Professori Raimo Lahti

Esitys aiheesta: "Professori Raimo Lahti"— Esityksen transkriptio:

1 Professori Raimo Lahti
Rikosoikeuden aineopintoluennot: rikosoikeuden yleiset opit (vastuuoppi) kl 2014 Professori Raimo Lahti Rikos- ja prosessioikeuden sekä oikeuden yleistieteiden laitos

2 Luentosarjan tavoitteet ja liitännäisaineisto
Luentosarjalla keskitytään rikosoikeuden yleisiin oppeihin (vastuuoppiin): sekä teoriaan että oikeuskäytäntöön Tärkein liitännäisaineisto on Dan Fränden oppikirja Yleinen rikosoikeus (2012), johon olisi syytä perehtyä samanaikaisesti luentosarjan kanssa Rikosoikeuden soveltaminen ja sen opettelu on keskeisesti esillä Rikosoikeuden säädökset ja ennakkopäätökset Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevia KKO:n ennakko-päätöksiä (oppiaineen verkkosivulla) Raimo Lahti: Rikosoikeuden soveltamistapauksia. Tenttitapaustehtäviä (III/2010; verkkosivulla) ynnä sitä uudemmat mallivastaukset (verkkosivulla)

3 Täydentäviä verkkosivuaineistoja
Raimo Lahti: Talousrikosoikeuden yleisistä opeista Raimo Lahti: Syyntakeisuuden arviointi ja mielentilatutkimuksen merkitys (nämä oppiaineen verkkosivulla) Lisäksi huom. Raimo Lahti: Rikosoikeudellisesta oikeuslähde- ja lainsoveltamisopista, teoksessa Rikostuomion perusteleminen, Helsingin hovioikeus 2005 (verkkoversio: Raimo Lahti: EU-kriminaalipolitiikka… Raimo Lahti: Rikosoikeustiede ja rikosoikeuden yleiset opit … (tiedekunnan verkkosivulla: sähköiset julkaisut) Oodissa ilmoitetut luento- ja kuulusteluajat pätevät; huom. että I kuulustelu ma PI:ssä

4 Rikosoikeuden aineopintojen tavoitteet
Tavoitteena on, että opiskelija ymmärtää rikosoikeuden yleisten oppien, rikosten lajien, rikosoikeudellisen kontrollijärjestelmän sekä eurooppalaisen ja kansainvälisen rikosoikeuden perussisällön, kykenee soveltamaan tätä tietämystään oikeudellisten ongelmien ratkaisemiseksi sekä pystyy kriittisesti arvioimaan rikosoikeuden kehittämishaasteita. Tavoitteena on myös, että opiskelijalle muodostuu peruskäsitys rikosoikeuden, kriminologian ja kriminaalipolitiikan muodostamasta kriminaalitieteiden kokonaisuudesta ja rikosoikeudellisen järjestelmän toiminnasta. Lisäksi on tavoitteena, että opiskelija kykenee itsenäisesti hankkimaan uutta ja syventävää tietoa alueelta.

5 Oikeustapauskysymykseen vastaaminen (I)
Oikeustapauskysymykseen vastaavan opiskelijan tulee tunnistaa tapauksen keskeiset soveltamisongelmat ja käsitellä niitä oikeuslähdeaineistoa perustellusti hyödyntäen. Olennaista ei ole se, mihin lopputulokseen tulkinnanvaraisessa oikeuskysymyksessä on tultu, vaan se, miten omaksuttua kantaa tai ratkaisua on perusteltu. Vastauksen sisäiseen johdonmukaisuuteen ja selkeyteen sekä vastauksesta syntyvään kokonaiskuvaan kiinnitetään arvostelussa huomiota. Vastauksen selkeys edellyttää kappalejaon käyttöä. Vastauksessa tulisi myös mielellään käyttää alaotsikoita ja päättää vastaus lyhyeen tiivistelmään.

6 Oikeustapauskysymykseen vastaaminen (II)
Kun tärkein oikeuslähde – säädösaineisto – on tentissä käytettävien lakikirjojen ja irtosäädösten avulla usein helposti löydettävissä. ei ole riittävää pelkästään säädösteksteihin tukeutuminen, vaan vastauksesta on ilmettävä myös kurssikirjallisuuden osaaminen niihin hyvin sisältökysymyksissä kuin soveltamisen metodikysymyksissä. Kurssikirjallisuuden kannanottoihin ja lakikirjoissa selostettuihin ennakkopäätöksiin on relevanteilta osin syytä viitata. Kun kuitenkin vastaustilaa on nyttemmin rajoitettu, korostettakoon, että lainsäännösten ja muun oikeuslähdeaineiston sisältöä selostetaan vain tarpeellisilta osin ja että lakitekstiin viitataan asianomaiset säännökset mainiten.

7 Luentosarjan rakenne (I)
Rikosoikeus – rikosoikeustiede – rikosoikeuden yleiset opit Kriminaalipolitiikan arvot ja tavoitteet, rangaistusteoriat, kriminalisointiperiaatteet Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate (RL 3:1) sekä oikeuslähde- ja lainsoveltamisoppi Rikosoikeudellisen vastuuopin peruskäsitteistä ja systematiikasta (ks. erilliset diat rikoksen rakennekaaviosta) Rikoslain ajallinen ulottuvuus (RL 3:2) Laiminlyönnin rangaistavuus (RL 3:3) Rikosoikeudellinen syyllisyysperiaate Syyntakeisuus (RL 3:4) Syyksiluettavuus (RL 3:5) Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (RL 3:6, 4:1)

8 Luentosarjan rakenne (II)
11. Tuottamus (RL 3:7) 12. Vastuuvapausperusteet: erehdys (RL 4:1-3) 13. Vastuuvapausperusteet: hätävarjelu (RL 4:4), pakkotila (RL 4:5), voimakeinojen käyttö (RL 4:6), kiinniotto-oikeus, itseapu, esimiehen käsky, loukatun suostumus yms. 14. Yritys ja valmistelu (RL 5:1-2) 15. Osallisuus (RL 5:3-7) ja ”organisatiorikokset” (rikosvastuun kohdentuminen, oikeushenkilön rangaistusvastuu)

9 1. Rikosoikeus – rikosoikeustiede – rikosoikeuden yleiset opit (I)
Rikosoikeus oikeusjärjestyksen osana ja tieteenalana Rikosoikeus tieteenalana: rikosoikeustieteen/ kriminaalitieteen osa-alueet Rikosoikeustiede: rikosoikeusdogmatiikka, -filosofia, -oikeushistoria, -oikeusvertailu, -prosessioikeus Kriminaalipolitiikka (teoreettinen ja käytännöllinen) Kriminologia Kriminalistiikka ja muut forensiset tieteet Rikosoikeuden suhde moraaliin ja politiikkaan Rikosoikeus vahvasti moraali- ja politiikkasidonnainen Moraalinen moitittavuus ja paheksuttavuus Rikosoikeuden muutos 1960-luvulta 2010-luvulle Ks. julkaisut/sahkoiset-julkaisut.html

10 1. Rikosoikeus – rikosoikeustiede – rikosoikeuden yleiset opit (II)
Rikosoikeudellinen järjestelmä: systeeminäkökulma Rikosoikeuden ja sitä koskevan oikeustutkimuksen vuorovaikutus Rikosoikeusjärjestelmän sosiologinen käsitesisältö (rikos- ja rikosprosessioikeus ja sitä toteuttava kontrollikoneisto) Rikosoikeuden (rikosoikeusdogmatiikan) tärkeimmät osa-alueet Rikosoikeuden yleiset opit (vastuuoppi) Rikosten lajit (rikosoikeuden erityinen osa) Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä Eurooppalainen ja kansainvälinen rikos(prosessi)oikeus: EU- tai EIS-lähtöinen/kv-oikeuslähtöinen rikosoikeus

11 1. Rikosoikeus – rikosoikeustiede – rikosoikeuden yleiset opit (III)
Kriminaalipolitiikan arvot ja tavoitteet / rangaistusteoriat / kriminalisointiperiaatteet Oikeusperiaatteet (erit. laillisuus-, syyllisyys- ja suhteellisuusperiaatteet): perus- ja ihmisoikeus- ja/tai EU-oikeuslähtöisiä periaatteita Teoriat (kuten syyllisyys- ja tahallisuusteoriat) Käsitteet ja systematiikka (erit. rikoksen rakenneoppi) Oikeuslähdeoppi ja juridiset metodit (erit. tulkintametodit ja oikeusperiaatteiden punninta)

12 2. Kriminaalipolitiikan arvot ja tavoitteet, rangaistusteoriat, kriminalisointiperiaatteet (I)
Kriminaalipolitiikan tavoitteet: rikollisuudesta ja sen kontrolloinnista johtuvien kustannusten (haittojen) minimointi ja oikeudenmukainen jakaminen yhteiskunnan, rikoksen uhrien ja rikoksentekijöiden kesken Rikosoikeudellisen (kontrolli)järjestelmän tulee olla hyödyllinen (tehokas, vaikuttava), oikeudenmukainen ja humaani; järjestelmää tarkasteltava monitasoisesti Rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksessa arvioitiin, mistä on rangaistava ja miten ankarin rangaistusuhin Rikosoikeuden dynaaminen kehittäminen – rikosoikeuden rajat; hyvinvointivaltiollinen – oikeusvaltiollinen rikosoikeus

13 2. Kriminalisointiperiaatteet (II)
Rikosoikeuskomitea (KM 1976:72) arvioi kriminalisointien tarpeellisuutta erittelemällä tekotyyppien haitallisuutta ja paheksuttavuutta, kriminalisoinnilla saavutettavia etuja ja haittoja sekä kriminalisoimisen asettamia erityisehtoja Nykykäsitys liittää kriminalisointiperiaatteet perus-oikeuksien rajoitusedellytyksiin ja EU-oikeuden periaatteisiin (ks. erit. Melander 2002, 2008) Lailla säätämisen, tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden vaatimukset (laillisuusperiaate; ks. tark. jälj.) Ihmisarvon loukkaamattomuuden, oikeusturvan ja ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisen vaatimus Ihmisarvo syyllisyysperiaatteen tausta-arvona Ihmisarvo rikosseuraamusten rajoittajana

