Liikuntavammat CP-vamma, Selkäydintyrä, Hydrokefalia, Lihasdystrofiat

Esitys aiheesta: "Liikuntavammat CP-vamma, Selkäydintyrä, Hydrokefalia, Lihasdystrofiat"— Esityksen transkriptio:

1 Liikuntavammat CP-vamma, Selkäydintyrä, Hydrokefalia, Lihasdystrofiat
Vaikutukset liikunnanopetukseen Tämä luennon tavoitteena on esitellä joitakin yleisiä ehdotuksia liittyen liikuntavammaisten oppilaiden liikunnanopetukseen. CP-vammaa esiintyy näistä eniten Suomessa, joten sitä on kuvailtu yksityiskohtaisemmin. Selkäydintyrä, hydrokefalia ja lihasdystrofiat esitellään lyhyesti.

2 Liikuntavammaisten oppilaiden opettaminen
Keskustele aiemmista liikuntakokemuksista Keskustele välineiden tarpeesta ja sovelluksista Kysy, haluaisivatko he avustusta Seuraa väsymistä ja huolehdi, että taukoja on riittävästi Huomioi mahdollinen progressiivinen heikentyminen lihaksissa Vältä harjoituksia, jotka lisäävät spastisuutta On tärkeää saada selkeä kuva oppilaan tarpeista perustuen hänen edeltäviin kokemuksiinsa liikunnanopetuksesta ja liikunnasta, sisältäen kaikki erityisvälineet tai sovellukset, joita on käytetty aikaisemmin. Älä oleta, että oppilas tarvitsee avustusta, mutta tarjoa sitä varmuuden vuoksi. Energiankulutus voi olla korkeampi oppilailla, joilla on liikuntavamma (esim. CP-vamma) kävelyvaikeuksien vuoksi, joten riittävästä levosta on huolehdittava ja väsymistä seurattava. Progressiivinen lihasten heikentyminen ei ole automaattista kaikissa liikuntavammoissa, mutta sitä saattaa esiintyä joissakin tapauksissa, esim. lihasdystrofioissa. Korkeamman lihasjännityksen ja/tai jäykistymien vuoksi spastisuus on yleistä monissa liikuntavammoissa. Harjoituksia, jotka lisäävät sitä tai lyhentävät lihaksia, pitäisi välttää.

3 Liikuntavammaisten oppilaiden opettaminen
Huomioi: Kuumuuden ja kylmyyden ääripäät Oikea ryhti Mahdollinen osteoporoosi Wc:ssäkäynnin rutiinit Nesteiden saanti Makuuhaavat tai vammat Jäykistymät Epäsäännöllinen syke Kylmyyden ja kuumuuden ääripäät: T8-nikaman yläpuolella tapahtuneiden selkärankavammojen tapauksissa kehon lämpötilan kontrollia ei ole (vaihtolämpöisyys, poikilotermisyys). Tämä on erityisen merkittävää, jos harjoitellaan ääripään lämpötiloissa, sillä keho mukautuu ympäristön lämpötasoon. Kaikki seuraavat asiat pitäisi ottaa huomioon tähän liittyen: vaatetus, altaassa vietetyn ajan määrä, nesteiden saanti, harjoituksen taso. Oikea ryhti: Pysyvä lihasten tai lihasryhmien lyhentyminen ja tiukentuminen tai rajoittunut nivelten liikkuvuus voi vaikuttaa ryhtiin. Ehkäistäksesi tätä ja parantaaksesi/säilyttääksesi ryhdin voidaan suositella esimerkiksi venyttelyä ja lastoja. Luuntiheyden vaihtelut: Painon kannattelun puutteen ja lihasten surkastuminen vuoksi osteoporoosi on yleinen. Vastaavasti luuvammojen riski saattaa lisääntyä. Wc:ssä käynnin rutiinit: S2-nikaman yläpuolinen halvaantuminen vaikuttaa rakkoon, kuten myös lihasten heikkous. Ajoittaista katetrointia saatetaan tarvita. Osittaisen selkäydinvamman ja polion tapauksessa tuntemuksia on jonkin verran, mutta rakko voi olla yliaktiivinen. Virtsan pidättäminen on hoidon vastaista ja sitä pitäisi välttää. Virtsatie- ja munuaisinfektiot voivat olla yleisiä. Ulostaminen täytyy ehkä suorittaa manuaalisesti – säännöllinen nesteen- ja ravinnonsaannin rutiini auttaa tässä prosessissa. Makuuhaavat tai vammat: Seuraavien tuntemuksien puutteen vuoksi: kosketus, kuumuus, kylmyys, paine ja kipu makuuhaavat ja/tai muut vammat saattavat jäädä huomaamatta, ja siksi itsetarkkailusysteemi pitäisi ottaa jokapäiväiseen käyttöön. Mukavia vaatteita tulee käyttää. Henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen on olennaista. Ihon palaminen on huomioonotettava asia, jos kuntoillaan ulkona. Jäykistymät: Tämä piirre on yleinen monissa liikuntavammoissa ja käsitellään yksityiskohtaisesti myöhemmin tällä luennolla CP-vamman yhteydessä. Epäsäännöllinen syke: Monista keskushermoston vammoista johtuen lepo- ja harjoitussyke voivat vaihdella paljon tämän ryhmän kesken. Sykkeen valvonta harjoittelun aikana on välttämätöntä.

