Luuk. 4:1-2 Evankeliumin neljäs luku kertoo Jeesuksen julkisen toiminnan alun. Nasaretin synoagogassa hän antaa toimintansa ohjelmanjulistuksen profeetta.

Esitys aiheesta: "Luuk. 4:1-2 Evankeliumin neljäs luku kertoo Jeesuksen julkisen toiminnan alun. Nasaretin synoagogassa hän antaa toimintansa ohjelmanjulistuksen profeetta."— Esityksen transkriptio:

1 Luuk. 4:1-2 Evankeliumin neljäs luku kertoo Jeesuksen julkisen toiminnan alun. Nasaretin synoagogassa hän antaa toimintansa ohjelmanjulistuksen profeetta Jesajan kirjan sanoin, ja huolimatta nasaretilaisten raivosta, Jeesus saa muualla Galileassa pian aikaan suurta ihastusta ja innostusta. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen Jeesus lähti Jordanilta Pyhää Henkeä täynnä. Hengen johdattamana hän kulki autiomaassa neljäkymmentä päivää, ja Paholainen kiusasi häntä. Hän ei syönyt noina päivinä mitään, ja kun tämä aika oli kulunut, hänen tuli nälkä. (Luuk. 4:1-2) Vielä ennen julistustyönsä alkua Jeesus joutuu Paholaisen kiusattavaksi. Matteus kirjoittaa tästä: ”Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi” (Matt. 4:1). Oli siis Jumalan tahto, että Jeesus joutui taistelemaan Paholaisen kiusauksia vastaan ja voittamaan ne. Heprealaiskirje opettaa: ”Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin” (Hepr. 4:15). Neljäkymmentä päivää autiomaassa lienee viittaus Israelin kansan 40 vuoteen autiomaassa Egyptistä lähdön jälkeen. Israel ei ollut Jumalalle uskollinen, mutta Jeesus pysyi uskollisena eikä langennut kiusauksiin.

2 Luuk. 4:3-8 Silloin Paholainen sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske tämän kiven muuttua leiväksi." Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä.'” Paholainen vei Jeesuksen korkealle paikalle, näytti hänelle yhdessä hetkessä kaikki maailman valtakunnat ja sanoi: ”Kaiken tämän, koko maailman ja sen loiston minä annan sinun valtaasi, sillä se on annettu minun haltuuni ja minä voin antaa sen kenelle tahdon. Jos kumarrat minua, tämä kaikki on si- nun.” Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: 'Her- raa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä pal- vella.'” (Luuk. 4:3-8) Paholainen houkuttelee Jeesusta käyttämään jumalallista voimaansa oman nälkänsä tyydyttämiseksi. Jeesus torjuu kiusauksen Jumalan sanalla (5. Moos 8:3). Matteus siteeraa Vanhan testamentin jakeen kokonaan; jae jatkuu ” … vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta” (Matt. 4:4). Jumalan sana ja sen tarjoamat lahjat ovat lopulta monin verroin tärkeämpiä kuin parhaatkaan ajalliset lahjat. Edelleen Paholainen tarjoaa Jeesukselle maailmanlaajuista valtaa. Olihan – ja onhan – Jeesus kuningas, mutta ei maallinen haliltsija. Sitä paitsi Paholaisen antaman vallan hintana olisi ollut hänen kumartamisensa. Siihen ei Jeesus voi suostua, koska Jumalan sana kieltää palvelemasta jumalana ketään muuta kuin elävää Jumalaa Siksi hän torjuu tämänkin kiusauksen ja taas Jumalan sanalla (5. Moos. 6:13)..

