Timo Kaitaro, II periodi,

Esitys aiheesta: "Timo Kaitaro, II periodi,"— Esityksen transkriptio:

1 Timo Kaitaro, II periodi, 2.11-15.12.2009.
Descartes ja modernin mielenfilosofian synty IV Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta, III ja IV mietiskely Timo Kaitaro, II periodi,

2 Jumalasta: että hän on olemassa
Kolmas mietiskely Jumalasta: että hän on olemassa

3 Selvät ja tarkat havainnot ja totuus:
”Tässä ensimmäisessä tiedossahan [että olen ajatteleva olio] ei ole mitään muuta kuin tietty selvä ja tarkka havainto siitä, minkä myönnän, ja se ei suinkaan riittäisi saamaan minua varmaksi asian totuudesta, jos joskus voisi sattua, että jokin niin selvästi ja tarkasti havaitsemani asia olisikin epätotta. Siksi voin nähdäkseni jo asettaa yleiseksi säännöksi, että kaikki se on totta, minkä havaitsen selvästi ja tarkasti.”

4 Havainto ja arvostelmat…
”Olen kuitenkin aikaisemmin hyväksynyt täysin varmoiksi ja ilmeisiksi paljon sellaisia asioita, jotka olen sittemmin oivaltanut epätosiksi. (…) En nytkään kiistä, että nuo ideat olivat minussa. Mutta väitin muutakin, ja totunnaisen uskomuksen vuoksi arvelin myös selvästi havaitsevani sen, vaikka en tosiasiassa havainnut: /..

5 …havainto ja arvostelmat
”…nimittäin, että ulkopuolellani oli joitakin olioita, joista nämä ideat olivat peräisin ja joiden kaltaisia ne ne kaikin puolin olivat. Ja juuri tässä minä erehdyin, ja jos arvostelmani olikin tosi, se ei ainakaan ollut minun havaintokykyni ansioita.”

6 Selvästi ja tarkasti havaitun varmuus ja Jumalan olemassaolo
”Ja koska minulla ei olisi mitään aihetta pitää ketään Jumalaa pettäjänä enkä vielä edes tietäisi tarpeeksi hyvin, onko mitään Jumalaa, niin pelkästään tästä mielipiteestä riippuva epäilyksen peruste on kyllä kovin heikko ja niin sanoakseni metafyysinen. Jotta siitäkin päästäisiin eroon, minun täytyy ensi sijassa tutkia onko Jumalaa, ja jos on, voiko hän olla pettäjä. Niin kauan kuin en tiedä sitä, en näköjään voi olla koskaan täysin varma mistään muusta asiasta.”

7 Ajatusten lajeja: ”Eräät ajatuksistani ovat ikään kuin kuin olioiden kuvia, ja vain niihin sopii nimitys ’idea’.” ”(…) silloin kun tahdon, pelkään, myönnän ja kiellän (…) sisällytän ajatukseen myös jotain muuta kuin tuon olion jäljitelmän. Näistä ajatuksista toisia sanotaan tahtomuksiksi tai tunteiksi ja toisia arvostelmiksi.”

8 Ajatusten lajit ja totuus
”Mitä ideoihin tulee, jo niitä tarkastellaan vain sinänsä eikä suhteuteta niitä mihinkään muuhun, ne eivät varsinaisesti voi olla epätosia”. ”Ei myöskään pidä pelätä epätotuutta itse tahdossa tai tunteissa, sillä vaikka voin toivoa jotain huonoa tai olematontakin, on silti totta, että toivon.”

9 …ajatusten lajit ja totuus
”Jäljelle jäävät siis ainoastaan arvostelmat. joissa minun tulee välttää erehdystä. Ja tärkein ja tavallisin virhe, joka niissä voi esiintyä, on se, että arvostelen minussa olevien ideoiden olevan joidenkin ulkopuolellani olevien olioiden kaltaisia tai mukaisia.”

10 Ideoiden alustava luokittelu
”Näistä ideoista toiset näyttävät olevan synnynnäisiä, toiset ulkoa tulevia ja toiset itse tekemiäni.” ”Tai ehkä voinkin ajatella, että kaikki ne ovat ulkoa tulleita tai kaikki synnynnäisiä tai kaikki tehtyjä, sillä en on vielä täysin selvillä niiden todellisesta alkuperästä.”

11 ”Nyt on ennen kaikkea kysyttävä, mikä perusta saa minut arvelemaan, että ne ideat, jotka minusta ovat ikään kuin ulkopuolellani olevista olioista peräisin, ovat näiden olioiden kaltaisia.”

12 ”Vaikka nämä ideat eivät riipu minun tahdostani, ne eivät sen vuoksi välttämättä tule ulkopuolellani olevista olioista.” ”Ja vaikka nämä ideat tulisivatkin ulkopuolellani olevista olioista, siitä ei seuraa, että niiden täytyy olla noiden olioiden kaltaisia.”

