Palvelut auki! Viisi vaatimusta kuntauudistukselle (Eva 2012) •Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva esittää avointa julkisten palveluiden mallia, joka perustuu.

Esitys aiheesta: "Palvelut auki! Viisi vaatimusta kuntauudistukselle (Eva 2012) •Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva esittää avointa julkisten palveluiden mallia, joka perustuu."— Esityksen transkriptio:

1 Palvelut auki! Viisi vaatimusta kuntauudistukselle (Eva 2012) •Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva esittää avointa julkisten palveluiden mallia, joka perustuu seuraaviin periaatteisiin: •1. Valinnanvapaus – palveluiden käyttäjille •2. Päätösvallan hajauttaminen – ylhäältä alas •3. Moninaisuus palvelutuotannossa – avataan julkisten palveluiden tuotanto useille toimijoille •4. Reiluus – kaikille yhtäläinen pääsy laadukkaisiin palveluihin •5. Vastuullisuus ja tilivelvollisuus – varmistetaan julkisten palveluiden ja hallinnon tilivelvollisuus

2 Valinnanvapaus •”Annetaan palveluiden käyttäjille vapaus valita palveluntuottaja ja vaikuttaa palvelujen sisältöön aina, kun se on mahdollista.” •Julkisen vallan järjestämisvastuulla olevien palvelujen tulee olla samanlaisia ja samantasoisia kaikille •Valinnanvapaus voi vaikuttaa siihen, että palveluntuottajat huolehtivat laadusta ja siitä tulee kilpailuvaltti •Jos palvelujen hinnasta jää vaihteleva osuus käyttäjän maksettavaksi, yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti syntyy maksukyvystä riippuvat markkinat •Kuntalaisten tulisi saada olla kansalaisia - ei kuluttajia

3 Moninaisuus palvelutuotannossa •”Avataan julkisten palveluiden tuotanto erityyppisille ja -kokoisille tuottajille. Varmistetaan kaikille toimijoille yhteiset pelisäännöt.” •Palveluketjujen pirstaloituminen, hoito-/asiakassuhteiden pitkäjänteisyys •Kuka vastaa kokonaisuudesta? •Kilpailutukset seuraukset •Kansalaiskeskeisiä julkisia palveluja, joissa eri organisaatioita kannustetaan mieluummin yhteistyöhön kuin keskinäiseen kilpailuun: Ihmiset kansalaisina, joilla on oikeuksia ja velvollisuuksia

4 Päätösvallan hajauttaminen •”Hajautetaan palveluiden järjestämistä, tilaamista ja tuottamista koskevaa valtaa ylhäältä alas aina, kun se on mahdollista ja järkevää.” •Yhteiskunnallisen yrittäjyyden toimintamalli on liiketoimintamalli muiden joukossa •Sen edistäminen ei saa johtaa työehtoshoppailuun •Palvelun tilaajan ja tuottajan välinen kumppanuus ja palveluiden tavoitteellinen kehittäminen mahdollista jo nyt •Kunnan vastuut: tilaajavastuu sekä ostajana kokonaisvastuu toiminnan vaikuttavuudesta •Kehitettävä lähidemokratiaa

5 Reiluus (1/2) •”Taataan aidosti kaikille yhtäläinen pääsy laadukkaisiin palveluihin. Huolehditaan huono-osaisempien ja heikoimpien toimintamahdollisuuksista.” •  Etlan raportissa reiluus = valinnanvapaus •Valinnanvapauden ja palveluseteleiden käytön laajentaminen saattaa johtaa kahdentason palveluihin •Palveluseteli – suora tuki yksityisille yrityksille? •Yksilön valinnanvapauden edistäminen on nostettu suomalaisen sosiaalipolitiikan keskiöön ilman tieteellistä näyttöä valinnanvapauden hyödyistä tai riittävää keskustelua uudenlaisen politiikan eriarvoistavasta vaikutuksesta

6 Reiluus (2/2) •Lisääntynyt valinnanvapaus on pakottanut rakentamaan entistä vahvempia palveluohjauksen mekanismeja (sekä valvontaa) •Eriarvoistaako valinnanvapaus ihmisiä palveluiden ja hoidon saannissa? •Jääkö julkisen sektorin rooliksi ohjata, neuvoa ja valvoa? •Palvelusetelin käyttäminen edellyttää, että asiakas kykenee itse tekemään valintoja ja valvomaan saamansa palvelun laatua siten kuin palvelusetelijärjestelmässä on tarkoitus. •Tasavertainen sopimuskumppani – yhteinen kieli

7 Vastuullisuus ja tilivelvollisuus •”Lisätään julkisten palveluiden järjestämisen ja tuotannon avoimuutta ja tilivelvollisuutta palveluita käyttäville ja niiden kustannukset maksaville kuntalaisille.”  Julkisen vallan tehtävä neuvonta, ohjaus ja valvonta  Palvelualoite •Palvelutuotannon avoimuutta lisättävä – myös kilpailutuksen todelliset kustannukset esiin •Palvelualoite 

8 Palvelualoitteen kommentointia •Saako myös kunnallinen palvelutuottaja jonkin suoja-ajan voitetun palvelualoitteen jälkeen, vai pitääkö kuntien henkilöstön elää jatkuvan kilpailuttamisuhan alla? Motivoiko jatkuva uhan alla olo? •Voisiko kunnallisen toiminnan kustannus- ja laatuarviointiin olla muita keinoja kuin pakkokilpailuttaminen? •Voidaanko palvelualoitteen tekijä velvoittaa osallistumaan selvitystyön aiheuttaman ylimääräisen kustannuksiin vai sallitaanko yritysten vain koettaa kepillä jäätä ilman mitään velvollisuuksia? •Ruotsissa palvelualoitteeseen on liittynyt myös henkilöstön kannustaminen yrittäjyyteen. Tuleeko siitä Suomessa malli, jolla käytännössä henkilöstöä ajetaan yrittäjyyteen? •Jo nyt kunnissa kilpailutetaan ja ulkoistetaan palveluita ilman palvelualoitetta. Onko järkevää luovuttaa aloiteoikeus kilpailuttamisesta ulkopuoliselle taholle? •Onko palvelualoitteen tehnyt yritys/järjestö tms. kiinnostunut palvelukokonaisuuksista vai osasta palvelua (esim. Helsingin kaupungin alueellinen nuorisotoimi, jossa järjestö halusi nuorisotalon ylläpitämisen itselleen, ilman muuta alueellista työtä)