Katsomusaineet ja etiikka

Esitys aiheesta: "Katsomusaineet ja etiikka"— Esityksen transkriptio:

1 Katsomusaineet ja etiikka
Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos

2 Kysymys sekulaarista etiikasta
Etiikan/siveysopin opetus/tapakasvatuksen opetus ollut pitkään katsomusopetuksen suuria kiistakysymyksiä. 1800-luvun alkupuolelle asti etiikka oli akateeminen oppiaine filosofian osa-alueena. Moraalikasvatuksessa pääpaino oli sääntöjen mukaisessa käyttäytymisessä (kurissa), tapakasvatuksessa ym. yleisissä sosialisaatio- ja kasvatustavoitteissa, jotka kuuluivat yleiseen yhteisöön kasvamiseen. Oppivelvollisuuskoulun synnyn yhteydessä – ajallisesti ja ajatuksellisesti (ainakin Suomessa) – etiikka/siveysoppi sulautettiin uskontoon.

3 Soinisen ehdotus HY kasvatustieteen professorina ja opetusministerinä toiminut Mikael Soininen (1860 – 1924) oli keskeinen vaikuttaja itsenäisen Suomen koululaitoksen kehittämisessä. Hän piti koulun päätehtävänä kasvattaa hyvin käyttäytyviä kansalaisia → ehdotti kansakouluun erillistä oppiainetta siveysoppi. Kirkolliset piirit halusivat kuitenkin, ettei etiikkaa eroteta uskonnosta: ”Olkoon kristinopin opetus siveellistä ja siveysopin opetus kristillistä.”

4 Laki kansakoulun järjestysmuodon perusteista (1923)
Oppilaille annetaan enemmistön tunnustuksen mukaista uskonnon opetusta ja koulun uskonnonopetuksesta vapautetuille oppilaille uskonnonhistorian ja siveysopin opetusta. Ei erillistä siveysoppia. Ratkaisi perusrakenteen, jolla Suomessa vielä 2000-luvulla järjestetään katsomusopetusta.

5 Sekulaari etiikka, taas!?
Etiikasta oppiaineena keskusteltiin taas, kun ET:stä rakennettiin uskonnottomien oppiainetta IO-valituksen aiheuttaneen uskontojen historian ja siveysopin tilalle 1980-luvun alussa. Työryhmän esittämän etiikka-nimen tilalle löytyi kuitenkin kompromissi, ’elämänkatsomustieto’, joka tosin usein kääntyy esim. englanniksi ’ethics’/’secular ethics’. 1980- ja 1990-lukujen taitteessa uusi keskustelu etiikan ja uskonnon opetuksesta seurauksena: 1994 filosofiasta tuli pakollinen lukioaine katsomusaineiden aineryhmässä ja siihen kuului syventävä etiikan kurssi.

6 Sekulaari etiikka, taas!?
Vuonna 2010 ensin opetusministeri Henna Virkkunen (Kok.) ja Opetus- ja kulttuuriministeriön perusopetuksen tavoitteiden ja tuntijaon uudistamista pohtinut työryhmä ehdotti taas etiikkaa perusopetuksen oppiaineeksi. Arkkipiispa on (jälleen) tuominnut ajatuksen kirkolliskokouksen avajaispuheessaan (toukokuu 2010).