14 2. Kriminalisointiperiaatteet (III)
Oikeushyvien suojelu – hyväksyttävyys/legitimiteetti Symbolisen rikosoikeuden kielto Moralististen kriminalisointien kielto Ultima ratio eli viimesijaisuus – suhteellisuusperiaate EU-oikeuden suhteellisuusperiaate erityisen merkittävä (aineellisen rikosoikeuden välttämättömyys, toissijaisuusperiaate) Kyse prospektiivisesta suhteellisuudesta (vrt. rangaistuksen määräämisen retrospektiivinen suhteellisuus) Hyöty – haitta -punninnan periaate – suhteellisuusperiaate Huom. myös valtion positiiviset suojeluvelvoitteet, joiden perustana ovat perus- ja ihmisoikeudet

15 3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sekä oikeuslähde- ja lainsoveltamisoppi (I)
Laillisuusperiaate: nullum crimen sine lege, nulla poena sine lege poenali (EIS 7 art., PL 8 §, RL 3:1) RL 3:1: ”Rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi.” (1 mom.) ”Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin.” (2 mom.) Laillisuusperiaatteen osaperiaatteet: sine lege scripta (praeter legem -kielto): lakisidonnaisuuden vaatimus (ks. KKO 1998:159, järjestysmiestapaus) sine lege stricta (lainanalogiakielto syytetyn vahingoksi) sine lege praevia (taannehtivan rikoslain kielto) sine lege certa (epätäsmällisen rikoslain kielto)

16 3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate … (II)
Laillisuusperiaatteen kohdistuminen lainsäätäjään ja/tai lain soveltajaan; jälkimmäisessä tapauksessa huom. PL 106 § (ks. KKO 2005:55) ja perustuslain tulkintavaikutus KKO 2005:55: ei edes lievemmän lain arvostelua vanhan lain pohjalta tehtäessä saanut kvalifioida rikosta ”muissa tapauksissa” avoimen tunnusmerkin perusteella Blankorangaistussäännöksiä koskevat erityisvaatimukset lakisidonnaisuudesta ja täsmällisyydestä (PeVM 25/1994 vp): Valtuutusketjut täsmällisiä (ks. KKO 1994:114, säännöstelyrikoksen edellyttämä tuontirajoitus ei perustunut valtuuttavaan lakiin; KKO 2006:52, käsisammutuksen laiminlyönnin kriminalisointi ei perustunut valtuuttavaan

17 3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate …(III)
lakiin; vrt. KKO 2010:14, optikon toiminnan määrittely perustui täsmälliseen valtuutusketjuun) Aineelliset säännökset (käyttäytymisnormit) kirjoitettu riittävän tarkkarajaisesti (esim. KKO 1999:46, virkarikos, virkavelvollisuus ei riittävän selvästi perustunut säännöksiin ja määräyksiin) Noista säännöksistä käytävä ilmi niiden rikkomisen rangaistavuus (ks. KKO 2000:52; vrt. kuitenkin KKO 2008:105, ks. tarkemmin jälj.) Itse blankorangaistussäännöksessä jonkinlainen asiallinen luonnehdinta rangaistavasta teosta (vrt. erit. EY-asetukset); ks. esim. säännöstelyrikos, RL 46:1

18 3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate … (IV) KKO 2008:105 (tenttitap. 24/27.4.2009/1)
Ks. erit. KKO 2008:105: Siipikarjankasvattajalle vaadittiin eläintautilain 23 §:n nojalla rangaistusta siitä, että tämä oli lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi annettujen määräysten vastaisesti pitänyt hanhia ulkona laitumella. Kysymys rangaistussääntelyn asianmukaisuudesta rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta sekä pakkotilasta. “15. Korkein oikeus on useissa ennakkoratkaisuissaan ottanut kantaa blankorangaistussääntelyn hyväksyttävyyteen rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta. Ratkaisussa KKO 2000:52 Korkein oikeus katsoi, ettei kaupungin järjestyssäännön rikkomisesta voitu rangaista, kun kyseisessä järjestysäännössä ei ollut säännöstä sen rikkomisen rangaistavuudesta ja kuntalaissakin oli annettu vain valtuutus rangaistusuhan sisältävän järjestyssäännön antamiseen. Ratkaisussa KKO 1998:159 oli kysymys tilanteesta, jossa syytteenalaista tekoa ei ollut laintasoisesti säädetty rangaistavaksi. Ratkaisussa KKO 2006:52 rangaistussäännöksen ja rangaistavan menettelyn osoittaneen viranomaisen määräyksen välinen

19 3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate… (V) KKO 2008:105 (jatk.)
valtuutusketju ei puolestaan ollut asianmukainen.” “17. Hovioikeus on pitänyt ongelmana sitä, että itse rangaistavaa menettelyä ei ole luonnehdittu eläintautilain rangaistussäännöksessä vaan teonkuvaus ilmenee ainoastaan asetuksen 7 §:stä ja ettei mainitussa 7 §:ssä taas ole viitattu eläintautilain 23 §:n rangaistussäännökseen.” “18. “… jo eläintautilain 1 §:stä ilmenee, että laki koskee eläintautien vastustamiseksi ja ennakolta ehkäimiseksi annettuja määräyksiä, … Vaikkei eläintautilain 23 §:n rangaistussäännöksessä olekaan erikseen kuvattu eikä voitukaan kuvata säännöksen nojalla rangaistavaksi tarkoitettujen tekojen erilaisia ilmenemismuotoja, on jo lain nimen ja soveltamisalan perusteella selvää, että kriinalisoinbnin tarkoituksena on nimenomaan eläintautien vastustaminen ja ennakolta ehkäiseminen. KKO katsoo tämän riittävän rangaistavan menettelyn ‘asialliseksi luonnehdiinnaksi’ lain tasolla.” (Em. Lainaukset KKO 2008:105:n perusteluista.)

20 3. Rikosoikeudellinen oikeuslähde- ja lainsoveltamisoppi (VI)
Analogian (eli lain sanamuodon ulkopuolelle menevän lain soveltamisen) ja tulkinnan ero; laajentava – supistava tulkinta Tulkinnan (ja punninnan) metodeja Kieliopillinen tulkinta (lakitekstin yleiskielinen tai juridis-tekninen merkitys) Systemaattinen tulkinta (säännöksen systeemiyhteys) Teleologinen tulkinta (säännöksen objektiivinen tarkoitus ja vaikutukset) Historiallinen tulkinta (lainsäätäjän tarkoitus) (Uutena) ihmis- ja perusoikeusmyönteinen tulkinta / punninta (Uutena) EU-oikeuden vaikutus lain soveltamiseen In dubio mitius -tulkintasäännön täydentävä asema

21 3. Rikosoikeudellinen oikeuslähde- ja lainsoveltamisoppi (VII)
Oma käsitykseni: Kieliopillisen tulkinnan lisäksi on erityisesti huomattava teleologisen ja systemaattisen tulkinnan merkitys. Ihmis- ja perusoikeusajattelu voimistanut laillisuusperiaatteen tausta-arvoja verrattuna teleologis-kriminaalipoliittisiin seikkoihin. Pro et contra -tyyppinen, avoin argumentointi suotava Erisuuntaisten perustelujen vakuuttavuutta arvosteltava mm. säännös- ja toimintaympäristökohtaisesti KKO:n ratkaisuissa erilaista asennoitumista: restriktiivinen tulkinta- vs. dynaaminen tulkinta-asenne Edellisestä ks. erit. KKO 2004:81 (rakentamisrikkomus) ja 109 (petos); huom. myös KKO 1999:51 (luvaton käyttö), 2004:64 (viranomaiskiellon rikkominen), 2013:12 (huumer.)

22 3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi (VIII)
Jälkimmäisestä ks. erit. KKO 2002:11 (velallisen epärehellisyys), 2004:46 (verorikkomus), 2005:27 (arpajaislaki), 2007:67 (rahanpesu) Punnintametodin käytöstä ks. erit. KKO 2005:82 ja 136 (yksityiselämän suoja, sananvapaus) Ks. myös esim. KKO 2005:93 (lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö), KKO 2005:101 verr. 2011:81 (kotirauhan rikkominen), KKO 2006:99 (murtautuminen), KKO 2008:86 (tekstiviestien lähettäminen), 2011:1 (seksuaalinen teko) KKO 2005:93: isän alaikäisille lapsille toistuvasti antamat pitkät kielisuudelmat eivät olleet ”seksuaalisia tekoja” KKO 2005:101: loma-asunnon ollessa asumaton se ei nauttinut kotirauhan suojaa

23 3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi (IX)
KKO 2008:86: Tekstiviestien lähettäminen ei täyttänyt kotirauhan rikkomisen (RL 24:1) tunnusmerkistöä (ään.). Ratkaisusta seurasi lainmuutos 685/2009 KKO 2006:99: A oli anastamaansa yleisavainta hyväksi käyttäen anastamistarkoituksessa tunkeutunut hotellihuoneisiin. Tunkeutumista pidettiin RL 28:2.1:n 5 kohdassa tarkoitettuna murtautumisena. KKO 2011:1: Kysymys siitä, oliko lääkärin potilaan tutkimisen yhteydessä syyllistynyt seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Vrt. ed. KKO 2005:93. KKO 2011:81: A oli sisään murtautuen anastanut omaisuutta omakotitalosta, jonka asukkaat olivat olleet anastuksen tapahtuessa viettämässä talvea Espanjassa. Rikoksentekijän katsottiin murtautuneen RL 28:2.1:n 5 kohdassa tarkoitettuun asuttuun asuntoon. Vrt. ed. KKO 2005:101.

