KANSAKOULULAULUJA.

Esitys aiheesta: "KANSAKOULULAULUJA."— Esityksen transkriptio:

1 KANSAKOULULAULUJA

2 PEIPON PESÄ Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän,
Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän, tiri tiri teijaa, tiri tiri teijaa lauloi kaiken kesän. Tiri tiri teijaa, tiri tiri teijaa Muni munat kirjavaiset niistä pojat kuori. Siivet somat, untuvaiset, emo armas suori. Kävi siinä vierahissa naapurista rastas. -Tule kummiks, peippo pyysi, - Kernahasti, vastas. -kernahasti, vastas. Sitten alkoi laulukoulu, tiri tiri teijaa. Lempeästi kesätuuli peipon lasta heijaa. Lempeästi kesätuuli,

3 SAUNAVIHDAT Lapsoset ketterät kotihaasta koivusta oksat taittaa.
Noistapa nopsilla käsillänsä saunahan vihdat laittaa. Lauteilla saunan kotoisen taas illalla kylpy maittaa. taas illalla kylpy maittaa.   Pehmyt on lapsista aina vihta, äiti jos vihtomassa. Lämpöinen löyly on kotisaunan, toisin on vierahassa. Jospahan säilyis äidin lapset kylmältä maailmassa. Jospahan säilyis äidin lapset kylmältä maailmassa.

4 KYSYMYKSIÄ Minne käy tuulen ilmassa tie?
Minnekkä myrsky, merien aallot viimeinkin vie? Missä on pilven hautausmaa? Sanoppa, missä taivahan tähti levätä saa? Ihminen minne? Minnekkä hän? Minnekkä rientää ihmisen henki? Tiedätkö sen? Vain käsi Herran tuulia vie! On johdossansa mertenkin aaltoin myrskytie. On retket pilvein ohjaava Hän. Hän turvaa tähdet, tähdet kannella taivahan. Ei ihmislastaan jättää Hän voi. Maan eksyneille kotihin kutsu vieläkin soi.

5 MERIMIESLAULU Nyt tuulet nuo viestin jo toivat,
mä purtehen astua saan, kun laineiden laulelot soivat, käyn merta mä samoamaan. Niin, niin, niin, niin, merten kun laulut ne kaikuvat, ken, ken, ken, ken, maalla nyt viihtyisi vaan. Kun vinkuen mylvivi myrskyt ja synkkä on meri kuin yö, kun purttamme heittävät tyrskyt ja purjeissa täysi on työ, silloin, silloin tartumme innolla touveihin. Silloin, silloin pelvotta sydän vain lyö. Kun taukoaa myrsky ja taipuu taas tyyneksi ulappa tuo, kun maillensa aurinko vaipuu ja aavoille kultiaan luo, näin, näin, näin, näin laulumme raikuvi raikkahin, meille aavat elohon sisällön tuo.

6 OI MUISTATKO VIELÄ SEN VIRREN
jota lapsena laulettiin, kun yö liki ikkunan liikkui, se virsi se viihdytti niin. Se antoi rintahan rauhaa, se uskoa unehen loi. Jos muistat vielä sen virren, nyt laula, laula se oi! Oi, muistatko vielä sen virren, jota äitini lauleli, kun pienoista helmahan unten, hän hellästi tuuditteli. Se rauhan enkelit taivaan luo lapsosen vuotehen toi. Oi, muistanhan vielä sen virren, mut laulaa, laulaa en voi. Oi, vielä mä kerran sen virren sun kanssasi laulelen, kun siivin puhtahin tullen saan luoksesi taivaaseen. Saan uuden kirkkahan hengen, min Luojani lahjaksi soi Ja silloin, silloin sen virren taas laulan, laulan mä, oi!

7 MÄ SILMÄT LUON YLÖS TAIVAASEEN
ja yhteen käteni liitän. Sua Herra ystävä lapsien, nyt hartain mielin mä kiitän. Sua riemullista on ylistää, ja mielelläni sen teenkin. Ei sulta pieninkään unhoon jää, vaan katsot myös vähäiseenkin. Oi kiitos lahjoista, joita suot, niin paljon hyvyyttä riittää. Ja aina iloa uutta luot, en osaa kaikesta kiittää. Mä Taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu, sun armollisehen huomahas jo syntymästäni suotu. Mua suojaa sä, Isä armoinen, sun Henkes voimalla vielä ja tieni johdata taivaaseen, iäiseen elohon siellä.

