MAAILMANKAIKKEUS Tarinoita:

Esitys aiheesta: "MAAILMANKAIKKEUS Tarinoita:"— Esityksen transkriptio:

1 MAAILMANKAIKKEUS Tarinoita:
YLEISIÄ POHTIMISEN AIHEITA Miten se on syntynyt vai onko se ollut aina olemassa? Kuinka vanha se on? Miten se loppuu vai loppuuko se? Miten suuri se on? Mitä sen ulkopuolella on? Ihmisellä on aina ollut tarve selittää ympäröivää maailmaa ja sen ilmiöitä. Tiedon puuttuessa on keksitty tarinoita. Tarinat eri puolilla maapalloa ovat erilaisia, yhtäläisyyksiäkin on. Tarinoihin liittyy ihmisten kokemukset, tutut asiat ja uskonto. Tarinoita: - kiinalaiset ajattelivat maailman syntyneen käärmeen munasta suomalaisten mielestä maailma syntyi sotkan munasta intialaisten maailma kulki kilpikonnan selässä tähdistä hahmoteltiin eläimiä muistuttavia kuvioita kiertotähtien asemat toistensa suhteen olivat jumalien viestejä ihmisille, syntyi astrologia

2 NYKYISEN MAAIMANKUVAN SYNTY
Alkoi muotoutua noin 500 vuotta sitten, jolloin maakeskeinen kuva romuttui. Kopernikus oivalsi Auringon olevan keskipiste, jota silloinen muu maailma kiersi. Galilei otti käyttöön kaukoputken ja havaitsi Jupiteria kiertävät suuret kuut. Kepler keksi laskulait kiertoliikkeille. Newton hajotti valon väreihin ja selitti painovoiman. Tieteen kehittyessä ja välineiden parantuessa maailmankuva muotoutuu edelleen. Uusia kohteita löytyy jatkuvasti. Alkuräjähdys tapahtui noin 15 miljardia vuotta sitten. kaikki oli pienessä kuumassa tiheässä pisteessä, joka räjähti syntyi aine, energia, aika, ilmiöitä säätelevät luonnonlait mutta mikä oikeastaan räjähti ja missä ja miksi? oliko jotakin ennen alkuräjähdystä? Maailmankaikkeus laajeni ja jäähtyi. Syntyi kevyimmät alkuaineet H ja He. Syntyi H- ja He- pilviä ja niihin tihentymiä, joista painovoiman vaikutuksesta tähtiä ja tähtijärjestelmiä eli galakseja. Maailmankaikkeus on kaikki mitä tiedämme olemassa olevan.

3 MITTOJA Astronomical unit, AU, Auringon ja Maan välimatka n.150 milj.km. Valonnopeus km/s. Light year, ly, valovuosi valon vuodessa kulkema matka 9,46·10¹²km. Parsek, pc on se etäisyys, josta yhden AU:n mittainen jana näkyy yhden kaarisekunnin suuruisessa kulmassa, 1pc=3,26ly=206265AU. Kulmayksikkö on aste 1º=60'=3600''. Kuun halkaisija on noin 0,5º. Havaitun maailmankaikkeuden läpimitta on noin 30 miljardia valovuotta.

4 GALAKSIT Galaksit ovat maailmankaikkeuden suurimpia rakenneosia. Niiden läpimitat vaihtelevat noin valovuoteen. Paksuus vaihtelee 100 – 10000 valovuoteen. Pienimmät ovat 1/20 Linnunradasta ja suurimmat 30 kertaa Linnunradan kokoisia. Heikoimmat loistavat kuten Aurinkoa, kirkkaimmat kuten 1000 miljardia Aurinkoa. Linnunradan loisto vastaa 100 miljardia Aurinkoa, siis se on yksi kirkkaimmista galakseista. Pienimmät galaksit ovat massaltaan 10 miljoonaa kertaa Auringon massa ja suurimmat miljardia kertaa kertaa Auringon massa. Linnunradan massa on miljardia kertaa Auringon massa. Galaksit jaetaan kahteen päätyyppiin: kierre- eli spiraaligalaksit ja ellipsigalaksit. Kierregalaksin keskellä on pullistuma, jossa tähtien tiheys on suuri. Pullistuman ympärillä on kiekko. Siinä tähdet ovat nuoria, joukossa pölyä, josta uusia tähtiä muodostuu. Ellipsigalaksit ovat kuin suuria pölypilviä. Keskeltä kirkkaita ja reunoille päin mentäessä himmeneviä. Tähdet ovat vanhoja eikä niiden välissä ole tähtienvälistä ainetta. Keskeltä on löydetty suuria mustia aukkoja. Tähtien lukumäärää galaksissa voi vain arvailla. Keskelle suuntautuva vetovoima pitää galaksin koossa. Aurinko kiertää Linnunradan kerran 250 miljoonassa vuodessa. Galaksien muoto on vaikea päätellä, jos galaksin taso ei ole näkyvissä.