24 3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi (X)
KKO 2013:12. Huumausainerikos. Lääkerikos. Laillisuusperiaate. Eurooppaoikeus. (Tenttitapaus 1b/ ) A oli tuonut Virosta Suomeen henkilökohtaiseen käyttöönsä huumausaineeksi luokiteltavan lääkevalmisteen. A:lla ei ollut ollut lääkevalmistetta maahan tuodessaan mukanaan lääkelain nojalla annetussa asetuksessa mainittuja Schengen-todistusta eikä lääkemääräystä. A oli myöhemmin esittänyt asianmukaiset lääkemääräykset. Kysymys siitä, oliko A syyllistynyt huumausainerikokseen, kun hänellä ei ollut ollut lääkevalmistetta maahan tuodessaan mukanaan asianmukaisia asiakirjoja. KKO 2013:65. Väärennysrikos. Väärennysaineiston hallussapito. (Tenttitapaus 1a/ ) A:lle oli hänen pyynnöstään lähetetty ulkomailta passi, joka oli osoittautunut väärennetyksi. Passi oli otettu tulliviranomaisten haltuun ennen kuin A oli saanut sen haltuunsa. Kysymys siitä, oliko A RL 33:4:ssä tarkoitetuin tavoin hankkinut passin.

25 3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi (XI)
KKO 2014:7. Rahankeräysrikos. Laillisuusperiaate. Rikosten yhtyminen A oli antanut perustamansa klubin toiminnasta tietoja, joiden mukaan klubi harjoittaisi tuottoisaa vedonlyöntitoimintaa ja valuuttakauppaa, ja maksaisi klubin jäsenille näin saatuja tuottoja. Tuhannet ihmiset olivat sijoittaneet rahoja A:n hallinnoimille tileille. Tosiasiassa väitetty toiminta oli ollut tappiollista eikä valuuttakauppaa ollut käyty. Varoja oli A:n kehittämien laskenta- ja tuotonjakosääntöjen perusteella maksettu pääasiassa klubiin hyvin aikaisessa vaiheessa liittyneille jäsenille. Voitto-osuuksina maksetut määrät olivat siten olleet klubiin myöhemmin liittyneiden jäsenten suorittamista maksuista saatua laskennallista tuotto-osuutta. Klubiin toiminnan loppuvaiheessa liittyneet jäsenet olivat yleensä menettäneet kaikki sijoittamansa varat ja jääneet ilman luvattuja tuottoja. Lukuisille henkilöille oli näin aiheutettu taloudellista vahinkoa tai sen vaaraa ainakin 57 miljoonan euron arvosta. A oli tuomittu törkeästä petoksesta. Kysymys siitä, oliko A voitu tuomita myös rahankeräysrikoksesta. (Ään.)

26 3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi – vielä punnintamallista (XII)
Ks. EIT ; vrt. KKO 2001:96 ja esim. 2010:88: EIT totesi, että välttämättömyys tarkoitti pakottavaa yhteiskunnallista tarvetta. Sananvapauteen puuttumisen tuli olla oikeassa suhteessa hyväksyttäviin tavoitteisiinsa ja sitä oli perusteltava relevantein ja riittävin syin. Kansallisilla viranomaisilla oli tiettyä harkintamarginaalia arvioidessaan tuollaisen tarpeen olemassaoloa ja sen edellyttämiä toimenpiteitä. Lehdistön vapaudella oli olennaisen tärkeä merkitys demokratiassa. Lehdistöllä oli oikeus ja velvollisuus jakaa tietoja ja ajatuksia kaikista julkista mielenkiintoa ja huolta herättävistä kysymyksistä. Toisaalta EIS 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut velvollisuudet ja vastuut koskivat myös lehdistöä. Niillä oli erityinen merkitys käsillä olevan kaltaisissa tapauksissa, joissa kysymys oli toisten oikeuksien mahdollisesta loukkaamisesta. Kilpailevia intressejä punnittaessa oli nyt otettava huomioon myös, että X:llä oli ollut oikeus EIS 6 artiklan 2 kohdan mukaiseen syyttömyysolettamaan.

27 3. Vielä punnintamallista… (XI)
Journalistit saivat nojautua EIS 10 artiklan takaamaan suojaan vain, jos he toimivat vilpittömässä mielessä tarjotakseen oikeaa ja luotettavaa tietoa journalismin eettisten vaatimusten mukaisesti. Punnitessaan yksityiselämän suojaa sananvapautta vastaan EIT oli korostanut lehtivalokuvien ja -artikkelien merkitystä yleisesti kiinnostavista kysymyksistä käydyssä keskustelussa. Lisäksi oikeudenkäyntiselostukset edistivät oikeudenkäyntien julkisuutta ja vastasivat siten EIS 6 artiklan 1 kohdan vaatimuksia tuossa suhteessa. Oikeudenkäynnin julkisuus ei kuitenkaan antanut medialle täysin vapaita käsiä oikeudenkäyntiselostusten laatimisen suhteen. Tapahtuma-aikaan voimassa olleiden Suomen journalistien ohjeiden mukaan vain merkittävä julkinen etu oikeutti nimen tai muiden tunnistetietojen julkaisun. Tässä tapauksessa EIT katsoi KKO:ssa rikotun EIS 10 artiklaa, kun syytetyt oli tuomittu yksityiselämän loukkaamisesta.

28 3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi (XIII)
Kommentti: eri tulkinta- (ja punninta)menetelmiä monipuolisesti käyttävä argumentointi suotava; laillisuusperiaate ei rajoita kyseeseen tulevia tulkinta- tai punnintamenetelmiä eikä in dubio mitius -periaatteella ole sen vuoksi vahvaa asemaa Huom. laillisuusperiaate ei rajoita yhtä vahvasti yleisten oppien vastuuperusteita kuin rikoslain erityistä osaa

29 4. Rikosoikeudellisen vastuuopin peruskäsitteistä ja systematiikasta (I)
Rikoksen rakenteella tarkoitetaan yleensä vastuuopin peruskäsitettä, yleistä (rikos)tunnusmerkistöä: millä edellytyksillä teko on luettava rikoksena tekijälle syyksi? Vastuuopin käsitteistölle ja systematiikalle asettavat vaatimukset: Mahdollistettava rationaalinen, asiallinen sekä yhden-vertaisuutta ja ennustettavuutta toteuttava oikeudenkäyttö (tällainen käsitteellinen järjestys ja selkeys on perinteinen systeemiajattelun mukainen perustelu) Kriminaalipolitiikan arvot ja tavoitteet huomioon ottava (ns. funktionaalisen rikosoikeusajattelun painotus) Käytännönläheisyys: otetaan huomioon rikosprosessuaaliset (kuten todistusoikeudelliset näkökohdat)

30 4. Rikoksen rakenne … (II)
Rikos on tunnusmerkistönmukaisesti oikeudenvastainen teko, joka osoittaa tekijässään syyllisyyttä Tunnusmerkistönmukaisuus Yleisen tunnusmerkistön mukaiset vaatimukset teosta, kielletystä laiminlyönnistä sekä seurausrikoksissa teon ja seurauksen syy-yhteydestä Lisäksi kiistanalaiset lisävaatimukset, joilla eri nimiä (kuten objektiivinen syyksilukeminen, tunnusmerkistön ulottuvuus, kielletty riski, teon huolimattomuus, ruots. gärningsculpa) Erityisen vääryystunnusmerkistön mukaisuus eli rikossäännöksissä kuvatun tunnusmerkistön mukaisuus

31 4. Rikoksen rakenne… (III)
Oikeudenvastaisuus: käsillä ei ole rangaistavuuden poistavaa oikeuttamisperustetta; oikeusjärjestyksen kokonaisuuden huomioon ottaminen Syyllisyys: vastuuikärajan ylittänyt; syyntakeisuus (käsillä ei ole syyntakeisuuden poistavaa perustetta) ja tekijän (muu) moitittavuus (subjektiivinen syyksilukeminen ja anteeksiantoperusteiden puuttuminen); peittämisperiaate Vastuuopissa tehdään usein perustava kahtiajako: teon vääryys (tunnusmerkistönmukaisuus ja oikeudenvastaisuus) ja tekijän teosta ilmenevä syyllisyys/moitittavuus. RL 3-4 luvussa korostetaan erottelua rikosvastuun edellytyksiin (3 luku) ja vastuusta vapauttaviin perusteisiin (4 luku). Erottelujen merkitys?

32 4. Rikoksen rakenne. Opin kehitys (IV)
Klassinen rakenne (naturalismi): objektiivinen ja subjektiivinen puoli Uusklassinen rakenne (uuskantilaisuus): normatiivisuus Finaalinen rakenne (pohjana finaalinen teon käsite) Funktionaalinen rakenne (alkuaan saksal. Roxin): Tunnusmerkistönmukaisuus / legaliteettiperiaate Oikeudenmukaisuus / intressikonfliktien ratkaisu Vastuullisuus (syyllisyys) / konformiteettiperiaate ja preventio (käyttäytymisen kontrolloitavuus) Eräitä rikosopin kehitykseen liittyviä erotteluja Erottelu objektiivisiin arvottamisnormeihin ja subjektiivisiin kuuliaisuusnormeihin (paheksumisarvostelu teosta/tekijästä)

33 4. Rikoksen rakenne. Opin kehitys (V)
Pufendorfiin palautuva imputaatio-oppi Teko – mikä ihmiselle mahdollista (ja syyksiluettavissa) Vääryys – mikä ”jokamiehelle” (Jedermann) mahdollista Syyllisyys – mikä kyseiselle henkilölle mahdollista Kelsenin erottelu imputaatioon ja kausaalisuuteen Kehitys imputaatiota kausaalisuuteen eli normatiivisesta kausaaliseen luonnonselitykseen (vrt. moderni erottelu objektiiviseen ja subjektiiviseen syyksilukemiseen) Rikoksen rakenneoppi murroksessa uusien vastuuvapausperusteiden seurauksena EU-rikosoikeus -> EU-oikeuden etusija kansallisiin rikossäännöksiin (ks. KKO 2007:11, 2005:27) EIS:n takaama itsekrimininointisuoja (KKO 2009:80, 2010:41)

34 Rikoksen rakenne. Rikoksen rakenneosia (VI)
Rikosten jaotteluja Teon käsite; aktiivinen teko (toiminta) – laiminlyönti Tekemis- ja laiminlyöntirikokset; konkreettisen teon ja tunnusmerkistön taso (vrt. jäljempänä Laiminlyönnin rangaistavuus