4 Celebral Palsy (CP-vamma)
Yleisin ortopedinen vamma Pääosin motorinen häiriö Rajoittunut kyky liikkua ja säilyttää tasapaino ja asento Yleisempää miehillä kuin naisilla (2:1) Vain 2% perittyä 75%:lla ilmenee ennen syntymää 40-50% syntynyt ennenaikaisesti – 2.4 per 1,000 CP-vamma määritellään liikkumisen ja asennon häiriöksi, joka on syntynyt aivovaurion seurauksena. Suomessa syntyy vuosittain noin 130–140 CP-vammaista lasta (esiintyvyys 2/1000). CP-vamman esiintyvyys on arviolta 1 jokaista 140 elävänä syntynyttä kohden (Yhdysvalloissa). Vertauksen vuoksi lihasdystrofioiden esiintyvyys on 1/2500. CP-vamman aiheuttaa vaurio kehittyvien aivojen motorisen hallinnan keskuksessa, ja se voi ilmetä raskauden aikana (noin 75 prosentilla), synnytyksen aikana (noin 5 prosentilla) tai syntymän jälkeen (noin 15 prosentilla) kolmen vuoden ikään mennessä. Sairauden mahdollisesti periytyvästä luonteesta keskustellaan edelleen. Ennenaikaisesti syntyneiden vauvojen ja vauvojen, joiden syntymäpaino on alhainen, selviytymisprosentti on noussut, mikä on aiheuttanut hieman kasvua CP-vamman kansainvälisessä esiintymisessä. Arviolta 25–40 % kaikista CP-vammaisista lapsista syntyy alle 37-viikkoisina. CP-vamman vakavuus vaihtelee suuresti hyvin lievästä vammasta, jolla ei ole huomattavaa vaikutusta kommunikaatioon tai osallistumiseen, syvään liikunta- ja kehitysvammaan. On tärkeää huomata, että kehitysvammaisuus ei ole vallitseva piirre tässä sairaudessa. Vaikka CP-vamma on luonteeltaan epäprogressiivinen, toiminnallisuuden huonontumista saattaa kuitenkin ilmetä lapsen kasvaessa, kun hermosto kehittyy.

5 CP-vamma - syitä Prenataalinen (ennen syntymää) 75%
Infektio Rakenteelliset poikkeavuudet tai synnynnäinen epämuodostuma aivoissa Kystien tai muiden tuhoisien vammojen kehittyminen aivoissa Saattaa olla jokin geneettinen osatekijä Myrkyille altistuminen Synnytyksen aikana – 5% Perinataalinen (syntymän aikainen) - 15% Ennenaikaisuus Alhainen syntymäpaino Aivoverenvuoto Hapenpuute CP-vamma saattaa myös kehittyä myöhemmin lapsen elämässä vakavan onnettomuuden tai loukkaantumisen tai aivoinfektion seurauksena Infektio on kaikkein yleisin syy. Syntymänjälkeinen CP-vamma voi tulla kolmeen ikävuoteen asti.