5 KIERREGALAKSI M 101,. ISO KARHU, HALKAISIJA 150000 LY
KIERREGALAKSI M 101, ISO KARHU, HALKAISIJA LY ETÄISYYS 23,5 MILJOONAA LY kuva Veli-Pekka Hentunen

6 KIERREGALAKSI NGC 891, ANDROMEDA, HALKAISIJA 35000 LY,
KIERREGALAKSI NGC 891, ANDROMEDA, HALKAISIJA LY, ETÄISYYS 8 MILJOONAA LY, KUVA MARKKU NISSINEN

7 TÄHTI Kaikki kirkkaat paikallaan olevat pisteet taivaalla ovat tähtiä. Aurinko on yksi tähti. Niitä voi nähdä paljain silmin noin 2000. Korkeintaan viisi kirkasta pistettä voi olla planeettoja. Ne liikkuvat hitaasti tähtien suhteen. Nopeasti liikkuvat pisteet ovat satelliitteja. Joskus voi nähdä tähdenlentoja eli meteoreja. Hyvin harvoin näkyy komeettoja eli pyrstötähtiä. Ensimmäiset tähdet syntyivät H- ja He- pilvissä. Kun pilvi kutistui painovoiman vaikutuksesta, paine ja lämpötila nousivat ja ydinfuusiot alkoivat. Niissä vety alkoi muuttua heliumiksi. Reaktiossa vapautuu valtavasti energiaa, jolloin tähti loistaa. Ne säteilevät monenlaista säteilyä, joista me havaitsemme parhaiten valon ja lämmön. Tähti voi loistaa miljardeja vuosia. Aurinko loistaa vielä noin 5 miljardia vuotta. Tähden ikä ja loppu riippuu tähden koosta.

8 LUOMISENPILARI KOTKASUMUSSA
Tähtien syntyaluetta. Viileä pölyinen molekyylimuodossa oleva kaasu loistaa lähellä olevien nuoren tähtien vaikutuksesta. Kuva Hubble avaruusteleskooppi.

9 TÄHDEN ELINKAARI Kevyt tähti Raskas tähti Loistaminen
Punainen jättiläinen Vetyä ja heliumia raskaammat alku- aineet syntyvät tähtien sisällä. Supernovaräjähdys Planetaarinen sumu Valkoinen kääpiö Neutronitähti Musta kääpiö Musta aukko

10 KISSANSILMÄSUMU, NGC 6543, LOHIKÄÄRMEEN TÄHDISTÖSSÄ, 3000 LY
Kissansilmäsumu on monimutkainen planetaarinen sumu. Auringonkaltainen tähti on elämänsä lopulla puhaltanut ulko-osansa avaruuteen. Tähden keskus tiivistyy valkeaksi kääpiöksi (pieni valkea piste keskellä). Hehkuminen johtuu keskeltä tulevasta ultraviolettisäteilystä, joka ionisoi ympärillä olevaa kaasua (kaasuatomit menettävät elektroneja). Ionisoituneen kaasun väreistä voidaan mitata lämpötilaa, tiheyttä, koostumusta ja liikettä.

11 SUPERNOVA M1, OIKEALLA HUBBLE-KUVA, VASEMMALLA THO-KUVA
SUPERNOVA M1, OIKEALLA HUBBLE-KUVA, VASEMMALLA THO-KUVA. HÄRÄN TÄHDISTÖ, ETÄISYYS 6000 LY, KOKO 14 x 9 LY

