Sydänystävällinen ravinto

Esitys aiheesta: "Sydänystävällinen ravinto"— Esityksen transkriptio:

1 Sydänystävällinen ravinto
Perustuu Käypä hoito -suositukseen Dyslipidemiat (päivitetty ) Ursula Schwab FT, dosentti, laillistettu ravitsemusterapeutti Lääketieteen laitos / Kliininen ravitsemustiede, UEF Medisiininen keskus / Kliinisen ravitsemuksen yksikkö, KYS

2 Dyslipidemiat-suosituksen luentomateriaalit
Käypä hoito -suosituksesta Dyslipidemiat on olemassa kolmiosainen luentomateriaali: Dyslipidemioiden hoito perustuu valtimosairauksien riskinarvioon Sydänystävällinen ravinto (tämä luentomateriaali) Ovatko statiinit tehokkaita ja turvallisia valtimosairauksien ehkäisyssä? Lue muut asiat Dyslipidemiat-suosituksesta

3 Näytön varmuusaste Käypä hoito -suosituksissa
Koodi Näytön aste Selitys A Vahva tutkimusnäyttö Useita menetelmällisesti tasokkaita1 tutkimuksia, joiden tulokset samansuuntaiset B Kohtalainen Ainakin yksi menetelmällisesti tasokas tutkimus tai useita kelvollisia2 tutkimuksia C Niukka Ainakin yksi kelvollinen tieteellinen tutkimus D Ei tutkimusnäyttöä Asiantuntijoiden tulkinta (paras arvio) tiedosta, joka ei täytä tutkimukseen perustuvia näytön vaatimuksia 1 Menetelmällisesti tasokas = vahva tutkimusasetelma (kontrolloitu koeasetelma tai hyvä epidemiologinen tutkimus); tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin. 2 Kelvollinen = täyttää vähimmäisvaatimukset tieteellisten menetelmien osalta; tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin.

4 Esityksen sisältöä ei saa muuttaa.
Käyttöehdot Luentomateriaalia saa vapaasti hyödyntää terveydenhuollon, julkishallinnon ja oppilaitosten koulutuksessa. Esityksen sisältöä ei saa muuttaa. Jos esitykseen sisällytetään muuta materiaalia, Käypä hoito -esityspohjaa ei lisätyssä materiaalissa saa käyttää.

5 Keskeinen sanoma Dyslipidemioiden hoidon päätavoitteena on ateroskleroosin ja kaikkien siitä johtuvien valtimo-sairauksien ehkäisy ja hoito. Tällaisia valtimosairauksia ovat sepelvaltimosairaus, aivovaltimosairaus, suurten valtimoiden, kuten aortan, ateroskleroosi ja ääreisvaltimosairaus. Hoidon perustana on aina elämäntapahoito. Valtimoterveyttä edistäviin elämäntapoihin kuuluvat terveellinen ravinto säännöllinen liikunta tupakoimattomuus liiallisen stressin välttäminen ja riittävä lepo ja uni. Suuren riskin henkilöillä tarvitaan yleensä myös lääkehoitoa, ensisijaisesti statiinia.

6 Finriski/Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan
Ruokavalion rasvan määrä on lisääntynyt vuodesta 2007: kovan rasvan määrä on lisääntynyt rasvan laatu on huonontunut kolesterolin määrä on lisääntynyt. → Seerumin kokonaiskolesterolin pitoisuus on suurentunut Kovan rasvan lähteitä ovat (Finravinto 2007) juustot, voi ja voita sisältävät levitteet pitsa, pikaruoka, makkarat ja liharuoat suklaa ja makeat kahvileivät.

7 Elämäntavat Valtimoterveyttä edistävät elämäntavat ovat kokonaisuus, johon kuuluvat terveellinen ravinto säännöllinen liikunta tupakattomuus liiallisen stressin välttäminen ja riittävä lepo ja uni. Elämäntapamuutokset ovat dyslipidemian hoidon perusta. Elämäntapamuutokset ovat usein riittävä hoito pienen riskin potilaille.

