Osa 3 Vesi- ja viemäriverkoston toiminta 2016

Esitys aiheesta: "Osa 3 Vesi- ja viemäriverkoston toiminta 2016"— Esityksen transkriptio:

1 Osa 3 Vesi- ja viemäriverkoston toiminta 2016
T Vesitekniikka Osa 3 Vesi- ja viemäriverkoston toiminta 2016

2 Vesihuollon perusteet, sisältö
Taustatietoja, vesihuolto Suomessa Vesilaitos ja sen tehtävät Viemärilaitos ja sen tehtävät Vedenkäsittelyn yksikköoperaatiot Verkostomitoituksen perusteet Leiviskä

3 Vesihuollon yhteiskunnallinen merkitys
Käyttökelpoisen veden tuottaminen eri käyttötarkoituksiin (juomavesi, ruoan valmistus, pesut, kastelu, uimalat, teollisuusprosessit, palontorjunta sekä jätteiden poisto kotitaloudesta ja teollisuudesta) Välitön terveydellinen merkitys Yhdyskunnan vesihuolto jakaantuu vesilaitokseen ja viemärilaitokseen Vesilaitoksen tehtävänä on huolehtia veden hankinnasta, käsittelystä ja jakelusta Viemärilaitoksen tehtävä on huolehtia jäteveden ja muiden haitallisten vesien poiskeräämisestä, käsittelystä ja poisjohtamisesta Leiviskä

4 Vesilaitoksen osat Vesilaitokseen luetaan kuuluvaksi kaikki rakenteet ja laitteet, joita tarvitaan veden ottoon vesistöstä tai pohjavesiesiintymästä, veden siirtoon vesilähteeltä yhdyskunnan alueella, veden käsittelyyn varastointiin ja jakeluun Tarkasteltaessa asiaa veden virtaussuunnan mukaan vesilaitos alkaa siitä, missä käyttöön otettava vesi ensimmäisen kerran joutuu pois luonnon ympäristöstä. Tämä kohta on joko kaivo tai vesistössä oleva vedenottoputken siivilä Leiviskä

5 Vesijohtoverkon osia Vesijohdot
Sulku-, ilma-, paineenalennus- ja tyhjennysventtiilit Palopostit ja sammutusvesiasemat Alavesisäiliöt ja vesitornit Pumppaamot ja paineenkorotusasemat © kuva Uuno Laukka Oulu, Puolivälinkangas: vesitornin rakennustyömaa v.1968. Leiviskä

6 Veden yleiset laatuvaatimukset
Yleisen vesilaitoksen jakaman veden tulee aina ja kaikissa käyttötilanteissa olla terveydelle vaaratonta ja miellyttävää käyttää. Yleiset laatuvaatimukset voidaan esittää seuraavina vaatimuksina: Hygieeniset laatuvaatimukset (ei mikrobeja eikä myrkyllisiä aineita) Esteettiset laatuvaatimukset (veden oltava miellyttävää käyttää, ei väriä, sameutta, makua tai hajua, sopiva lämpötila) Tekniset laatuvaatimukset (ei saa syövyttää, tukkia tai muulla tavoin vahingoittaa veden käyttäjän putkistoja) Leiviskä

7 Veden käsittely ja sen tarpeellisuus
Luonnonympäristössä oleva vesi täyttää harvoin kaikkia vesijohtovedelle asetettavia laatuvaatimuksia Vedenkäsittelytekniikan avulla saadaan huonostakin raakavedestä lähes kaikki vaatimukset täyttävää johtovettä Käsittelyn lopputulos riippuu siitä kuinka paljon ollaan valmiita investoimaan esteettisten ja teknillisten laatuvaatimusten täyttämiseksi Terveydellisten vaatimusten täyttäminen ei missään tilanteessa saa olla harkinnan varaista! Leiviskä

8 Veden siirto ja jakelu Veden siirto- ja jakelujärjestelmät rakennetaan materiaaleista, jotka eivät kyseessä olevissa käyttötilanteissa huononna veden laatua Laadun muutoksia voi aiheuttaa esim. putken seinämistä veteen liukeneva rauta tai sinkki Putkimateriaalin liuetessa veteen putki syöpyy vastaavasti. Syöpymisprosessi määrää putken kestoiän. Leiviskä

9 Yleisten vesilaitosten pumppaama vesimäärä
Leiviskä

10 Veden ominaiskulutus liittyjää kohden vuorokaudessa
Veden ominaiskulutuksella tarkoitetaan vesilaitoksen vuorokaudessa verkostoon pumppaama talousvesimäärää jaettuna verkostoon liittyneellä asutuksella. Ominaiskulutuksen voidaan laskea muodostuvan mm. kotitalouksista, teollisuudesta, maataloudesta, julkisista palveluista, palonsammutusvedestä, mittaamattomasta vedenkäytöstä ja vuotovedestä. Vesilaitokset mittaavat yleensä vesimäärän liittymäkohtaisesti, joten tarkkoja vedenkulutuslukemia ei ole saatavissa eri jaottelulla valtakunnallisesti. Vesimäärä on laskettu verkostoon pumpatusta talousveden määrästä. Ominaiskulutus on vuosituhannen vaihteessa vakiintunut samalle tasolle. Lähde: Vesihuoltolaitosten tilastointijärjestelmä (VELVET) Leiviskä

11 Siirtojärjestelmän vedenjohtokyky
Siirtojärjestelmän vedenjohtokyky eli johtoyhteys siihen liittyvine pumppaamoineen mitoitetaan niin, että laitteiden tarkoituksenmukaisella päivittäisellä käyttöajalla saadaan jakelualueelle siirretyksi vuorokaudessa suurimmankin vedenkäytön aikana tarvittava vesimäärä Mitoitukseen ja päivittäiseen käyttöaikaan vaikuttaa yhdyskunnan koon ohella jakeluverkkoon liittyvä varastotila. Jakelujärjestelmän toimintaperiaatteena on, että veden paine verkoston kaikissa osissa on aina riittävä nostamaan veden jokaiseen käyttöpisteeseen. Tämä edellyttää että painetaso on jatkuvasti kaikkien käyttöpisteiden yläpuolella. Leiviskä

12 Riittävän painetason varmistaminen
Veden käytön ollessa hyvin pieni, esimerkiksi öisin, yläsäiliöllä varustetun jakelujärjestelmän painetaso on koko jakelualueella verkostoon liitetyn yläsäiliön pinnan korkeudella Päivisin, runsaan vedenkäytön aikana, painetaso johtoverkossa alenee virtausvastuksista aiheutuvien painehäviöiden takia sitä enemmän, mitä runsaampi käyttö on. Jakeluverkon tulee silloinkin riittää varmistamaan kulutusta vastaava veden saanti tarvittavalla paineella kaikissa käyttöpisteissä ja olosuhteissa. Leiviskä

13 Painevyöhykkeet Jakelualueen korkeuserojen ollessa suuria, verkko jaetaan painevyöhykkeisiin, joilla on oma toisistaan riippumaton painetasonsa. Myös yksittäiset korkeat rakennukset muodostavat usein erillisen painevyöhykkeen. Tällaisella vyöhykkeellä voi olla yläsäiliö tai jos vyöhyke on pieni, paineenkorotuspumppaamo varustetaan painesäiliöllä. Energian säästämiseksi vesi siirretään aina alemmasta painevyöhykkeestä ylempään, koska päinvastaisessa siirtosuunnassa vapautuvaa energiaa ei kuitenkaan voitaisi käyttää hyväksi. Leiviskä

