Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus

Esitys aiheesta: "Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus"— Esityksen transkriptio:

1 Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus
Koronaariangiografia Tekijät Miisa ja Jenny

2 Mitä koronaariangiografia tarkoittaa ja milloin se on syytä tehdä?
Toimenpiteessä kuvataan varjoaineen ja röntgensäteiden avulla sydämen pinnalla kulkevia verisuonia eli sepelvaltimoita Tutkimuksella saadaan hyvin selville sepelvaltimoiden anatomia, niissä esiintyvät mahdolliset ahtaumat sekä niiden sijainti ja mahdollinen vaikeusaste Jos toimenpiteen aikana sepelvaltimoissa havaitaan merkittävä ahtauma, voidaan samalla tehdä ahtaumaan pallolaajennus tai asettaa metalliverkko (=stentti), joka pitää suonen avoinna Kuvaus tehdään Jos sepelvaltimotaudin todennäköisyys on suuri ja potilaalla esiintyy rintakipua Potilaalla on todettu sepelvaltimotauti ja lääkehoidosta huolimatta se aiheuttaa päivittäisessä elämässä oireita Äkillinen rintakipu ja ST-tason nousu tai lasku infarkti, jolloin kuvaus tehdään mahdollisimman nopeasti Epäselvän sydämen vajaatoiminnan selvittämiseen Sydämensiirtoselvittelyissä Jatkotutkimuksena potilaalla, joka on saatu elvytettyä kammiovärinästä

3 Kuinka sepelvaltimoiden varjoainekuvaus tehdään?
Kuvaus tehdään joko ranne- tai reisivaltimon kautta paikallispuudutuksessa 1. Valtimo punktoidaan neulalla 2. Valtimon sisään viedään ohutseinäinen holkki 3. Holkin kautta valtimoon laitetaan taipuisa sisäänviejälanka ja kuvauskatetri 4. Kuvauskatetri ja sisäänviejälanka johdatetaan röntgenläpivalaisun avulla sepelvaltimoiden suulle aortan tyveen 5. Sepelvaltimoihin ruiskutetaan lankojen kautta jodipitoista varjoainetta, jonka kulku näkyy röntgensäteiden avulla tietokoneruudussa ja tallentuu muistiin Kuvaukset tehdään aina molemmista sepelvaltimoista useammalta suunnalta Kuvauksen jälkeen kuvat tarkistetaan ja arvioidaan mahdollisten ahtaumien vaikeusaste sekä suunnitellaan jatkohoito Kuvaus kestää noin 1-2 tuntia Kuvaustilassa olevilla henkilöillä tulee olla säteilysuojavaatteet

4

5 Potilaan valmistaminen tutkimukseen
Potilas käy muutama päivä ennen suunniteltua toimenpidettä sairaanhoitajan vastaanotolla kardiologian poliklinikalla Potilaalle ohjeistetaan toimenpiteen kulku ja sen jälkeinen hoito Kuvauspäivänä potilas saa esilääkityksen, joka on yleisimmin diapam tai antihistamiini valmiste (rauhoittava ja yliherkkyysreaktiota varjoaineelle ehkäisevä) Tärkeää on tietää, ettei potilas ole yliherkkä jodille, tällaisessa tapauksessa lääkäri arvioi riskit suhteessa hyötyihin Ennen toimenpidettä mitataan paino, verenpaine, pulssi ja pituus Punktioalueen ihon on oltava ehjä ja karvaton Metformiini lääkitys taotetaan, mutta marevan saa jatkua normaalisti Aamulääkkeet, paitsi nesteenpoistolääkkeen saa ottaa normaalisti Potilas pidetään ravinnotta ennen toimenpidettä Potilaalle laitetaan kanyyli vasempaan käteen ja Ringer 1000 ml tippumaan Potilas ohjataan käymään wc:ssä ennen toimenpidettä Infarktipotilaiden mukana on aina defibrillaattori sekä happipullo

6 Toimenpiteen jälkeinen seuranta ja hoito
Potilaan vointia tulee seurata tutkimuksen jälkeen ja verenpaineen sekä pulssin säännöllinen mittaus alussa minuutin välein Hyvä nestehoito ennen ja jälkeen tutkimuksen vähentää munuaisvaurion vaaraa Punktiokohtana rannevaltimo Ranteen punktiokohtaan asennetaan sulkulaite, jota löysytetään ohjeistuksen mukaan tietyin väliajoin Pelkästään kuvattu potilas voi miltei heti liikkua voinnin salliessa Toimenpidekäsi pidetään levossa  tarvittaessa mitellan käyttö Punktioaluetta seurataan huolellisesti (vuotoa, turvotusta, kipua, pulssia ja raajalämpöä) Punktiokohtana reisivaltimo Punktiokohtaan asetetaan sulkulaite Pelkän kuvauksen jälkeen potilas voi liikkua noin kahden tunnin kuluessa voinnin salliessa Jos punktiokohta ei tyrehdy, painetaan sitä manuaalisesti ja asetetaan tueksi haulipussit, M-side tai femostop. Vuodelepo on tällöin pidempi. Jos esiintyy tihkuvuotoa, voidaan käyttää Quikclot sidosta haavalapun alla ja poisto tapahtuu keittosuolan avulla 24h kuluessa Punktiokohtaa tulee seurata, sillä verta voi tihkua kudokseen, jolloin iho on pinkeän oloinen ja kivulias. Lisäksi valtimoon voi kehittyä pseudoaneyrysma

7 Toimenpiteeseen liittyvät vaaratilanteet ja riskit
Yleisin ja viattomin seuraamus on mustelma, turvotus ja kipu punktiokohdassa Huonossa tapauksessa pistopaikka voi vuotaa tai valtimoon voi syntyä repeämä, jonka seurauksena hoitojakso voi pidentyä Harvinaisia vakavia verenvuotoja voi ilmetä lantion alueella tai vatsakalvon takaisessa tilassa Kuvaus voi aiheuttaa vakaviakin rytmihäiriöitä, jotka pyritään hoitamaan viivyttelemättä lääkkein tai defibrillaattorilla Harvinainen, mutta vakava vaaratilanne on sydämen tamponaatio, jonka oireita ovat mm. syanoottisuus rintakehästä ylöspäin, pullottavat kaulalaskimot ja verenpaineen romahdus

8 Potilaan kotiutusohjeet
Potilaan tulee välttää punktioraajan rasitusta kolme vuorokautta toimenpiteen jälkeen, jotta punktiokohta ei ala vuotamaan Kiellettyä on mm. kantaminen, nostaminen ja ponnistelua vaativat liikkeet Reisivaltimosta tehdyn tutkimuksen jälkeen on syytä tukea nivustaivetta yskiessäkin Vuorokauden kuluttua haavalapun voi poistaa ja suihkussa sekä saunassa voi käydä normaalisti Pistokohtaa on hyvä seurata päivittäin. Kipuun voi käyttää hirudoid voidetta tai ottaa kipulääkettä Potilaan tulee ottaa yhteys hätäkeskukseen, jos punktiokohta alkaa vuotaa runsaasti. Ensihoitona punktiokohtaa tulee painaa voimakkaasti käsin.

9 Lähteet PKSSK Osasto 3 A:n työ/toimintaohje. Koronaariangiografia.
PKSSK Osasto 3 A:n Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen kotihoito- ohje. diologia/yleisimpia-toimenpiteita/Sivut/Sepelvaltimoiden- varjoainetutkimus.aspx li=ykt00129&p_haku=Sepelvaltimoiden%20varjoainekuvaus