12 AURINKOKUNNAN PLANEETAT
Planeetat kiertävät tähteä vetovoiman vaikutuksen alaisina. Auringolla on yhdeksän planeettaa. Planeettojen välimatkat voidaan ilmoittaa vertaamalla Auringon ja Maan etäisyyteen, joka on n. 150 miljoonaa km. Sitä merkitään 1 AU. Auringosta päin lueteltuna: Halkisija km Etäisyys AU Kiertoaika Pyörähdysaika Merkurius , d 58,65 d Venus , ,7 d 243,02 d Maa , ,3 d 23 h 56 min Mars , ,9 d 24 h 37 min Jupiter , ,86 a 9 h 55 min Saturnus , ,42 a 10 h 39 min Uranus , ,75 a 17 h 14 min Neptunus , ,73 a 16 h 6min Pluto , ,02 a 6,39 d Merkurius, Venus, Maa ja Mars ovat kovapintaisia. Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus ovat kaasu- ja pilvikerroksen peittämiä. Pluton pinta on ilmeisesti jäätynyttä ainesta.

13 PLANEETTOJEN ERIKOISPIIRTEITÄ
MERKURIUS Lähinnä Aurinkoa. Näkyy aina aamulla ennen tai illalla jälkeen auringonlaskun. Pyörii hitaasti akselinsa ympäri, yö ja päivä kestävät n. kolme kuukautta. Auringon puoli lämpenee n. 400 asteeseen, toinen puoli on hyvin kylmä. Ei ilmakehää eikä kuita. Kraattereita paljon, muistuttaa Maan kuuta. Kokoonsa nähden painava. VENUS

14 VENUS Näkyy kuten Merkurius aamulla tai illalla. Auringon ja Kuun jälkeen taivaan kirkkain kohde. Pyörii erisuuntaan kuin muut planeetat hyvin hitaasti. Paksun pääosin hiilidioksidia olevan ilmakehän peitossa. Pilviä kilometrin korkeudella. Pilvet ovat veden ja rikkihapon sekoitusta. Lämpötila 470 astetta ja paine on n. 90 baaria, vastaa painetta kilometrin syvyydellä olevaa painetta valtameressä. Ei kuita. Ylempi kuva on uv-kuva. Alempi kuva tutkakuva. Siinä näkyy pannukakku, laavapullistuma.

15 MAA Elämänvyöhykkeellä sopivalla etäisyydellä Auringosta.
Ainoa taivaankappale, jolla on todettu elämää. Vesi esiintyy kaikissa olomuodoissa. Ilmakehä, jossa 78% typpeä ja 21% happea. Avaruudesta katsottuna monivärinen kappale, elämä ei näy avaruuteen muuten kuin yöllä valaistuina alueina. Tihein planeetta, 5,5 kg/dm³. Yksi kuu. Ylemmässä kuvassa Afrikka, Antarktis ja osa Tyyntä valtamerta. Alemmassa kuvassa ovat Maa ja Kuu.

16 MARS Punertava ruostepölystä johtuen.
Ohut ilmakehä, johon nousee ruosteista pölyä myrskyjen aikana. Koko planeetta peittyy pölyyn, ilmiön voi havaita Maasta. Ilmakehä on pääosin hiilidioksidia. Aurinkokunnan korkeimmat vuoret, Olympos Mons 25 km. Pinnalla uomia, joita epäillään virranneen veden aiheuttamiksi. Yli 4000 km pitkä kanjoni Valles Mari-neris. Napajäätiköt. Kaksi pientä kuuta.

17 JUPITER Aurinkokunnan suurin planeetta.
Sen halkaisija on 12 kertaa Maan halkaisija ja maapalloja mahtuisi 1320 kpl Jupiteriin. Jupiterilla on 1000 km paksu kaasukehä, sen alla vetymeri. Nestemäinen vetykerros on km paksu. Sen alla on metallisen vedyn kerros (vety- molekyylit ovat hajonneet). Vety on kuitenkin nesteenä. Keskellä on ehkä maapallon kokoinen kiviydin. Jupiterin näkyvässä kerroksessa on vaaleita ja tummia raitoja sekä suuri punainen pilkku, korkeapaineen alue. Kovia tuulia, jopa 600 m/s. Voimakas magneettikenttä. Kuita tunnetaan 63 kpl. Niistä 4 suurinta löysi Galilei ja ne näkyvät kiikarilla kirkkaina pisteinä. Io kuulla tiedetään olevan 120 toimivaa tulivuorta. Lämpötila Jupiterin kaasukehän yläosassa on n astetta. Kuva otettu Härkämäellä.

