Luuk. 3:1 Evankeliumin alkulukujen jälkeen hypätään ajassa pari-kolmekymmentä vuotta eteenpäin. Jokainen evankeliumeista aloittaa varsinaisen Jeesuksen.

Esitys aiheesta: "Luuk. 3:1 Evankeliumin alkulukujen jälkeen hypätään ajassa pari-kolmekymmentä vuotta eteenpäin. Jokainen evankeliumeista aloittaa varsinaisen Jeesuksen."— Esityksen transkriptio:

1 Luuk. 3:1 Evankeliumin alkulukujen jälkeen hypätään ajassa pari-kolmekymmentä vuotta eteenpäin. Jokainen evankeliumeista aloittaa varsinaisen Jeesuksen toiminnan kuvaamisen hänen edeltäjästään, Johannes Kastajasta. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen pastori@tunti.com. Keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuotena, siihen aikaan kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana, kun neljännesruhtinaina hallitsivat Galileassa Herodes, Itureassa ja Trakonitiksen maassa hänen veljensä Filippos ja Abilenessa Lysanias (Luuk 3:1) Taas, samoin kuin Jeesuksen syntymään liittyen, Luukas sitoo evankeliumin tapahtumat tunnettujen hallitsijoiden hallituskausiin. Tiberiuksen keisarikausi ajoittuu vuosiin 14-37 jKr. Viidestoista hallitusvuosi oli siis 28-29 jKr. Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana vuosina 26-36 jKr. Herodes Antipas, Herodes Suuren poika, oli Galilean neljännesruhtinaana 4 eKr – 39 jKr. Hänen veljensä Filippoksen neljännesruhtinaskausi taas ajoittuu vuosiin 4–34 jKr. Lysanias on tuntemattomampi hallitsija.

2 Luuk. 3:2-3 ja kun ylipappeina olivat Hannas ja Kaifas, tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, joka eli autiomaassa. (Luuk. 3:2) Hannas toimi varsinaisesti ylipappina vuosina 6-15 jKr, mutta sen jälkeenkin hänellä oli paljon vaikutusvaltaa. Kaifas oli Hannaksen vävy ja toimi ylipappina vuosina 18-36 jKr. Vanhassa testamentissa sanotaan usein, että profeetalle tuli Jumalan sana (esim. 1. Kun 12:22; 1. Aik. 17:3; Joon. 1:1). Nyt Jumalan sana tulee samalla tavalla Johannekselle, joka on tavallaan viimeinen Vanhan liiton profeetoista. Niin hän lähti liikkeelle ja kulki kaikkialla Jordanin seudulla saarnaten ja kehottaen ihmisiä kääntymään ja ottamaan kasteen, jotta synnit annettaisiin heille anteeksi. ( Luuk. 3:3) Jumalan sana saa Johanneksen liikkeelle. Hän ottaa vastaan profeetan tehtävän ja toimii sillä paikalla, jonka Jumala on hänelle suunnitelmassaan varannut. Johannes on saanut lisänimensä ”Kastaja”, koska hänen saarnaajantoiminnassaan oli keskeisellä sijalla niiden ihmisten kastaminen Jordanissa, jotka halusivat ottaa vastaan hänen sanomansa.

3 Luuk. 3:4-6 Tapahtui niin kuin on kirjoitettuna profeetta Jesajan kirjassa: - Ääni huutaa autiomaassa: "Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut! Kaikki rotkot täytettäköön, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon, tulkoot mutkat suoriksi, louhikot tasaisiksi teiksi! Kaikki saavat nähdä Jumalan pelastustyön." (Luuk. 3:4-6) Johanneksessa ja hänen toiminnassaan toteutui useampiakin Vanhan testamentin ennustuksia. Luukas viittaa profeetta Jesajan ennustukseen siitä, miten Herralle valmistetaan tietä, kun hän tulee kansansa pelastajaksi (Jes. 40:3-5). Johanneksen tehtävä oli valmistaa kansaa ottamaan vastaan Jeesus ja hänen julistuksensa. Johanneksen saarnassa on samalla malli siitä, miten Jumalan laki valmistaa meidän sydämemme ottamaan vastaan evankeliumin.

4 Luuk. 3:7-9 Kun ihmisiä tuli joukoittain kastettavaksi, Johannes sanoi heille: "Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan? Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy! Älkää ruvetko ajattelemaan: 'Olemmehan me Abrahamin lapsia.' Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä. Nyt on jo kirves pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen." (Luuk. 3:7-9) Johannes moittii kansaa väärästä itseluottamuksesta. Monet juutalaisista ajattelivat, että he varmasti pelastuvat, koska ovat Abrahamin lapsia, siis juutalaisia. Sama itseluottamus on monta kertaa Vanhassa testamentissa profeettojen kritiikin kohteena. Monet kuvittelivat jumalasuhteensa olevan kunnossa, vaikka eivät lainkaan välittäneet Jumalan tahdosta. Johannes, samoin kuin monet aikaisemmista profeetoista, muistuttaa ihmisille, että jokainen on riippumatta syntyperästään Jumalan edessä vastuussa teoistaan. Tätä olisi hyvä muistuttaa myös meidän ajallemme. Monet kun taitavat ajatella, että jokainen – ainakin jokainen kirkon jäsen – pääsee varmasti taivaasen.