7 Uskonnon edustajat etiikasta
Silloinen arkkipiispa Jukka Paarma tuomitsi ajatuksen kirkolliskokouksen avajaispuheessaan (toukokuu 2010). ”Uskontotuntien määrä sen sijaan uhkaa vähetä. Arveluttavin syy siihen näyttää olevan ajatus uskontotuntien osittaisesta korvaamisesta kaikille yhteisellä etiikalla. … periaatteessa ajatus etiikan opetuksesta, joka on irrotettu uskonnoista ja niiden arvoista, herättää kysymyksiä. Pelkkä etiikka sinänsä olisi relativistista, kuvailevaa.  Sellaisena se ehkä opettaisi määrittelemään, mutta ei kasvattaisi moraaliseen kannanottoon vaan helposti kyyniseksi relativistiksi. Katsomusaineiden painopiste siirtyisi uskonnottomaan tai ateistiseen suuntaan.” Samantapaista kantaa edusti Suomen uskonnonopettajien liitto (SUOL) kannanotossaan: ” Mielestämme kaikille yhteinen etiikan kurssi ei ole hyvä ratkaisu. Jos tähän suuntaan mennään, sen on oltava esim. ”suurten uskontojen ja katsomusten etiikka ja elämänkysymykset” –tyyppinen kokonaisuus. … se olisi parempi kuin pelkkä etiikka, joka on relativistista, määrittelevää ja kuvailevaa, mutta ei ohjaa itsessään eettiseen kannanmuodostukseen tai toimintaan. Etiikka myös avaisi oven uudelle perusopetuksen oppiaineelle, filosofialle. …Kyllä eettinen ajattelu pohjautuu aina arvoihin, ja uskonnot muodostavat sen pohjavirran, jolta arvot nousevat.”

8 Sekulaarin etiikan vastustus
Kysymys on valtapoliittinen → argumenttien ei (ehkä) ole tarkoituskaan esittää tosia väitteitä, silti (ottamatta kantaa itse asiaan eli oppiaineisiin tai katsomusopetuksen malliin): Taustalla näyttää vahvasti olevan supernaturalistinen metaetiikka. Siinä moraali ymmärretään jumalan antamaksi sääntökokoelmaksi. Kristillisessäkin etiikassa tämä on hyvin vanhanaikainen (ja huono?) tulkinta.

9 Sekulaari etiikka, taas!?
Opetusministeri Jukka Gustafssonin (Sdp) alainen virkamiestyöryhmä ei enää esittänyt etiikkaa omaksi oppiaineeksi helmikuussa 2012 eikä siitä edes keskusteltu ennen kuin valtioneuvosto päätti uudesta tuntijaosta Siinä uskonnon/ET:n rakenne säilyi entisellään, mutta 1 vvt tunti väheni Opetusta tullaan painottamaan alemmille luokille Uusien opetussuunnitelman perusteiden valmistelu on alkamas.sa

10 Etiikka ja katsomukset VASU- & OPS-perusteissa
Perusteiden rakenne: Varhaiskasvatus : orientaatiot Esiopetus: Kasvatukset Perusopetus: Oppiaineet ja aihekokonaisuudet

11 POPS 2004 Oppiaine: uskonto tai elämänkatsomustieto (ET) ”Oma” uskonto
Uskontokuntaan kuuluminen (pää)kriteerinä Ajatus yhteiskunnan antamasta tietyn uskontokunnan opetuksesta (OPS-yhteistyö) Suomen luterilaisen kouluopetuksen historiallisten ratkaisujen yleistäminen kaikkiin uskontoihin Enemmistöllä erikoisasem (lut. ja ort. pienempi erikoisas.). ET Alun perin uskonnottomien aine, mutta: Suomessa uskonnoton = uskontokuntaan kuulumaton Kysymys neutraaliudesta (ET kuten muutkin kouluaineet, mutta käsittelee osin erilaisia asioita) Lähtökohtana Suomen kv-sopimukset kuten ihmisoikeudet ja kestävä kehitys → lähellä OPSn arvoperustaa.