14 Viemärilaitoksen osat
Viemärilaitokseen luetaan kuuluviksi kaikki rakenteet ja laitteet, mitä tarvitaan yhdyskunnan alueella eri tarkoituksiin käytetyn veden keräämiseen, johtamiseen pois yhdyskunnan alueelta, käsittelyyn ja luonnonympäristöön palauttamiseen. Lisäksi viemärilaitokseen kuuluvat myös ne rakenteet ja laitteet, mitä tarvitaan yhdyskunnan alueelle luonnollista tietä sateena, lumena tai haitallisena pohjavetenä kertyneen veden kokoamiseen ja poisjohtamiseen sekä näiden vesien mahdolliseen käsittelyyn Viemärilaitoksen raja veden käyttäjän suuntaan määritellään kiinteistönomistajan ja viemärilaitoksen välisessä sopimuksessa vastaavalla tavalla kuin vesijohdonkin osalta. Toisena rakenteellisena rajana on vesistöön johtavan purkuputken uloin pää. Viemärilaitoksen vaikutukset tuntuvat kuitenkin aina kauempanakin kuin välittömästi purkuputken suulla. Leiviskä

15 Vesi- ja viemärilaitosten liittyjämäärien kehittyminen
Leiviskä

16 Vesijohdot ja viemärit, putkipituudet
Vesijohdot Viemärit Leiviskä

17 Jätevesien kerääminen ja johtaminen
Yhdyskunnan alueelta poisjohdettavat vedet voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: Suhteellisen likaantunut, kotitaloudesta ja teollisuuslaitoksista kertynyt jätevesi. Suhteellisen puhdas, sateesta ja lumen sulamisesta muodostuva hulevesi Viemäreihin johdettavat salaojavedet ja tahattomasti kertyvä vuotovesi Leiviskä

18 Seka- ja erillisviemäröinti
Sekajärjestelmässä otetaan samaan viemärijohtoon yhdyskunnan alueelta alkuperään katsomatta. Erillisjärjestelmässä on kaksi viemäriverkkoa: toinen varsinaisia jätevesiä, toinen hulevesiä ja salaojavesiä varten. Toteutetaan usein epätäydellisenä siten että hulevedet kerätään suoraan avo-ojiin tai niitä varten rakennettaan erillisiä, lähimpään avo-ojaan suoraan päättyviä viemäreitä. Viemäröintijärjestelmän periaatteeseen katsomatta viemärin toimintaperiaate on aina sama. Vesi virtaa viemärijohdossa painovoiman vaikutuksesta, josta johtuen viemärin tulee olla riittävän kalteva. Toimintaperiaate on siten sama kuin olisi avo-ojien tai –kourujen muodostamassa järjestelmässä. Leiviskä

19 Viemärin kunnossa pysyminen
Viemärin kunnossa pysyminen edellyttää, että virtausnopeus on ainakin lyhyen aikaa päivästä, virtaaman ollessa suurimmillaan, on riittävä huuhtomaan veden mukana viemärin pohjalle hitaamman virtauksen laskeutuneen kiintoaineksen, eli viemärin tulee olla itsepuhdistuva. Toisaalta ei virtausnopeus saa olla niin suuri, että viemärivesi ja sen mukana kulkeva kiintoaines alkaisi mekaanisesti kuluttaa putkimateriaalia. Viemärin kaltevuudelle saadaan edellisen perusteella suositeltavat vähimmäis- ja enimmäisarvot, jotka riippuvat paitsi johtokoosta, myös putken materiaalista ja siihen liittyvistä ominaisuuksista. Hydraulisista syistä johtuu, että suuremmassa veden täyttämässä putkessa saavutetaan jokin tietty virtausnopeus vähäisemmällä kaltevuudella kuin pienemmässä putkessa. Leiviskä

20 Betoniputken suurimmat ja pienimmät sallitut kaltevuudet
Leiviskä

21 Esimerkki talousveden valmistuksesta
Siivilöinti: raakavedestä erotetaan suurimmat roskat, kalat ja kasvinosat. Happamuuden säätö: esimerkiksi kalkilla säädetään veden pH-arvo sopivaksi saostusta varten. Saostus: alumiini- tai rautasuoloilla saostetaan vedestä eloperäinen aines, humus. Selkeytys: erotetaan saostuma joko isoissa laskeutusaltaissa tai näitä pienemmissä flotaatioyksiköissä. Flotaatiossa lika-aine nostetaan pienten vesikuplien kanssa veden pintaan ja kaavitaan pois. Suodatus: viimeisetkin kiintoainehiukkaset poistetaan vedestä hiekkasuodattimilla tai monikerrossuodattimissa. Desinfiointi: varmistetaan, ettei vesi sisällä taudinaiheuttajia lisäämällä siihen klooria, kloramiinia, klooridioksidia tai otsonia. Koska otsoni ei ole pysyvä yhdiste, joudutaan sen lisäksi usein lisäämään pieni määrä klooria. Desinfiointi ultraviolettivalolla on myös yleistymässä. Esimerkiksi Helsingin Pitkäkosken vesilaitoksella menetelmä on käytössä. Leiviskä

22 Pohjavesien käsittelytavat
Ei mitään käsittelyä Ilmastus ja suodatus Alkalointi (happaman veden pH nosto) Desinfiointi (taudin aiheuttajien tuhoaminen) Leiviskä

23 Jätevesien käsittely Yleistä Käsittelymenetelmät Esikäsittely
Selkeytys Kemiallinen käsittely Biologinen käsittely Käsittelymenetelmien yhdistelmiä Lietteen käsittely Leiviskä

24 Jäteveden käsittelyn tarkoituksena on vähentää:
ravinteita: P, myös N biologista kuormitusta kiintoainetta toksisia aineita patogeenisiä eliöitä Leiviskä

25 Jäteveden käsittelyn yksikköoperaatiot ja prosessit
Leiviskä

26 Vedenjakelujärjestelmän rakenne Putkistot
Jakelujohdot Veden jakelu kuluttajille (tonttivesijohtoon) Toteutetaan sulkeutuvana verkostona tai haaramaisena. Normaalisti kuitenkin näiden yhdistelmänä Katualueella Tonttivesijohdot Kiinteistön vesi- ja viemärilaitteiden liittäminen yleiseen vesilaitokseen Halkaisijaltaan pieniä, kiinteistön omistajan rahoittamia putkia Varusteena mm. talosulkuventtiili Päävesijohdot Veden siirto vedenpuhdistuslaitoksilta kulutusalueille Veden siirto eri kulutusalueiden välillä Yleensä suuriläpimittaisia putkia laitoksen koosta riippuen Ei liitoksia kuluttajille Tärkeimmät päävesijohdot pyritään yleensä varmentamaan Pyritään sijoittamaan helposti päästäviin paikkoihin Leiviskä

