Luuk. 9:29-29 Luukkaan evankeliumin yhdeksännen luvun loppupuoli opettaa keskeisiä asioita Jeesuksen olemuksesta, hänen jumaluudestaan ja vallastaan, mutta.

Esitys aiheesta: "Luuk. 9:29-29 Luukkaan evankeliumin yhdeksännen luvun loppupuoli opettaa keskeisiä asioita Jeesuksen olemuksesta, hänen jumaluudestaan ja vallastaan, mutta."— Esityksen transkriptio:

1 Luuk. 9:29-29 Luukkaan evankeliumin yhdeksännen luvun loppupuoli opettaa keskeisiä asioita Jeesuksen olemuksesta, hänen jumaluudestaan ja vallastaan, mutta samalla hänen sijaiskärsijän tehtävästään ja armostaan. Myös meille opetetaan Jumalan valtakunnan arvoista ja Jeesuksen seuraamisesta. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. (Luuk. 9:28-29) Pietari, Jaakob ja Johannes, Jeesuksen läheisimmät opetuslapset, pääsevät näkemään häivähdyksen Jumalan valtakunnan voimasta ja Jeesuksen tosi jumaluudesta vain viikkoa sen jälkeen, kun Jeesus on luvannut joidenkin opetuslastensa näkevän Jumalan valtakunnan ennen kuolemaansa. Samat kolme opetuslasta olivat mukana myös Jairoksen kodissa, kun Jeesus herätti tämän kuolleen tyttären (Luuk. 8:51).

2 Luuk. 9:32-33 Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. (Luuk. 9:30-31) Kirkastusvuorella Jeesus kohtaa kaksi Vanhan testamentin keskeistä hahmoa: Mooseksen, jonka välityksellä Jumala antoi Israelin kansalle lain, ja Elian, yhden varhaisista, suurista profeetoista. Nämä kaksi edustavat lakia ja profeettoja, siis koko Vanhaa testamenttia. Näille kahdelle oli yhteistä heidän erikoinen loppunsa. Elia otettiin taivaaseen kuolemaa näkemättä tulisilla vaunuilla (2. Kun. 2:11). Mooseksesta taas sanotaan, että Jumala itse hautasi hänet (5. Moos. 34:5-6) – ehkäpä ottamalla hänetkin suoraan taivaaseen. Siten juuri nämä kaksi saattoivat ilmestyä kirkastusvuorella. Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: "Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle." Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. (Luuk. 9:32-33) Pietarin hämmennys on ymmärrettävää – mitäpä tuollaisessa tilanteessa osaisi järkevästi ajatella. Majan teko vuorelle ja taivaalliseen olotilaan jääminen tuntui varmasti houkuttelevalta, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Kirkastusvuorikokemus oli vain lyhyt hetki ja esimakua tulevasta taivaselämästä.

3 Luuk. 9:34-40 Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!" Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään. (Luuk. 9:34-36) Koko tilanteen tärkeä merkitys opetuslapsille oli käntää heidän katseensa Jeesukseen. Vanhan testamentin suuret sankarit saavat jäädä taustalle, ja Jumala itse kehottaa opetuslapsiaan, myös meitä, kuuntelemaan Jeesusta, Hänen poikaansa, ja olemaan kuuliaisia hänelle. Kun he seuraavana päivänä tulivat alas vuorelta, oli Jeesusta vastassa suuri ihmisjoukko. Muuan mies huusi väkijoukon keskeltä: "Opettaja, minä pyydän sinua: tule katsomaan poikaani, ainoaa lastani! Paha henki käy vähän väliä häneen kiinni. Hän alkaa yhtäkkiä huutaa, ja henki kouristaa häntä niin että vaahto valuu suusta. Kun henki lopulta jättää hänet, hän on aivan näännyksissä. Pyysin opetuslapsiasi karkottamaan sen, mutta eivät he pystyneet." (Luuk. 9:37-40) Vuorelta laskeudutaan alas keskelle hengellistä sodankäyntiä. Jumalan vihollisen joukot kiusaavat ihmisiä, ja me olemme niiden edessä omassa voimassamme heikoilla. Vähän aikaisemmin samassa luvussa kerrottiin, miten Jeesus lähetti opetulapsensa julistamaan Jumalan valtakuntaa, parantamaan sairaita ja myös karkottamaan pahoja henkiä (Luuk. 9:1), mutta tällä kertaa opetuslapsetkaan eivät voineet auttaa poikaa.

