Historiatutkimus ja modernisaatio

Esitys aiheesta: "Historiatutkimus ja modernisaatio"— Esityksen transkriptio:

1 Historiatutkimus ja modernisaatio
1800-luvun jälkipuolen historiankirjoitus

2 1800-luvun jälkipuolen historiankirjoitus
Ernst Breisach: ”The historiography of the years between 1870 and 1914 could best be compared to a section of ocean whose tranquil surface was increasingly disturbed by the effects of swift and turbulent undercurrents” Tieteellistyminen ja ammatillistuminen käynnissä; poliittisen historian ylivoima; nationalismi-kytkentä Haasteita metodologian ja uusien tutkimuksen alojen kehittämiselle: (1)luonnontieteiden paine (2)teollistuminen (3)demokratisoituva massayhteiskunta (4) globalisaatio Teollistuminen vaikutti taloushistorian kehittymiseen 1800-luvun historioitsijoille kansa/ihmiset= kansakunta; lähteet rajasivat ”tavalliset ihmiset” tarkastelun ulkopuolelle

3 Luonnontieteiden tuoma haaste
Luonnontieteiden tuoma haaste ilmiöitä selittävien lakien luomiseen August Comten positivismi: tieteiden ja inhimillisen kulttuurin kehityksessä kolmivaiheisuus (teologinen, metafyysinen ja positiivinen); C. ei kiinnostunut menneisyyden monimuotoisuudesta; oikea historia ”history without names of men, even without names of peoples.” Positivistinen metodi: havainnot, yleistykset ja selittävien lakien muotoilu, vertaa historismin korostama ainutkertaisuus Hippolyte Taine: kiinnostus luonnonolojen/ympäristön ja ”rodun” merkitykseen kansakunnan muodostumisessa Henry Thomas Buckle: History of Civilization in England (1856, 1861), luonnonolojen vaikutus

4 Luonnontieteiden tuoma haaste
J.G. Droysen ( ): Historik (1857); kritisoi Bucklea Kolme tieteellistä metodia: (1) spekulatiivinen (2) fysikaalinen (selittävä) (3) historiallinen (ymmärtävä) 1843 lanseerasi termin Geisteswissenschaften Wilhelm Dilthey ( ): filosofian professori; Einführung in die Geisteswissenschaften (1883); kirjoitti elämäkertoja Ymmärtävä metodi: empatian kautta menneisyyden toimijoiden motiivien ja intentioiden ymmärtäminen Diltheyn perintö Hans-Georg Gadamerin kehittämässä hermeneutiikassa

5 Historiantutkimuksen suuntakiistoja
Wilhelm Windelband ( ): jako luonnontieteisiin ja hengentieteisiin ei onnistunut; hahmotteli tilalle jaon nomoteettisiin ja idiografisiin lähestymistapoihin. Nomoteettinen pyrkii yleistyksiin, idiografinen tarkastelee tutkittavan ilmiön ainutkertaisuutta Karl Lamprecht: kritisoi Rankea (ja arvosti Bucklea ja Comtea), koska R. korosti ainutkertaisia ja yksilöllisiä ilmiöitä, L. puolestaan kollektiivisia ilmiöitä, kausaliteetteja; historia kollektiivipsykologiaa George Macaulay Trevelyan ( ): esseistinen perinne; historiassa yhdistyivät tieteellinen, spekulatiivinen ja kirjallinen elementti

6 Marxilainen haaste Karl Marx ( ) & Friedrich Engels ( ): historiallinen materialismi Die deutsche Ideologie (1845), Kommunistinen manifesti (1848) Hegeliläinen teesi-antiteesi-synteesi Tuotantotapojen ja tuotantosuhteiden luoma yhteiskunnan perusrakenne; ylärakenne (valtio, kulttuuri…) riippuvainen tästä Historian kulku luokkataistelun historiaa: orjayhteiskunnasta feodalismin ja kapitalismin kautta kommunismiin Jörg Baberowski: ”… was von der Marx’schen Anregung bleibt: die Einsicht, dass wir wissen müssen, in welchen Umständen Menschen leben, deren Handeln wir verstehen wollen”; sosiaaliset ja taloudelliset rakenteet