8 Valtimoterveyttä edistävän ruokavalion yleisperiaatteet
Monipuolisuus Vähäinen tyydyttyneen ja transrasvan (kovan rasvan) käyttö Kohtuullinen tyydyttymättömän (pehmeän) rasvan käyttö Runsas kuidun saanti Vähäinen suolan käyttö Sopiva energiansaannin ja -kulutuksen suhde Jatkuu seuraavalla sivulla

9 Valtimoterveyttä edistävän ruokavalion yleisperiaatteet
Lääke- ja ravitsemushoidolla on toisiaan täydentävä vaikutus, sillä myös lipidilääkkeitä käyttävä potilas hyötyy ravitsemushoidosta. Energiaravintoaineiden osuus voi ruokavaliossa vaihdella (ei kuitenkaan yli 25 % energiansaannista), kunhan rasvan, hiilihydraattien ja proteiinien laatuun kiinnitetään huomiota: pehmeää, tyydyttymätöntä rasvaa kuitupitoisia hiilihydraattilähteitä kasvikunnan proteiinilähteitä. Säännöllinen, erityisesti rasvaisen, kalan nauttiminen 2–3 kertaa viikossa liittyy pienempään valtimosairaus-kuolleisuuteen.

10 Seerumin LDL-kolesterolipitoisuus
Kovan rasvan liian suuri määrä on tärkein seerumin LDL-kolesterolin pitoisuutta suurentava ravintotekijä. Kovan rasvan osittainen korvaaminen pehmeällä rasvalla pienentää kiistattomasti seerumin LDL-kolesterolin pitoisuutta lähes poikkeuksetta myös kokonaiskolesterolipitoisuutta.

11 Keskeiset tekijät ravinnon kovan rasvan määrän vähentämiseksi
Suositaan rasvattomia ja rasvaa enintään 1 % sisältäviä nestemäisiä maitovalmisteita, kuten maitoa, piimää, jukurttia ja viiliä. Valitaan vähärasvaisia juustoja (rasvaa enintään 17 %). Vältetään voita ja voi-kasviöljyseoksia. Valitaan vähärasvaista lihaa ja vähärasvaisia leikkeleitä (rasvaa enintään 4 %). Tarvittaessa käytetään ruoanvalmistuksessa ja leivonnassa kasviöljyä, juoksevaa margariinia tai pehmeää leipärasvaa.

12 Keskeiset tekijät ravinnon pehmeän rasvan määrän lisäämiseksi
Pehmeää kasvimargariinia (rasvaa 60–70 %) levitetään leivälle noin 1 tl/viipale. Öljyä tai öljypohjaista salaatinkastiketta annostellaan 1/2–1 rkl/salaattiannos. Kalaa syödään 2–3 kertaa viikossa. Tarvittaessa ruoanvalmistuksessa ja leivonnassa käytetään kasviöljyä, juoksevaa margariinia tai pehmeää leipärasvaa. Päivittäin voi syödä noin 2 rkl maustamattomia pähkinöitä, manteleita ja siemeniä. Pehmeät rasvat sisältävät runsaasti välttämättömiä rasvahappoja ja rasvaliukoisia vitamiineja. Sen vuoksi tulee käyttää 60–70 % rasvaa sisältäviä pehmeitä kasvirasvoja leivällä.

13 Kuitu Riittävän kuidun saamiseksi tulee syödä päivittäin
6–9 leipäviipaletta vastaava määrä täysjyväleipää ja muita täysjyväviljavalmisteita Lautasellinen täysjyväpuuroa vastaa 2 leipäviipaletta 1 dl keitettyä täysjyväriisiä vastaa yhtä leipäviipaletta vähintään 500 g kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Runsaan ravintokuitujen saannin on todettu pienentävän seerumin kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuutta 3–5 % A.

14 Ravinnon kolesteroli Ruoasta saatavan kolesterolimäärän tulisi olla alle 300 mg/vrk. Kolesterolin saanti vähenee, kun vähennetään kovaa rasvaa sisältävien tuotteiden, erityisesti rasvaisten maitovalmisteiden, käyttöä. Kananmunia tulee syödä enintään kaksi kpl viikossa. Sisäelimiä ei tule käyttää säännöllisesti. Katkarapujen ja muiden äyriäisten kohtuullista nauttimista ei tarvitse välttää.

15 Ravitsemusohjaus Parhaat tulokset saadaan, kun ruokavaliossa huomioidaan mahdollisimman moni ravintotekijä. Ravitsemushoidon huonon tuloksen taustalla on lähes poikkeuksetta elintapaneuvonnan ja motivoinnin puutteellisuus. Ohjauksesta vastaa ravitsemusterapeutti tai asiaan erittäin huolellisesti koulutuksella perehdytetty hoitaja. Yksi neuvontakerta ei yleensä riitä. Jos potilaalla on useampia ravitsemushoidolla hoidettavia terveysongelmia tai sairauksia, ravitsemusterapeutin ohjaus on tarpeen.

