimerkintä verbissä (typologisesti 3SG on yleensä merkitsemätön, jos joku persoona on)

96 Kielitypologinen kielten luokittelu
Kielitypologiassa kieliä voidaan jakaa ryhmiin hyvin monin eri perustein. Tyypillisiä jaotteluita ovat esimerkiksi morfologinen typologia, sanajärjestystypologia, fonologinen typologia ja erilaiset funktioon ja niiden koodaukseen perustuvat jaottelut (ns. functional domain- typologia)

97 Morfologinen typologia
Kielten jako analyyttisiin, synteettisiin ja polysynteettisiin (tai isoloiviin, agglutinoiviin/fusionaalisiin ja polysynteettisiin niiden perusrakenteen mukaan). Todelliset kielet ovat tyyppien sekoituksia. Ei ole puhdasta tai ideaaliajon tyypin edustajaa. Siksi onkin parempi puhua vastaavista tekniikoista, joita kielet käyttävät eriasteisesti (jokin niistä on todennäköisesti vallitseva).

98 Analyyttinen kieli Joruba (1) omo kà ìwé dídáa lapsi lukea kirja hyvä ‘Lapsi lukee/luki sitä hyvää kirjaa/niitä hyviä kirjoja...’ (2) ó fún omo ní owó hän antaa lapsi PREP raha ‘Hän antoi lapsille rahaa’

99 Synteettinen kieli Swahili wa-toto wa-na-ki-soma ki-tabu
CL.PL-lapsi SUBJ-PRES-OBJ-lukea CL.SG-kirja ki-zuri CL.SG-hyvä ‘Lapset lukevat sitä hyvää kirjaa’

100 Polysynteettinen kieli
Länsigrönlanti aamarutissarsiurvissarsiurtutuaasuq aamaruti-ssaq-siur-vik-ssaq-siur-suq-tuak-u-suq kivihiili-FUT-etsiä-paikka-FUT-etsiä-AKT.PART- ainoa-olla-AKT.PART ‘(ollen) ainoa (henkilö) joka etsii paikkaa (josta) etsiä kivihiiltä’

101 Sanajärjestystypologia
Parametrit, joita perussanajärjestyksen mukaan on jaoteltu ovat mm. seuraavat: Onko kielessä pre- vai postpositioita? Substantiivin ja demonstratiivin järjestys Substantiivin ja numeraalin järjestys Substantiivin ja adjektiivin järjestys Omistajan ja omistettavan (N & G) järjestys Substantiivin ja relatiivilauseen järjestys

102 Sanajärjestystypologia
SVO (44,78%) (englanti, ruotsi, suomi) SOV (41,79%) (japani) VSO (9,20%) (maori, berberi) VOS (2,99%) (wari’, malagasy) OVS (1,24%) (warao, hixkaryana) OSV (0,00%) (apuriña) (Tomlin 1986, 402 kieltä)

103 Fonologinen typologia
Nimensä mukaisesti fonologinen typologia tutkii maailman kielten äännejärjestelmiä, niiden vaihtelua ja samankaltaisuutta. Minkälaiset äännejärjestelmät/äänteet ovat maailman kielissä yleisiä ja mitkä harvinaisia. Esim. vokaalisysteemit pyrkivät aina symmetriaan. Jos kielessä on soinnillisia klusiileja, siinä on myös soinnittomia klusiileja (yleistäen: tunnusmerkkinen vaatii tunnusmerkitöntä).

104 Funktion typologia Erilaisia tietyn merkityssisällön ilmaisemiseen liittyviä typologioita. Eivät välttämättä ennusta kielen rakenteesta mitään muuta, vaan kertovat vain tietyn funktion ilmaisemisesta ja sitä kautta antavat lisätietoa siitä, miten kieli toimii.

105 Esimerkkejä (argumenttien merkintä)
NOM-ACC (S=A≠O), ABS-ERG (S=O≠A), split intransitivity-kielet (SA≠SO, A≠O), tripartite (S≠A≠O) kielet (transitiivilauseet) Indirect (P=T≠R), secundative (P=R≠T), neutral (P=T=R), tripartite alignment (P≠T≠R) kielet (ditransitiivilauseet)

106 Esimerkkejä (säärakenteet)
Maailman kielten säärakenteet voidaan jakaa kolmeen ryhmään (Eriksen, Kittilä & Kolehmainen 2010): Argument type (The rain falls) Predicate type (sataa, es regnet) Argument-predicate type (tuuli puhaltaa, ’sade sataa’)