4 Luuk. 9:41-45 Silloin Jeesus sanoi: "Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun vielä on oltava teidän keskuudessanne ja kestettävä teitä? Tuo poikasi tänne." Vielä pojan tullessakin henki paiskasi hänet maahan ja kouristi häntä. Mutta Jeesus käski ankarin sanoin saastaista henkeä poistumaan, paransi pojan ja antoi hänet isälle takaisin. Kaikki olivat hämmästyksen vallassa, kun näkivät Jumalan voiman ja suuruuden. (Luuk. 9:41-43) Sen, mikä ihmisille on ylivoimaista, Jeesus tekee. Hänellä on valta Saatanan ja sen joukkojen yli, ja niin Jeesus taas kerran osoittaa Jumalan voiman ja suuruuden. Kun kaikki hämmästelivät Jeesuksen tekoja, hän sanoi opetuslapsilleen: "Painakaa mieleenne, mitä teille sanon: Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin." Opetuslapset eivät ymmärtäneet, mitä hän näillä sanoillaan tarkoitti. Se jäi heiltä salaan, niin että he eivät käsittäneet hänen puhettaan eivätkä rohjenneet kysyä häneltä sen merkitystä. (Luuk. 9:43-45) Jeesus osoitti teoillaan jumalallisen voimansa ja valtansa, mutta hän oli kuitenkin tullut tähän maailmaan kärsimään ja kuolemaan, sillä tavalla hän nujertaisi lopullisesti pahan vallan. Jeesus puhui opetuslapsilleen usein tulevasta kohtalostaan, mutta nämä eivät ymmärtäneet. Vasta pääsiäisen jälkeen heille kirkastui, että juuri ristiinnaulittu Messias on Jumalan pelastussuunnitelman polttopiste.

5 Luuk. 9:46-50 Opetuslasten kesken syntyi kiistaa siitä, kuka heistä oli suurin. Jeesus tiesi, mikä ajatus heillä oli mielessään. Hän nosti viereensä lapsen ja sanoi heille: "Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt. Se teistä, joka on kaikkein pienin, on todella suuri." (Luuk. 9:46-48) Jumalan valtakunnan arvojärjestykset ovat aivan toisenlaiset, suorastaan vastakkaiset, kuin meidän maailmamme. Jeesus asetti lapsen, joka sen ajan yhteiskunnassa oli vähäarvoinen, esikuvaksi siitä, kuka on kaikkein suurin (vertaa Matt. 18:1-5). Jumalan valtakunnassa ei sovi kilapilla siitä, kuka on suurin, vaan ennemmin siitä, kuka kunnioittaa toista eniten ja on nöyrin. Johannes sanoi silloin: "Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei seuraa sinua meidän joukossamme." Mutta Jeesus vastasi: "Älkää estäkö. Joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne." (Luuk. 9:49-50) Maininta vieraasta pahojen henkien ulosajajasta on erikoinen. Ehkä se opettaa meille sitä, että kaikki Jeesuksen omat eivät ole inhimillisesti katsoen samaa joukkoa. Kristittyjä on muissakin kuin vain minun seurakunnassani.

6 Luuk. 9:51-56 Kun Jeesuksen taivaaseenottamisen aika oli lähenemässä, hän suuntasi kulkunsa Jerusalemia kohti. Edellään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa. Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin. (Luuk. 9:51-53) Nyt alkaa Jeesuksen matka Galilesta Jerusalemiin. Lyhin tie kulki Samarian halki, mutta hurskaat juutalaiset käyttivät mieluummin kiertotietä, koska samarialaisia pidettiin uskonnollisesa mielessä epäpuhtaina. Jeesus kuitenkin kulki Smarian läpi (vrt Joh. 4). Samoin samarialaiset suhtautuivat torjuen juutalaisiin ja varsinkin heidän juhliinsa, ja siksi Jeesusta ei haluttu ottaa vastaan. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: "Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät [niin kuin Eliakin teki]?" Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia [ja sanoi: "Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan."]. Yhdessä he jatkoivat matkaa toiseen kylään. (Luuk. 9:54-56) Jaakob ja Johannes olivat tulisieluisia nuoria miehiä. Jeesus antoikin heille lempinimeksi ’Boanerges’ – ukkosenjylinän pojat (Mark 3:17). Nyt he ovat valmiita tarttumaan profeetta Elian esimerkkiin (lue 1. Kun 18). Ankara rangaistus tuntuisi veljeksistä oikeudenmukaiselta, mutta taas käy ilmi, että he eivät osaa ajatella Jumalan valtakunnan ajatuksia. Jeesus on tullut pelastamaan myös niitä, jotka torjuvat hänet.

7 Luuk. 9:57-62 Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: "Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin." Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi." Eräälle toiselle Jeesus sanoi: "Seuraa minua!" Tämä vastasi: "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni." Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa." Vielä eräs toinen sanoi: "Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni." Hänelle Jeesus vastasi: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan." (Luuk. 9:57-62) Kolme erilaista keskustelua opettavat jotain keskeistä Jeesuksen seuraamiseta. Ensinnäkin, Jeesuksen seurassa on turha odottaa ajallista menestystä tai edes helppoa elämää. Toiseksi, mikään ei saa estää tai edes hidastaa, kun Jeesus kutsuu seuraansa. Kolmanneksi, Jeesuksen seuraan lähteminen on kokonaisvaltaista matkaan lähtemistä. Opetus: Ville Auvinen