27 Putkistomateriaalit Yleisimmät uusien vesijohtojen materiaalit ovat nykyisin polyeteeni (PE), polyvinyylikloridi (PVC), pallografiittivalurauta (SG) sekä suurissa ja erityiskohteissa teräs (T) Putkista ja muista laitteista ei saa irrota tai liueta terveydelle haitallisia aineita tai aiheutua veteen hajua, makua tai väriä eikä muutakaan veden laadun huonontumista. Tavaran toimittajalla tulee olla todistus putkien soveltuvuudesta. Putkijärjestelmän komponenttien tulee noudattaa standardin SFS-EN 805 määritteitä ja vaatimuksia. Vesijohtoputkien on oltava sellaisia että veden laatu vesijohdossa säilyy veden hygieenisyyden ja muun laadun suhteen viranomaisvaatimukset täyttävinä. Vesijohtoputkien tulee kestää maaperä- ja ympäristöolosuhteet Vesijohtoputkien muotokappaleina käytetään EN-standardoituja, putkien valmistajan suosittelemia, tehdasvalmisteisia putkiyhteitä tai suunnitelma-asiakirjojen mukaisesti tehtyjä osia. Materiaali ja pintakäsittely ovat vastaavat kuin putkilla, ellei suunnitelma-asiakirjoissa ole muuta esitetty Laippaliitokset ovat standardin SFS-EN 1092 mukaiset Leiviskä

28 Putkiin tehtävät merkinnät
Putken kylkeen on valmistuksen yhteydessä tehtävä merkinnät, joista ilmneen mm. putken nimi, materiaali, koko, seinämän paksuus, putken luokka ja valmistuserä. SDR (Standard Diameter Ratio) on putken nimellisen ulkohalkaisijan ja seinämävahvuuden suhdeluku. Esim. ulkohalkaisija 110 mm, seinämä 10 mm, SDR on 11. Nordic Poly Mark on yhteispohjoismainen laatumerkki, joka ilmoittaa sen, että putki on valmistettu SFS-EN normin mukaan. Täyttävät CE vaatimukset, vaikka putkessa ei olisikaan CE merkintää. Leiviskä

29 Putkijohtojen liitostyypit
Muhviliitokset (SG, PVC) Vetoa kestämätön liitos Vetoa kestävä liitos Puskuhitsaus (PE) Sähkömuhvi (PE) Laippaliitokset Hitsiliitokset (T) Leiviskä

30 Muoviputket Polyeteeni (PE), Polypropeeni (PP) ja Polyvinyylikloridi (PVC) Muoviset paineputket on jaettu PE-putkien osalta paineluokkiin PN 3,2…20 ja PVC putkien osalta PN 6…16 Paineluokka kertoo sisäisen ylipaineen kestävyyden. Rengasjäykkyys kertoo alipaineen ja ulkoisen paineen kestävyydestä paineluokkaa täsmällisemmin. Jakeluverkon jyrkät suunnanmuutokset ja haarat tehdään käyttäen asianmukaisia muotokappaleita, jotka voivat olla PE-, PVC-, valurauta tai teräsyhteitä (hitsaus-, muhvi- tai laippaliitoksella). Leiviskä

31 SG-valurautaiset paineputket
Valurautaisina vesijohtoina käytetään pallografiittivaluraudasta valmistettuja, sisä ja ulkopuolisella pinnoitteella valmistettuja ns. SG-putkia. Sisäpuolisena pinnoitteena käytetään keskipakovalettua betonivuorausta, joka on valmistettu sulfaatinkestävästä masuunikuonasementistä. Ulkopuolisena pinnoitteena on esimerkiksi sinkkialumiini+epoksi tai sinkki+bitumi tai polyeteenikalvo. Ulkopuolinen pinnoite valitaan yleensä maaperän agressiivisuustutkimuksen, esim. ominaisvastusmittauksen, perusteella. Yksittäisen putken pituudet ovat 6…8 m. Putkien paineluokkina on saatavissa ainakin 30 ja 40 bar. SG-putket liitetään tiivisteellisellä muhviliitoksella, erikoistapauksissa laippaliitoksilla. Muhviliitoksina on käytettävissä rakenteeltaan erilaisia vetoa kestäviä tai kestämättömiä liitoksia. Vetoa kestämätön liitos on nimeltään Tyton. Vetoa kestäviä ovat esimerkiksi Novo-sit ja Tisk-k. Liitostyypeillä on oma paineluokkansa. Muhviliitos sallii putken vähäisen liikkumisen (sallittu kulmapoikkeama 1…5 astetta putkikoosta riippuen Paineviemärikäyttöön tarkoitetut SG-putket poikkeavat vesijohtoputkista mm. sisäpuolisen pinnoitteen, paineluokkien ja putkipituuksien osalta. Sisäpuolisena pinnoitteena niissä on alumiinioksidisementtivuoraus. Leiviskä

32 Teräsputket Hitsattuja teräsputkia käytetään päävesijohdoissa, joissa käyttöpaine on normaalisti korkeintaan 16 bar, mutta teräksisten putkien nimellispaineluokat ulottuvat aina 50 bar (5 000 kPa), jopa ylikin. Putket suojataan sisäpuolelta betonilla tai epoksilla ja ulkopuolelta polyeteenillä tai polyuretaanilla. Teräksiset putket liitetään toisiinsa erilaisilla hitsi-, laippa- ja liitinliitoksilla. Teräsputkien liitokset voidaan jakaa kahteen pääryhmään: Vetoa kestävät liitokset Vetoa kestämättömät liitokset Putkien enimmäispituus sisäpuolelta maalattuina on 18 metriä ja sisäpuolisesti betonoituina 16 m. Tarvittaessa putket valmistetaan määrämittaisina esim. 12 m pitkinä. Leiviskä

33 Muut putket Asbestisementtiputkien asentaminen ei ole sallittu nykyisin Suomessa ja sitä koskeva standardi SFS 2349 on kumottu. Uutta standardia ei ole vielä entisen tilalle vahvistettu. Asbestisementtiputkia on Suomessa vielä melko paljon käytössä. Asbestisementtiputkien työstäminen ei ole sallittua (vaatii tiiviin suoja-asun ja hengityslaitteet), joten ne poistetaan kokonaisina salkoina. Rakentamisessa asbestisementtiputkien kanssa joudutaan tekemisiin lähinnä vanhoja linjoja saneerattaessa ja liitettäessä uusiin. Asbestisementtiputken ja esimerkiksi muoviputken liittämisessä käytetään asianmukaisia liittimiä. Leiviskä

34 Vesijohdon kulmat ja liitosyhteet
Vesijohdon suuremmat kulmat tehdään yleensä muotokappaleilla, joita on saatavissa PE-, PVC- ja SG-putkille vakiokulmina. Pystytaitteet ovat yleensä niin loivia, että ne voidaan tehdä ilman muotokappaleita. Muhviliitoksilla voidaan muuttaa suuntaa putkivalmistajan ilmoittaman enimmäiskulmapoikkeaman rajoissa. Suunnittelussa on kuitenkin pyritty varautumaan vähintään puolet sallitusta kulmapoikkeamasta asennustyön epätarkkuuksiin ja käytönaikaisiin siirtymiin. Lisäksi polyeteeniputkea voidaan taivuttaa putkivalmistajan ilmoittamaan minimikaarresäteen ja sallitun mittalinjapoikkeaman rajoissa. Kun mittavirheet otetaan huomioon, saa minimitaivutus olla 2 kertaa putkenvalmistajan ilmoittama arvo. Vesijohdoille on käytettävissä runsaasti erilaisia muotokappaleita. Nämä ovat erilaisia liitos-, kulma- ja haarayhteitä varustettuna laippa-, muhvi- tai hitsausliitoksella tai näiden kombinaatiolla. Leiviskä