35 4. Rikoksen rakenne. Rikoksen ainesosia (VII)
Teko ja seuraus (vahinko- tai vaaraseuraus) ja niiden välinen kausaaliyhteys; teko- ja seurausrikos; loukkaamis- ja vaarantamisrikokset Konkreettiset ja abstraktiset vaarantamisrikokset ja presumoidulle vaaralle rakentuvat rikokset Objektiivisen syyksilukemisen, teon huolimattomuuden (gärningsculpa) ja vastaavien käsitteiden käytettävyys rikosopissa Frände: teon huolimattomuuden käsite perustuu ns. sallittuun riskinottoon; tyypillisiä esimerkkejä urheiluloukkaus ja lääkärin hoitotoimenpide Tällaiselle käsitteelle käyttöä erityisesti tuottamuksellisissa rikoksissa vastuun rajoittamiseksi

36 4. Rikoksen rakenne. Vaarantamisrikosten jaottelu (VIII)
Erottelu konkreettisiin, abstaktisiin ja presumoidulle vaaralle rakentuviin rikostyyppeihin Konkreettisen vaaran vaatimus tunnusmerkistöntekijänä (ks. esim. RL 21:13: “aiheuttaa … vaaran”) Vahinkoseuraus olisi ex post -arvioiden voinut tapahtua (ontologinen mahdollisuus): tekohetkellä oli mahdollista konstruoida teon ja mielletyn seurauksen (vahingon) välinen hypoteettinen luonnontieteellinen kausaalisuhde Vahinkoseuraus oli ex ante (tekijän kannalta) arvioiden todennäköinen Abstraktisen vaaran vaatimus tunnusmerkistöntekijänä (ks. esim. RL 23:1:”on omiaan aiheuttamaan vaaraa”; tyyppiesimerkkinä ohitus ilman riittävää näkyvyyttä)

37 4. Rikoksen rakenne. Vaarantamisrikokset … (IX)
Vaaran arvioinnissa sovelletaan abstrahointia: tapauksen tietyt konkreettiset ominaispiirteet jätetään huomiotta ja tehdään tyyppiluokittelu: ontologinen mahdollisuus ja tietyt muut konkreettiset olosuhteet jätetään arvioinnin ulkopuolelle Konkreettisen vaaran tai vahingon aiheutumisen todennäköisyysarviointi ex ante (tekijän kannalta); todennäköisyysvaatimuksen aste alempi kuin konkreettisen vaaran arvioinnissa Pikemminkin teko- kuin seurausrikos Presumoidulle vaaralle (vaaran torjumiselle) rakentuva rikostunnusmerkistö (ks. esim. RL 23:3:n rattijuopumus) Vaaran vaatimus ei tunnusmerkistöntekijä

38 4. Vaarantamisrikokset… (X)
KKO 1991:29: Syytetty oli kuljettanut henkilöautoa 190 kilometrin tuntinopeudella moottoritiellä, jolla suurin sallittu nopeus oli 100 kilometriä tunnissa. Autossa oli ollut kaksi matkustajaa. Auton hallinnan mahdollisesta menettämisestä olisi nopeuden vuoksi aiheutunut vakavaa vaaraa ainakin matkustajien hengelle tai terveydelle. Syytetty tuomittiin rangaistukseen törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja määrättiin ajokieltoon. Ään. KKO 1991:80: Syytetty oli kuljettanut henkilöautoa tiellä, jolla oli nopeusrajoitus 80 km tunnissa, 154 km:n tuntinopeudella. Tiellä oli ollut myös muuta liikennettä. Syytetyn käyttämä huomattava ylinopeus oli omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisten hengelle tai terveydelle, minkä vuoksi hänen katsottiin syyllistyneen törkeään liikenteen vaarantamiseen. Ään.

39 4. Vaarantamisrikokset ... (XI)
Yleisen vaaran käsite: vaara ei kohdistu yhteen ainoaan henkilöön tai tiettyihin henkilöihin, vaan se uhkaa määrältään tai muilta ominaisuuksiltaan määritelemätöntä ennalta rajoittamatonta joukkoa. Ks. tenttitapaus 1/ ja ennakkopäätökset KKO 2003:53, 2004:95 ja 2012:4 RL 34:1.1:n tulkinnasta KKO A oli sytyttänyt tulipalon neljän huoneiston rivitalossa, jossa palon syttymishetkellä oli kaksitoista henkilöä. Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että tulipalosta oli aiheutunut suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa ja että rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. A:n syyksi luettiin törkeä tuhotyö. RL 34:1, 3. KKO 2014:11.

40 5. Rikoslain ajallinen soveltuvuus (RL 3:2)
Pääsääntö: rikokseen sovelletaan tekoajan lakia (RL 3:2.1) Tähän poikkeuksena lievemmän lain periaate (RL 3:2.2) Periaate on vahvistettu YK:n KPO-sopimuksen 15 (1) art. Lain lievemmyyttä arvioidaan sen mukaan, kummanko lain soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen; vrt. KKO 1974 I 2 Ks. myös KKO 2004:33, 2005:53-55, 2006:1, 2007:38 (paritusrikoksen osatekoihin sovellettiin eri lakeja) Pääsäännön mukaisesti, lievemmän lain periaatteesta poiketen, arvioidaan yleensä määräaikaisia lakeja ja blankorangaistussäännösten soveltamista (RL 3:2.3-4) Ks. liikennerikosta koskeva KKO 1970 I 3

41 5. Rikosoikeuden ajallinen soveltuvuus ... (II)
Ks. myös KKO 2012:37. Suomalaista yhtiötä edustaneen A:n vuonna 1997 tekemän sopimuksen perusteella yhtiö oli maksanut ulkomaiselle virkamiehelle ja välisenä aikana viidessä erässä yhteensä kolme miljoonaa Iso-Britannian puntaa. Syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä lahjuksen antamisesta jälkeen suoritettujen maksuerien osalta. Kysymys lahjuksen antamista koskevien säännösten soveltamisesta, kun lahjuksen antaminen ulkomaiselle virkamiehelle on säädetty rangaistavaksi voimaan tulleella lailla. (Ään.)

42 6. Laiminlyönnin rangaistavuus (RL 3:3)(I)
Varsinainen laiminlyöntirikos (RL 3:3.1) Rangaistavaa laiminlyönti sinänsä (tekorikos) Tekijäpiiriä ei lähtökohtaisesti rajattu Epävarsinainen laiminlyöntirikos (RL 3:3.2) Rangaistavaa tunnusmerkistönmukaisen seurauksen aiheuttaminen (seurausrikos) Tekijäpiiri rajattu niihin, joilla erityinen oikeudellinen velvollisuus (vastuuasema) seurauksen estämiseen viran, toimen tai aseman perusteella tekijän ja uhrin välisen suhteen perusteella tehtäväksi ottamisen tai sopimuksen perusteella tekijän vaaraa aiheuttaneen toiminnan perusteella tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi

43 6. Laiminlyönnin rangaistavuus (II)
Tyyppiesimerkkejä (ks. yleisesti tenttitap. 9/ ) Varsinainen laiminlyöntirikos: RL 21:15 (pelastustoimen laiminlyönti) Epävarsinainen laiminlyöntirikos: RL 21:14 (heitteillepano) Erottelu teoriassa suojelu- ja valvontavastuuasemaan (Frände) Oikeuskäytäntöä: Virka (esim. KKO 1977 II 11, opettaja uimavalvojana; KKO 2002:43, kaupungin virkamiesten vastuu katsomorakennelmasta) Asema (ks. jäljempänä Rikosvastuun kohdentaminen)

44 6. Laiminlyönnin rangaistavuus (III)
Tekijän ja uhrin välinen suhde (KKO 2003:42 = tenttitap. 8/ ; ks. myös KKO 1994:101 = tenttitap. 11; vrt. KKO 2009:36 = tenttitap. 25b/ ) Tehtäväksi ottaminen (esim. KKO 1994:101 = tenttitap. 11/ ; vrt. KKO 1997:73, sukellusvanhimman vastuu) Tekijän vaaraa aiheuttanut toiminta (ks. esim. KKO 1975 II 1 hukkumisvaaran aiheuttajan vastuu; KKO 1981 II 97, ryyppytoverin vastuu; KKO 2007:62 = tenttitap. 18/ ; vrt. KKO 2009:36 = tenttitap. 25b)

45 7. Rikosoikeudellinen syyllisyysperiaate (henkilökohtaisen vastuun periaate)(I)
Jokainen henkilökohtaisessa vastuussa vain omista tekemisistään Jokainen on henkilökohtaisessa, syyllisyytensä mukaisessa vastuussa tekemisistään (aktiivisesta tekemisestä ja laiminlyönnistä) ja vain omista tekemisistään – myös rikokseen osallisuuden ja rikosvastuun kohdentumisen (organisaatiorikosten) tapauksissa. Vrt. vahingonkorvaus- vastuu ja oikeushenkilön rangaistusvastuu (RL 9:2-3). - Yksittäistekosyyllisyys; ajatuksista ei rangaista - Teon minimivaatimus: kontrolloitu teko, tekijälle ei vain tapahdu jotakin; laiminlyöntivastuussa aktiivisen tekemisen oltava tekijälle mahdollinen (tilaisuus, kyky) - “Luonnollisen teon” laajeneminen rikosten yhtymisessä

46 7. Rikosoikeudellinen syyllisyysperiaate … (II)
Peittämisperiaate Tekijän tahallisuuden tai tuottamuksellisissa rikoksissä tekijän huolimattomuuden tulee ulottua rikoksen kaikkiin objektiivisiin tunnusmerkistöntekijöihin: a) tunnusmerkistön mukaiseen seuraukseen ja b) muihin seikkoihin, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää. Vastaavasti rikokseen osallisen (RL 5:3, 5-6) tahallisuuden tulee ulottua päätekoon ja organisaatiorikoksissa (RL 5:8) vastuuasemassa olevasn henkilön tahallisuuden/ huolimattomuuden organisaation toiminnassa tehtyyn tekoon Ks. myös RL 4:3, jonka mukaan tekijää ei rangaista tahallisesta rikoksesta, jos tekoon olisi tekijän perustellusti käsittämänä liittynyt oikeuttamisperuste

