Yleisen kielitieteen peruskurssi CCYK110

Esitys aiheesta: "Yleisen kielitieteen peruskurssi CCYK110"— Esityksen transkriptio:

1 Yleisen kielitieteen peruskurssi CCYK110
Ryhmä 2 4. luentoma Yleisen kielitieteen laitos Anu Airola

2 Fonetiikkaa Kertausta: yläsävelet
Yläsävelillä tarkoitetaan sävelen harmonisessa spektrissä esiintyviä perustaajuutta korkeampia säveliä Soittimen ääni syntyy, kun sen kieli tai muu ääntä tuottava osa värähtelee Yleisen kielitieteen laitos, Anu Airola

3 Yläsävelet Jatkuu.. Perussävel on koko kielen mittainen; aallonpituus on yhtä pitkä kuin kieli Ensimmäinen ylä-ääni on oktaavia korkeammalla, koska aallonpituus on puolet kielen pituudesta Toisen yläsävelen synnyttää aallonpituus, joka on kolmannes kielen pituudesta jne. Ks. Yleisen kielitieteen laitos, Anu Airola

4 Fonetiikkaa Litterointitehtävä
Yleisen kielitieteen laitos, Anu Airola

5 Fonetiikkaa ja fonologiaa
Luonnollinen luokka Äänteiden luokka, jonka jäsenet ovat yksiselitteisesti erotettavissa kielen muista äänteistä vähemmillä piirteillä kuin tarvitaan luokan yksittäisten segmenttien tyhjentävään kuvaamiseen (Karlsson 1994: 63) Yleisen kielitieteen laitos, Anu Airola

6 Luonnollinen luokka Jatkuu…
Pyöreät vokaalit y u i ö e o ä a Takavokaalit Etuvokaalit Yleisen kielitieteen laitos, Anu Airola

7 Luonnollinen luokka Jatkuu…
Islanti: p t ts k b d g f  s h v  m n  l r j Yleisen kielitieteen laitos, Anu Airola

8 Fonologiaa Harjaantunut foneetikko voi periaatteessa erottaa loputtomiin hienonhienoja foneettisia eroja, jotka eivät kuitenkaan ole relevantteja kielen abstraktin äännejärjestelmän kannalta Kielen äänneopillisessa (foneettisessa) tutkimuksessa on tärkeää selvittää, mitkä ovat tutkittavan kielen foneemit, ts. mikä on tutkittavan kielen äännejärjestelmä Yleisen kielitieteen laitos, Anu Airola

9 Fonologiaa Jatkuu… Kaksi eri foneemia? Silloin kun puhuja
tarkoituksellisesti ääntää äänteet erilaisina, samaa kieltä äidinkielenään puhuva kuulija kuulee äänteitten välisen eron; kysymys on silloin kahdesta eri foneemista. Yleisen kielitieteen laitos, Anu Airola

10 Fonologiaa Jatkuu… Kun äänteitten välinen ero perustuu
äänteiden erilaisiin ympäristöihin tai näiden äänteiden väliseen vapaaseen vaihteluun, puhuja ei tee äänteiden välistä eroa tarkoituksellisesti eikä kuulija myöskään kuule ko. äänteiden välistä eroa  tällöin on kysymys yhden ja saman foneemin varianteista eli allofoneista Yleisen kielitieteen laitos, Anu Airola

11 Puhuja Kuulija Fonologiaa Jatkuu… Fonologinen tulkinta Tarkoitus
tekee eron tarkoituksel-lisesti kuulee eron eri foneemeja Äänne-ympäristö ei tee eroa tarkoituksel-lisesti ei kuule eroa saman foneemin variantteja Vapaa vaihtelu Yleisen kielitieteen laitos, Anu Airola

12 Fonologiaa Jatkuu… Fonologian 1. sääntö
Äänteet, jotka ovat keskenään oppositiossa identtisessä ympäristössä, edustavat kahta eri foneemia. (Wiik 1989:17.) Testi: miniparit, esim: kuu ~ luu ~ suu ~ puu  äänteet k, l, s ja p ovat keskenään oppositiossa samassa äänneympäristössä, joten ne edustavat kahta eri foneemia suomessa Yleisen kielitieteen laitos, Anu Airola

13 Fonologiaa Jatkuu… Fonologian 2. sääntö Äänteet, jotka ovat
keskenään komplementaariset ja foneettisesti samantapaiset, ovat yhden ja saman foneemin variantteja (allofoneja)  täydennysjakauma Yleisen kielitieteen laitos, Anu Airola

14 Fonologiaa Jatkuu… Jos kahdesta toisiaan muistuttavasta äänteestä
toinen esiintyy vain sellaisessa äänneympäristössä, jossa toinen ei koskaan voi esiintyä, ovat äänteet keskenään komplementaarisessa distribuutiossa eli täydennysjakaumassa. (Laaksonen – Lieko 1988: 142.) Yleisen kielitieteen laitos, Anu Airola

15 Fonologiaa Jatkuu… Fonologian 3. sääntö Äänteet, jotka
ovat vapaassa vaihtelussa keskenään ja jotka eivät missään ympäristössä ole oppositiossa keskenään, ovat yhden ja saman foneemin variantteja. (Wiik: 31.) Yleisen kielitieteen laitos, Anu Airola