8 SYKSYN TULLESSA Syksy jo saa, harmaa on maa,
koivuista lehtiset pois putoaa. Lintusten tie etelään vie; siellähän kesäkin ikuinen lie. Kolkkona jää seutumme tää kaipaamaan suvea pois rientävää. Pimeyteen syksyhiseen vaipuvi luonto jo nyt verkalleen. Veikkoset, hei! Surra tok ei, kesä jos mennessään paljonkin vei. Työhön me vaan nyt ahkeraan! Kesää ei muisteta kaivatakaan.

9 PAIMENEN SYYSLAULU Lehti puusta variseepi, päivä yötä pakenee.
Lintu pieni syksyn tieltä kesämaille rientelee. Minä pieni paimentyttö lentohon en pääsekään. Minä pieni paimenpoika Tänne, tänne jäädä täytyy syksyhyn ja ikävään.

10 REVONTULTEN LEIKKI Ne leimuaa, ne loimuaa, ne roihuaa ja lyö,
ne paistavat kuin patsahat ja välkkyvät kuin vyö! Ne liitävät, ne lentävät, ne laukkaa, läähättää, ne korskuvat kuin konkarit, joit’ urhot kiidättää. Ne liehuvat, ne riehuvat, ne soutelee ja soi, ne heijailee kuin enkelit tai aallot ailakoi. Ne hiipivät, ne kiipivät, ne kisaellen käy, ne sukeltavat pilvihin niin ettei niitä näy. Ne tummuvat, ne sammuvat, ne repeevät kuin jää, ne kirkastuvat kilvan taas ja yöhön rynnistää!

11 ARVON MEKIN ANSAITSEMME
Suomenmaassa suuressa, vaikk’ ei riennä riemuksemme leipä miesten maatessa. Laiho kasvaa kyntäjälle, arvo työnsä täyttäjälle. Lal la la la la … Suomen poika puolestansa tunnetaan jo jaloksi. Korvet kylmät voimallansa perkailee hän pelloksi. Hän on rakas, rauhallinen, mies sodassa miehuullinen. Lal la la … Suomen tytön poskipäihin veri vaatii kukkaset, hall’ ei pysty harmaa näihin, näit ei pane pakkaset. Luonnossa on lempeyttä, sydämessä siveyttä. Lal la la … Opin teillä oppineita Suomessa on suuria. Väinämöisen kanteleita täällä tehdään uusia. ”Valistus on viritetty, järki hyvä herätetty. Lal la la …”

12 METSÄMIEHEN LAULU Terve, metsä, terve, vuori,
terve, metsän ruhtinas! Täss`on poikas uljas nuori; esiin käy hän voimaa täys, kuin tuima tunturin tuuli. Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston, Tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön, ja mailma unholaan jääköön. Viherjäisel laattialla, miss`ei seinät hämmennä, tähtiteltan korkeen alla käyskelen ja laulelen, ja kaiku ympäri kiirii. Kenen ääni kiirii siellä? Metsän immen lempeän; liehtarina miehen tiellä hienohelma hyppelee, ja kultakiharat liehuu. Ihana on täällä rauha, urhea on taistelo; Myrsky käy ja metsä pauhaa, tulta iskee pitkäinen, ja kuusi ryskyen kaatuu.  Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston, Tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön, ja maailma unholaan jääköön.

13 SUOMEN SALOSSA Honkain keskellä mökkini seisoo
Suomeni soreassa salossa. Honkain välillä siintävä selkä vilkkuvi koittehen valossa. ”Hoi laari-laari-laa! Hoi laari-laari-laa! Kaikuu mun suloinen Suomeni maa!” Kaukana korvessa käkönen kukkuu, sulhonsa suloutta ylistää. Paimenen soitanto laitumen tiellä ääntänsä korviini vilistää. ”Hoi laari-laari-laa! Hoi laari laari laa! Omanpa henkeni kieltä ne puhuu honkain humina ja luonto muu. Itse en sydäntäni hillitä taida, riemusta soikohon raikas suu: ”Hoi laari-laari-laa! Hoi laari laari laa! Kaikuu mun suloinen Suomeni maa!”