47 7. Rikosoikeudellinen syyllisyysperiaate … (III)
Syyllisyysperiaatteen asettamat minimiedellytykset henkilön ymmärtämis- ja kontrollikyvylle (= ikäraja- ja syyntakeisuusvaatimus, RL 3:4) ja itsehallintakyvylle (= anteeksiantoperusteiden puuttuminen, ks. RL 4:2, 4:4.2, 4:5.2, 4:6.3 ja 45:26b) Tekijän toisintoimimismahdollisuus ja moitittavuus syyllisyysperiaatteen ydinsisältönä Syyllisyysperiaate edellyttää, että tekijään voidaan tämän tunnusmerkistönmukaisen teon johdosta kohdistaa moitearvostelu; tekijä olisi voinut toimia toisin. Syyllisyyden poistavat perusteet on lähtökohtaisesti määritelty laissa, mutta syytetyn eduksi vaikuttava vastuuvapausperuste voi kehittyä tavanomaisoikeudellisesti

48 8. Syyntakeisuus (RL 3:4)(I)
Syyntakeisuus on osa rikosoikeudellisen vastuun (syyllisyyden) arviointia Syyntakeisuus määrittyy negatiivisesti: onko käsillä syyntakeettomuuden poistavia perusteita? Syyntakeettomuuden (mielentilan) arviointi: Onko tekijällä tekohetkellä mielisairaudesta, syvästä vajaamielisyydestä taikka vakavasta mielenterveyden tai tajunnan häiriöstä johtuva psyykkinen poikkeavuustila (psyykkinen kriteeri) ja onko hän sen johdosta kykenemätön ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka onko hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään sellaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt (psykologis-normatiivinen kriteeri)

49 8. Syyntakeisuus (II) Arvioinnin pohjana yleensä syytetyn mielentilan tutkimus Mielentilansa vuoksi rankaisematta jätetyn (tahdosta riippumatta annettavan) hoidon tarve arvioidaan mielenterveyslainsäädännön mukaisesti Alentuneesta syyntakeisuudesta on kysymys, jos tekijän kyky ymmärtää tekonsa tosiasiallinen luonne tai oikeudenvastaisuus taikka kyky säädellä käyttäytymistään on psyykkisen poikkeavuustilan vuoksi tekohetkellä merkittävästi alentunut; tämä vaikuttaa sovellettavaa rangaistusasteikkoa lieventävästi muttei sulje pois enimmäisrangaistuksen käyttöä (RL 6:8.3-4) Oikeuskäytännöstä ks. erit. KKO 1987:130, 1988:98, 2000:3 ja 2004:119, 2005:48 (surmaamistapauksia)

50 8. Syyntakeisuus (III) KKO 2000:3:ssa vaimonsa ja kolme pientä lastaan surmanneella A:lla oli persoonallisuushäiriö ja masentuneisuus, mutta hän oli toiminut johdonmukaisesti ja määrätietoisesti. (Syyntakeinen) KKO 1987:130:ssa vaimonsa surmanneella A:lla oli paranoia piirteitä saanut mustasukkaisuus ; A oli kuitenkin kyennyt harkitsemaan tekoaan ja ymmärtänyt sen merkityksen. (Alentuneesti syyntakeinen) KKO 2004:119:ssä ammattirikollisten kerhon johtajan A:n, joka oli surmannut kerhon jäsenen, ”käyttäytyminen ennen tekoa ja sen jälkeen, itse teosta ilmenevät seikat sekä hänen suhtautumisensa teon jälkeen puhuvat sitä vastaan, että hänen kykynsä ymmärtää tekonsa tosiasiallinen luonne tai oikeudenvastaisuus taikka säädellä käyttäytymistään olisi hänen sairautensa tai persoonallisuushäiriönsä vuoksi ollut tekohetkellä merkittävästi alentunut ja että hän siten olisi ollut täyttä ymmärrystä vailla” (Syyntakeinen) Ks. myös erillistä diasarjaani Raimo Lahti: Syyntakeisuus (oppiaineen kotisivulla)

51 9. Syyksiluettavuus (RL 3:5)
Syyksiluettavuuden lajit tahallisuus ja tuottamus (RL 3:5.1) Erilaisia käsityksiä siitä, missä laajuudessa tahallisuus ja tuottamus arvioidaan tunnusmerkistönmukaisuuden ja missä määrin syyllisyyden yhteydessä Vaatimusnormi: rikoslaissa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava, jollei toisin säädetty (RL 3:5.2) Sama sääntö koskee myös rikoslain ulkopuolista tekoa, joskin mennessä annettuihin politiarikosten rangaistussäännöksiin pätee tuolloisen oikeustilan tavanomaisoikeudellinen sääntö, joka salli tuottamusrikos-vastuun perustamisen lain tarkoitukseen (ks. RL 3:5.3) Oikeuskäytännöstä ks. erit. KKO 1990:97, 2004:81

52 10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (RL 3:6; 4:1)(I)
Tahallisuuden keskeissisältö: ”tieten tahtoen”; ts. tahallisuus käsittää kognitiivisen ja volitiivisen elementin RL 3:6:n määrittely kattaa vain ns. seuraustahallisuuden (ns. olosuhdetahallisuudesta vrt. RL 4:1) RL 3:6:n määrittelemät tahallisuuden lajit: Dolus determinatus (tarkoitustahallisuus) Dolus directus (varmuustahallisuus) Todennäköisyystahallisuus Tekijä pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä (= yli 50 %:n todennäköisyys); KKO 2013:82 Vrt. dolus eventualis (välinpitämättömyystahallisuus) Tekijä pitänyt seurausta varteenotettavana mahdollisuu-tena ja hyväksynyt sen (Ehdotus 2000)

53 10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (II)
Tunnusmerkistöerehdys (RL 4:1) on ns. olosuhde-tahallisuuden kääntöpuoli: tekijä ei ole teon hetkellä selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai hän erehtyy sellaisesta seikasta Olosuhdetahallisuuden positiivisen määrittelyn poisjättämisen taustalla huoli siitä, että RL 3:6:n mukainen tahallisuuden määrittely tiukentaisi tulkintaa etenkin talousrikoksissa; lainsäädäntöratkaisu kompromissi Oikeuskäytännöstä ks. erit. KKO 1978 II 24 ja 111, joilla omaksuttiin todennäköisyystahallisuus; olosuhdetahalli-suudesta/tunnusmerkistöerehdyksestä ks. mm. KKO 1984 II , 1995:64, 2001:117, 2005:17, 2006:26 ja 64

54 10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (III)
Olosuhdetahallisuuden lähempää tarkastelua: Tahallisuus suhteessa muihin seikkoihin, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, kuin seuraukseen on olosuhdetahallisuutta: positiivinen määrittely puuttuu RL:sta, mutta RL 4:1:n tunnusmerkistöerehdystä koskevan säännöksen perusteella vaatimus määrittyy negatiivisesti Fränden (Yleinen rikosoikeus, 2012, jakso ) mukaan on useita tulkintavaihtoehtoja; hän puoltaa ns. tasapaino-tahallisuutta (vähintään 50 %) alarajaksi Mielestäni tulisi riittää, että tekijä on pitänyt ko. seikan olemassaoloa varteenotettavana ja suhtautunut siihen välinpitämättömästi (näin esittelijä KKO 2006:64)

55 10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (III)
KKO 2006:26: Verovelvollinen oli veroilmoituksessa jättänyt ilmoittamatta myymiensä arvopapereiden luovutusvoitot. Kysymys hänen syyllistymisestään veropetokseen. (Ään.) Tästä tenttitap. 16/ a. KKO 2006:64: Törkeästä huumausainerikoksesta syytetyt vastaajat olivat toimeksiantajaltaan saamiensa ohjeiden mukaisesti kuljettaneet reppua, jossa oli suuri määrä amfetamiinia. He kiistivät tienneensä repussa olleen huumausaineen laatua ja siten vaarallisuutta. Kysymys tahallisuuden arvioinnista. (Sovellettiin todennäköisyystahallisuuden käsitettä.) KKO 2013:82: Tapon yritys (ns. venäläinen ruletti).

56 10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (IV)
Fränden mukaan (2012, s. 123) tulkintatendenssinä KKO:ssa on, että todennäköisyystahallisuutta sovelletaan rikostunnusmerkistön kaikkiin elementteihin KKO 2010:88:ssa katsottiin kunnianloukkauksen olleen A:lle tahallisena syyksiluettavaa, ”kun hänen on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että ohjelmassa esitettyjen todisteiden ja vihjausten julkitulo on omiaan aiheuttamaan vahinkoa... ja että niiden tueksi ei ollut esitettävissä riittävästi perusteita”. KKO 2012:66:ssa syyte X:ää vastaan RL 20:8.1:n rikoksesta hylättiin. ”Selvitys A:n henkilöstä ... eivät muiden asiassa ilmenneiden olosuhteiden perusteella ... osoita, että X on pitänyt varsin todennäköisenä, että A on ollut parituksen kohteena.”