6 CP-vamman oireyhtymät
1. Spastisuus: Noin 70% kaikista CP-vammatapauksista. Aiheutuu vauriosta aivokuoren ja isoaivojen motorisissa osissa. Ylipaineinen tila, lisääntyneen lihasjännityksen tila. Tämä saattaa johtaa jäykistymisiin. Vire vaihtelee lihasten välillä, matalamman ääripään lihasjänteys ojentajassa ja korkeamman ääripään jänteys koukistajalihaksessa. Vaihtelu riippuu venytyksestä lihaksessa, fyysisestä ja emotionallisesta paineesta, lämpötilasta ja väsymyksen tasosta; avain on dynaamisen venytyksen taso. Suomessa CP-vamman oireyhtymät on luokiteltu spastiseen, dyskineettiseen ja ataksiseen oireyhtymään.

7 CP-vamman oireyhtymät
2. Atetoosi: Tahaton tarkoitukseton liike Vaikuttaa tyvitumakkeeseen Sisältää vartalon, raajojen ja kasvojen automaattista vääntelevää liikuttelua Näkyvin hitaiden harkittujen liikkeiden aikana, esim. bocciaa pelatessa 3. Ataksia: Saa alkunsa pikkuaivoissa Huono tasapaino, tarkan motorisen hallinnan menetys Vaikeus kontrolloida nopeita liikkeitä Yksilöillä saattaa olla yhdistelmä kolmesta yllämainitusta tyypistä. Oppilaiden CP-vamma voi vaihdella lievästä syvään ja samalla henkilöllä voi ilmetä useampia CP-vamman oireyhtymiä. Ei ole epätavallista, jos henkilöllä on piirteitä kaikista kolmesta oireyhtymästä. On suositeltavaa arvioida oppilaita toimintakyvyn perusteella CP-vamman oireyhtymän sijaan.

8 Tyypillisiä CP-vamman muotoja
Luokiteltu sen perusteella, mihin kehon osaan ne vaikuttavat: Toispuolihalvaus (hemiplegia): Vaikuttaa kehon toiseen puoleen Pystyy kävelemään ja juoksemaan, mutta liikkuminen on kömpelöä Saattaa olla oppimisvaikeuksia Noin 50%:lla on sairaskohtauksia Monilla on myös näköhäiriöitä Kaksoishalvaus (diplegia): Vaikuttaa kahteen raajaan, yleensä alaraajoihin Älykkyystaso on yleensä normaali Neliraajahalvaus (tetraplegia): Vaikuttaa kaikkiin neljään raajaan, vartalon runkoon, päähän ja kaulaan Ei pysty kontrolloimaan liikkeitä missään kehon osassa Oppimisvaikeudet ovat usein syviä Sairaskohtaukset, karsastaminen, syömisvaikeudet ja pidätyskyvyttömyys ovat yleisiä Tällä dialla listataan CP-vamman spastisuuden muotoja.

9 Arviointi ja aikainen puuttuminen
Valmius harjoitteluun Koordinaatio Primitiivirefleksit Tasapaino ja vartalon stabiilisuus Lihasjänteys Liikkeiden laajuus Parantavien ortopedisten apuvälineiden käyttö, esim. ortoosit (AFOt) Puuttuminen Aikainen puuttuminen on tärkeää kehitysviivästymien vähentämisessä Useita tunteja laajoja motorisia aktiviteetteja avustuksen kanssa Rytmiset pyörimisaktiviteetit – vähentävät spastisuutta Päivittäinen venyttely Tahdonalainen tarttumis- ja irtipäästämistaito on usein heikentynyt – älä yritä pakottaa irrottamaan, vaan käytä sen sijaan muita niveliä ranteen ja sormien rentouttamisessa Jokainen CP-vammainen oppilas tulisi arvioida suhteessa heidän toimintakykyynsä ja tuen tarpeen suhteen. Testi, kuten Movement ABC (katso arviointia koskeva luento) antaa merkin nykyisestä motoristen taitojen ja kunnon tasosta. Keskusteleminen oppilaan fysioterapeutin kanssa antaa tietoa lihasjänteydestä, jäykistymistä, liikkeiden laajuudesta jne. AFO (Ankle Foot Orthosis, nilkkaa ja jalkaa tukeva ortoosi eli ulkoinen laite) – niitä käytetään tukemaan jalkaterää ylöspäin ja täten vähentämään jäykistymiä pohkeessa ja akillesjänteen alueella.