14 SYNNYINMAAN LAULU On maista kaikista sittenkin
tää synnyinmaa kaikkein rakkahin. Vie minne tiesi, sen tuttu liesi on lämpöisin. Voi, kuin on kaunihit järvet sen ja kosket kuohuissa pauhaten, sen pilven väikky ja lähteen läikky ja taivas sen! Ja vaarat korkeat, kuusikot ja koivumetsät ja kalliot, sen pohjanpalot, sen tähtein valot ja kuutamot! Ma lemmin kieltä ja kansaa sen, ja heikot voimani uhraten teen työtä siellä ma intomiellä ja riemuiten.

15 KANSALAISLAULU Olet maamme armahin Suomenmaa, ihanuuksien ihmemaa.
Joka niemeen notkohon saarelmaan, kodin tahtoisin nostattaa. Kodin ympäri viljavat vainiot kalarantoja kaunistais, jalon kansan kuntoa laulelmat yli aaltojen kuljettais. Jalon kansan kuntoa laulelmat, Saisi kuulla maailma kummakseen, miten täälläkin taistellaan, pyhän, kauniin, oikean voitollen ilojuhlina riemuitaan. Pyhän, kauniin, oikean voitollen Kaikki, kaikk` ylös yhtenä miehenä nyt Suomen onnea valvomaan! Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa isänmaahan ja maailmaan.

16 TALVEN TULLEN Talven tullen käy viimat yli maan,
lehdetönnä nyt puut on viluissaan, nurmikoilla on härmää kiiltävää, yö päivän lyhentää. Talven jälkeen kevät koittaa, päivä pakkasetkin voittaa, tuulet lauhat jälleen soittaa, käy aalto vaahtopää. Talven hanget pian peittää metsän, maan, kaunis muisto on mennyt kesä vaan, pohjoistuuli jo kylmää kiidättää, soi hyytäin myrsky tää. Talven jälkeen kevät koittaa, päivä pakkasetkin voittaa, tuulet lauhat jälleen soittaa, käy aalto vaahtopää.

17 RATI RITI RALLA Rati riti ralla, tuli talvihalla.
Kuuraparta, tuiskutukka, lumiviitta, harmaasukka. Rati riti ralla, semmoinen on halla. Rati riti ralla, mistä tuli halla? Tuolta Pohjan tunturilta, Lapin lasten laitumilta. Rati riti ralla, sieltä tuli halla. Rati riti ralla, mitä teki halla? Puhui metsät puhtahiksi, jäät ja järvet kantaviksi. Rati riti ralla, sitä teki halla. Rati riti ralla, hyvin teki halla: saapi lapset lasketella, luistella ja lauleskella. Rati riti ralla, kiitoksia halla

18 ORAVAN PESÄ Kas kuusen latvassa oksien alla
on pesä pienoinen oravalla. Sen poikaset siinä ne leikkiä lyö ja pikku hampahin siementä syö. On siinä vihreä vilpoinen katto ja naavoista lämpöinen lattiamatto. Ja pikkuruikkuiset ikkunat ja vuoteena sammalet vihannat. Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa ja lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa, niin oravan pesästä pienoinen pää se ikkunan reiästä pilkistää. Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon siell oravanpoikaset tuttuhun kehtoon. Ja elämä heillä on herttaisaa kun kuusen latvassa keinua saa.

19 HELMIKUUN LAULU Helmikuu on tullut, tulleet valkohanget,
pakkasherra nurkissa jo paukuttaa. Kaikki, jotka elää, unestansa herää, suksin, kelkoin hangelle he kiiruhtaa. Norja suksi jalkaan , joutukaa! Kukapa se ensimmäisnä kiiruhtaa? Punaposket hohtaa, laulut soi! Laskiainen kaiken tämän riemun toi! Terve, laskiainen, vanha ystäväinen, lumikenkä, valkoparta huurteinen! Sua odotimme, siksi riemuitsemme, käyös ukko piirihin nyt kanssamme! Kodin mäki varmaan aamulla suksimäen parahimman tarjoaa! Pullat sekä kahvit kutsuu, oi! Laskiainen kaiken tämän riemun toi! Hepo, juokse , virkku, helkyttele tiuku, siskot, veljet ajelulle kiiruhtaa! Sinisilmät välkkää, laulut, naurut helkkää, työt ja toimet hetkeksi näin unhoittaa! Siispä suksi jalkaan, joutukaa! kukapa se ensimmäisnä kiiruhtaa! Punaposket hohtaa, laulut soi!