18 SATURNUS Hiukan pienempi kuin Jupiter.
Rakenne muistuttaa Jupiterin rakennetta. Rengasrakennelma, joka näkyy ollessaan sopivassa asennossa. Kevyt, tiheys vain 0,7 kg/dm³. Saturnus on litistynyt navoiltaan n. 10 % pyörimisestä johtuen. Kuita tunnetaan 47. Lämpötila n astetta. Kuva otettu Härkämäellä.

19 URANUS Löytyi vuonna 1781 (Herschel).
Halkaisija n. viisi kertaa Maan halkaisuja. Vihertävän usvan peittämä, piirteetön. Heikosti näkyvät renkaat. Ydin rauta-piiseosta, sen päällä vesijäätä, metaania ja ammoniakkia. Uloinna kaasukehä vetyä, heliumia ja metaania, josta aiheutuu vihertävä väri. Akseli kallistunut 98 astetta. Lämpötila n astetta. Kuita tunnetaan 21 kpl. Kuvat Voyager 2 luotaimen ottamia.

20 NEPTUNUS Löytyi vuonna1846 (Galle).
Muistuttaa Uranusta. Väri vaalean sininen, valkeita pilviä. Lämpötila n astetta. Tuulten nopeus jopa 1600 m/s. Kuita tunnetaan 12 kpl. Uranuksen ja Neptunuksen havaitseminen vaatii kaukoputken, erottuvat väriläiskinä.

21 PLUTO Löytyi vuonna 1930 (Tombaugh).
Pluto kiertää epäkeskistä 17 astetta kallellaan olevaa rataa Auringon ympäri. Se käy välillä Neptunuksen radan sisäpuolella. Näin oli viimeksi vuosina 1979 – Radan kaltevuudesta johtuen planeettojen väli on lähimmilläänkin kymmeniä miljoonia kilometrejä. Pinta jäätynyttä ainesta, pakkasta n. 230 astetta. Pidettiin ensin Maan kokoisena, mutta kuu Kharonin löydyttyä saatiin laskettua koko ja ratatiedot tarkemmin. Pluto kutistui halkaisijaltaan 2240 kilometriin. Kharon on halkaisijaltaan 604 km. Se löytyi vuonna 1978. Kharon kiertää Plutoa vain kilometrin etäisyydellä kerran 6,4 vuorokaudessa. Vuonna 2005 löydettiin kaksi uutta kuuta. Plutosta ei ole yhtään tarkkaa kuvaa. Luotain on matkalla, perillä vuonna 2015.

22 KUUT Kuu kiertää planeettaa. Aurinkokunnan suurin kuu on Jupiterin Ganymedes, joka on halkaisijaltaan 5262 km. Maan Kuu on läpimitaltaan 3474 km ja se on aurinkokunnan viidenneksi suurin kuu. Kuita löytyy jatkuvasti lisää ja aurinkokunnan planeetoilla on yhteensä lähes 150 löydettyä kuuta. Eniten niitä on Jupiterilla, 63 kpl. Viimeisimmät löydetyt kuut ovat Plutolla, joita löytyi vuonna 2005 kaksi. Suurin osa kuista kiertää planeettaa samaan suuntaan ja samassa tasossa. Suuret kuut ovat planeettojen kaltaisia pyöreitä kappaleita, pienimmät ovat epämääräisen muotoisia, ryppyisiä ja törmäysjälkiä täynnä. Suuret kaukaiset kuut ovat jääpeitteisiä. Pinnan alla on ilmeisesti meriä. Keskeltä ne ovat kovia. Saturnuksen kuu Titan on ainoa, jolla on kaasukehä. Auringosta päin katsottuna kuu on aina valaistu pallero, planeetalta päin katsottuna sillä on vaiheet. Kuut heijastavat tähdestä tulevaa valoa.

