Mitä kirjallisuusterapia on?

Esitys aiheesta: "Mitä kirjallisuusterapia on?"— Esityksen transkriptio:

1 Mitä kirjallisuusterapia on?
Pirjo Suvilehto

2 Sigmund Freudin merkitys

3 MITÄ KIRJALLISUUSTERAPIA ON?
Kirjallisuusterapia eli sanataideterapia tarkoittaa terapeuttista vuorovaikutusprosessia, jossa hyödynnetään joko valmista kirjallista aineistoa tai itse tuotettua tekstiä. Pelkkä lukeminen tai kirjoittaminen voi olla terapeuttista. Kuitenkin perinteisessä kirjallisuusterapiatyössä käytetään hyväksi vuorovaikutussuhdetta. Yleensä kirjallisuusterapiaa harjoitetaan ryhmissä, joilla on ohjaaja. Tarkoituksena ei ole kiinnittää huomiota kielellisiin eikä kirjallisen ilmaisun ongelmiin. Keskustelun ja kirjoittamisen pohjana voidaan käyttää kirjoja, lehtiä, äänitteitä, valokuvia, videoita tai elokuviakin.

4 Laajasti käsittäen päiväkirjankin kirjoittaminen voi olla terapiaa
Laajasti käsittäen päiväkirjankin kirjoittaminen voi olla terapiaa. Päiväkirjan kirjoittamisen prosessista puuttuu palaute, joka on osa kirjallisuus- ja sanataideterapiaa. Kirjallisuusterapiasta löytää internetistä ja kirjallisuudesta tietoa seuraavilla hakusanoilla: kirjallisuusterapia, runoterapia, kirjoittamisterapia, bibliotherapy,  poetry therapy, writing therapy, sanataideterapia

5 KENELLE TARKOITETTU? Kirjallisuusterapian kenttä on laaja ja kirjava. Kun kirjallisuusterapia vuosikymmeniä sitten oli uutta, sitä harjoitettiin pääasiassa kliinisellä puolelle eli mielisairaaloissa ja psykiatrisissa hoitolaitoksissa sekä päihdeongelmaisten hoitoyksiköissä. Nykyään kirjallisuusterapian käyttö ”siviilipuolella” on monimuotoista. Kirjallisuuden käyttöä ja keskustelua sekä luovaa kirjoittamista hyödynnetään kaikissa ikäryhmissä.

6 Kirjallisuusterapiaan osallistuvat lapset ja murrosikäiset nuoret kouluissa ja laitoksissa, aikuiset kasvu- ja tukiryhmissä sekä vanhukset vanhainkodeissa ja hoitolaitoksissa. Ryhmiä, jotka voivat hyötyä kirjallisuusterapiasta on monenlaisia: kuntoutujat, erilaisista riippuvuusongelmista kärsivät, oppimisvaikeuksista kärsivät, vammautuneet, vangit ja monet muut ryhmät. Tietenkin kuka tahansa, joka haluaa oppia itsetuntemusta sekä oppia tiedostamaan tunteensa ja vaikuttimensa, voi hyötyä kirjallisuusterapiasta

7 Ryhmäprosessi kirjallisuusterapiassa
Kirjallisuusterapiaryhmän työskentely voi käsiteltävien aihepiiriensä osalta olla monenlaista. Työskentelystä muodostuu vuorovaikutuksellinen prosessi. Prosessissa on kolme vaikuttavaa osiota: työskentelyn pohjana oleva aihe, koulutettu ohjaaja sekä ryhmän jäsenet. Vuorovaikutusprosessi auttaa yksilöä kasvamaan tiedollisella, sosiaalisella ja emotionaalisella tasolla. Perinteisessä lukemisterapiassa osallistujat joko lukevat itse tai heille luetaan valmista kirjoitettua aineistoa. Kirjoittamisterapiassa osallistujat kirjoittavat itse tekstejä.        

8 Aiheen valinta Kirjoittamisen ja keskustelun pohjana voi olla kirjallisuudesta valittu runo tai teksti. Runojen tai tekstien valinnan tekevät joko ohjaaja tai ryhmän jäsenet. Runojen tai tekstien valinta voidaan tehdä eri menetelmillä. Voidaan esimerkiksi valita jokin teema – eläimet, vuodenajat, rakkaus jne.

9     Kirjoittamisterapiassa kirjoittamisen aihe voidaan saada myös valokuvista, esineistä jne. Voidaan myös suoraan valita jokin aiheotsikko, kuten esimerkiksi ”Ensimmäinen koulupäivä”. Englantilainen kirjallisuusterapian opettaja Gillie Bolton on kirjassaan esittänyt hauskan aihevalinnan: kirjoitetaan nappilaatikosta löytyneestä vanhasta napista! Nappi johtaa ajatukset vaatteeseen, johon nappi on kuulunut. Vaate puolestaan palauttaa mieleen muiston tilanteesta, jossa vaate on ollut kirjoittajan tai jonkun  toisen henkilön yllä.