5 Luuk. 3:10-17 Ihmiset kysyivät häneltä: "Mitä meidän sitten tulee tehdä?" Hän vastasi heille: "Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin." Myös publikaaneja tuli kastettavaksi, ja he kysyivät Johannekselta: "Opettaja, mitä meidän tulee tehdä?" Hän sanoi heille: "Älkää vaatiko enempää kuin on säädetty." Sotilaatkin kysyivät häneltä: "Entä me, mitä meidän tulee tehdä?" Hän sanoi heille: "Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään, vaan tyytykää palkkaanne." (Luuk. 3:10-14) Monet tajusivat Johanneksen saarnan vaikutuksesta oman tilansa ja halusivat tehdä parannuksen. Heille Johannes antaa hyvin konkreettisia ohjeita siitä, millaista on Jumalan tahdon mukainen elämä. Jumalan tahdon noudattaminen toteutuu ennen kaikkea aivan tavallisen arjen keskellä ja siinä, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin. Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias. He saivat Johannekselta vastauksen: "Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu." (Luuk. 3:15-17) Messiasta odotettiin, ja tietysti uuden ja voimallisen saarnaajaan esiintyminen herätti kysymyksen: onko hän luvattu Messias? Johannes kuitenkin tiesi tehtävänsä ja sen, että hän vain valmisti tietä toiselle, hänen jälkeensä tulevalle, todelliselle Messiaalle. Niinpä Johanneksen kastekin oli vain tulevaa ja parempaa kastetta ennakoiva. Jeesuksen kaste, siis kristillinen kaste, välittää Pyhän Hengen. Tulella kastaminen viitannee viimeiseen tuomioon, kuten myös kuva jyvistä ja ruumenista.

6 Luuk. 3:18-22 Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia. Mutta kun hän nuhteli neljännesruhtinas Herodesta tämän veljen vaimon Herodiaan tähden ja moitti häntä myös muista pahoista teoista, Herodes teki vielä senkin, että telkesi Johanneksen vankilaan. (Luuk. 3:18- 20) Johannes ei pelännyt julistaa parannusta maan mahtavillekaan. Neljännesruhtinas Herodes piti veljensä Filippoksen vaimoa, mikä oli Jumalan silmissä kauhistus. Herodes vaiensi kiusallisen profeetan laittamalla hänet vankilaan ja vähän myöhemmin mestauttamalla hänet. Totuuden puhujat eivät ole koskaan olleet kovin suosittuja. Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt." (Luuk. 3:21-22) Jeesuksen julkinen toiminta alkaa Johannaksen kasteelta. Jeesuksen kastehetkellä kolmiyhteisen Jumalan kaikki persoonat ovat nähtävissä tai kuultavissa. Jotkut opettavat, että meidän pitäisi seurata Jeesuksen esimerkkiä ja mennä kasteelle vasta aikuisena. Tässä on kuitenkin hyvä huomata, että Jeesusta ei kastettu kristillisellä kasteella – eihän se olisi ollut mahdollistakaan ennen pääsiäistä – vaan Johanneksen kasteella, joka on luonteeltaan ja merkitykseltään kovin toisenlainen kuin kristillinen kaste (lue Ap. t. 19:3-6).

7 Luuk. 3:23-28 Jeesus oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen aloittaessaan työnsä. Hän oli – näin luultiin – Joosefin poika. Joosefin isä oli Eeli, tämän isä Mattat, tämän Leevi, tämän Melki, tämän Jannai, tämän Joosef, tämän Mattitja, tämän Amos, tämän Nahum, tämän Hesli, tämän Naggai, tämän Mahat, tämän Mattitja, tämän Simei, tämän Josek, tämän Joda, tämän Johanan, tämän Resa, tämän Serubbabel, tämän Sealtiel, tämän Ner, tämän Melki, tämän Addi, tämän Kosam, tämän Elmadam, tämän Er, tämän Joosua, tämän Elieser, tämän Jorim, tämän Mattat, tämän Leevi, tämän Simeon, tämän Juuda, tämän Joosef, tämän Jonam, tämän Eljakim, tämän Melea, tämän Menna, tämän Mattata, tämän Natan, tämän Daavid, tämän Iisai, tämän Obed, tämän Boas, tämän Salma, tämän Nahson, tämän Amminadab, tämän Admin, tämän Arni, tämän Hesron, tämän Peres, tämän Juuda, tämän Jaakob, tämän Iisak, tämän Abraham, tämän Terah, tämän Nahor, tämän Serug, tämän Reu, tämän Peleg, tämän Eber, tämän Salma, tämän Kenan, tämän Arpaksad, tämän Seem, tä- män Nooa, tämän Lemek, tämän Metuselah, tämän Henok, tämän Jered, tämän Mahalalel, tämän Kenan, tämän Enos, tämän Set, tämän Aadam, tämän Jumala. (Luuk. 3:23-38) Juutalaisille sukuluettelot olivat tärkeitä. Siksi evankeliumit välittävät meille myös Jeesuksen sukuluettelon. Tästä sukuluettelosta on hyvä poimia muutama nimi. ’Daavid’ – luettelo osoittaa, että Jeesus on Daavidin poika ja siis Daavidille annettu lupaus hänen jälkeläisestään, joka hallitsee ikuisesti, voi toteutua Jeesuksessa (2. Sam 7:11-16). ’Juuda’ – siunatessaan poikiaan Jaakob sanoi Juudasta: ”Ei siirry valtikka pois Juudalta, ei käskijän sauva hänen suvultaan. Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, häntä kansat tottelevat.” (1. Moos. 49:10). Juudan jälkäläisenä Jeesus toteuttaa tämänkin ennustuksen. ’Abraham’ – Abrahamille luvattiin, että hänen jälkeläisessään tulisivat siunatuiksi kaikki kansat maan päällä. Jeesus on se luvattu Abrahamin jälkeläinen. Opetus: Ville Auvinen