23 KUITA: Maan Kuu, Jupiterin Io, Saturnuksen Mimas ja Neptunuksen Triton

24 PIKKUPLANEETAT eli ASTEROIDIT
Asteroidit ovat kovia pieniä epämääräisen muotoisia kappaleita. Osa on kivisiä kappaleita muistuttaen maan kuorta, osa haurasta hiilipitoista ainesta. Koko on pääosin tuhannesta kilometristä alaspäin. Muutaman rata kulkee lähempää Aurinkoa kuin Merkuriuksen rata ja kau- kaisimmat käyvät yli 1000 AU:n etäisyydellä Auringosta. Pääosa asteroideista kiertää kuitenkin kahdella pikkuplaneettavyöhykkeellä, joista toinen on Marsin ja Jupiterin ratojen välissä. Sieltä tunnetaan noin asteroidin rata. Pluton radan ulkopuolella on Kuiperinvyöhyke, jolta tunnetaan satojen aste- roidin rata. Kuiperinvyöhyke löytyi vasta luvulla. Vyonna 2004 löytyi 90 AU:n etäisyydeltä Sedna. Sen halkaisija on 1600 km Vuonna 2005 löytyi halkaisijaltaan 2900 km asteroidi. Sille annettiin nimeksi Xena. Se on kulkee noin 100 AU:n etäisyydellä. Pikkuplaneettavyöhykkeen suurin asteroidi on vuonna 1801 löytynyt Ceres. Sen halkaisija on noin 900 km. Asteroidit törmäilevät toisiinsa ja osaset saattavat sinkoutua pois vyöhykkeeltä.

25 ASTEROIDEJA eli PIKKUPLANEETTOJA
Yläkuvassa asteroidi Ida. Alakuvassa asteroidi Gaspra. Sen alapuolella vasemmalla on Deimos ja oikealla Phobos, jotka ovat Marsin kuita. Ne ovat ilmeisesti Marsin läheisyyteen harhautuneita asteroideja, jotka ovat joutuneet Marsia kiertävälle radalle. Asteroidien pinnalla näkyy tömräysjälkiä.

26 KOMEETAT eli PYRSTÖTÄHDET
Komeetat ovat lumesta, jäästä ja hiekankaltaisesta aineesta koostuvia kappaleita. Koko on yleensä kilometristä kymmeniin kilometreihin. Ne kiertävät tähteä soikeaa rataa pitkin. Kierros voi kestää muutamasta vuodesta tuhansiin vuosiin. Aurinkokunnan muut kappaleet kulkevat lähes samassa ratatasossa. Komeetat ovat poikkeus, niitä kulkee kaikkiin suuntiin. Komeetan pyrstö syntyy, kun matka Aurinkoon on noin 3 AU. Pyrstö on pisimmillään Auringon lähellä ja kuihtuu pois, kun komeetta etääntyy Auringosta. Pyrstö osoittaa poispäin Auringosta, koska se syntyy Auringon säteilyn aiheuttamana. Aurinko ikään kuin puhaltaa komeettaan ja puhallus vie mennessään materiaa komeetan pinnalta. Komeetta kuluu jokaisella kierroksella Auringon ympäri ja häviää lopulta kokonaan. Se voi myös hajota, kuten West – komeetta, joka kävi Auringon lähellä vuonna 1976. Irtoavasta materiasta jää komeetan radalla pölyjuova. Mikäli Maan rata kulkee tämän pölyjuovan läpi, nähdään Maan ilmakehässä tähdenlentoparvi. Tähdenlentoparvet nimetään sen mukaan mistä tähdistöstä ne näyttävät tulevan. Esim. Leonidit tulevat Leijonan tähdistöstä ja niiden emokomeetta on Tempel – Tuttle. Aurinkokunnan ulkolaidalla on ns. Oortin pilvi, jossa on lukematon määrä komeettoja. Oortin pilvi on syntynyt samoihin aikoihin muun Aurinkokunnan kanssa. Onko Maan vesi on tullut komeettojen mukana Maahan Aurinkokunnan synnyn alkuaikoina? Entä elämä?

27 HALLEYN KOMEETTA Komeetat kiertävät Aurinkoa soikeita ratoja pitkin. Kiertoaika eli jakso voi olla muutamasta vuodesta tuhansiin vuosiin. Halleyn komeetan jakso on 76 vuotta. Viimeksi se oli Aurin-gon lähellä vuonna Siitä on havaintoja jo vuodesta 466 eaa. Yläkuvassa komeetan ydin, josta irtoaa ainetta. Alakuvassa näkyy komeetan kaksi pyrstöä. Suora kapea pyrstö on väriltään sinertävä. Toinen pyrstö on leveämpi ja kaartuu poispäin Auringosta. Sen väri on kellertävä.