35 Vesijohtojen varusteet ja laitteet
Vedenjakelujärjestelmän painetasojen ja virtaamien hallintaan ja järjestelmän ylläpitoon on käytettävissä erilaisia venttiilejä ja varusteita. Laitteet sijoitetaan usein laitekaivoihin. Isommat, useita toimintoja sisältävät laitekaivot toteutetaan paikalla rakennettavina venttiiliasemina. Paineensäätö- ja paineenkorotusasemat ovat vesijohtoverkon sisäisiä pieniä laitoksia. Pumppujen ja säätöventtiilien toimintaa voidaan ohjata automaatiojärjestelmällä, joka perustuu verkossa mitattaviin paine ja virtaamatietoihin ja automaattiseen tiedonsiirtoon. Vesijohtoverkkoon liitettävien laitteiden tulee paineenkestävyydeltään vastata vesijohtoputkea, johon ne liitetään. Elleivät käyttöolosuhteet muuta edellytä, on laitteiden oltava vähintään PN 10:n nimellispaineelle mitoitettuja. Laitteiden materiaalit tulee olla sellaisia, ettei liitoskohdissa pääse syntymään korroosiota tai muita vaurioita. Laitteista ei saa irrota tai liueta vesijohtoveteen terveydelle haitallisia aineita eikä aiheutua veteen hajua, makua tai väriä eikä muutakaan veden laadun huonontamista. Laitteet, joita käytetään veden ottamiseksi vesijohtoverkosta (lähinnä sammutusveden ottolaitteet) on varustettava yksisuuntaventtiilein. Leiviskä

36 Sulkuventtiilit Sulkuventtiilejä sijoitetaan verkkoon niin runsaasti, että putkivaurioiden tai korjaus- ja liitostöiden aiheuttamat jakeluhäiriöt rajoittuvat mahdollisimman pienelle alueelle. Tonttijohdon lähtöön tulee aina sulkuventtiili. Sulkuventtiilit ovat tyypiltään joko täysiaukkoisia luistiventtiilejä tai läppäventtiilejä. Venttiilityyppi valitaan mm. käyttötapa, venttiilien käytettävyys, tilantarve yms. seikat huomioiden. Läppäventtiilejä ei käytetä paineviemäreissä. Vesijohdoissa niitä käytetään vain isoissa kokoluokissa. Luistinventtiilien käyttöä isoissa putkissa rajoittaa venttiilikammion suuri korkeus suhteessa putken peitesyvyyteen. Venttiilit asennetaan joko kaivoihin tai maahan. Maahan asennettava luistiventtiili toteutetaan oheisen kuvan mukaisesti. Leiviskä

37 Leiviskä

38 Paineenalennus- ja yksisuuntaventtiilit
Paineenalennusventtiili: Jakeluverkon suurin suositeltava paine on 700 kPa. Jos alueellinen paineenalennus on tarpeen, tehdään se yleiseen jakeluverkkoon kytkettyä paineenalennusventtiiliä käyttäen. Moottorikäyttöinen pallo tai läppäventtiili asennetaan kaivoon. Paineenalennusventtiilin molemmille puolille asennetaan sulkuventtiilit ja liitännät painemittareille. Lisäksi tulisi varata mahdollisuus asentaa kaivoon vesimittari joko vakinaisesti tai tilapäisesti. Yksisuunta- l. takaiskuventtiili: Sallii virtauksen vain yhteen suuntaan. Laitteet, joilla vettä otetaan verkosta, tulisi varustaa yksisuuntaventtiilillä. Tällaisia laitteita ovat palo- ja vesipostit sekä paineenkorotusasema. Leiviskä

39 Ilmanpoistoventtiilit
Automaattisten ilmaventtiilien toiminnot voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin: Suurten ilmamäärien poisto, jota tarvitaan esim. putkilinjan täyttövaiheessa. Ilman sisäänvirtaus putken tyhjennysvaiheessa tai paineen laskiessa alle ilman paineen. Ilman poisto paineellisesta putkesta käytön aikana. Saatavana on eri toiminnoilla varustettuja venttiilityyppejä. Kaksitoimisiksi sanotaan venttiilejä, jotka sallivat sekä ulos- että sisäänvirtauksen. Ilmanpoistoventtiili tarvitaan linjan ylätaitekohtiin erityisesti silloin, kun ylätaitteen jälkeinen rinne on jyrkkä ja virtausnopeus on alhainen, koska näissä olosuhteissa ilman kulkeutumisedellytykset ovat yleensä heikoimmat. Kyseiset kriittisen nopeuden ja kaltevuuden arvot vaihtelevat eri tutkimuksissa melko paljon. Leiviskä

40 Vesijohtoverkon laitekaivot
Rakennetaan betonista, lujitemuovista tai muusta soveltuvasta materiaalista. Betonikaivojen työmenetelminä tulevat kysymykseen kaivon kokoaminen elementeistä tai valaminen paikalla tai edellä mainittujen yhdistelmät Betonirenkaista kootun kaivon pienin halkaisija on 600 mm ja suurin mm. Mikäli kaivossa tehdään huoltotöitä, tulee kaivon halkaisijan olla vähintään mm. Kaivojen tulee olla vesitiiviitä. Valukaivon tulee olla vesitiivistä betonia. Joustava putkiliitos tai siirtymärakenne tulee tarvittaessa toteuttaa välittömästi kaivon ulkopuolelle. Läpivientikohta tulee tiivistää joustavalla tiivisteellä. Kaivo viemäröidään joko hulevesiviemäriin tai avo-ojaan. Ehdottomasti kuivana pidettäviin kaivoihin, kuten mittarikaivoihin, tulee järjestää pumppaus, ellei viemäröintiä voida toteuttaa. Kaivot tulee lämpöeristää ja tarvittaessa niihin tulee järjestää ilmanvaihto. Katualueella tulee kaivon kansisto kuormituksenkestävyydeltään olla katuluokan mukainen Katualueen ulkopuolella olevan kaivon kansi kehyksineen asennetaan maanpintaa korkeammalle niin, että pintavedet eivät pääse valumaan kaivoon. Vesijohtoverkon kaivojen tulisi olla lukittavia. Leiviskä

41 Tonttijohto – muut liittymät
Vesijohtoon liitetään tonttivesijohtojen liittymät, palopostien liitosjohdot yms. Joko johtolinjan rakennustyön yhteydessä asennetun haarakappaleen tai myöhemmin tehdyn porauksen avulla. Käytettäessä porausliitoksia tulee varmistaa haaran kestävyys, tiiviys ja tuenta. Porausta PVC putkeen ei suositella. Liittymän rakenteen tulee olla sellainen, ettei maan painumisen, liikennekuorman tms. seurauksena kohdistu jakelujohtoon rasitusta. Tonttijohtoina käytetään vesihuoltolaitoksen hyväksymiä materiaaleja ottaen soveltuvasti huomioon Suomen rakentamismääräyskokoelman julkaisun D1 määräykset. Leiviskä