16 Ruokavalion kovan rasvan lähteitä (g/annos) – esimerkkejä erilaisista vaihtoehdoista
Ei-suositeltava vaihtoehto Suositeltava vaihtoehto Elintarvike ja määrä Yhteensä rasvaa, josta kovaa rasvaa (g) Elintarvike Rasvaa, josta kovaa rasvaa (g) Kermajuusto, rasvaa 32 %, viipale (10 g) 3,2, kovaa 2,2 Kevytjuusto, rasvaa 15–17 %, viipale (10 g) 1,5–1,7, kovaa 1,0–1,2 Kevytjuusto, rasvaa 10 %, viipale (10 g) 1,0, kovaa 0,7 Kasvirasvajuusto, rasvaa 24 %, viipale (10 g) 2,4, kovaa 0,6 Jogurtti, rasvaa 2–4 %, 1 prk 3,0–6,0, kovaa 2,0–4,0 Rasvaton jogurtti, rasvaa 0,4 %, 1 prk 0,6, kovaa 0,4 Turkkilainen jogurtti, 1 prk (150 g) 15, kovaa 10 Kermaviili, 1 prk 20, kovaa 13,5 Vähärasvainen viili, rasvaa 1 %, 1 prk 1,5, kovaa 1,0 Kevytmaito, lasillinen 2,6, kovaa 1,8 Rasvaton maito, lasillinen 0,2, kovaa < 0,1 Täysmaito, lasillinen 6,0, kovaa 3,9 Rasvainen piimä, rasvaa 2,5 %, lasillinen Rasvaton piimä, lasillinen Kahvikerma kahviin, 1 rkl 2,9, kovaa 2,0 Kevytmaito kahviin, 1 rkl 0,2, kovaa 0,1 Metvursti, viipale, 12 g 4,5, kovaa 1,8 Kevytmetvursti, 12 g 1,8, kovaa 0,8 Lauantaimakkara, viipale, 12 g 2,3, kovaa 0,9 Kinkku, 12 g 0,4, kovaa 0,2

17 Pienillä rasvan laadun muutoksilla ruokailutavoissa on suuri merkitys energiansaantiin – esimerkkejä
. Ero rasvan määrässä (vuosi) Ero kovan rasvan määrässä (vuosi) Maitolaatu (3 lasillista/vrk) Rasvaton maito Kevytmaito Rasvaa (g) 9 3,3 kg (energiamäärä vastaa12–17 päivän energian tarvetta) Kovaa rasvaa (g) 6 Kahvimaito (5 kkp/vrk) Kahvikerma 1,7 15 1,2 10 4,9 kg (energiamäärä vastaa18–25 päivän energian tarvetta) Leivänpäälliset (6 viipaletta leipää/vrk) Pehmeä margariini 70%, kevytjuusto Oivariini, Edam-juusto 33 42 12 (36 %) 24 (60 %) Edelliset esimerkit yhteensä 11,5 kg (energiamäärä vastaa miehellä 42 päivän, naisella 59 päivän energiantarvetta)

18 Riittävän kuidun saannin kannalta keskeisiä valintoja
Elintarvike Kuitua keskimäärin (g) Suositeltava vaihtoehto Ei-suositeltava vaihtoehto Ruisleipä, 1 viipale 3–5 Täysjyvävehnäleipä, 1 viipale 2–2,5 Vaalea leipä, ranskanleipä, 1 viipale 1 Leseet, 1 rkl 1–1,5 Kaurapuuro, 1 lautasellinen 4 Neljänviljanpuuro, 1 lautasellinen 4,5 Riisipuuro, mannapuuro, 1 lautasellinen Myslit, 25 g* 2 Kuitumurot, 25 g 3 Riisimurot, 25 g* 0,2 Maissihiutaleet, 25 g* 0,7 Jatkuu seuraavalla sivulla