20 HIIHTÄJÄN LAULU Hanki kun soita ja harjuja peittää,
kuuraa kylmä kun metsihin heittää, silloin ma sukseni jalkahan lyön, nuttuni ympäri kääräisen vyön. Sauvalla suksien vauhtia lisään, hyökkään myrskynä kuusikon sisään. Vapaa ja selvä on sukseni tie: minne on toivoni, sinne se vie. Riennä, sa sukseni, tuiskuna juokse kauaksi hongikkokukkulan luokse! Sieltäpä laajalle nähdä ma saan, katsella korpia syntymämaan. Siellähän pohjoinen raikkaana tuulee, sieltäpä vaarojen kaikuja kuulee. Sinne se metsien touhukin soi, - sellainen luonto se tenhota voi!

21 PIKKU INKERIN LAULU TILHILLE
Tiu tau, tilhi äidin ryytimaassa. Joko sinä lensit syömähän taas, joko sinä lensit syömähän taas? Syö, syö, tilhi, punapihlajaani. Heitä Inkerille pikkuisen myös, heitä Inkerille pikkuisen myös. Onko sulla kylmä? Älä lennä poikkeen. Minä haen vanttuut, turkinkin tuon.

22 LUMIHIUTALEITTEN LAULU
Hei leijailkaa hei leijailkaa te lumihiutaleet, ja vaipan alle verhotkaa jo metsät mantereet! Nyt joulu saa, nyt joulu saa, siis valkeaksi maa! Nyt pilviemo jäädä voi pois maahan leijatkaa! Näin kidejoukko karkeloi kun tuuli tuivertaa. Nyt liidelkää nyt kiidelkää on kulku rattoisaa. Jo kirkontorni häämöttää ja nietos odottaa. Nyt joulu saa, nyt joulu saa, siis valkeaksi maa! Pian hanki meidät peittelee ja käymme nukkumaan. Mut konsa kevät koittanee me helmiks muututaan. Nyt joulu saa, nyt joulu saa,

23 TOIVIORETKELLÄ Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie. Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie. Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy vaan. Enkelit ensin paimenille lauloi, sielusta sieluhun kaiku soi: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.

24 PILVIEN PAIMEN Pimpula pampula paimenpoika, heitä jo mättäälle marjas.
Hei ral-lal-lal-la-la-lal-la, Missä on tuohinen torvesi, poika, ja missä on kirjava karjas? missä on kirjava karjas? Pilvet on valkeita lampaita, ne ajan minä taivahan tarhaan. Hei ral-lal-lal-la-la-lal-la, Kultaportista hopeasillalle karjani kulkevi harhaan.

25 TYÖ JA LEIKKI Tikin takin tikka hakkaa puuta nokallansa,
viepä pienet poikansakin työhön muassansa. Kipin kapin lapset rientää kouluun aamusella, eipä tahdo kelpo lapset koskaan laiskotella. Tillin, tallin, tikka tanssii koivun konkelolla, lapset työstä päästyänsä pihanurmikolla.

26 PAJALAULU Reippahasti lietsomaan, Terveys ja voima
rautaa tässä taotaan, reippahasti lietsomaan, rautaa tässä taotaan. Kauas kuuluu kalke, työss`on pojat, palkeet. Riemumiellä työhön vaan, kelpo työmies palkitaan, riemumiellä työhön vaan, kelpo työmies palkitaan. Terveys ja voima siit`on palkintoina. Riemumiellä työhön vaan, kelpo työmies palkitaan. Niin sa kasvat mieheksi, vartut kunnon sepäksi, niin sa kasvat mieheksi, vartut kunnon sepäksi. Laitat lukot, avaimet, aurat, sirpit, viikatteet.