28 METEORIT Taivaalla viiruina näkyvät valojuovat aiheutuvat pienten kappaleiden törmäämisestä suurella nopeudella ilmakehään, 20 – 70 km/s. Kappaleet ovat yleensä hyvin pieniä, hiekanjyvän kokoisia. Ne kuumenevat ilmakehän kitkan vaikutuksesta ja hajoavat. Yli 20 cm halkaisijaltaan oleva kappale saattaa selvitä ilmakehän läpi maahan. Sitä sanotaan meteoriitiksi. Meteoriitit ovat hyvin harvinaisia. Suomesta on löydetty 13 meteoriittia. Mikkeliin putosi vuonna 1910 kaksi meteoriittia, joista toinen painoi 10 kg. Viimeisin löytö on Orimattilasta vuonna 1974. Suomen meteoriiteista kuusi on pudokkaita (löydetty heti). Suuret meteoriitit synnyttävät törmäyskraatterin ja aiheuttavat suurta tuhoa (pölyä, tsunameja). Lähimmät kraatterit ovat Suvasvesi, Naakkimajärvi ja Paasivesi. Yhden ihmisen tiedetään kuolleen meteoriitin osuttua häneen. Meteoria on synttynyt muiden taivaankappaleiden törmäyksissä. Maasta on löytynyt esim. Marsista irronneita palasia.

29 TÄHDISTÖT Taivas on jaettu 88 tähdistöön.
Tähdistöjen rajat ovat monimutkaisia suoran pätkiä pohjois – etelä ja itä – länsi suuntiin. Tähtikuviot on muodostettu tähdistön kirkkaimmista tähdistä. Tähdistöön kuuluu yleensä enemmän tähtiä kuin tähtikarttoihin on viivoilla yhdistetty. Tähdistöjen muodot ja nimet ovat peräisin antiikin ajoilta varsinkin pohjoisella taivaalla. Eteläisen taivaan nimikkeistö on uudempaa. Tähdistöön voi kuulua kymmeniä tähtiä. Niistä kirkkainta merkitään α – kirjaimella ja tähdistön latinalaisen nimen lyhenteellä, esim. αLyr on Lyyran tähdistön kirkkain tähti Vega. Todellisuudessa saman tähdistön tähdillä ei ole mitään tekemistä keskenään, ne näyttävät olevan tietyissä muodoissaan vain Maasta katsot- tuna. Jos tähdistöille annettaisiin nimiä nyt, ne olisivat erilaisia kuin vuosituhansia sitten annetut nimet. Aloittelijan kannattaa opetella muutama helposti hahmottuva tähdistö ja opetella sitten lisää suorittamalla ns. tähtihyppelyä lähtien tutusta kuviosta. Kiikari on paras apuväline. Sillä näkee laajan alueen ja se on helppo käyttää. Kiikarilla voi erottaa tähtien värejä. Siniset ovat kuumimpia, punaiset viileitä. Vilkkuminen johtuu ilmakehästä, matalalla olevat kirkkaat tähdet vilkkuvat.

30

31 KIRKKAITA TÄHTIÄ NIMI TÄHDISTÖ KIRKKAUS X AUR ETÄISYYS LY KOKO X AUR
SIRIUS ISO KOIRA ,6 1,7 ARCTURUS KARHUNVARTIJA ,7 23 VEGA LYYRA ,3 3,2 CAPELLA AJOMIES ,2 16 RIGEL ORION PROCYON PIENI KOIRA ,4 2 BETELGEUZE ORION ALDEBARAN HÄRKÄ CASTOR KAKSOSET DENEB JOUTSEN

32 Maailmankaikkeuden rakenne
Galaksi on järjestelmä, jossa on valtava määrä tähtiä. Ne ovat maailmankaikkeuden suurimpia rakenneosia. Galaksit muodostavat galaksijoukkoja. Tähti on energiaa tuottava taivaan kappale. Planeetta on taivaankappale, joka kiertää tähteä. Kuu on taivaankappale, joka kiertää planeettaa. Pikkuplaneetat eli asteroidit kiertävät tähteä kuten planeetat. Ne ovat planeettoja pienempiä. Myös soikeilla radoilla kiertäviä asteroideja on. Komeetat eli pyrstötähdet kiertävät hyvin soikeilla radoilla. Meteoroidit ovat hyvin pieniä kappaleita esim. komeetasta irronneita palasia. Meteori (tähdenlento)on meteoroidi, joka palaa ilmakehässä. Meteoriitti putoaa maahan asti. Bolidi eli tulipallo on hyvin kirkas meteori, Venusta kirkkaampi.