13 Kaksi ideaa auringosta
”Toinen on ikään kuin aisteista saatu ja ilman muuta luettava niihin, joiden arvelen tulevan ulkoa.” ”Toinen taas on peräisin astronomisesta päätelmistä.” ”Se seuraa eräistä synnynnäisistä käsitteistä tai on muuten minun tekemäni (…).”

14 …kaksi auringon ideaa ”Ne molemmat eivät mitenkään voi olla saman ulkopuolellani olevan Auringon kaltaisia, ja järki vakuuttaa, että se idea, joka näyttää aiheutuvan siitä lähimmin, on vähimmin sen kaltainen.”

15 Sokea impulssi… ”Tämä kaikki todistaa minulle yllin kyllin, että kun olen tähän saakka uskonut, että ulkopuolellani on olemassa tiettyjä muita olioita, jotka lähettävät minuun ideoitaan tai kuviaan aistinelinten kautta tai jollain muulla tavalla, kyseessä ei ole ollut varma arvostelma vaan pelkästään jokin sokea impulssi.”

16 ”Yksi tapa tutkia, ovatko jotkut niistä olioista, joista minulla on ideoita, olemassa ulkopuolellani.” ”Nyt on (…) ilmiselvää, että vaikuttavassa syyssä ja totaalisessa syyssä täytyy olla vähintään yhtä paljon reaalisuutta kuin tuon syyn vaikutuksessa.” ”(…) jos jonkin ideani objektiivinen reaalisuus olisi niin suuri, että tiedän varmasti, että sitä ei voi olla minussa formaalisti eikä eminentisti ja että näin ollen en voi sen idean syy, siitä seuraisi välttämättä, että en ole maailmassa yksin, vaan olemassa on myös jokin muu olio, joka on tämän idean syy.”

17 ”Yksi tapa tutkia, ovatko jotkut niistä olioista, joista minulla on ideoita, olemassa ulkopuolellani.” ”Jokin sellainen, mikä aineellisten olioiden ideoissa on selvää ja tarkkaa, näyttää olevan lainattua oman itseni ideasta, kuten substanssi, kesto lukumäärä ja ehkä jokin muu samankaltainen.” ”Sen sijaan kaikki muu, mistä aineellisten ideoiden ideat koostuvat, kuten ulottuvuus, muoto, sijainti ja liike, ei sisälly formaalisti minuun, koska olen pelkkä ajatteleva olio. Mutta koska ne ovat vain eräitä substanssin moduksia, ja substanssi olen minä, ne näyttävät voivan sisältyä minuun eminentisti.”

18 ”Yksi tapa tutkia, ovatko jotkut niistä olioista, joista minulla on ideoita, olemassa ulkopuolellani.” ”Jää siis vain Jumalan idea, josta on tarkasteltava, eikö sen voisi olla peräisin minusta itsestäni.” ”(…) on kerta kaikkiaan tehtävä se johtopäätös, että pelkästään se, että olen olemassa ja että minulla on idea täydellisemmästä olioista, siis Jumalasta, todistaa täysin ilmeisesti, että myös Jumala on olemassa.”

19 ”Yksi tapa tutkia, ovatko jotkut niistä olioista, joista minulla on ideoita, olemassa ulkopuolellani.” ”Täytyy enää tutkia, kuinka olen saanut tämän idean Jumalasta. Aisteista en näet ole sitä ammentanut (…)”. ”Jää siis jäljelle vain se vaihtoehto, että se on minulle synnynnäinen, aivan kuten myös oman itseni idea on minulla synnynnäinen.”

20 ”Yksi tapa tutkia, ovatko jotkut niistä olioista, joista minulla on ideoita, olemassa ulkopuolellani.” ”(…) tiedän, ettei minua voisi olla olemassa luonnoltani tällaisena, siis Jumala idean haltijana, ellei myös Jumala olisi olemassa. Jumalaksi sanon olentoa, jonka idea minussa on: hänellä on kaikki nuo perfektiot, joita minä en voi käsittää vaan vain jollain tavoin ajattelulla tavoittaa, eikä häntä rasita minkäänlainen puute. Kaikesta tästä käy kylliksi ilmi, ettei hän voi olla pettäjä (…).” Pettäjähengen selätys…

21 ”Aion tutkia tätä huolellisemmin ja etsiä samalla muita totuuksia, mitä tästä voidaan johtaa.”

22 Neljäs mietiskely Todesta ja epätodesta

23 ”On näet ensimmäisiä asioita mitä tulen tuntemaan, että Jumala ei koskaan saata pettää minua. Kaikessa vilpissä ja petoksessa on nimittäin jotain epätäydellistä. (…) Sitten tiedän kokemuksesta, että minussa on arvostelukyky, jonka olen varmasti saanut Jumalalta (…). Koska hän ei halua pettää minua, hän ei varmaankaan ole antanut sellaista kykyä, että sitä oikein käyttämällä voisin koskaan erehtyä.”

24 Erehtyminen, ymmärrys ja tahto
”Kun sitten käyn lähemmäs itseäni ja tutkin, millaisia ovat erehdykseni (…), huomaan niiden riippuvan kahdesta syystä (…), minussa olevasta tietokyvystä sekä valintakyvystä eli valinnan vapaudesta, siis yhdellä kertaa ymmärryksestä ja tahdosta.”