10 CP-vamma ja liikunnanopetus
Suunnittele tunnit hyvin etukäteen Tasapainoinen ohjelma – hallinta ja koordinaatio ennen voimaa Asteittainen eteneminen Jaa taidot/liikkeet osiin Huolehdi säännöllisistä lepotauoista Varmista onnistumisen kokemukset Rohkaise itsenäiseen liikkumiseen Vältä rajuja kilpailutilanteita Yksinkertaista pelien sääntöjä Keskity ensin perusliikuntataitoihin (kävely, hypyt, heitot) ja käden taitoihin (ojentaminen, koukistaminen, tarttuminen) Varmista turvallinen ja rauhallinen liikuntaympäristö PNF-venyttely usein hyödyllistä Yllä on listattu asioita, joita liikunnanopetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa tulisi huomioida. PNF-venyttely (Proprioceptive Neuromuscular Facilitation, proprioseptiivinen neuraalinen fasilitaatio) – hyödyllistä, koska se saa vastakkaiseen suuntaan vaikuttavan lihaksen supistumaan ja auttamaan nopeasti lisääntyvässä liikelaajuudessa. Supistus-rentoutus -tekniikka on erityisen hyödyllinen. CPISRA (Celebral Palsy International Sport & Recreational Association) on kansainvälinen CP-vammaisten urheilijoiden kattojärjestö. Toiminnan tavoitteet: edistää ja kehittää välineitä, joiden avulla ihmiset ympäri maailman voivat saada mahdollisuuden osallistua urheiluun ja vapaa-ajan toimintaan lisätä kansallisten jäsenten määrää sekä mainostaa heidän kanssaan ja heidän kauttaan urheilun ja vapaa-ajan arvoa henkilöille, joilla on CP-vamma rohkaista ja helpottaa useampien kansainvälisten, kansallisten ja alueellisten kilpailujen järjestämistä ja toimeenpanoa. CPISRA ja sen monet kansalliset yhdistykset järjestävät kilpailuja, tarjoavat koulutusta ja resursseja CP-vammaisten urheilijoiden valmennukseen sekä tukevat CP-vammaisten yksilöiden inkluusiota. Käy sivulla saadaksesi lisätietoja palveluista ja kansallisten organisaatioiden yhteystiedoista.

11 CP-vamma ja liikunnanopetus
Huomioi tarvittavat apuvälineet Auta oikean asennon löytämisessä ja tarvittaessa liikkeen suorittamisessa Kannusta omien rajojen kokeiluun Spastisuus saattaa lisääntyä ja koordinaatiokyky huonontua kuntoilun jälkeen Lääkitys saattaa hidastaa kuntoilun fysiologisia vastavaikutuksia tai aiheuttaa uneliaisuutta Vähentynyt mekaaninen tehokkuus saattaa johtaa korkeampaan sykkeeseen ja verenpaineeseen harjoittelun aikana. Lihasjänteyslääkitys saattaa vaikuttaa harjoittelukapasiteettiin: kohtauksia estävä lääkitys saattaa vaikuttaa keskittymiskykyyn heikentävästi, spastisuutta vähentävä lääkitys saattaa myös heikentää kuumuuden sietoa ja aiheuttaa lihasten heikkoutta. Jotkut ovat huolissaan siitä, että spastisuus saattaa lisääntyä voimaharjoittelussa. Kuitenkin yleisesti ottaen tutkimukset ovat osoittaneet, että CP-vammaiset henkilöt hyötyvät voimaharjoittelusta. On siis olennaista sekä suunnitella, että valvoa kaikkia tällaisia ohjelmia tarkasti.