42 Palo-, vesipostit, huuhtelu- ja tyhjennyshaarat
Paloposti; sammutusveden ottoa varten. Liitäntäjohdon koko tulee olla DN100 tai suurempi. Liitäntäjohdossa tulee aina olla sulkuventtiili. Vesiposti; veden otto esim. häiriötilanteissa. Varustetaan yksisuuntaventtiilillä ja yleisessä käytössä olevan vesipostin tulee olla itsesulkeutuva. Huuhteluhaara; verkon puhdistamiseen, mitoitetaan yleensä 1,5…2,0 m/s virtausnopeudelle. Tyhjennyshaara; Varustetaan sulkuventtiilillä ja johdetaan aukeamaan kaivoon. Ellei viemäröintimahdollisuutta ole, on tyhjennysvesi pumpattava. Leiviskä

43 Ylävesisäiliöt Maanvaraiset ylävesisäiliöt topografian salliessa
Jalalliset ylävesisäiliöt Toiminnallinen merkitys Kulutushuippujen tasaaminen Painetasojen stabilointi ja pumppauksen ohjattavuus Käyttöhäiriöreservi Palovesireservi Energiansäästö yöaikaan tapahtuvan täytön mahdollistamana Leiviskä

44 Alavesisäiliöt Vedenkäsittelylaitosten yhteydessä Verkostossa
Toiminnallinen merkitys Kulutushuippujen tasaaminen Painetasojen stabilointi ja pumppauksen ohjattavuus Palovesireservi Energiansäästö yöaikaan tapahtuvan täytön mahdollistamana Alavesisäiliön etuja/haittoja: Edullinen verrattuna vesitorniin Käyttöreservi häiriötilanteissa puuttuu Leiviskä

45 Pumppaamot Tarkoituksena on korottaa veden painetaso jakelualueen vaatimusten mukaiseksi 1. Säiliöllä varustetut 2. Suoralla paineenkorotuksella toteutettuna Verkostossa Kiinteistökohtaisia Leiviskä

46 Viemäriverkon rakenne ja varusteet
Viemäriverkon sijaintiin vaikuttavat paitsi topografiset tekijät, myös mm. katujen sijainti, rasitealueet, tonttirajat, muut johdot, puut ja istutukset, työlupakysymykset ja maaperä. Korkeusasemaan vaikuttavat mm. tonttien alin viemäröintitaso, muut johdot, jäätymissyvyys, purojen ja ojien pohjatasot sekä maaperä. Viemäreiden ja muiden johtojen sijainnin ja korkeusaseman tulisi katualueella yleensä noudattaa tiettyjä normaalipoikkileikkauksia. Tällöin jäisi katualueelle varaus tulevia johtoasennuksia varten. Katuihin saatetaan sijoittaa viemäreiden lisäksi vesijohto, kaukolämpökanava, kaasujohto, sähkökaapeleita sekä puhelin- ja telekaapeleita. Näiden tilavaraukset on esitetty oheisessa kuvassa. Leiviskä

47 Viemärin korkeusasema
Viemäri tulisi, mikäli mahdollista, olla niin syvällä, että kiinteistöt pääsisivät liittymään viemäriin ilman pumppausta. Toisaalta mainitun vaatimuksen täyttämisessä joudutaan monesti kohtuuttoman syviin viemärikaivantoihin. Tällaisissa tapauksissa on ratkaisu viemärin syvyydestä tehtävä tapauskohtaista harkintaa käyttäen. Korkeusasemaan vaikuttavat myös vesihuoltolaitoskohtaiset määräykset tonttijohtojen liittymisestä yleiseen viemäriin, kuten mm. padotuskorkeus, liittymiskorkeus, liittyminen suoraan putkeen tai tarkastuskaivoon, tonttijohtojen sallitut minimikaltevuudet ym. Seuraavassa kuvassa on esitetty katuviemärin korkeusaseman mitoittaminen Leiviskä

48 Viemärin korkeusaseman mitoittaminen
Leiviskä

49 Tarkastuskaivot Viemärin kunnossapitoa ja tarkastusta varten tulee viemärilinjalle rakentaa tarkastuskaivoja. Yleisimmät betonisten tarkastuskaivojen koot ovat ø800 mm ja ø1000 mm ja muovisten tarkastuskaivojen ø500…1000 mm. Viemärisuunnitelmassa on esitetty kaivojen paikat ja korkeudet Tarkastuskaivo rakennetaan viemärilinjalle seuraavissa tapauksissa: Yleisen viemärin haaraumakohtiin Vaaka- tai pystytason taitekohtiin Viemärilinjan suorille osille vähintään 100 m välein Tonttijohtojen liitoskohtiin (yleensä) Leiviskä

50 Tarkastusputki Tarkastusputkia voidaan käyttää tarkastuskaivojen asemasta seuraavissa tapauksissa: Jos tarkastuskaivojen keskinäinen etäisyys on suuri Jos putken kaltevuus tai virtaamaolosuhteet ovat sellaiset, että on olemassa tukkeutumisvaara Johtolinjojen pienten taitekulmien kohdalle Tonttien rajoilla tonttiviemärin liittämistä varten Mikäli tonttiviemäri liitetään yleiseen viemäriin suoraan putkeen, on tontin puolelle rakennettava tarkastusputki tai –kaivo. Tarkastusputki tehdään 150…400 mm muovi tai betoniputkesta Leiviskä Teleskoopillinen tarkastusputki

51 Kansistot Ajoneuvoilla liikennöitävillä alueilla käytetään kansistoja, joiden kuormituskestävyys on 400 kN. Muualla käytettävien kuormituskestävyys on vähintään 250 kN. Kannen paksuuden on oltava sellainen että kansi pysyy tukevasti paikoillaan Kaivoissa, joihin huoltohenkilökunnan on voitava laskeutua, vapaa aukko on halkaisijaltaan vähintään 500 mm. Kansien tulisi olla pyöreitä, jolloin kannen putoaminen kaivoon ei ole mahdollista Leiviskä

52 Tonttiliitynnät Tonttiviemäri voidaan liittää yleiseen viemäriin joko tarkastuskaivoon tai suoraan putkeen. Mikäli liitytään suoraan putkeen, on liityntäkorkeuden yleensä oltava puolen putken tason yläpuolella. Useiden vesihuoltolaitosten toiminta-alueella ei putkeen, etenkään betoniputkeen, liittäminen ole sallittua toisaalta talojohtojen kunnossapitotoiminnan vaikeutumisen ja toisaalta taas liitoskohdan rakentamisessa esiintyvästä sattumanvaraisuudesta johtuvien vuotojen ja yleisen viemärin tuulettumisriskin vuoksi. Jos yleisenä viemärinä on muoviputki, voi liittyminen tapahtua valmiilla liitoskappaleilla ja näin ollen ei liitoskohdassa ainakaan merkittävästi tapahdu vuotoa. Tarkastustoiminnan ja kunnossapidon varmistamiseksi on tällöin tontin puolelle rakennettava tarkastusputki tai –kaivo. Tonttiviemärin liitostapoja Leiviskä