27 MÖKIN LAITTAJA Nytpä tahdon olla ma pienen mökin laittaja:
seinät kun saan valmihiksi, toisen pään teen kammariksi, päähän toiseen pirttisen, sievän, hauskan, puhtoisen. Sitten vielä rakennan tallin, aitan, navetan; hyv`ois olla myöskin sauna, jossa kylven lauantaina, riihi metsän rinnassa, nuottakota rannassa. Talliss`oiva hevonen, panna auran etehen, neljä lehmää navetassa, pieni porsas karsinassa, lampahia vuonineen määrällensä kymmenen. Pellot kauniit, viljavat, niityt, nurmet ruohoisat, paljon voimaa tehdä työtä, sekä aina onni myötä. Siin`on kaikki toivehein, joista laulun tään ma tein.

28 TELEFONI AFRIKASSA Tänä vuonna Afrikassa Mutta mistä kummimmasta
marakatit kerran telefonilaitoksessa kuulivat sen verran, että jospa jostain vainen pitkän langanpätkän saa, niin tuo lanka äänen kauas, sangen kauas kuljettaa. Tuumivat ja aprikoivat; oispa hauska juttu! Soittelis ja juttelisi ystävä ja tuttu! Mutta mistä kummimmasta ihmelangan saisi, joka kaikki kauniit sanat kauas kuljettaisi. Elefantti, vanha setä, kommervenkit keksii. Tietää viisas varsin hyvin, mikä keino tepsii. Häntä pannaan toisen korvaan, toinen kärsää käyttää, ja tuo uusi telefoni kaikki toiveet täyttää.

29 TIAISEN KONSERTTI Talitintti maaliskuulla mietti näin mielessään:
Tahdon laulaa riemusuulla sävelmän uuden tään: titityy, titityy, titityy! Kaiken talven pula juuri ollut on talista. Vaan ei auta suru suuri! Paras lie laulella: Luminietos alentuupi. Jokohan kevät saa? Koivun latvat punertuupi, tääkös mua hauskuuttaa! Titityy, titityy, titityy! Muuttolintuin laulukuoro pian saa tännepäin. Talitintin nyt on vuoro antaa konsertti näin: titityy, titityy, titityy!

30 HUHTIKUUN LAULU Hip, hap, huu, nyt on huhtikuu!
Pakkasherra kaiken yötä ahkeraan on tehnyt työtä; eilen pehmennyt, hanki vahv`on nyt. Lapsoset, pojat, tyttöset, nytkös hangen hartioilla hauska leikkisill`on olla tuolla armaassa aamuilmassa. Nähkää, voi, kun on kirkas koi! Kiteet timanttien lailla hohtaa metsissä ja mailla. Sali kuninkaan ei oo moinen vaan. Kuulkaa, kuin kiuru sulosuin, kaukaa tullen ensi kerran kunniaksi luonnon Herran laulaa: ”Liriluu, kesään on vain kuu!”

31 LEIVO Miks, leivo, lennät Suomehen niin varhain kevähällä,
et viihdy, lintu riemuinen, sä maalla lämpimällä? Miks äänes soreasti soi vain Suomen taivaan alla? Ja vaikka puut ne vihannoi, sä lennät korkealla. Sen tähden Suomeen kiiruhdan ja lennän korkealla, kun tahdon nähdä kauneimman mä rannan taivaan alla. Ja senpä vuoksi laulan ma, kun kannel täällä soipi; ei missään voi niin riemuita kuin Suomessa vain voipi.

32 PAIMENPOIKA Jäi toiset aamulla nukkumaan, Nyt metsä kirkkoni olla saa,
kun otin konttini naulastaan ja kiiruhdin karjateille. Mä kutsuin Herttaa ja Helunaa, ne seuras torveni toitantaa ja metsä soitteli meille, soitteli meille. On armas sunnuntaiaamu tää, se muistot mielessä herättää – nyt toiset on kirkkotiellä. Mä etsin kirjani kontistain, sen äitivainaalta muistoks’ sain – hän on jo tallella siellä,tallella siellä. Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täälläi palvella Jumalaa, mun urkuni kauniit soikaa! Mun kirkkon’ katto on korkeella ja yks’ on ystävä seurana, hän kyllä muistavi poikaa, paimenpoikaa.