12 Selkäydintyrät Kehityshäiriö, jossa selkäydinkanava on vahingoittunut
Ilmenee sikiön ensimmäisen kehityskuukauden aikana Esiintyvyys 2-3:1000 syntynyttä lasta kohden (vesipää mukaan lukien) Myös perinnöllinen elementti, mutta ei ratkaiseva Epäprogressiivinen Esiintyy usein yhdessä vesipään kanssa Selkäydintyrät (Spina Bifida-sairaudet) voidaan jakaa neljään eri oireyhtymään vaikeusasteen mukaan. Häiriöt voivat olla hyvin lieviä ilman suuria liikkumisrajoituksia tai estää kokonaan omatoimisen liikkumisen. Yleensä selkäydintyrää hoidetaan leikkauksella.

13 Hydrokefalia (vesipää)
Aivo-selkäydinnestettä tuotetaan aivojen kammioissa ja se kiertää niiden ja selkäytimen läpi ennen kuin imeytyy uudestaan verenkiertoon Jos kierto tai imeytyminen estyy, nousee kallon sisäinen paine ja kammioiden lähimmät alueet saattavat vaurioitua Voi syntyä tapaturman, aivokasvaimen tai synnynnäisen epämuodotuman seurauksena Hoidetaan leikkauksella tai sunttilla, joka sijoitetaan kuljettamaan neste vatsaan tai sydämeen. 1:500 lapsista – 90% lapsista joilla on selkärankahalkio Hydrokefalian oireet vaihtelevat lievistä vaikeisiin. Lievempinä oireina voi esiintyä lievää spastisuutta tai tasapaino- ja/tai koordinaatiohäiriöitä. Vaikeampia oireita voivat olla seurauksena syntynyt CP-vamma tai kehitysvamma. Hydrokefalia saattaa olla yhteydessä korkeampaan lievien oppimisvaikeuksien ja käyttäytymisongelmien riskiin.

14 Vaikutukset liikuntaan
Jokaisen tapauksen yksilöllinen arviointi Valitse sopivat lajit henkilön kiinnostuksen kohteiden, liikuntavamman tyypin ja viakeusasteen mukaan Huomioi mahdolliset ääreisnäön puutteet ja lateksiallergia Estä veren kerääntyminen jalkoihin Suntti estää aktiviteetit, joissa on suuri fyysisen pään trauman riski Selkärankatyrän ja vesipään seuraukset liikunnalle vaihtelevat suuresti ja jokaisen tapauksen yksilöllinen arviointi on tärkeää. Selkäydintyrässä liikuntakykyyn vaikuttaa tyrän sijainti. Mitä alempana tyrä sijaitsee, sitä vähemmän se vaikuttaa liikuntakykyyn. Erityisesti käsivoimia vaativat liikuntamuodot sopivat henkilöille, joilla on selkäydintyrä. Mahdollinen ääreisnäön puute ja allergia tulee myös huomioida suunnittelussa. On myös tärkeää, että he kehittävät tasapainoaan ja koordinaatiotaan, mikä auttaa myös muiden motoristen taitojen kehittämisessä. Pyri vahvistamaan tietoisuutta vartalosta, positiivista minäkuvaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kuntoilu on tärkeää, koska se voi auttaa estämään toissijaisia sairauksia kuten sydänsairauksia, liikalihavuutta, diabetesta, makuuhaavoja, kohonnutta verenpainetta, virtsatietulehduksia ja hengitysteiden sairauksia. Henkilön, jolle on asetettu suntti, tulee välttää pitkäaikaista roikkumista pää alaspäin sekä päähän kohdistuvia iskuja (esim. jalkapallon pukkaus). Muuten erikoistoimenpiteitä liikunnan suhteen ei yleensä tarvita.