53 Viemäreiden tuuletus Korroosion ja haju- ym. haittojen estämiseksi tulee viemäriverkossa olla tehokas ilmanvaihto. Huonosti tuuletetuissa, osittain täysissä viemäreissä pääsee anaerobisten bakteereiden vaikutuksesta jätevedestä pelkistyvä rikkivety (H2S) poistumaan yläpuoliseen ilmatilaan ja hapettumaan putken kosteassa yläpinnassa rikkihapoksi (H2SO4). Rikkihappo on vaaraksi putkimateriaalille, ennen kaikkea valuraudalle ja betonille. Normaalisti tapahtuu viemäreissä luonnollinen tuuletus talojohtojen ja kaivojen kansien kautta. Kaivonkansien tulee tällöin olla yksinkertaisia. Pitkissä pääviemäreissä saattaa luonnollinen tuuletus jäädä vajavaiseksi. Tällöin voidaan harkita tuuletusviemäreiden (ilmanvaihtoputkien) asentamista. Tuuletusviemäreiden korkeuden on oltava vähintään 3 m putken laesta riittävän alipaineen saaavuttamiseksi. Jokaisessa kiinteistössä tulee olla vähintään yksi tuuletusviemäri. Kiinteistö on on velvollinen sallimaan yleisen viemärin tuulettamisen kiinteistön viemärin kautta. Mikäli yleistä viemäriä ei voida tuulettaa tyydyttävästi talojohtojen, tarkastuskaivojen tai -putkien kansien kautta, on välttämätöntä sijoittaa ilmanvaihtoputki ainakin ko. johtolinjan loppuosalle. Leiviskä

54 Kaasunpoistorakenteet
Paineviemärissä oleva kaasu muodostaa pumppauskapasiteettia estävän virtausesteen ja saattaa voimistaa myös paineiskuja Paineviemärin keskeisiin ylätaitteisiin on sijoitettava ilmanpoistoventtiilit. Ilmanpoistoventtiilit tarvitaan linjan ylätaitteisiin erityisesti silloin, kun ylätaitteen jälkeinen rinne on jyrkkä ja virtausnopeus on alhainen, koska näissä oloissa ilman kulkeutumisedellytykset virtauksen mukana ovat heikoimmat. Leiviskä

55 Viemäristön ylivuotorakenteet
Jätevesiviemäreissä voidaan käyttää ylivuotorakenteita esim. virtaamahuippujen ohjaamiseen viemäröintijärjestelmän toiseen osaan kuormituksen tasaamiseksi. Jäteveden pumppaamojen ja puhdistamojen tulokaivot varustetaan ylivuotoputkella tai –kynnyksellä tulvimisen välttämiseksi laitoksen häiriötilanteissa. Ylivuotorakenteet voivat olla kiinteitä tai säädettäviä. Ne voidaan jakaa toimintatapansa mukaan: Virtauksen suuntainen (A) Virtaukseen nähden vinottainen (B) Virtaukseen nähden kohtisuora (C) Kaareva (D) Leiviskä

56 Vesistöön asennettavat viemärit 1. Sukellusviemärit
Kapeat uomat kuten purot, ojat jne. voidaan alittaa sukellusviemärillä, jos virtaamavaihtelut hallitaan riittävän hyvin sukelluskohdan itsepuhdistuvuuden varmistamiseksi ja liiallisen padotuksen välttämiseksi. Sukellusviemäri muodostuu kahdesta kaltevasta tai joskus myös pystysuorasta osalta ja niitä yhdistävästä vaakasuorasta johto-osasta. Laskeva alkuosa rakennetaan tavallisesti kaltevuuteen 1:1…1:3 ja nouse loppuosa kaltevuuteen 1:3…1:6. Tällöin voidaan välttää putken liettymisestä aiheutuva tukkeutumisvaara. Jos kaltevat osat jätetään pois ja alitus hoidetaan pystysuorien osien avulla, tapahtuu hiekan saostumista varsinkin loppupään kaivoissa. Kaivot on tällöin varustettava lietepesällä, josta liete säännöllisesti poistetaan joko pumppaamalla tai huuhtelemalla paineilmalla. Sukellusjohdon molemmat päät on varustettava tarkastuskaivolla. Leiviskä

57 2. Vesistöön asennettavat painejohdot
Alitusputket tehdään useimmiten polyeteeniputkesta, joka joustavuutensa ja vetoa kestävien hitsausliitosten ansiosta soveltuu vesistöasennuksiin. Putken rengasjäykkyyden valinnassa on huomioitava samanaikainen ulkoinen vedenpainekuorma paineiskussa syntyvän alipaineen kanssa. Putket on ankkuroitava vesistön pohjalle siten, että ne pysyvät suunnitelman edellyttämässä paikassa. Käytännössä ankkurointityö suoritetaan painottamalla putket erityisillä painoilla. Painotuksen määräksi suositellaan 100…120 % tyhjän putken nosteesta. Putken ylimmän kohdan on oltava vähintään 0,5 m alhaisimman jään alareunan tason alapuolella. Putken painotusta on jatkettava niin pitkälle maalle asti, että voidaan olla varmoja siitä, ettei putki nouse kaivannosta mahdollisesti kevenneiden ja vetisten peitemassojen alta. Jätevesiputken painotusta Ahtolan satamassa, kuva Harri Mertaniemi 2009 Leiviskä

58 3. Purkuputket Purkuputket on asennettava niin syvälle matalimman vedenpinnan alapuolelle, ettei jää pääse vaurioittamaan putkea. Toisaalta putken on oltava niin korkealla pohjan yläpuolella, ettei vesi pääse vapaasti purkautumaan. Putken pään tulee olla niin perustettu, ettei pääse syntymään eroosiota tai kasaumia. Purkautuvan virtaaman jakamiseksi pitemmälle matkalle vastaanottavaan vesistöön ja näin tehokkaamman laimennuksen aikaansaamiseksi, voidaan purkuputki rei´ittää loppupäästään. Leiviskä

59 Vesijohdon tukeminen Tukemisen tarve ja tuentatavat
Veden virtauksesta, paineesta ja paineiskuista aiheutuvien voimien vastaanottamiseksi on vesijohdon vaakakulmat, T-haarat, tulpatut putkenpäät, venttiilit ja supistukset tuettava, jotta syntyvät työntövoimat eivät aiheuttaisi putken siirtymisiä eikä vetoa kestämättömien liitosten aukirepeytymistä. Pystytaitteet ovat yleensä niin loivia ettei niitä tarvitse tukea lukuun ottamatta esim. joen rantataitteita. Lohkohitsatut PE-kulmat on tuettava valamalla ne betonin sisään. Tavalliset tukemistavat ovat: Teräsbetoninen tukilaatta Tuenta vetoa kestävillä liitoksilla Ponttiseinä (yleensä teräspontit) Betoninen aluslaatta siderautoineen Ankkurointi kallioon Yleisimmin käytetään teräsbetonista valmistettua tukilaattaa kulman, haaran ja putken pään tukena. Leiviskä