57 10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (V)
KKO 2013:17. Kysymys yrityssalaisuuden väärinkäytön tunnusmerkistöstä ja tahallisuuden arvioinnista (vahv.j.) K. 33: ... Ilmaisu ’on pitänyt varsin todennäköisenä* on oikeudellinen käsite, jota voidaan lain soveltamisessa käyttää, vaikkei se kaikissa tapauksissa luontevasti kuvaa sitä, miten ihmiset mielessään käsittelevät vallitsevia olosuhteita ja tapahtumia. Tilanteiden monimuotoisuuden vuoksi ei kuitenkaan voida täysin sulkea pois mahdollisuutta tarkastella muulla tavalla tekijän tahallisuutta... K. 34: Ko. asiassa ei sellaisia sovellettavaan tunnusmerkistöön ja teko-olosuhteisiin liittyviä seikkoja, joiden johdosta olisi perusteita poiketa KKO:n vakiintuneesta tavasta arvioida tahallisuutta (-> todennäköisyystahallisuus)

58 11. Tuottamus (RL 3:7)(I) Tuottamussäännöksessä määritellään tuottamus ja törkeä tuottamus (RL 3:7.1-2) Tuottamuksen määrittelystä ilmenee toisaalta objektiivisesti arvioitava huolellisuusvelvollisuuden rikkominen (ns. teon huolimattomuus) ja toisaalta tekijän subjektiivinen huolimattomuus (ks. RL 3:7.1) Teon huolimattomuuden tärkeimmät elementit Kielletty riski Lainsäädännössä määritelty sallitun ja kielletyn riskin raja (liikennesäännöt, työturvallisuusmääräykset) Epäviralliset normit ja alalla hyväksyttävä tapa Viimekätinen mittapuu: normaalilla tavalla huolellinen henkilö (vrt. bonus pater familias)

59 11. Tuottamus (II) Hyötyjen ja haittojen punninta
Vrt. sallittu riski: vaaran vähentäminen, ”sosiaaliadek- vaatti” toiminta (urheilu, terveydenhuolto) Kielletyn riskinoton relevanssi seurauksen syntymiselle Vrt. kausaaliyhteyden ja riskin korottaminen arviointiin; ks. erit. KKO 1984 II 224, 1987:3 Myöhemmät tai samanaikaiset osasyyt; KKO 2004:16 Seurauksen ennalta arvattavuus; KKO 2007:62 (ttap. 18) Erityistilanteita, joita varten muotoutunut vastuun rajoituksia Luottamusperiaate mm. tieliikenteessä Toisen rikoksen tuottamuksellinen edistäminen Tahallisen itsensä vaarantamisen edistäminen Yhteinen riskinotto

60 11. Tuottamus (III) Tekijän (subjektiivinen) huolimattomuus: yksilöivä syyllisyysmoite Itsetietoinen tuottamus (culpa luxuria) ja itsetiedoton tuottamus (negligentia) Huom. etenkin itsetiedoton tuottamus ja ryhtymistuottamus; vrt. syyllisyysperiaatteen edellyttämä kyky ja tilaisuus toimia toisin ja kontrolloidun teon vaatimus Törkeä tuottamus (RL 3:7.2): kokonaisarvostelu, jossa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet

61 11. Tuottamus (III) Oikeuskäytäntöä - KKO 1984 II 224: Uittotyössä ollut henkilö, jollei ei ollut varattu henkilökohtaiseksi suojavälineeksi pelastusliivejä, oli veneestä pudottuaan hukkunut. Kun voitiin pitää sangen epätodennäköisenä, että asianmukaisten pelastusliivien antaminen uittotyöntekijöiden käyttöön olisi estänyt syntyneen seurauksena, puutavarayhtiön toimitusjohtaa ja uittotyömaan vastuunalaista työnjohtajaa, jotka kumpikin tuomittiin työturvallisuuslain säännösten rikkomisesta, vastaan kuolemantuottamussyyte hylättiin. (Ään.) - KKO 1987:3: A:n kuljettama auto törmäsi pysäkille pysähtyneen linja-auton edestä maantielle juosseeseen lapseen seurauksin, että lapsi kuoli. Koska A oli linja-autoa lähestyessään laiminlyönyt vähentää nopeutta ja siirtyä mahdollisuuksien mukaan keskitielle päin ja siten erityisesti varoa, hänen tuomittiin liikenteen vaarantamisesta. Syyte kuolemantuottamuksesta sitä vastoin hylättiin, koska lapsen tulo tielle linja-auton edestä oli ollut niin yllättävä, että onnettomuus todennäköisesti olisi seurannut varotoimenpiteistä huolimatta.

62 11. Tuottamus (IV) Oikeuskäytäntöä (jatkoa)
KKO 2011:4. A:n kuljettaman kuorma-auton ajopiirturista oli puuttunut tulostuspaperi, minkä johdosta ajopiirturiasetuksen edellyttämiä tietoja ei voitu poliisin suorittaman tarkastuksen yhteydessä tulostaa piirturilta. Kysymys A:n velvollisuudesta huolehtia siitä, että tulostus voitiin suorittaa sekä siitä, oliko menettely TLL 105a §:ssä edellytetyin tavoin törkeän huolimatonta. KKO 2012:28. Kysymys koiranomistajan huolellisuusvelvollisuuden määräytymisestä asiassa, jollaisesta ei ollut vakiintunutta oikeuskäytäntöä ja tapaukset olosuhteet saavat arvioinnissa korostuneen merkityksen. Tenttitapaus 1b/ Ks. myös tenttitap. 1a/

63 12. Vastuuvapausperusteet; erehdys (RL 4:1-3)(I)
Tunnusmerkistöerehdys (RL 4:1) Ns. olosuhdetahallisuuden kääntöpuoli (vrt. edellä 9.) Tuottamuksellinen rikosvastuu tulee kyseeseen Normatiiviset tunnusmerkistöntekijät: maallikon ”paralleeliarvotus” riittävä; vrt. soveltamiserehdys Kieltoerehdys (RL 4:2) Tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna Syyllisyyden poistava eli anteeksiantoperuste: ”ilmeisen anteeksiannettava seuraavien seikkojen vuoksi” lain puutteellinen tai virheellinen julkaiseminen lain sisällön erityinen vaikeaselkoisuus viranomaisen virheellinen neuvo tai muu näihin rinnastettava seikka

64 12. Erehdys… (II) Ks. erit. KKO 1971 II 77, 1985 I 2, 1986 II 37, 2000:113, 2005:27 ja 126, 2006:70, 2007:17 ja 87 Vastuusta vapauttavaa seikkaa koskeva erehdys (RL 4:3) Tekijä (perustellusti) erehtyy vastuuvapausperusteen (RL 4:4-6) käsilläolosta: Putatiivihätävarjelu Putatiivipakkotila Putatiivinen voimakeinojen käyttö Ei rangaista tahallisesta rikoksesta; tuottamuksellinen rikosvastuu tulee kyseeseen Vastuuvapausperusteen rajoja koskeva erehdys arvioidaan kieltoerehdyksenä Ks. erit. KKO 1982 II 159

65 12. Erehdys (III) Kielto- ja tunnusmerkistöerehdyksen rajankäynti
Erehtyminen teon tunnusmerkistöön kuuluvasta tosiseikasta eli teko-olosuhteesta (mitä on tapahtumassa, mikä on tilanne?) vs. oikeudenvastaisuudesta (saako näin ylipäänsä tehdä?). Rajanvedolla on huomattava käytännön merkitys, koska kieltoerehdys rajoittaa rangaistavuutta selvästi tiukemmin kriteerein eli harvemmin kuin tunnusmerkistöerehdys. Ongelmallisia rajatapauksia oikeudellista arvottamista vaativat eli normatiiviset tunnusmerkistöntekijät ja ns. soveltamiserehdystilanteet (miten tämän teon laillisuutta tulisi tämän pykälän nojalla tulkita?).

66 12. Erehdys, oikeuskäytäntöä (IV)
Tunnusmerkistöerehdys: – Erehtyminen tiettyjen tuloerien (korkojen) veronalaisuudesta. Ks. KKO 1984 II 129 ja 130: syytetyillä katsottiin olleen tahallisuuden edellyttämä tietoisuus korkojen merkityksestä niiden veronalaisuuden kannalta. – Erehtyminen maahantuotujen filmien epäsiveellisyydestä. Ks. KKO 1987:132: tahallisuuden katsottiin puuttuvan, koska syytetyt olivat riittävän huolellisesti pyrkineet välttämään epäsiveellisiä filmejä ja antaneet filmit tullitarkastukseen. – Määrätynlaisten suurentavien silmälasien vähittäismyyntiä pidettiin luvattomansa optikon toimen harjoittamisena. Kun syytetyillä oli ollut perusteltua aihetta uskoa, etteivät lasit olleet ao. lainkohdassa tarkoitettuja, myyntiä ei luettu heidän syykseen tahallisena rikoksena. KKO 1989:125. – Reserviläisen erehtyminen kertausharjoitukseen saapumisajankohdasta. Kyse ei ollut tahallisesta luvattomasta poissaolosta. Ks. KKO 2005:126.

67 12. Erehdys (V) Kieltoerehdys:
– Tutkintapyynnön ja lastensuojeluilmoituksen tekeminen vihjauksin toisen syyllistymisestä seksuaali- ja muihin rikoksiin ilman että on pyrkinyt varmistumaan ilmoittamiensa seikkojen todenperäisyydestä. Ks. KKO 2006:10: ilmoittajan katsottiin syyllistyneen kunnianloukkaukseen. Kieltoerehdys: – Virheellistä käsitystä lain sisällöstä pidettiin anteeksiannettavana ja syyte luvattomasta ammattimaisen moottoriajoneuvon harjoittamisesta hylättiin. KKO 1985 I 2 ja 1986 II 37. – Vaikka syytetyllä oli työnantajaliitosta hankitun selvityksen perusteella voinut olla sellainen käsitys, ettei työsuojeluvaltuutetulla ollut erityistä irtisanomissuojaa, ei hänen erehdystään, huomioon ottaen hänen asemansa työnantajan talousjohtajana ja työsuojelupäällikkönä ja irtisanomissäännösten selvä sisältö, voitu pitää anteeksiannettavana. KKO 2000:113. – Luvaton pyynti. Kun syytetyltä oli elinkeinonharjoittajana oli voitu edellyttää toimintansa luvanvaraisuuden selvittämistä ja kun kalastuslain ko. säännös ei ollut erityisen vaikeaselkoinen ja asiassa ollut esitetty selvitystä syytetyn mahdollisesti saamasta viranomaisen virheellisestä neuvosta, käsillä ei ollut kieltoerehdys. KKO 2006:70.

68 12. Erehdys (VI) – Kaava-alueella suoritetuilla metsänhakkuilla toteutettu ympäristön turmeleminen. Laki ei ole em. kysymysten osalta erityisen vaikeaselkoinen eikä viranomainen ollut antanut toimenpiteisiin suostumusta tai virheellistä neuvoa. Käsillä ei ollut kieltoerehdys. KKO 2006:88. – Kuljettaja oli käyttäessään ajoneuvoa liikenteessä ennen vian korjaamista syyllistynyt ajoneuvorikkomukseen eikä hänen mahdollista erehtymistään teon sallittavuudesta pidetty kieltoerehdyksen edellytykset täyttävänä (ilmeisen anteeksiannettavana). KKO 2007:17. – Jokamiehen kiinni-oikeuden yhteydessä sallittavan voimakeinon puolustettavuuden rajoista erehtymistä ei pidetty kieltoerehdyksen edellytykset täyttävänä. KKO 2007:87. - K järjesti yhtiönsä nimissä pilkkikilpailun. Saatujen kalojen kokonaispainoon perustuvien palkintojen lisäksi jokainen saatu kilpailukala oikeutti kalan painon mukaan määräytyvään raha- tai tavarapalkintoon. Jälkimmäistä palkintoperustetta pidettiin arpajaislaissa tarkoitetulla tavalla sattumaan perustuvana. Koska arpajaisten toimeenpanoon ei ollut ollut lupaa, K:n katsottiin syyllistyneen arpajaisrikokseen. Kysymys myös kieltoerehdyksestä. (Ään.) KKO 2008:119.