12 POPS 2004 (jatkoa) Etiikka ja moraali jopa yllättävän vahvasti vain näillä ns. katsomusaineilla (äidinkielessä maininta). Aihekokonaisuudet: 1. ihmisenä kasvaminen 2. kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys 3. viestintä ja mediataito 4. osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys 5. vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta 6. turvallisuus ja liikenne 7. ihminen ja teknologia

13 POPS 2004, Aihekokonaisuudet
Aihekokonaisuudet periaatteessa hyvinkin eettis-moraalisia, mutta muotoilut kuvailevia tai suppeita (psykologista/terveystiedollisia.) Esim: 1. Ihmisenä kasvaminen ”Koko opetuksen kattavan Ihmisenä kasvaminen -aihekokonaisuuden päämääränä on tukea oppilaan kokonaisvaltaista kasvua ja elämän hallinnan kehittymistä. Tavoitteena on luoda kasvuympäristö, joka tukee toisaalta yksilöllisyyden ja terveen itsetunnon ja toisaalta tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen pohjautuvan yhteisöllisyyden kehitystä.” → POPS:ssa eettinen kasvatus käytännössä sisältyy katsomusaineisiin.

14 EOPS 2010 Etiikka ja katsomus (yhteinen sisältöalue, joka jakautuu:)
Eettinen kasvatus: ”Esiopetuksen eettinen kasvatus sisältyy kaikkeen toimintaan ja on koko ryhmälle yhteistä” (siis ei kytkentää katsomukseen). Kulttuurinen katsomuskasvatus: kaikille yhteistä, tutustutaan katsomuksiin, sekä Uskontokasvatus/ Elämänkatsomustietokasvatus

15 EOPS 2010 Esiopetuksessa yhteisen sisältöalueen sisällä on käytännössä itsenäistä ja kaikille alueille ulottuvaa eettistä kasvatusta. Sekä toisaalta: Järjestämistavaltaan vajaasti säädeltyä yhteistä ja/tai erillistä katsomuskasvatusta.

16 VASU 2005 Erilliset orientaatiot: Eettinen orientaatio
Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio Eettisessä orientaatiossa tarkastellaan arvo- ja normimaailman kysymyksiä. Lasten jokapäiväinen elämä sisältää tilanteita ja tapahtumia, joita voidaan pohtia ja tarkastella oikean ja väärän, hyvän ja pahan, totuuden ja valheen näkökulmista. Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation ytimen muodostavat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat ja ilmiöt. Lapsen oman (ja lähellä olevien) uskonnon tai katsomuksen perinteeseen sekä tapoihin ja käytäntöihin perehdytään. … Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa uskonnollis-katsomuksellisen orientaation lapsikohtaisesta sisällöstä.

17 VASU (jatkoa) ”Sisällöllisten orientaatioiden jatkumo esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden sisältöalueisiin: Eettinen orientaatio ja uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio puolestaan liittyvät selkeästi etiikan ja katsomuksen sisältöalueeseen, vaikka ne voi perustellusti liittää osin myös kielen ja vuorovaikutuksen sekä taiteen ja kulttuurin sisältöalueisiin. ” → VASUssa ero uskonnollis-katsomuksellisen ja eettisen välillä on jopa selvempi kuin EOPS:ssa ja nämä alueet ymmärretään laajemmin (suhde kieleen ja taiteeseen).

18 Lopputulema: etiikka ja katsomus
Uskonnollis-katsomuksellisen ja eettisen yhdistäminen perusopetuksessa (ja aiemmin kansa- ja oppikouluissa) on poliittinen ja historiallinen ratkaisu, jolle on vaikea löytää eettisiä tai pedagogisia perusteita (harvoin pihalla kielletään Antsua lyömästä Emppua, koska Raamattu sanoo niin) → Ei ole ihmeellistä, että asia ei samalla tavoin kosketa varhaiskasvatusta, esiopetusta tai lukiokoulutusta ja että se aika ajoin putkahtaa poliittiseen keskusteluun. Eri ikäkausien erilaisista ratkaisuista aiheutuu haasteita kasvatuksen jatkuvuudelle ja katsomuksellisille ”oheistapahtumille” (kuten rukouksille, srk-yhteistyölle jne.) Eettisen kasvatuksen osalta lienee olennaista muistaa, että luokanopettaja, on aina eettinen kasvattaja.