3 Luuk. 4:9-19 Paholainen vei Jeesuksen Jerusalemiin, asetti hänet temppelimuurin harjalle ja sanoi: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas. Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'” Jeesus vastasi: ”On myös sanottu: 'Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'” Kiusattuaan näin Jeesusta kaikin tavoin Paholainen jätti hänet joksikin aikaa rauhaan. (Luuk. 4:9-13) Kolmannessa kiusauksessa Paholainenkin vetoaa Jumalan sanaan. Psalmin kohta, jota hän lainaa on psalmista 91, jossa luvataan Jumalan varjelusta niille, jotka turvaavat häneen. Tahallaan ei kuitenkaan tule saattaa itseään vaaraan, koska se on Jumalan kiusaamista. Niinpä Jeesus taaskin vastaa Jumalan sanalla (5. Moos. 6:16), ja Paholaisen täytyy poistua paikalta nujerrettuna. Tosin hän vielä myöhemminkin yrittää saada Jeesuksen lankeamaan pois Vapahtajan kutsumuksesta, mutta silläkin kerralla epäonnistuu (Mark. 8:33). Täynnä Hengen voimaa Jeesus palasi Galileaan, ja hänestä puhuttiin kohta kaikkialla. Hän opetti synagogissa, ja kaikki ylistivät häntä. Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: – Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. (Luuk. 4:14-19) Nyt alkaa Jeesuksen julistustyö, ja hän aloittaa sen kotiseutunsa Galilean, Israelin pohjoisen osan, synagogissa. Kotikaupunkinsa Nasaretin synagogassa hän nousee tavallisena sapattina lukemaan pyhiä kirjoituksia, mikä oli kaikkien täysi-ikäisten juutalaisten miesten tehtävä. Tässä ei siis vielä ole mitään erityistä. Vanhan testamentin kirjoitukset oli kirjoitettu erillisiin kirjakääröihin, ja nyt Jeesukselle annetaan profeetta Jesajan kirjan käärö. Hän rullaa sen auki ja lukee profetian, joka ennustaa tulevasta messiaasta (Jes. 61:1).

4 Luuk. 4:20-27 Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti. Kuitenkin he sanoivat: ”Eikö tuo ole Joosefin poika?” (Luuk. 4:20-22) Kuulijat odottavat Jeesuksen selitystä luettuun raamatunkohtaan. Hänen saarnansa on hyvin lyhyt: nyt tämä ennustus on käynyt toteen. Näillä sanoilla Jeesus kertoo kuulijoilleen olevansa Vanhan testamentin lupaama messias. Jeesuksen sanat saavat heti aikaan kuulijoissa kahdenlaisia reaktioita, sekä uskoa että epäilyksiä. Sama toistuu jatkuvasti evankeliumeissa ja yhä meidän aikanamme. Joskus Jeesuksen sana jakaa kuulijajoukon kahteen ryhmään, joskus yhden ihmisen sydämessä syntyy taistelua uskon ja epäuskon välillä. Jeesus sanoi heille: ”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua 'Lääkäri, paranna itsesi!' ja sanotte: 'Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.'” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.” (Luuk. 4:23-27) Jeesuksen oli vaikea saada omasta kotikaupungistaan seuraajia, koska siellä hänet tunnettiin tavallaan liian hyvin. Nasaretilaisten oli vaikea uskoa, että sama Jeesus, jonka he olivat tunteneet aivan lapsesta asti ja jonka perheen he hyvin tunsivat, voisi olla kauan odotettu ja Jumalan lupaama pelastaja. Onkohan niin, että meidänkin maassamme uskonasiat ovat jo niin tuttuja, että ne eivät enää kosketa ja herätä samoin kuin sellaisissa maissa, joissa evankeliumia oi ole vielä kuultu tai joissa sen julistaminen on ollut jopa kiellettyä?

5 Luuk. 4:28-32 Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa. (Luuk. 4:28-30) Jeesuksen viittaukset Vanhan testamentin kertomuksiin profeetta Eliasta ja Elisasta, jotka auttoivat pakanoita, saa nasaretilaiset raivon valtaan. Uskoivathan juutalaiset olevansa Jumalan erityisessä suojeluksessa, jonka ulkopuolelle taas pakanat jäävät. Jeesuksen sanat siis loukkasivat heidän kansallistuntoaan. Ehkäpä Jeesuksen sanoissa on jo tässä viittaus siihen, että hän on tullut koko maailman Vapahtajaksi, ei ainoastaan Israelin messiaaksi. Jotain Jeesuksen jumaluudesta tulee näkyviin siinä, että hän yksinkertaisesti kulkee raivostuneen väkijoukon halki pois jyrkänteeltä kenenkään estämättä. Jeesus meni sitten Kapernaumin kaupunkiin, joka on Galileassa. Hän opetti siellä sapattina, ja ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän puhui niin kuin puhuu se, jolla on valta. (Luuk. 4:31-32) Kapernaumista tuli Nasaretin jälkeen Jeesuksen kotikaupunki. Siellä vastaanotto oli toisenlainen kuin Nasaretissa. Evankeliumeissa sanotaan usein, että ihmiset olivat hämmästyksissään Jeesuksen opetuksista. Olivathan juutalaiset kuulleet paljonkin viisaiden opettajien opetuksia, mutta Jeesuksen opetus oli toisenlaista. Juutalaiset opettajat vetosivat usein aikaisempiin opettajiin, mutta Jeesuksen ei tarvinnut. Hän opetti jumalallisella vallalla. Vuorisaarnassa tämä tulee hyvin esille: ”Teille on opetettu … mutta minä sanon teille” (Matt. 5:27-28; 31-32, 33-34, 38-39, 43-44).