33 SOITTAJAPAIMEN Karjankin kellot kilvan kalkkaa,
toki vain kilvan kalkkaa. Hei, soreasti, koreasti karjankin kellot toki vain kilvan kalkkaa, hei, soreasti, koreasti karjankin kellot toki vain kilvan kalkkaa. Lainehet lammen loiskii, laulaa, toki vain loiskii, laulaa. Hei, soreasti, koreasti lainehet lammen toki vain loiskii, laulaa, hei, soreasti, koreasti lainehet lammen toki vain loiskii, laulaa. Tein minä pillin pajupuusta, toki vain pajupuusta. Hei, soreasti, koreasti pillini soipi, toki vain pajupuusta, hei, soreasti, koreasti pillini soipi, Metsässä soitan illan suussa, toki vain illan suussa. toki vain illan suussa,

34 NYT KEVÄT ON Tuuli hiljaa henkäilee, aalto vapaa välkkyilee.
Pikkulintu suruton laulelee: nyt kevät on. Vuokko kaino kuvustaan avaa silmät unestaan, kaunokukat hymyten nousee kaste niityllen. Pursi kaunis kiikuttaa somasti sen soutajaa. Maamies peltoon pehmeään kyntää, kylvää siementään. Lapset kukkakimpuillaan koristavat hiuksiaan. Riemulaulu verraton kaikuvi: nyt kevät on!

35 LÄHTEELLÄ Sua, lähde kaunis, katselen likellä vettäsi.
Kun pilven varjot vaeltavat kuvastimessasi. Kas tuoll’ on pilvi loistava, ihana kaunoinen. Jo lähti pois pakenemaan hyvästi varjoineen. Mä näitä nähden aattelen mun omaa sieluain. Niin moni pilvi kultainen noin senkin jätti vain.

36 KOTINI Tiedän paikan armahan, rauhallisen ihanan, joss`on olo onnekas,
elo tyyni, suojakas. Sepä kotikulta on, koti kallis, verraton. Eipä paikkaa olekaan, kodin vertaa ollenkaan. Siell`on isä rakkahin, siellä äiti armahin, siellä siskot, veikkoset, riemurinnat, iloiset. Suojaa, Herra, kotini, anna sille armosi, anna olla enkelein vartijana kodillein.

37 LAULU ÄIDILLE Pienen pienoisen laulun tein, omalle äidilleni.
Kevään kukkaset hälle vein, lahjaksi äidilleni. Äiti on armain päällä maan, äitiä aina mä muistan. Kaikkein kauneimman kiitoksein äidille tahdon antaa. Äiti minunkin parhaaksein monesti huolta kantaa. Äiti on armain päällä maan, äitiä aina mä muistan. Äidin iloksi laulelen lauluni pienen, sievän. Äidin silmästä kyynelen sävelten toivon vievän.

38 ORVOKKINI TUMMASILMÄ Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni,
katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni. Itse hoidin kukkamaani, rikkaruohot kitkin, vettä kannoin iltasella rantatietä pitkin. Noudan tästä äidilleni orvokin tai kaksi, kannan kaunokukkaseni äidin armahaksi.

39 TUUDITAN TULISOROISTA
kipenäistä kiikuttelen. Vaalin pientä valkeaista, Luojan lasta liikuttelen. Taivahast`on lahja tullut, taivahan tulen kisoista Luojan lemmen leikinnöistä, ei vahingon valkeoista. Tuudin lasta maan valoksi, en vahingon valkeaksi, tuudin toivojen tuleksi, työn jaloisen jatkajaksi. Senpä tuudin tuikkeheksi, tähdeksi tähän talohon, maan hyväksi maineheksi, suurionnisten ilohon.

40 SUNNUNTAIAAMUNA On kesän kirkas huomen ja suvi sunnuntain,
ei liiku lehti tuomen, on lintunenkin vait! Vienosti kukkii pellot, ja vaarat vihannoi, ja hartaat aamun kellot vain rauhaa, rauhaa soi. Kuin pyhäin juhlasaatto käy soinnut yli maan, tää on kuin päivän aatto sen suuren, autuaan. Se luopi tyynen mielen väreilyyn hiljaiseen, saa sanattomaks`kielen ja silmään kyyneleen.

41 SUVIVIRSI 1. Jo joutui armas aika ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon. 2. Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa. Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa. Se meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala, ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta. 3. Taas linnut laulujansa visertää kauniisti. Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi! Mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on.