69 12. Erehdys (VII) KKO 2011:23. Vastaajat järjestivät yhdistyksen nimissä yleisölle pokeripeliturnaukset,joihin oli osallistumismaksu ja joissa jaettiin rahapalkintoja. Menettelyn katsottiin täyttävän arpajaisrikoksen tunnusmerkistön. Kysymys myös tunnusmerkistö- ja kieltoerehdyksestä. (Ään.) K. 16: ... Vastaajat ovat siten olleet täysin tietoisia niistä tosiseikoista, joiden nojalla menettelyn rikosoikeudellinen arviointi on suoritettava. (Tunnusmerkistöerehdys) K. 18: ... Asiassa ei ole perusteita arvioon, että vastaajat olisivat erehtyneet menettelynsä kielletystä luonteesta. (Kieltoerehdys)

70 13. Vastuuvapausperusteet. Hätävarjelu (I)
Hätävarjelu (RL 4:4) Oikeuttamisperusteena Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko Teko ei ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö ja muut olosuhteet Anteeksiantoperusteena (hätävarjelun liioittelu) Puolustuksessa ylitetty hätävarjelun rajat Olosuhteet sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista … Ks. erit. KKO 1997:84 ja 182, 2000:90, 2004:75, 2013:60

71 13. Vastuuvapausperusteet. Pakkotila (II)
Pakkotila (RL 4:5) Pakkotila oikeuttamisperusteena Oikeudellisesti suojattua etua uhkaavan välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen teko Jos teko kokonaisuutena arvioiden puolustettava, kun otetaan huomioon pelastettavan edun ja teolla aiheutetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran alkuperä sekä muut olosuhteet Intressipunninta: pelastettava etu olennaisesti uhrattua suurempi, Lievempi arviointi, jos vaara uhkaa vahingonkärsijän itsenä taholta (defensiivinen pakkotila)

72 13. Vastuuvapausperusteet. Pakkotila yms. Voimakeinojen käyttö (III)
Pakkotila anteeksiantoperusteena Oikeudellisesti suojatun edun pelastamiseksi tehty teko ei oikeutettu Tekijältä ei kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista … Ks. KKO 1983 II 159, 2002:97, 2008:105 (tenttitap. 24) Pakkotilaa lähellä olevia, laissa sääntelemättömiä vastuuvapausperusteita Velvollisuuksien kollisio Pakottavat olosuhteet (Ehdotus 2000) Voimakeinojen käyttö (RL 4:6) Oikeudesta käyttää voimakeinoja säädetään erikseen Voimakeinojen käyttö oikeuttamisperusteena

73 13. Vastuuvapausperusteet. Kiinniotto-oikeus. Itseapu (IV)
Voimakeinojen käytön tarpeellisuus ja puolustettavuus Voimakeinojen käyttö anteeksiantoperusteena Voimakeinojen käytön rajat ylitetty Painavin perustein katsottavissa, ettei tekijältä olisi kohtuudella voinut vaatia muunlaista suhtautumista … Ks. erit. KKO 1984 II 127, 1990:136, 1993:50, 2004:75 Esim.: jokamiehen kiinniotto-oikeus; KKO 2007:87 Itseapu (PakkokeinoL 1:2a); vrt. RL 17:9; tenttit. 26 Rikoksen kautta kadotetun irtaimen omaisuuden takaisin hankkimisessa turvauduttava viranomaisen apuun Toimet tällaisen omaisuuden takaisin ottamiseksi sallittu jos omaisuus rikoksen kautta menetetty ja sen takaisin ottamiseen ryhdytty välittömästi tai

74 13. Vastuuvapausperusteet. Itseapu. Esimiehen käsky (V)
jos omaisuus otetaan oikeudettomasti hallussa pitävältä eikä saatavilla ollut riittävää ja oikea-aikaista viranomaisapua lisäksi voimakeinojen käytön tarpeellisuus- ja puolustettavuusvaatimusten täytyttävä Esimiehen käsky (RL 45:26b, vrt. RL 11:14) Esimiehen käsky ei lähtökohtaisesti vapauta vastuusta (ks. erit. Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön 33 art.), joskin tulee kyseeseen anteeksiantoperusteena Käskynalainen tuomitaan RL 45:26b:n nojalla jos käsittänyt toimivansa lain- ym. vastaisesti tai jos olisi pitänyt ymmärtää käskyn ja teon oikeudenvastaisuus …

75 13. Vastuuvapausperusteet. Loukatun suostumus; ”oikeudettomasti” yms
13. Vastuuvapausperusteet. Loukatun suostumus; ”oikeudettomasti” yms. (VI) Loukatun suostumus Laissa sääntelemätön vastuuvapausperuste; vrt. Frände: tunnusmerkistönmukaisuuden kysymys Suostumuksen hyväksyttävyys vaihtelee rikostyyppikohtaisesti Suostumuksen kelvollisuudelle asetettavat vaatimukset Ks. KKO 2001:7 ”Oikeudettomasti”, ”luvattomasti” -ilmaisut rikostunnusmerkistöissä Tunnusmerkistönmukaisuuden ja oikeudenvastaisuuden poistavien perusteiden raja-alueella Vastuuvapausperusteet eivät ilmene tyhjentävästi lainsäädännöstä (ks. esim. KKO 2008:93)

76 13. Vastuuvapausperusteita koskevaa oikeuskäytäntöä (VII)
KKO 2004:75. Poliisimiehet A, B ja C olivat poliisikoiran kanssa ajaneet takaa miestä, joka oli määrä toimittaa psykiatriseen hoitoon. Poliisimiesten tavoitettua miehen tämä oli kääntynyt ja tullut vesuri lyöntiasentoon kohotettuna kohti poliisikoiraa ja A:ta. B oli ampunut miestä kahdesti jalkaan. Koiran kaadettua miehen tämä oli koiran tainnutettuaan ollut kohottautumassa vesurin kanssa, jolloin A oli ampunut häntä kerran. Mies oli myöhemmin kuollut A:n ampumasta luodista saamiinsa vammoihin. Poliisimiehille luettiin syyksi, B:lle hätävarjelun liioitteluna tehty pahoinpitely ja A:lle hätävarjelun liioitteluna tehdyt pahoinpitely ja kuolemantuottamus. (Ään.) Menettelyä ei luettu A:n ja B:n syyksi erikseen virkavelvollisuuden rikkomisena. KKO 2008:105 (= tenttitapaus 24/ /1): ei pakkotilaa seuraavanlaisin perusteluin: “22. Hanhien ulkonapitokiellon vaatimiin järjestelyihin ei ole ollut paljonkaan aikaa sen jälkeen, kun A on saanut tiedon puheena olevan asetuksen antamisesta. Toisaalta ei ole uskottavaa, että ulkonapitokielto olisi tullut siipikarjankasvatusta elinkeinonaan harjoittavalle A:lle täydellisenä yllätyksenä. Alan elinkeinonharjoittajan ennakoitavissa on täytynyt olla paitsi se mahdollisuus,

77 13. Vastuuvapausperusteita koskevaa oikeuskäytäntöä (VIII)
että lintuinfluenssan tarttumisvaaraa pyritään myös viranomaismääräyksin torjumaan estämällä siipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen väliset kosketukset, myös se, että hänenkin siipikarjansa saattaa tällöin olla juuri viranomaisten määrittelemällä riskialueella. Näin ollen on todennäköistä, että A olisi ainakin jossakin määrin jo etukäteen voinut omalla kohdallaan varautua mahdollisen ulkonapitokiellon voimaantuloon. 23. Hanhien sisälläpito olisi käytännössä ollut mahdollista ainakin silloin, jos A olisi vähentänyt lintujen lukumäärää teurastamalla niistä osan. Näin hän ei ole tehnyt, koska teurastus olisi merkinnyt hänelle taloudellista tappiota ja sitä vastaavan korvauksen saamista hän on taas pitänyt epävarmana. Korvauksen saamisen epävarmuus on kuitenkin kuulunut hänen harjoittamansa elinkeinon taloudellisiin riskeihin. Päästämällä hanhet ulos hän on rikkonut yleisvaarallisena pidetyn eläintaudin torjumiseksi annettua määräystä ja siten tietoisesti lisännyt taudin leviämisriskiä. Tekoa ei voida puolustaa eläinsuojelullisilla näkökohdilla. Vertaillessaan hanhien ulkonapitokiellon A:n elinkeinotoiminnalle aiheuttamaa sinänsä merkittävää haittaa siihen

78 13. Vastuuvapausperusteita koskevaa oikeuskäytäntöä (IX))
vaaraan, jota hänen eläintaudin leviämisriskiä lisäävä tekonsa on merkinnyt koko yhteiskunnalle, Korkein oikeus ei pidä A:n menettelyä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana eikä siten pakkotilatekona sallittuna. Asiassa ei ole myöskään käynyt ilmi sellaisia A:n henkilöön tai olosuhteisiin liittyviä seikkoja, joiden perusteella häneltä ei olisi kohtuudella voitu vaatia muunlaista suhtautumista.” KKO 2007:87 (ks. tenttitapaus 26/ /2). Kiinniotettava rikoksentekijä oli kiinniottajalle entuudestaan tuttu. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että pahoinpitelyn kohteeksi joutuneella henkilöllä oli ollut jokamiehen kiinniotto-oikeus, mutta pippurikaasun suihkuttaminen ei ollut voimakeinona tarpeellinen ja puolustettava. Kiinniottajan katsottiin syyllistyneen pahoinpitelyyn. KKO 2013:60 (hätävarjelu, hätävarjelun liioittelu, pahoinpitely): kysymys hätävarjelsta ja hätävarjelun liioitteluna tehdystä pahoinpitelystä. Syytetty jätettiin hätävarjelun liioitteluna syyksi luettavasta pahoinpitelystä rangaistukseen tuomitsematta,mutta tuomittiin vahingonkorvaukseen.