10 Kirjallisuusterapian teoriataustaa
Kirjallisuusterapian teoreettinen tausta on kirjava ja sekakoosteinen. Toistaiseksi ei ole kehitetty mitään kirjallisuusterapian kenttää jäsentävää systemaattista teoriakokonaisuutta. Viime aikoina kirjallisuusterapiaa on alettu tarkastella vuorovaikutuksellisen prosessin kautta sekä myös integratiivisten teoriasuuntausten kautta, näitä ovat psykoanalyyttinen suuntaus, fenomenologinen suuntaus sekä Gestalt-terapia.

11 Freud Freudilaisella teorialla on yhteys kirjallisuusterapiaan, sillä kummassakin käytetään hyväksi esitietoista ja tiedostamatonta materiaalia. Tarkoituksena on tutkia tunteita ja käyttää sanoja tunteiden ilmaisuun. Sekä runot ja kirjallisuus että terapia tähtäävät sisäisen konfliktin ratkaisuun. Symbolisaatiota käytetään hyväksi molemmissa. Freud itse ei kuitenkaan pitänyt runoutta terapiana, hänen mielestään taiteen tekemisen taustalla on usein neuroosi.

12 Jung Jungilla oli toisenlainen näkemys runouden ja taiteen merkityksestä. Hänen mielestään taide ei synny neurooseista eivätkä symbolit olleet hänen mielestään oireita. Jungin mielestä symbolilla on paljastava merkitys. Jung korosti runon merkitystä ja sanomaa, psykologinen analyysi ei Jungin mielestä ole tärkeää. Jungin mukaan kaikki ihmiset ovat runoilijoita ja voivat luovuudellaan kehittää ainutlaatuisen merkityssysteemin ja -maailman.

13 Adler Adlerilainen psykologia: verbaalisymboliset vastepotentiaalit (response potentials) ovat tärkeitä. Symbolien ja kielen kautta luomme ihmissuhteemme. Adlerilainen teoria ottaa huomioon yksilön hänen sosiaalisessa kontekstissaan. Ihmisiä motivoivat enemmän tulevaisuuden odotukset kuin menneet kokemukset. Ihmiset kehittävät elämälleen "tarinoita" ja "kuvitelmia"(fictions), jotka ovat hyödyllisiä, mutta ne on hylättävä realiteettien niin vaatiessa. Adler arvosti runoilijan kykyä ymmärtää yksilön tapaa elää elämäänsä.

14 Gestalt-teoria ja Gestalt-terapia
yksi taideterapiasuuntausten ja myös kirjallisuusterapian taustateorioista. Gestalt-terapia pohjautuu mm. fenomenologiaan ja eksistentiaalipsykologiaan. Fenomenologiassa korostetaan välitöntä kokemusta, tavoitteena kokemuksen ymmärtäminen selittämisen ja tulkitsemisen sijaan. Kokemusta kuvataan sanallisesti niin pitkälle kuin mahdollista. Sekä runous että Gestalt-terapia tähtäävät muutoksen aikaansaamiseen (niin kuin  terapiat yleensäkin). Terapia on vuorovaikutuksellinen prosessi, joka tuottaa itsetutkiskelua ja kasvua.

15 NLP (Neuro-Lingvistic Programming)
ei varsinaisesti ole teoria, mutta kirjallisuusterapiaa voidaan tarkastella NLP:n viitekehyksen näkökulmasta. NLP pohjautuu osittain Gestalt-terapiaan sekä Milton Ericksonin hypnoterapiaan. NLPssä kiinnitetään huomio mielikuviin. Mielikuviin sisältyy aistihavaintoja. Mielikuvia analysoidaan aistihavaintojen rakenteiden kautta. Mielikuviin sisältyviä aistihavaintojen rakenteita muuttamalla voidaan mielikuvien tunnesisältöä muuttaa. Mielikuvilla on keskeinen sija runoudessa ja kirjoittamisessa yleensäkin.

16 Tavoitteet eli miten kirjallisuusterapia voi auttaa
Bt:ssä kirjallisuus on ymmärrettävä väljästi. Kaunokirjallisuuden ja runojen ohella voidaan työskentelyn lähtökohtana käyttää mm. faktatekstejä, kolumneja, pakinoita tai populaarimusiikin tekstejä. Muistojen herättäjänä voidaan käyttää myös vanhoja valokuvia tai esineitä.  1.      Kirjoittaminen antaa mahdollisuuden ilmaista tunteita Osallistuminen terapeuttisen kirjoittamisen ryhmään sallii sekä positiivisten että negatiivisten tunteiden ilmaisun. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään kaoottisia ajatuksia. Kirjallisuus- ja kirjoittamisterapia auttaa myös ottamaan etäisyyttä asioihin. Löytämällä uusia kielikuvia kirjoittaja voi saada oivalluksia.