25 Ymmärrys ja tahto ”Jos tarkastelen esimerkiksi ymmärryskykyä, tajuan heti, että se on minussa kovin niukka ja äärellinen (…). ”Vain tahdon tai valinnan vapauden koen itsessäni sellaisena, että minulla ei ole ideaa suuremmasta (…)”.

26 ”Yhdentekevyyden vapaus” vs. rationaalinen valinta
”Jotta olisin vapaa, ei nimittäin tarvita, että voin kallistua kummankin vaihtoehdon puoleen, vaan päinvastoin valitsen yhden vaihtoehdon sitä vapaammin, mitä mitä enemmän kallistun sen puoleen (…). ”Mutta sen samantekevyys, jonka koen silloin, kun mikään peruste ei paina minua enemmän toisen kuin toisenkaan vaihtoehdon puolelle, on vapauden alin aste, eikä se osoita vapaudesta mitään perfektiota vaan ainoastaan puutetta tai jotain negaatiota.”

27 Mistä erehdykset syntyvät?
”Tietenkin vain siitä, tahto ulottuu kauemmas kuin ymmärrys. En sulje sitä samojen rajojen sisälle, vaan ulotan sen sellaiseenkin, jota en ymmärrä.”

28 ”Silloin” ”(…) käsitin oman olemassaolon seuraavan evidentisti jo siitä, että tutkin tätä kysymystä. Silloin en tosiaan voinut olla tekemättä sitä arvostelmaa, että se, minkä ymmärrän niin selvästi on totta. Siihen ei pakottanut mikään ulkopuolinen voima vaan suurta valoa ymmärryksessä seurasi suuri taipumus tahdossa (…).”

29 ”Nyt” ”Nyt tiedän olevani olemassa, sikäli kun olen ajatteleva olento, mutta lisäksi minulle tarjoutuu myös idea jostakin aineellisesta luonnosta. Saatan epäillä, onko se ajatteleva luonto, joka minussa on tai oikeammin, joka minä itse olen, toinen kuin tämä aineellinen luonto vai ovatko ne molemmat samat, ja oletan, ettei ymmärrykseeni ole vielä päätynyt vielä mitään perustetta, joka vakuuttaisi minut enemmän suuntaan kuin toiseen.”

30 Pidättäytyminen ennenaikaista arvostelmista
”Kun en havaitse tarpeeksi selvästi ja tarkasti, mikä on totta, niin jos aivan pidätyn tekemästä arvostelmaa, on selvää, että toimin oikein enkä erehdy”. ”Ja sitä paitsi vaikka en voi välttyä erehdyksiltä sillä ensimmäisellä tavalla, joka riippuu kaiken harkittavan evidentistä havaitsemisesta, minulla on kuitenkin toinen keino, joka riippuu vain siitä, että muistan pidättäytyä tekemästä arvostelmaa silloin kun asian totuus ei selviä.”

31 Pidättäytyminen ennenaikaista arvostelmista
”Sillä jos pidätän tahtoni arvostelmia tehdessäni niin, että se ulottuu vain sellaiseen, minkä järki esittää selvästi ja tarkasti, en lainkaan voi erehtyä, koska kaikki selvä ja tarkka havainto on epäilemättä jotakin, eikä se siis voi olla peräisin tyhjästä, vaan sen tekijän täytyy välttämättä olla Jumala.”

32 Descartes tahdonvapaudesta kirjeenvaihdossaan

33 Kirje Meslandille ”Sillä minun nähdäkseni on varmaa, että ex magna luce in intellectu sequitur magna propensio in voluntate (suuresta valosta ymmärryksessä seuraa suuri taipumus tahdossa), joten jos nähdään hyvin selvästi jonkin asian olevan meille sopiva ja pysyttäydytään tässä ajatuksessa, on hyvin vaivalloista pysäyttää halumme kulku, uskoakseni jopa mahdotonta.” ./..

34 Kirje Meslandille ”Mutta sielulle on ominaista olla melkein vain hetken tarkkaavainen yhdessä ja samassa asiassa. Mutta niinpä kun huomiomme kääntyy pois niistä syistä, jotka saavat meidät tietämään tämän asian olevan meille sopivaa, ja kun pidämme vain muistissamme, että asia on vaikuttanut tavoiteltavalta, voimme heti kuvitella mielessämme jonkin toisen perusteen, joka saisi meidät epäilemään sitä, ja siten saamme viivyttää harkintaamme ja jopa myös ehkä muodostaa vastakkaisen arvostelman.”

35 Kirje Meslandille (?) ”Vaikka hyvinkin ilmeinen peruste liikuttaisi meitä yhteen suuntaan, niin että käytännöllisesti katsoen tuskin voisimme päätyä toiseen suuntaan, absoluuttisesti puhuen kuitenkin voisimme. Me saatamme nimittäin aina lakata seurata selvästi tunnettua hyvää ja myöntämästä ilmeistä totuutta, jos vain ajattelemme, että on hyvä todistaa siten vapaata valintaamme.”