60 Lämpö- eristäminen Vesijohdon pitämiseksi sulana on ensisijaisesti pyrittävä hyödyntämään alapuolisen maanpinnan lämpöä Roudan syvyys voidaan arvioida oheisen kuvan mukaisella käyrästöllä Putken jäätyminen voidaan estää putken ympärille tehtävällä lämpöeristyksellä sekä tarvittaessa lämmityskaapelilla. Koko putken ympärille tehtävää lämmöneristystä käytetään routimattomassa maassa ja kalliossa. Maapohja saa tällöin jäätyä myös putken alla. Sekä routivassa että routimattomassa maassa voidaan käyttää lämmityskaapeleita. Leiviskä

61 Ohjeelliset vesi- ja viemärijohtojen asennussyvyydet eri maalajeilla Suomessa
Oheisessa kuvassa on vesijohtojen syvyys putken keskikohdalta mitattuna siltti-, savi-, moreeni-, sora- ja hiekkamaassa sekä kalliopaikoilla sellaisilla paikoilla, missä lumen tai kasvipeitteen vaikutus on vähäinen. Leiviskä

62 Lämpöeristyksen käyttökohteet
Vesijohtojen lämpöeristäminen tulee kysymykseen lähinnä seuraavissa tapauksissa: Teiden alitukset: Jos tien – tai rautatien alitusta ei voida toteuttaa siten että putkiston jäätymisvaara on eliminoitu Kaivannot Louhinta- ja kaivukustannusten säästämiseksi voidaan tehdä matala kaivanto ja käyttää lämpöeristystä. Penger Pengerkorkeuden pienentäminen kustannus-, maisemasyistä tai perusmaan huonon kantavuuden vuoksi Sulkuventtiilit Suurikokoiset luistiventtiilit, hartiakappaleet ovat jäätymiselle alttiina Sillat Siltoihin sijoitetuissa vesijohdoissa on välttämätöntä käyttää lämpöeristystä Leiviskä

63 Vesijohtoverkon mitoitus
Hazen-Williamsin kaava Vesijohto- ja paineviemäreiden mitoitukseen Puolikokeellinen kaava, kohteisiin joissa putken sisähalkaisija > 50 mm ja virtausnopeus on < 3 m/s. Leiviskä

64 Yleinen kitkahäviökaava l. Darcy-Weisbach
Leiviskä

65 Colebrookin nomogrammi
Laadittu useita nomogrammeja eri putken karkeuksille, tässä esimerkkinä k = 0,2 mm Voidaan määrittää painehäviön suuruus, kun tiedetään mitoitusvirtaama ja käytetty putkikoko Leiviskä

66 Tonttialueen kuivatus
Ajoneuvo- ja jalankulkuliikenteelle sekä pysäköintiin ja oleskeluun tarkoitettujen tontin osien kuivatus on aina järjestettävä. Pintavedet ohjataan yleensä pinnan kallistuksilla hulevesikaivoihin, -kouruihin tai ojiin. Voidaan myös käyttää vettä läpäiseviä päällysteitä tai johtaa pintavedet alueille, joissa vesi imeytyy maaperään. Leiviskä

67 Kuivatustarpeen arviointi
Tontin eri osa-alueiden kuivatustapa ja –tarve riippuu: Alueen käyttötarkoituksesta ja valitusta laatutasosta Päällysteestä Rakennusten sijainnista ja niiden kattovesien viemäröintitavasta Tontin topografiasta Maapohjan vedenläpäisevyydestä Pohjavedenpinnan korkeusasemasta Leiviskä

68 Sadevesiviemäröinti, mitoitus
Mitoitusvirtaama Leiviskä

69 Leiviskä

70 Piha-alueiden sadevesiviemäröinti
Ei yleensä huomioida viipymiä Sadevesiviemärin minimikokona käytetään yleensä Ø150 tai Ø160 mm Pientaloissa ja kattovesikaivoilta lähtevissä viemäriosuuksissa tai pihan pienten verkostojen latvoilla voidaan käyttää myös Ø110 mm putkia. Viemärin putkikokoa ei saa pienentää virtaussuunnassa! Putkilinjan suositeltava minimikaltevuus on 0,5 %, suositeltava 1,0 %. Maksimikaltevuus määräytyy olosuhteiden mukaan. Salaojat suunnitellaan suoraviivaisiksi kaivoväleittäin. Poikkeustapauksessa voidaan käyttää yhtä kulmaa kaivovälillä. Leiviskä

71 Piha-alueen salaojitus
Tonttialueen salaojituksen tarkoituksena on päällysrakennekerrosten kuivatus ja siten niiden kantavuuden parantaminen ja myös routimishaittojen vähentäminen Salaojien avulla johdetaan pois päällysrakennekerrosten läpi kaivantopohjalle suotautuvat pintavedet ja toisaalta poistetaan myös rakennekerroksiin kapillaarisesti nouseva tai sivulta virtaava vajovesi tai pohjavesi. Salaojat sijoitetaan vesiä kerääviin notkopaikkoihin ja/tai päällysrakennealueiden reunoille. Laajoilla kuivatettavilla piha- ja kenttäalueilla salaojat sijoitetaan tasavälein koko alueelle. Tehokkaan kuivatuksen aikaansaamiseksi salaojat ja salaojakaivannot on ympäröitävä salaojituskerroksella Tarpeen mukaan alimmaksi rakennekerrosten alapuolelle tehdään yhtenäinen erillinen salaojituskerros, joka erotetaan pohjamaasta suodatinkankaan avulla. Salaojien minimipeitesyvyys on 600…1 200 mm (Etelä- Suomessa 0,8 m, Keski-Suomessa 1,0 m ja Pohjois-Suomessa 1,2 m). Liikennealueilla peitesyvyyteen lisätään 0,5 m. Tonttisalaojien minimikoko on yleensä 65 mm. Yleisimmin käytettävät putkikoot ovat 65 mm, 80 mm ja 100 mm. Salaojat liitetään tontin sadevesiviemäriverkostoon tai puretaan suoraan maastoon. Tarkastuskaivojen välit tonttisalaojituksessa ovat yleensä pitempiä kuin rakennuspohjan salaojituksessa Kaivot voidaan korvata tarkastusputkella, jos vesimäärä on pieni ja liettymisvaaraa ei ole. Niskakaivo ja hulevesikaivo voidaan korvata sorasaarrolla- tai silmäkkeellä silloin, kun virtaamat maan pinnalla eivät ole suuria ja tarvitaan jonkin paikan kuivattamiseksi nopea imeytyminen salaojaan. Sorasaarto tehdään salaojan päälle noin 0,1…0,2 m:n levyisenä ja tarvittavan pituisena soravyöhykkeenä, joka ulottuu putkea ympäröivästä salaojituskerroksesta ylös maan pintaan. Leiviskä

72 Avo-ojitus Edullisin pintavesien poisjohtamistapa on avo-ojitus, jos se rakennuspaikka huomioon ottaen on mahdollista. Avo-ojitus on suositeltavaa, kun pintavesien virtausmatkat eivät kasva liian suuriksi ja tontilla on tilaa ojille. Ojat pyritään sijoittamaan viherkaistojen reunalle tai muuten vapaisiin maastopainanteisiin. Suositeltava avo-ojaleveys on 0,3…0,5 m ja ojan pituuskaltevuus 0,3…0,4 %. Virtausnopeuden ja vesimäärän kasvaessa on selvitettävä ojan pohjan verhoilutarve. Leiviskä