79 14. Yritys ja valmistelu Yleistä yrityksestä
Yrityksestä rangaistaan vain, jos se on erikseen säädetty rangaistavaksi (RL 5:1.1) Yritys on rangaistuksen vähentämisperuste, paitsi jos yritys on rikostunnusmerkistössä rinnastettu täytettyyn tekoon (RL 5:1.3; 6:8) Yrityksen rangaistavuus edellyttää tahallisuutta Yrityksen objektiivisen tunnusmerkistön edellytykset: Tekijä on ”aloittanut rikoksen tekemisen” (RL 5:1.2), ts. ryhtynyt konkreettisiin toimiin rikoksen tunnusmerkistön toteuttamiseksi; vrt. täytäntöönpanotoimen aloittaminen Tekijä on saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä tai sellainen vaara on jäänyt syntymättä satunnaisista syistä

80 14. Yritys ja valmistelu (I)
Konkreettinen vaara rikoksen täyttymisestä Lisäksi rangaistavaa kelvoton yritys abstraktisen vaaran tyyppisissä tilanteissa: johtaako normaali arvio tekijän kannalta ennakolta pitämään yrityksen vaarattomuuden perustaneita seikkoja satunnaisina Rajanvetoa täytetyn rikoksen ja valmistelun suuntaan Valmistelusta säädetään aina erikseen omina rikostunnusmerkistön kuvauksina; huom. 435/2013 Ks. erit. KKO 1985 II 8, 1988:54, 1988:109, 1993:103, 1999:102, 2004:71, 2008:81 (tenttitap. 25a/ /2) Yrityksestä luopuminen ja tehokas katuminen (RL 5:2) Henkilökohtainen vastuuvapausperuste Ks. erit. KKO 2002:12, 2005:63 ja 144, 2008:81 (ttap. 25a)

81 14. Yritys ja valmistelu (II)
Oikeuskäytäntöä: KKO 1988:109. A oli anastamistarkoituksessa tunkeutunut autoihin. Hän ei ollut joko löytänyt anastamisen arvoista omaisuutta tai saanut haluamiaan laitteita irroitetuksi autoista. Katsottiin, ettei A ollut omasta tahdostaan luopunut täyttämästä rikosta, ja hänet tuomittiin rangaistukseen varkauden yrityksistä. Ään. KKO 2004:71. Vuonna 1949 syntynyt mies oli 11-vuotiaalle tytölle lähettämissään sähköpostiviesteissä käyttänyt ilmaisuja, jotka osoittivat, että hän oli pyrkinyt seksuaaliseen kanssakäymiseen. Kysymys siitä, täyttyikö lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksen tunnusmerkistö. (Ään.) Vrt. uusi RL 20:8b (540/2011): lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin. KKO 2013:85. A, B ja C olivat suunnitelleet ja valmistelleet arvokuljetusryöstöä. He olivat pakettiautoon piiloutuneina, aseistettuina ja toimintavalmiudessa odottaneet arvokuljetusajoneuvon saapumista paikalle tarkoituksenaan ryöstää se. Yritys vai ei?

82 15. Osallisuus ja ”organisaatiorikokset”(I)
Tekijäntoimi ja osallisuus (RL 5:3-6) Rikoskumppanuus, välillinen tekeminen, yllytys ja avunanto (= varsinainen osallisuus) Varsinainen osallisuus aksessorista päätekoon, tahallista myötävaikutusta tahalliseen tekoon Rikoskumppanuus (RL 5:3) Kaksi tai useammat ”yhdessä tekevät” rikoksen Yhteisymmärryksessä; työnjaon mukainen osuus rikoksen toteuttamisessa olennainen ja osuuden täyttämistä pidettävä kokonaisuuden kannalta merkityksellisenä (vrt. Frände: teonherruus, saks. Tatherrschaft) Välillinen tekeminen (RL 5:4; uusi säännös) Tahallinen rikos tehdään toista välikappaleena käyttäen

83 15. Osallisuus (II) Yllytys ja avunanto (RL 5:5-6)
Välikappale syyntakeeton tai häneltä puuttuu tahallisuus tai muu rikosvastuun edellytys Yllytys ja avunanto (RL 5:5-6) Yllytys on tahallista taivuttamista toisen tahalliseen rikokseen, rikoksentekopäätöksen aikaansaaminen Avunanto on tahallista auttamista ennen toisen tahallista rikosta tai sen aikana; avunanto rangaistuksen vähentämisperuste (RL 6:8) Erityiset henkilöön liittyvät olosuhteet (RL 5:7) Ko. olosuhteen vaikutus henkilökohtainen (esim. RL 21:4) Osallisuus ns. erikoisrikokseen rangaistavaa (RL 5:7.2) Ks. erit. KKO 1974 II 82, 1975 II 40, 1988:42, 1995:119, 2000:112, 2004:72, 2005:144, 2008:18, 2009:87, 2010:41

84 15. Osallisuus (III) Oikeuskäytäntöä:
KKO 1995:119. A:n sovittua X:n pojan kanssa X:n surmaamisesta palkkiota vastaan ja luvattua osan palkkiosta B:lle tämä oli lupautunut osallistumaan X:n surmaamiseen. Sen jälkeen A ja B olivat yhdessä ainakin kaksi kertaa käyneet tutustumassa X:n asuinolosuhteisiin ja valmistaneet surma-aseessa käytetyt patruunat. Tekoyönä he olivat yhdessä katkaisseet X:n taloon johtavan puhelinjohdon. Tämän jälkeen B oli odottanut A:ta, joka oli yksin käynyt ampumassa X:n, talon lähistölle pysäköidyssä autossa, toiminut paikalta poistuttaessa auton kuljettajana ja osallistunut rikoksen tekemisessä käytettyjen välineiden hävittämiseen. Kun X:n surmaaminen oli toteutettu yhteisen suunnitelman mukaisesti tarkoituksin saada teosta luvattu palkkio ja B:n osuus rikoksen toteuttamisessa oli kokonaisuutta tarkastellen ollut huomattava, B tuomittiin murhasta tekijänä. KKO 2000:112. Poliisimiehet olivat C:n välityksellä tilanneet D:ltä huumausainetta. Poliisimiehiä vastaan ajettu syyte yllytyksestä huumausainerikokseen hylättiin, koska

85 15. Osallisuus (IV) poliisimiehet olivat estäneet rikoksen toteutumisen pidättämällä D:n tämän tullessa luovuttamaan huumausainetta C:lle. Poliisimiesten katsottiin käyttäneen kiellettyä menettelytapaa ja siten syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen. (Ään.) KKO 2008:18. Suomeen oli tuotu useana eri kertana suuret määrät savukkeita, joita ei ollut ilmoitettu tullille ja joista siten ei ollut määrätty tulleja eikä veroja. M ja V olivat Suomessa kuljettaneet pakettiautoja, joihin oli lastattu mainittuja laittomasti maahantuotuja savukkeita. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei M:n ja V:n menettelyä ollut aihetta arvioida laittomasta maahantuonnista erillisenä toimintana, vaan että he olivat toimineet salakuljetusketjussa rikoskumppaneina ennen heitä toimineiden tekijöiden kanssa. M ja V tuomittiin törkeistä veropetoksista.

86 15. Osallisuuden laajennukset ja ”organisaatiorikokset” (V)
Osallisuusvastuun uusia laajennuksia Ks. erit. RL 17:1a, 34a luku Oikeushenkilön puolesta toimiminen (RL 5:8, uutuus) Säännöksellä selvennettiin, että oikeushenkilön toiminnassa tehdystä rikoksesta vastuu voidaan kohdentaa oikeushenkilön puolesta toimivaan, vaikkei tämä täytä tekijälle asetettu erityisiä (erikoisrikoksen) ehtoja Samalla selvennettiin, että muodollisessa orgaaniasemassa olevaan rinnastetaan oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä; oikeuskäytännössä samoin erit. KKO 2001:86-87 (huom. myös jo KKO 1988:95) Rikosvastuun kohdentamisen erityissäännöksiä erit. RL 30:9-10, 47:7 ja 48:7

87 15. ”Organisaatiorikokset” (VI)
Rikosvastuun kohdentamisessa kyse – paitsi RL 5:8:n – epävarsinaista laiminlyöntiä (RL 3:3) ja osallisuutta koskevien säännösten soveltamisesta organisaatioissa tehtyihin rikoksiin; ks. erit. KKO 2005:27 (tenttitap. 15) Vastuuaseman määritykseen haetaan lisäksi johtoa ao. organisaatiomuotoja ja niiden toimielimiä koskevista huolellisuus- ja toimintavelvollisuuksien sekä tehtävien- ja vastuunjaon normeista (ks. erit. uOYL 6:2.1, 6:17.1) Erityiskysymyksenä toimivallan ja vastuun delegoiminen: miten vaikuttaa johtoelimeen kuuluvan vastuuseen? Ks. KKO 1987 II 122, 2005:27; 1981 II 25, 1982 II 66, 1986 II 116, 1992:159, 1993:162, 1995:107, 2007:62, 2013:56 (ttap 1/ ). Tarkemmin ks. R. Lahden talousrikosdiat.

88 15. ”Organisaatiorikokset” (VII)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu (RL 9 luku) Tämän vastuun sovellettavuudesta säädetään erikseen Syyksilukemisen rakenne: ensisijaisesti rikosoikeudellisen isännänvastuun sovellus, joskin myös ”yhteisösyyllisyyden” piirteitä (ks. RL 9:2-3) Oikeushenkilö tuomitaan, jos ”rikos katsotaan oikeushenkilön toiminnassa tehdyksi” (tämän perustaa sekin, että rikoksen on tehnyt työntekijä ja vaikkei tekijää saada selville) Oikeushenkilön orgaani on myötävaikuttanut rikokseen tai ainakin oikeushenkilön velvollisuuksia rikottu Ks. KKO 2002:39, 2008:33 (= ttap. 22), 2009:1 (ttap. 27), 2013:56 (ttap. 1/ )

89

90

91