6 Luuk. 4:33-41 Synagogassa oli mies, jossa oli saastainen henki. Se huusi kovalla äänellä: ”Voi, mitä sinä meistä tahdot, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut tuhoamaan meidät? Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä!” Mutta Jeesus käski henkeä ankarasti: ”Ole vaiti! Lähde hänestä.” Silloin paha henki paiskasi miehen maahan väkijoukon keskelle ja lähti hänestä vahingoittamatta häntä. Kaikki olivat ymmällä ja sanoivat toisilleen: ”Mitä tämä puhe oikein on? Hän käskee saastaisia henkiä vallalla ja voimalla, ja ne lähtevät tiehensä.” Niin Jeesuksen maine levisi sillä seudulla kaikkialle. (Luuk. 4:33-37) Sanallisen julistuksen lisäksi Jeesus paransi sairaita ja ajoi ulos saastaisia henkiä. Nämä teotkin omalla tavallaan olivat julistusta, sillä ne osoittivat Jeesuksen olevan luvattu messias ja Jumalan poika, jolla on valta kaikkien Jumalaa vastaan taistelevien valtojen yli. Jeesus lähti synagogasta ja meni Simonin kotiin. Simonin anoppi oli kovassa kuumeessa, ja Jeesusta pyydettiin auttamaan häntä. Jeesus kumartui hänen ylleen ja käski kuumetta, ja se lähti hänestä. Heti paikalla nainen nousi jalkeille ja alkoi palvella vieraitaan. Monien kotona oli joku sairaana, kuka missäkin taudissa. Auringon laskiessa sairaat tuotiin Jeesuksen luo, ja hän pani kätensä jokaisen päälle ja paransi heidät. Monista lähti myös pahoja henkiä, jotka huusivat: ”Sinä olet Jumalan Poika!” Mutta Jeesus nuhteli niitä eikä sallinut niiden puhua, koska ne tiesivät, että hän oli Messias. (Luuk. 4:38-41) Jeesuksen maine parantajana ja pahojen henkien ulosajajana leviää nopeasti, eikä ihme, että ihmiset tungeksivat hänen luokseen saadakseen apua. Sairaat tuotiin Jeesuksen luo vasta auringon laskiessa, koska sapatti päättyi auringon laskiessa, eikä sapattina saanut tehdä työtä, ei edes kantaa sairaita parantajan luo. Jeesus sai usein moitteita aikansa uskonnollisilta johtajilta siitä, että hän paransi sapattina.

7 Luuk. 4:42-44 Opetus: Ville Auvinen
Erikoista on se, että Jeesus ei sallinut pahojen henkien julistaa hänen olevan Jumalan poika ja messias. Ehkäpä Jeesus halusi vielä pitää asian jollain tavalla salassa, koska hän pelkäsi, että ihmiset ymmärtävät asian väärin ja yrittävät tehdä hänestä maallisen kuninkaan. Juutalaisethan odottivat messiaan olevan voittoisa kuningas ja sotapäällikkö, joka vapauttaa Israelin kansan roomalaisten vallata. Päivän valjettua Jeesus lähti ulos ja meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin. Ihmiset kuitenkin lähtivät etsimään häntä. He tavoittivat hänet ja estelivät häntä lähtemästä luotaan. Mutta Jeesus sanoi: ”Minun on vietävä Jumalan valtakunnan ilosanoma myös muihin kaupunkeihin, sitä vartenhan minut on lähetetty.” Ja hän saarnasi Juudean synagogissa. (Luuk. 4:42-44) Jeesuskin tarvitsi välillä lepoa ja mahdollisuutta hiljentyä ja rukoilla. Sitä innostunut välkijoukko ei hänelle näyttänyt antavan. Galilealaiset olisivat halunneet pitää Jeesuksen luonaan, mutta hänen tehtävänsä oli julistaa evankeliumia kaikkialla Israelissa. Niinpä hän lähti Galilesta Juudeaan, Israelin eteläosaan.