ANTIIKIN KIRJALLISUUS

Esitys aiheesta: "ANTIIKIN KIRJALLISUUS"— Esityksen transkriptio:

1 ANTIIKIN KIRJALLISUUS
ANTIIKIN AIKA n. 600 eaa. – 600 jaa.

2 Antiikin kulttuuri Länsimaisen kirjallisuuden historia alkaa Kreikasta. Kreikkalaiseen kulttuuriin tuli vaikutteita mm. Egyptistä ja Vähä-Aasiasta. Kulttuuri oli vapaamielistä ja suvaitsevaa. Kreikkalainen maailmankuva oli minäkeskeinen mutta uskonnollinen  mytologia eli jumalaistarusto. Kulttuurin kehittäjinä olivat ns. vapaat miehet. (Orjat ja vapaat käsityöläiset tekivät työn)  Rooman kulttuuri kasvoi pitkälti kreikkalaisesta perinnöstä.

3 Antiikin kirjallisuuden perusta
Aristoteles loi Runousopissaan (n. 300 eaa.) kirjallisuudelle teoreettisen perustan: - lajit epiikan, lyriikan ja draaman; arvokkain draama (tragedia) - kirjallisuuden pitää jäljitellä ja kuvata todellisuutta mahd. selkeästi ja kirkkaasti (mimesis)

4 Antiikin kirjallisuuden käsitteitä
tragedia: murhenäytelmä, päättyy tuhoon komedia: huvinäytelmä, päättyy yleensä onnellisesti farssi: liioitteleva hupailu retoriikka: suullisen ja kirjallisen esitystaidon oppi hybris: ylpeys, jonka valtaan joutunut ihminen uhmasi jumalia nemesis: jumalten viha ajan, paikan ja toiminnan ykseys: toiminta juoneltaan ehyt ja hyvin hallittu, näytelmän tapahtumat tapahtuvat lyhyessä ajassa samassa paikassa katharsis: puhdistuminen, henkinen vapautuminen, jonka katsoja saavuttaa, kun samastuu tragedian sankariin  ohjaa katsojan näkemään, mikä on ylevää ja moraalisesti oikein.

5 Antiikin Kreikan kirjallisuus
Kirjallisuus syntyy: - epiikka n. 700 eaa. , mm. Homeros: Ilias ja Odysseia - lyriikka n. 600 eaa., mm. Sapho: Iltatähti, häälaulu; Pindaros: lyyriset runot esim. urheilusankareiden kunniaksi - draama n. 400 eaa., mm. Aiskhylos: Oresteia; Sofokles: Kuningas Oidipus (tragedia); Euripides: Kyklooppi (tragedia); Aristofanes: Lysistrate (komedia) Aiheita: Kohtaloaan vastaan taistelevien voimakkaiden, rohkeiden poikkeusihmisten ja inhimillisten jumalten toiminta ja kohtaamiset sekä kohtalon vaikutus; rakkaus

6 Sapfo: Iltatähti, häälaulu
Se kuuluu jumaliin se mies joka sinun kanssasi istuu joka kuulee sinun ihanan äänesi läheltä, ja sinun naurusi ja sinun lempesi ja sinun rakkautesi sinun naurusi Sydän läikähtää rinnassani Kun katson sinua en mitenkään saa ääntä suustani (Kun näen sinut äkkiä) kieleni tärisee, tuli juoksee ihoni alla, en näe mitään korvissa suhisee, hiki kihoaa pintaan, paikkani vapisevat, olen keltaisempi kuin ruoho, kohta kuin kuollut Mutta kaikki on kestettävä, sillä - - (suom. Saarikoski)

7

8

9 Antiikin Rooman kirjallisuus
Rooman kirjallisuus kasvoi kreikkalaisesta perinnöstä: Kirjailijat pyrkivät noudattamaan tradition vaatimuksia aihepiirien, muodon ja retoristen ilmaisukeinojenkin suhteen. Kreikkalaisten mytologia mukautettiin roomalaiseen kirjallisuuteen, käytettiin kreikkalaisten lajijärjestelmää, kirjoitettiin runoutta kreikkalaisilla mitoilla Kirjallisuuden arvo määräytyi sen mukaan, kuinka hyvin se sopi isänmaallisiin tai kasvatus- ja opetustarpeisiin Kirjailijoita mm. Vergilius, Rooman kansallisrunoilija: Aeneis; Horatius: Ars Poetica, oodit; Ovidius: eepos Muodonmuutoksia