17 2.      Kirjoittaminen ryhmässä luo luottamusta ja yhteisyyden tunnetta 
Ryhmässä vallitseva luottamuksen ilmapiiri on tärkeää. Luottamuksen ilmapiirissä ryhmän jäsenet uskaltavat jakaa salaisetkin muistonsa ja fantasiansa. Arkipäivän elämässä tällaiset fantasiat koetaan  usein lapsellisiksikin. Ryhmässä osallistuja voi havaita, että muillakin on samantapaisia ajatuksia ja fantasioita. Palaute ja ajatusten jakaminen ryhmän jäsenten kesken on sosiaalista vuorovaikutusta, joka luo yhteisyyden tunteen.

18 3.      Kirjoittaminen herättää muistot  
Tuskalliset muistot eivät koskaan unohdu. Kirjoittaminen herättää muistot ja auttaa ilmaisemaan ne hallittavissa olevassa muodossa. Toisten ryhmän jäsenten empatia on ryhmän jäsenyyden parhainta antia. Ryhmän jäsen voi usein ensimmäistä kertaa elämässään kertoa julkisesti vaikeista muistoista. Hyvistä, positiivisista muistoista kirjoittaminen saa kirjoittajan huomaamaan, että hänellä on ollut hyviä muistoja enemmän kuin hän on tullut ajatelleeksikaan. Miksei niitä voisi olla vastaisuudessakin? 4.      Kirjoittaminen auttaa kehittämään keskittymiskykyä ja ajantajua

19 5.      Kirjoittaminen auttaa tiedostamaan toiset sekä ympäristön
Ryhmässä kirjoittaminen ja palautteen antaminen ja saaminen auttaa kirjoittajaa tiedostamaan itsensä suhteessa toisiin sekä myös välittömään ympäristöön.  6.      Kirjoittaminen voi tukea itsearvostuksen kehitystä  Muiden ryhmän jäsenten tuki ja rohkaisu vahvistaa itsetuntoa.

20 7.      Ryhmässä kirjoittaminen kehittää kirjoittamisen taitoa. 
Kirjoitustaidon harjaannuttaminen ei varsinaisesti ole kirjallisuus- ja kirjoittamisterapian tavoite. Siitä huolimatta ryhmässä kirjoittaminen ja palautteen saaminen kehittää ilmaisutaitoa.  8.      Ryhmä rohkaisee arvostamaan erilaisia kirjoittamisen tapoja ja muotoja.  Ryhmä voi innostaa jäsentä kirjoittamaan hänelle aiemmin tuntemattomalla tyylillä. Joskus yllykkeenä voi olla jonkun ryhmätoverin kirjoitustapa. Myös erilaisten valmiiden tekstien ja runojen kuuleminen ryhmässä voi herättää uusia oivalluksia oman kirjoittamisen suhteen.

21 Ryhmäprosessin kulku Jos kyse on uudesta, ensimmäistä kertaa kokoontuvasta ryhmästä, on lämmittely- ja tutustumisvaihe aluksi paikallaan. Mahdollisuuksia on monia, tässä pari esimerkkiä: ryhmän jäsenet valitsevat kuvakorteista heitä itseään parhaiten kuvaavan kuvan ja tästä aiheesta kirjoitetaan ja/tai keskustellaan. Vaihtoehtoisesti ryhmän jäsenet kirjoittavat itsestään viisi tosiasiaa keskustelun pohjaksi.

22 Kirjallisuusterapeuttisen ryhmäprosessin vaiheita:
1. Tutustutaan lähdemateriaalin runoihin, teksteihin tai valokuviin. 2. Laitetaan lähdemateriaali hetkeksi syrjään ja keskitytään ajattelemaan ja kuvittelemaan, mitä materiaali tuo mieleen.

23 3. Kirjoitetaan aiheesta mieleen tulevat ajatukset ja muistikuvat
3.      Kirjoitetaan aiheesta mieleen tulevat ajatukset ja muistikuvat. (Vaihtoehtoisesti aiheesta pelkästään keskustellaan.) Tärkeää on se, että aiheeseen eläydytään niin, että käytetään hyväksi aistihavaintojen kaikkia elementtejä: värejä, ääniä, hajuja, makuja, liikettä jne. 4.      Kukin ryhmän jäsen esittää vuorollaan muille omat ajatuksensa. Ohjaaja ja toiset ryhmän jäsenet antavat esittäjälle palautetta. On tärkeää, että palaute on empaattista ja kannustavaa. 

24 Lopuksi ryhmän jäsenet voivat keskustella siitä, miten vuorovaikutusprosessi ryhmässä sujui. Ohjaaja esittää lopuksi loppuyhteenvedon, joka auttaa osallistujia integroitumaan siihen, mitä on yhdessä koettu ja opittu.

25 Lähteet: Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys
Pirjo Suvilehto Luova kirjoittaminen psyykkisen tulpan avaajana. Väitös. Philips, D., Linington,L. & Penman, D. (1999). Writing Well. Creative Writing and Mental Health. London: Jessica Kingsley Publishers. Juhani Ihanus:Toinen. Gaudeamus Nicholas Mazza: Poetry Therapy.CRC Press 1999.  Lisää