Elämänkriisit: Nuoren asunnottomuus, köyhyys ja työttömyys

Esitys aiheesta: "Elämänkriisit: Nuoren asunnottomuus, köyhyys ja työttömyys"— Esityksen transkriptio:

1 Elämänkriisit: Nuoren asunnottomuus, köyhyys ja työttömyys
Häpeän näkökulma elämänkriisissä

2 Erään nuoren elämänkriisi

3 Eija Palosaari: Lupa särkyä (2007):
Elämänkriisit: elämänkulkuun kuuluvia pitkäkestoisia rasitustilanteita, jossa henkilön aikaisemmat kokemukset ja keinot eivät riitä ratkaisemaan ongelmaa Kriisi: äkillinen pysähtyminen käännekohta tilanne, jossa henkilön aikaisemmat kokemuset ja keinot eivät riita ratkaisemaan ongelmaa pitää sisällään mahdollisuuksia

4 Elämänkriisit ja kehityksen kriisit kuuluvat osana elämään
Elämänkriisin voi aiheuttaa positiivinen tai negatiivinen tapahtuma ja ne ovat osa elämänkulkua Pääsääntöisesti elämänkriisit ajoittuvat elämän eri siirtymävaiheisiin (vrt. kehityskriisit) Lisää tietoa:

5 Arjen todellisuutta 16v ei läheskään aina tiedä, mitä haluaa tulevaisuudeltaan Alle 25v ei voi saada työmarkkinatukea, ellei hänellä ole ammatillista koulutusta Huono-osaisuuden kehä (Syrjäytymsen ehkäisy, 2009) Ongelmat koulussa ja/tai kotona => ongelmat koulussa tai jopa keskeytäminen => huono asema työmarkkinoilla => taloudelliset vaikeudet => riippuvuus hyvinvointivaltiosta Tästä seuraa monenlaiset elämänhallinnan ongelmat

6 Syrjäytyneeksi luokitellaan työvoiman ja opiskelun ulkopuoliset nuoret joilla ei ole peruskoulun lisäksi muuta koulutusta. Mitä kauemmin nuori on syrjäytynyt, sitä todennäköisempää on että hän ei tule suorittamaan perusastetta korekampia kouluja. Maahanmuuttajanuoret ovat myös syrjäytymisuhan alla: heidän on huomattavasti vaikeampi päästä Suomen työ- ja koulutusmarkkinoille kuin kantaväestön (erityinen riskijoukko ovat ilman perhettä/läheisiä olevat ja naiset). Joka neljäs asunnoton on alle 25-vuotias. Asunnon saamisen vaikeus yhteydessä työhön ja opiskelupaikkaan.

7 Huono-osaisuuden ylisukupolvisuus
Huono-osaisuuden ylisukupolvisuudella tarkoitetaan vanhempien hyvinvoinnin ongelmien siirtymistä ja niiden jatkuminen heidän lapsilleen. Tärkeää huono-osaisuuden ylisukupolvisuuden ehkäisyssä on huomioida erilaisissa palveluissa koko perhe, ei vain vanhempia joilla on ongelmia. Ensisijaisen tärkeää on myös tukea lapsen ja vanhemman pärjäävyyttä ja huomioida tuen tarve/ puuttua ongelmiin mahdollisimman varhain.

8 Selviytyminen Köyhyystutkimus ei ole vielä saavuttanut suuria määriä köyhyydestä selvinneitä.  Nuori ei aina miellä itseään köyhäksi vaikka olisikin köyhä. Jotkut nuoret pitävät tilannetta väliaikaisena. Itsetunto ja identiteetti vaikuttavat siihen, miten nuori näkee itsensä köyhänä ja köyhyydestä selviydyttyään ts. Identifioiko edelleen itsensä köyhäksi. Tärkeää selviytymisessä on vahvuuden löytäminen. Jos löytyy edes yksi vahvuus, sen avulla voidaan löytää myös muita vahvuuksia (Jones-Smith 2011). Ihmisen riskitekijät elämässä vs. Suojaavat tekijät (voi tunnistaa vahvuuksien arvioinnilla). Nämä minivoivat riskien vaikutuksia (Luthar 2006). Selviytyminen nähdään resilienssinä (viittaa ihmisen joustavuuteen, sinnikkyyteen, sopeutumiskykyyn ja vastustuskykyyn).

9 Häpeä Ihmisellä on tarve hallita häpeää mutta häpeä kahlitsee ihmistä.
Elämää kahlitseva häpeä ( Malinen, 2003). Häpeäidentiteetti, sisäistetty häpeä, häpeäpersoona. Ihmisen ensimmäiset elinvuodet merkittäviä.

10 Häpeän ja syyllisyyden erot
Häpeä koskettaa ihmisen koko olemusta . Häpeällä on pitkät juuret. Syyllisyys on asioiden tietämistä. Ihminen tunnistaa syyllisyyden alkuperän. Jos ihminen ei pysty jäljittämään tunteen syytä, voi pohtia, onko kyse häpeästä eikä syyllisyydestä (Kettunen, 2014).   Ontologinen häpeä -> juuret lapsuudessa. Eettinen häpeä -> väärä teko. (Zijlstra,1995)

11 Häpeä rikkoo ihmisen identiteettiä ja arvoja.
Ihminen kokee olevansa riittämätön, kelvoton ja merkityksetön. Häpeään sisältyy kolme eri elementtiä: 1 Havaituksi tuleminen. 2. Torjutuksi tuleminen Kääntyminen itseä ja häpeän todistajia vastaan.( Ikonen; Rechardt,1995) Länsimaisessa yhteiskunnassa häpeä ymmärretään yksilöllisenä psyykkisenä kokemuksena josta seuraus on torjutuksi tuleminen. Häpeää voisi peilata sosiaalisena ja yhteisöllisenä kysymyksenä. Häpeä on vieraantumisen tila jolla on sosiaaliset vaikutukset. Tätä kautta häpeässä on myös poliittinen ulottuvuus: sosiaalinen kontrolli ja vallankäyttö. (Pattison,2000)

12 Kirjallisuus Kettunen, Paavo
2014       Häpeästä hyväksyntään. Helsinki: Kirjapaja. Malinen, Ben 2003     Häpeän monet kasvot. Helsinki: Kirjapaja. Ikonen, Pentti ja Rechardt, Eero 1995     Thanatos, häpeä ja muita tutkielmia. Helsinki: Nuorisopsykiatrian säätiö. Pattison, Stephen  2000     Shame, Theory, Therapy, Theology. Campridge: Campridge University Press. Zijlstra Wybe  1995     Kohti kokonaista ihmistä. Pastoraalipsykologian käsikirja. Suom. Mikko Kuusniemi. Helsinki: Kirjapaja.