107 Esimerkkejä (negaatio)
Merkittävää esim. merkitsimen laatu (onko se partikkeli, affiksi, kliitti vai kieltoverbi) Onko negaatio symmetrinen vai epäsymmetrinen? - Symmetrisessä kiellossa kieltolauseet eivät eroa rakenteellisesti myöntölauseista muutoin kuin kiellonmerkitsim(i)en osalta. - Asymmetrisessä kiellossa on kiellonmerkitsim(i)en lisäksi muitakin rakenteellisia eroja, asymmetriaa, myöntö- ja kieltolauseiden välillä. - Symmetriaa ja asymmetriaa voi olla konstruktiossa tai paradigmassa.

108 Typologian käyttämät selitykset
Selitykset voivat olla periaatteessa synkronisia (rakenteellisia), diakronisia, käyttöpohjaisia, funktionaalisia ja myös psykolingvistisiä (jälkimmäisiä kannattaa välttää, mutta niitä näkee hyvin paljon). Ja kuten aina kielitieteessä (ja ihmistieteissä tyypillisesti) moni asia voidaan selittää useammalla kuin yhdellä tavalla.

109 Rakenteelliset selitykset
Kuvaa kieltä sellaisena kuin se on, on yleensä rakenteellinen selitys. Esim. Comrie (1975/76), Causee ottaa ensimmäisen vapaan paikan hierarkiassa: Subjekti > Objekti > Epäsuora objekti > Obliikvit

110 Diakroniset selitykset
Diakroniset selitykset perustuvat kielenmuutokseen ja selittävät löydetyt ilmiöt diakroniaan, kieliopillistumiseen ja kielenmuutoksen perusteella. Esim. korrelaatiot VO + PREP ja OV + POSTP voidaan selittää diakronisesti; adpositiot kehittyvät usein verbeistä ja VO-kieliin tulee tämän takia helpommin prepositioita.

111 Käyttöpohjaiset (usage-based) selitykset
Esim. usein käytetyt rakenteet ovat tyypillisesti poikkeuksellisia (esim. taipuvat epäsäännöllisesti) ja ne myös kieliopillistuvat helpommin. Usein käytetyt ja tyypilliset rakenteet toimivat kielenmuutoksen pohjana; esim. germaanisissa kielissä harvinaiset argumenttimerkintätyypit ovat hävinneet (Barðdal 2008/09).

112 Funktionaaliset selitykset
Perustuvat kielen toimintaan; miten kielen on järkevä toimia, että se pystyy vastaamaan kommunikatiivisiin tarpeisiin. Ovat tämän takia usein sidoksissa diakronisiin selityksiin (’järkevät’ funktiot kieliopillistuvat) Tärkeitä selityskriteereitä ovat esim. ikonia, ekonomia, distinktiivisyys ja ihmisten yleiset kognitiiviset kyvyt.

113 Esimerkki Maailman kielissä yleisimmät tavat merkitä argumentteja ovat NOM-ACC – ja ABS-ERG – strategiat: Ekonomia: merkitään vain pakollinen ja käytetään mahdollisimman vähän rakennetta. Distinktiivisyys: erotellaan se, mikä pitää erottaa ja mikä ei välttämättä ole selvää muuten.

114 Esimerkki Ikonia: Maailman kielissä monikko on lähes aina yksikköä enemmän merkitty. Kognitiiviset kyvyt: maksimaalisen eron periaate kielen foneemisysteemeissä.

115 Psykolingvistiset selitykset
Perustuvat ihmisen yleisiin kognitiivisiin kykyihin (mutta usein ilman selvää omaa tutkimusta). Esim. 5 argumentin lauseet ovat vaikeita prosessoida ja niitä ei siksi ole. Prefiksaaliset kielet ovat harvinaisempia kuin suffiksaaliset kielet. Kielten äännejärjestelmiä voidaan selittää pitkälti kyllä psykolingvistisesti.

116 Kielitypologia ja kielisukulaisuus
Kielitypologisesti samaan luokkaan/ryhmään kuuluvat kielet eivät välttämättä ole sukua keskenään, eikä läheinenkään sukulaisuus takaa sitä, että kaksi kieltä olisivat typologisesti samanlaisia tietyn seikan suhteen. Luonnollisesti läheistä sukua olevat kielet ovat todennäköisemmin myös typologisesti samankaltaisia, mutta mitään ehdotonta korrelaatiota ei ole.