15 Lihasdystrofiat Virhemuutos lihasten toimintaa säätelevissä geeneissä
Duchennen lihasdystrofia (DMD) tunnetuin Suomessa n. 150 sairastavaa poikalasta Periytyvä sairaus Oireita: lihasvelttous, jäykistymät, sydänlihasten ja ruoansulatuselinten heikkeneminen heikentyminen, hengitysvaikeudet, skolioosi,osteoporoosi, lieviä oppimisvaikeuksia, pseudohypertrofia Duchennen lihasdystrofia (DMD) on yleisin lihassairaus ja vaikuttaa vain pojilla. Beckerin lihasdystrofia (BMD) ja Limb Girdle lihasdystrofia (LGMD) koskevat sekä miehiä että naisia. Lihasdystrofia (Muscular dystrophy, MD) on yleistermi erilaisille neuromuskulaarisille sairauksille. Niiden luonteeseen kuuluu lihasten progressiivinen heikentyminen. Lihasdystrofioiden kohdalla jäykistymistä aiheuttaa lihasten surkastuminen. Vatsalihasten ja pallean heikentymisen vuoksi keuhkojen tilavuuden kapasiteetti vähenee. Lihasdystrofioissa, kuten usein muissakin liikuntavammoissa, liikunnan puute aiheuttaa luuntiheyden vähentymistä. Pseudohypertrofia on jonkin elimen tai kehon rakenteen epänormaali laajentuminen, joka johtuu rasva- ja sidekudoksen liikakasvusta. Tässä tapauksessa lihakset näyttävät suurilta, mutta niissä on vain vähän tai ei ollenkaan voimaa.

16 Progressiivisyys Aikainen vaihe (4-6 vuotta): vaikeuksia portaiden kiipeämisessä, kömpelö puolelta toiselle vaappuva käynti, taipumus kaatua säännöllisesti Keskivaihe (6-10 vuotta): vaikeuksia kävelemisessä, sähköpyörätuolin käyttö ulkona Myöhäinen vaihe (10+ vuotta) : sähköpyörätuolin käyttö sisällä/ulkona, terminaalivaihe Aikainen vaihe: Gowersin merkki on erityinen tekniikka, jota lapsi käyttää lattialta nousemiseen. Hän kääntää kasvot alaspäin, laittaa jalat ja kädet lattialle ja sitten kiipeää käsillään jalkojaan pitkin ylös pystyasentoon. Liikunnanopettaja voi havainnoida näitä aikaisia merkkejä. Kun sairaus etenee, avustavien välineiden tarve kasvaa (esim. sähköpyörätuoli). Tällä dialla esitetään myös ikäarviot, jotka koskevat pääosin Duchennen lihasdystrofiaa tai muiden dystrofioiden vakavia muotoja.

17 Kouluun liittyviä asioita
Useat kaatumiset ja ongelmat lattialta nousemisessa Väsymys liikuttaessa yhdestä osasta koulua toiseen (esim. luokasta ruokasaliin) Ongelmia wc-istuimelta nousemisessa Kykenemättömyys kantaa lounastarjotinta Kykenemättömyys kantaa reppua, ottaa kynä käteen Vaikeuksia pukeutumisessa/riisuutumisessa (sis. myöhemmässä vaiheessa ortoosien kuten jalkatukien ja vartalokorsetin käsittely) Vaikeuksia liikunnanopetukseen osallistumisessa Tällä dialla listataan joitakin mahdollisia käytännön vaikutuksia oppilaan päivittäiseen toimintaan koulussa.

18 Lähteet ACSM (2003) Exercise Management for Persons with Chronic Diseases and Disabilities. Human Kinetics. 2. painos. Durstine L. (2002) ACSM's exercise management for persons with chronic diseases and disabilities. Human Kinetics Goldberg, B. (1995) Sports and exercise for children with chronic health conditions. Human Kinetics. Lockette, K. F. (1994) Title Conditioning with physical disabilities. Human Kinetics

19 Lähteet Martin S. (2006) Teaching motor skills to children with Cerebral Palsy and Similar movement disorders. Woodbine House Miller, P. D. (1995) Fitness programming and physical disability. Human Kinetics Rintala, P., Huovinen, T. & Niemelä, S. (2012): Soveltava liikunta. Helsinki: Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 168. Sherrill C. (2004) Adapted physical activity, recreation, and sport : crossdisciplinary and lifespan. London : Boston : McGraw-Hill. 6. painos. Winnick, J. P. (2000) Adapted physical education and sport. Human Kinetics