Vuorovaikutus ja kielitaito

Esitys aiheesta: "Vuorovaikutus ja kielitaito"— Esityksen transkriptio:

1 Vuorovaikutus ja kielitaito
Marjo Vesalainen

2 Opetussuunnitelmissa tavoitteina (A-kieli)
Vuosiluokat 3-6 Oppilas oppii kertomaan perustietoja itsestään ja lähipiiristään sekä viestimään kohdekielellä yksinkertaisissa arkipäivän puhetilanteissa tarvittaessa puhekumppanin apuun tukeutuen. Hän oppii viestimään kohdekulttuurin edustajien kanssa jokapäiväisissä tilanteissa kohdekulttuurille luontevalla tavalla

3 Ops (A-kieli): vuosiluokat 7-9
Oppilaan kielitaito laajenee vaativampiin sosiaalisiin tilanteisiin ja oppilaan taito toimia kohdekulttuurin edellyttämällä tavalla kasvaa. Oppilas oppii selviytymään yksinkertaisista sosiaalisista kohtaamisista ja tavallisista palvelutilanteista ja kuvailemaan lähipiiriään

4 Ops (A-kieli): lukio Tavoitteena mm., että opiskelija osaa viestiä kohdekielelle ja sen kulttuurille ominaisella tavalla. Kursseilla painotetaan myös keskustelua, mielipiteen ilmaisua ja keskeisiä puheviestinnän strategioita, harjoitetaan puheviestintää monipuolisesti.

5 Kommunikatiivinen kompetenssi
Kommunikatiiviset kielelliset kompetenssit (Eurooppalainen viitekehys) Lingvistinen kompetenssi Sosiolingvistinen kompetenssi Pragmaattinen kompetenssi Keskustelutaito pitää sisällään kaikki ne verbaaliset ja nonverbaaliset taidot, joita tarvitsemme kyetäksemme kommunikoimaan toisten kanssa sosiaalisesti sopivalla tavalla erilaisissa tilanteissa (vrt. Fiehler/Schmidt 2009; Hartung 2009)

6 Vuorovaikutus ja kielitaidon taitotasot – viitekehys
Eurooppalaisessa viitekehyksessä: Puhumisen laadulliset arviointikriteerit -taulukko Vuorovaikutusstrategiat: puheenvuoron vaihtaminen, yhteistyö, tarkennuksen pyytäminen (A1-kuvain puuttuu)

7 Vuorovaikutus ja kielitaidon taitotasot – opsit
Vuorovaikutus mukana opsien taitotasokuvausten kategoriassa "Teemat, tekstit ja tehtävät” (ensimmäinen tähti) Minkälainen painoarvo vuorovaikutukselle annetaan arvioinnissa? Huomioidaanko, että vuorovaikutus syntyy puhujien yhteispelinä, ei ole yksilösuoritus? (vrt. McNamara/Roever 2006: 44ff.)

8 Keskustelun piirteitä
Keskustelut ovat kontekstisidonnaisia Keskustelut ovat interaktiivisia Keskusteluissa on säännönmukaisuutta Keskustelut ovat multimodaalisia … (vrt. Fiehler/Schmidt 2009)

9 Keskustelu Keskustelu ei ole kaaos eikä puhujien keskinäinen ymmärtäminen perustu sattumaan Keskustelu on jäsentynyttä  Keskustelu hahmottuu vuorottelunormien nojalla jaksoiksi eli sekvensseiksi; vuorotteluun on samalla sisäänrakennettu korjauksen mahdollisuus Keskustelu on yhteistoiminnallista  keskustelua ei nähdä yksioikoisesti puhuja- kuulija-kahtiajakona, vaan katsotaan että merkitykset syntyvät yhteistyönä, neuvotteluna

10 Suullisessa keskustelussa omat pelisääntönsä
Osanottajien osattava avata keskustelu, vastata toisen aloitteeseen, ylläpitää keskustelua, lopettaa keskustelu. eräs keskustelun säännöistä on vuoron vaihtuminen tauon aikana. Suomalaiset kuulijat kärsivällisempiä kuin saksalaiset  taukoja pitäisi oppia täyttämään sopivalla tavalla korjaussekvenssit Palautekäyttäytyminen Kuuntelijankin on osoitettava olevansa mukana pelissä