73 Rakennuspohjan kuivatus
Sade- ja sulamisvedet on johdettava pois rakennuksen vierestä. Rakennusta välittömästi ympäröivä maanpinta tontilla tai rakennuspaikalla muotoillaan rakennuksesta poispäin viettäväksi. Sopiva maanpinnan vähimmäiskaltevuus kolmen metrin etäisyyteen sokkelista on 1:20 (korkeusero vähintään 0,15 m). Rakennuksen läheisyydestä vesi poistetaan sadevesiviemäreillä, ojittamalla tai muulla sopivalla tavalla. Rinteeseen rakennettaessa huolehditaan siitä, että yläpuolelta valuvat sade- ja sulamisvedet ohjautuvat rakennuksen sivuitse aiheuttamatta haittaa naapuritonteille. Tarvittaessa tehdään niskaojat ja vastakallistukset. Rakennuksen salaojajärjestelmään ei saa johtaa pintavesiä tai katoilta valuvia vesiä. Rakennuspohja voidaan jättää salaojittamatta, mikäli erikseen selvitettynä perusmaan vedenläpäisykyky todetaan riittävän hyväksi eikä korkein pohjaveden korkeus ole haitallinen. Leiviskä

74 Kuivatussuunnitelmien piirustusmerkinnät
Leiviskä Esimerkki RIL

75 Rakennuspohjan salaojitus
Salaojituskerrokset salaojaputkineen sijoitetaan rakennuksen ympärille ja tarvittaessa myös alle. Salaojaputkien korkeimman kohdan tulee olla vähintään 0,4 m viereisen tai yläpuolisen maanvastaisen lattian alapinnan alapuolella. Alapohjan alla salaojaputken tulee olla kapillaarisen nousun katkaisevan salaojituskerroksen alapuolella. Rakennuksen ulkopuolella tulee salaojaputkien olla niin syvällä ja sillä tavoin eristettynä etteivät ne jäädy. Pienempää peitesyvyyttä kuin 0,5 m ei tulisi käyttää. Salaojituskerros voidaan tehdä vettä hyvin läpäisevästä tasarakeisesta seulotusta luonnonkiviaineksesta, sepelistä, pestystä singelistä tai muusta materiaalista, jolla on vastaavat vedenläpäisyominaisuudet ja joka kestää asennus ja käyttöolojen rasitukset. Salaojaputkiin päin kallistetulle kaivupohjalle rakennettavan salaojituskerroksen paksuuden tulee olla alapohjan alla vähintään 0,2 m. Salaojaputkea ympäröivän salaojituskerroksen paksuuden tulee olla putken alla ja sivuilla vähintään 0,1 m ja päällä vähintään 0,2 m. (nykyisin asennus suoraan esim. suodatinkankaan päälle!) Sade- ja pintavesien pääsy salaojajärjestelmään estetään ulkoseinistä poispäin viettävällä tiiviillä piha-alueen päällysteellä tai pintamaan alla olevalla huonosti vettä läpäisevällä ainekerroksella. Salaojajärjestelmään kuuluu vähintään yksi lietepesällinen kokoojakaivo sekä riittävä määrä tarkastuskaivoja ja -putkia, joista järjestelmä voidaan tarkastaa ja puhdistaa. Salaojaputkien tulee viettää riittävästi kaivoon päin. Kaltevuuden tulee olla vähintään 1:200, tavallinen kaltevuus on 1:100. Pilari-/sokkelipalkkiperustuksen salaojitus, RIL Leiviskä

76 Salaojakaivannot ja salaojituskerrokset
Salaojaputken kaivannon tulee olla sellainen, että putken sivuille jää tilaa vähintään 100 mm ja yläpuolelle vähintään 200 mm salaojituskerrosta varten. Suositeltava tapa on asentaa salaojaputki suoraan tasatun pohjamaan varaan esitetyn suodatinkankaan päälle, jolloin vähäiselläkin kaivannon pohjalla olevalla vedellä on mahdollisuus päästä salaojaputkeen. Alapohjan ja sen alapinnassa olevan eristeen alla tulee olla vähintään 200 mm paksuinen salaojituskerros (kapillaarikatko) Salaojituskerroksen materiaalina käytetään tasarakeista seulottua ja tarvittaessa pestyä soraa tai kalliomursketta Perusmuurin tai kellarin seinän ulkopuolella kaivannon lopputäyttö voidaan tehdä kohteeseen sopivalla täytemaalla tai alueen päällysrakennemateriaalilla Salaojat ja tarkastuskaivot perustetaan yleensä suoraan maan varaan. Leiviskä

77 Suodatinkerros Hienorakeisen pohjamaan ja salaojituskerroksen väliin asennetaan suodattimeksi suodatinkangas estämään hienorakeisen luonnonmaan ja karkearakeisen salaojituskerroksen sekaantuminen keskenään. Suodatinkankaan sijasta voidaan käyttää suodatinehdon täyttävää hiekkaa. Suodattimen tarkoituksena on estää perusmaasta tai hienojakoisesta täyttömateriaaleista irtoavien maahiukkasten kulkeutumisen salaojituskerrokseen ja putkistoon. Suodattimena käytetään sopivia suodatinkankaita tai hiekasta tehtyä suodatinkerrosta. Jotta eroosiota tapahtuisi, on veden virtauksen tapahduttava hienosta karkeampaan. Leiviskä

78 Salaojaputket, kaivot ja muut varusteet
Rakennusten salaojina käytetään kaksinkertaisia, ulkopinnaltaan aallotettuja ja sisäpinnaltaan sileitä, asennusluokan SN8 PE- tai PP-muoviputkia (ns. tuplaputkia) Erivalmistajien putkityyppeihin liittyy muotokappaleita, haara- ja liitosyhteitä, laskuaukkoja, huuhteluvarusteita jne. Salaojakaivoina käytetään lähes yksinomaan muovikaivoja niiden helpon käsiteltävyyden ja asennuksen vuoksi. Kaivojen läpimitta vaihtelee yleensä 315…560 mm Tarkastusputken läpimitta on yleensä 200 mm. Huollon kannalta vaativissa kohteissa, joissa tarvitaan riittävän isoläpimittaista ja mahdollisesti syvää kaivoa, on myös betonikaivo käyttökelpoinen Salaojakaivojen lietepesää tarvitaan, jos lietteen kertyminen salaojiin on mahdollista. Lietepesän syvyys voi vaihdella 200 mm ja 500 mm välillä. Leiviskä

79 Salaojavesien kokoojakaivo RIL 126-2009
Leiviskä

80 Omakotitalon perusvesiputkistopaketti, esimerkki
Leiviskä

81 Tulvien huomiointi rakentamisessa
Tulvakorkeuden huomioon ottaminen rakentamisessa, Ollila, M. Ylimmät vedenkorkeudet ja sortumariskit ranta-alueille rakennettaessa. Suositus alimmista rakentamiskorkeuksista. Ympäristöopas 52. Leiviskä

82 Vesi- ja viemäriverkon piirustusmerkinnät 1/2
Leiviskä

83 Vesi- ja viemäriverkon piirustusmerkinnät 2/2
Leiviskä