19 Kuitua keskimäärin (g) Suositeltava vaihtoehto
Elintarvike Kuitua keskimäärin (g) Suositeltava vaihtoehto Ei-suositeltava vaihtoehto Auringonkukansiemenet, 1 rkl 1 Hasselpähkinä, manteli, 1 rkl 0,7–1,7 Omena, päärynä, appelsiini, 1 kpl, keskikokoinen 4–7 Banaani, 1 kpl, keskikokoinen 2 Viinirypäleet, 200 g Kuivatut hedelmät, 15 g Sekavihannekset, 1 dl 1,4 Peruna, 1 kpl 0,6 Täysjyväriisi, keitetty, 1 dl 2,4 Vaalea riisi, keitetty, 1 dl 0,7 Täysjyväpasta, keitetty, 1 dl 1,9 Vaalea pasta, keitetty, 1 dl 0,9 Porkkanaraaste, 1 dl 1,5 Vihersalaatti, 125 g

20 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien yhdistys ry:n asettama työryhmä
Puheenjohtaja: Matti J Tikkanen, professori, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri; Helsingin yliopiston kliininen laitos ja HYKS:n sisätautien klinikka Kokoava kirjoittaja: Mikko Syvänne, dosentti, ylilääkäri, kardiologian ja sisätautien erikoislääkäri; Suomen Sydänliitto ry Jäsenet: Antero Kesäniemi, professori, sisätautien erikoislääkäri, Oulun Yliopisto, Kliinisen lääketieteen laitos, sisätaudit  ja senioriasiantuntija, OYS, Medisiininen tulosalue Eeva Ketola, LT, yleislääketieteen erikoislääkäri Petri Kovanen, professori, sisätautien erikoislääkäri; Wihurin tutkimuslaitos, Helsinki Katriina Kukkonen-Harjula, dosentti, vanhempi tutkija, liikuntalääketieteen erikoislääkäri; UKK-instituutti, Tampere, Käypä hoito -toimittaja Tiina Laatikainen, LT, professori; Lääketieteen laitos, Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, Itä-Suomen yliopisto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Matti K. Salo, dosentti, ylilääkäri, lastentautien ja lastenendokrinologian erikoislääkäri; TAYS:n lasten ja naisten toimialue Jatkuu seuraavalla sivulla

21 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien yhdistys ry:n asettama työryhmä
Ursula Schwab, FT, kliinisen ravitsemustieteen dosentti, laillistettu ravitsemusterapeutti; Lääketieteen laitos, Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, Itä-Suomen yliopisto ja Medisiininen keskus, Kliinisen ravitsemuksen yksikkö, KYS Timo Strandberg, professori, sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri; Helsingin yliopisto ja HYKS:n medisiininen tulosyksikkö ja Oulun yliopiston terveystieteiden laitos, geriatria Hannu Vanhanen, dosentti, asiantuntijalääkäri, sisätautien erikoislääkäri; Kansaneläkelaitos Asiantuntijat: Antti Aro, professori, sisätautien erikoislääkäri; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Helena Gylling, professori, sisätautien erikoislääkäri; Helsingin yliopisto, HYKS, Biomedicum Olli Häppölä, dosentti, neurologian erikoislääkäri; HYKS:n neurologian klinikka Kimmo Kontula, professori, ylilääkäri, sisätautien erikoislääkäri; Helsingin yliopisto ja HYKS:n sisätautien klinikka Markku Laakso, professori, sisätautien erikoislääkäri; KYS:n sisätautien klinikka Jatkuu seuraavalla sivulla

22 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien yhdistys ry:n asettama työryhmä
Terho Lehtimäki, professori, kliinisen kemian erikoislääkäri; Tampereen yliopisto ja TAYS, kliinisen kemian toimiala Mauri Lepäntalo, professori, ylilääkäri, kirurgian ja verisuonikirurgian erikoislääkäri; Helsingin yliopiston kliininen laitos ja HYKS:n verisuonikirurgian klinikka Mikko Niemi, professori, ylilääkäri, kliinisen farmakologian ja lääkehoidon erikoislääkäri; Helsingin yliopiston kliinisteoreettinen laitos ja HUSLAB, kliininen farmakologia Pertti Neuvonen, professori, ylilääkäri, kliinisen farmakologian erikoislääkäri; Helsingin yliopiston kliininen laitos ja HUSLAB, kliininen farmakologia Jorma Salmi, dosentti, osastonylilääkäri, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri; TAYS:n sisätautien klinikka Aslak Savolainen, LT, johtava lääkäri, sisätautien ja työterveyshuollon erikoislääkäri; Yleisradio Oy, Helsinki Matti Uusitupa, professori, sisätautien erikoislääkäri; Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö Luentomateriaalin asiasisältö Ursula Schwab Luentomateriaalin muokkaus ja ulkoasu Tiina Tala