11 Puheenvuorot Alku ja loppu erityisen tärkeitä paikkoja puheenvuorossa
Vuoron alussa usein erilaista interaktion kannalta tärkeää ainesta, joka antaa vihjeitä siihen, onko alkamassa eri vuoro vai jatkuuko edellinen, onko vuorosta tulossa lyhyt jne. Vuoron alussa runsaammin partikkeleita, puhuttelusanoja, huomionkohdistimia, asenneilmauksia Lopussa saattaa olla konjunktion kaltaisia partikkeleita, jotka voivat ennakoida vuorolle jatkoa  auttaa puhujaa säilyttämään vuoron itsellään Rutiini-ilmauksilla tärkeä rooli vuorottelun organisoinnissa ja niillä saadaan esim. lisää aikaa puheenvuoron säilyttämiseksi

12 Vuorovaikutus-/keskustelutaito
Miten rakennetaan keskustelua, ylläpidetään sitä Taito ottaa toinen keskustelun osapuoli huomioon ja tulkita tämän suullista ja sanatonta palautetta Vuorovaikutustaidon tärkeänä osana nonverbaaliset aktiviteetit Vuorovaikutteisuus ei ole yksilökeskeistä vaan muodostuu kooperatiivisesti, tosin keskustelukumppaneiden osallistuja status voi tilanteesta riippuen olla erilainen Läheinen kytkös sujuvuuteen

13 Hyvän vuorovaikutuksen piirteitä
Vuoronvaihdot sujuvat ja tukevat toisiaan Osallistuja on läsnä ja mukana kommunikaatios- sa, on myös aktiivinen kuuntelija: yhteistyö kehonkieli: katsekontakti, nyökkäily jne. palauteilmaukset aloitteellisuus tietynlainen innostuneisuus, tarkkaavaisuus jne.

14 Vuorovaikutus testitilanteessa: vaikuttavia tekijöitä taustalla
Motivaatiolla ja suhtautumisella testiin suuri merkitys vuorovaikutuksen kannalta, samoin itsevarmuudella Koetilanne ja keskustelukumppani Testin luonne ja kuinka tarkkaan tehtävä on ohjeistettu vaikuttavat vuorovaikutuksen onnistumiseen Kielitaito vaikuttaa mutta toisaalta kielitaito ja vuorovaikutustaito eivät myöskään välttämättä kulje käsi kädessä Persoona, kotikasvatus, koulun ulkopuolinen elämä

15 Kirjallisuutta Deppermann, A. (2009): ,Gesprächskompetenz‘ – Probleme und Herausforderungen eines möglichen Begriffs. In: Analyse und Vermittlung von Gesprächskompetenz. Michael Becker-Mrotzek/Gisela Brünner (toim.) Eurooppalainen viitekehys. Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen viitekehys. (2003) Faust, L. (2005): Rhetorik und Gesprächstechnik für das Management. Fiehler, R./Schmidt, R. (2009): Die Vermittlung kommunikativer Fähigkeiten als Kommunikation. Kommunikationstrainings als Gegenstand der Gespächsanalyse. In: Analyse und Vermittlung von Gesprächskompetenz. Michael Becker-Mrotzek/Gisela Brünner (toim.) gespraechsforschung.de/2004/becker1.htm Fulcher, G./Davidson, F. (2007): Language Testing and Assesment. Goffman, E. (1981): Forms of Talk. Goffman, E. (2005): Rede-Weisen: Formen der Kommunikation in sozialen Situationen. Goodwin, C./Goodwin, M. (2004): Participation. In: A Companion to Linguistic Anthropology. Alessandro Duranti (toim) Hartung, Martin (2009): Wie lässt sich Gesprächskompetenz wirksam und nachhaltig vermitteln? Ein Erfahrungsbericht aus der Praxis. In: Analyse und Vermittlung von Gespräschskompetenz. Michael Becker- Mrotzek/Gisela Brünner (toim.) McNamara,Tim/Roever, Carsten (2006): Language Testing: The Social Dimension.