Esittely latautuu. Ole hyvä ja odota

Esittely latautuu. Ole hyvä ja odota

Musiikin perusteet 4 Orkesterin soittimet.

Samankaltaiset esitykset


Esitys aiheesta: "Musiikin perusteet 4 Orkesterin soittimet."— Esityksen transkriptio:

1 Musiikin perusteet 4 Orkesterin soittimet

2

3

4 Yleistä jousisoittimista
Kaikissa jousisoittimissa on neljä kieltä Viritysintervalli on kvintti, paitsi kontrabassossa kvartti Kielten värähtely johdetaan tallan välityksellä soittimen kanteen ja kaikukoppaan, joissa se vahvistuu. Jousisoitin koostuu n. 70 osasta. Kielet olivat alun perin kissan suolta. Nykyisin ne ovat synteettistä ainetta, joka usein päällystetään metallilangalla Kitkan lisäämiseksi käytetään luonnonhartsia, jota hangataan jousen jouhiin. Ne valmistetaan hevosen hännästä. Mitä suurempi ja matalaäänisempi soitin , sitä lyhyempi ja raskaampi jousi. Ääni syntyy kun kieliä hangataan jousella. Myös näppäilyä (pizzicato) käytetään. Erikorkuisia säveliä saadaan aikaan painamalla kieliä otelautaa vastaan vasemman käden sormilla. Mitä lyhyempi kielen soiva osuus on, sitä korkeampi ääni syntyy.

5 Jousisoitinten soittotapoja
Col legno: soitetaan jousen puulla Huiluääni (flageoletti): kosketetaan kevyesti kieltä vasemman käden sormella ja näin saadaan oktaavia tai oktaavia ja kvinttiä korkeampi sävel kosketuskohdasta riippuen Pizzicato: näppäily sormella Spiccato: jousi hyppii kielellä Sul ponticello: soitetaan tallan vierestä. Syntyy kireä ääni. Sul tasto: soitetaan otelaudan päältä. Syntyy himmeä ääni. Tremolo: nopea säveltoisto jousen edestakaisella liikkeellä Con sordino: ääni vaimennetaan pienellä tallan päälle asetettavalla esineellä. Glissando: liukuen Vibrato: ääntä huojutetaan sormen päätä kielellä pyörittämällä

6 Viulu Viulu sai nykyisen muotonsa 1500-luvun lopulla Pohjois-Italiassa. Sen pituus on 59 cm. Merkittäviä viulunrakentajia olivat cremonalaiset Amati, Guarneri ja Stradivari. Viulua soitetaan seisten tai istuen. Sitä pidetään leukaa vasten leukatuen avulla ja kannatellaan vasemmalla kädellä. Viritys:

7 Viulun rakenne

8 Alttoviulu Alttoviulu on hieman isompi kuin viulu (68 cm). Sitä soitetaan ja pidellään kuin viulua. Ääni on kuitenkin matalampi ja tummempi, täyteläisempi ja vähemmän loistelias kuin viulun. Orkesterissa alttoviulu on usein säestävässä roolissa. Viritys:

9 Sello Sellon pituus on 1,30 metriä. Viritys on oktaavia matalampi kuin
alttoviululla. Selloa soitetaan istualtaan polvien välissä pitäen. Soittimen alaosassa on piikki, jolla se tuetaan lattiaan. Ääni on voimakkaampi, matalampi ja lämpimämpi kuin viulun tai alttoviulun. Soolosoittimena sen ääni muistuttaa ihmisääntä. Säestyksessä sillä on bassosoittimen tehtävä. Viritys:

10 Kontrabasso Kontrabasson pituus on keskimäärin 1,85 m. Sitä soitetaan joko seisaallaan tai korkealla jakkaralla istuen. Muoto poikkeaa muista jousisoittimista siten, että kontrabasson ”olkapäät” ovat suippenevat. Viritys tapahtuu kvarteittain (ääni soi oktaavia matalammalta kuin nuotteihin on merkitty. Kontrabassoa käytetään paljon jazzissa, jossa sitä soitetaan tavallisesti näppäilemällä (pizzicato). Viritys (8va basso):

11 Harppu Harppu on soittimista vanhimpia. Sitä käytettiin aluksi laulajien säestyssoittimena. Orkesteriin se otettiin vähitellen 1700-luvulla. Pedaalien lisäämisen myötä sen käyttö monipuolistui. Harppu nojaa soittajan oikeaan olkapäähän. Kieliä näppäillään molempien käsien sormilla. Luonteenomaisia kuvioita ovat arpeggio (murtosointu) ja glissando (liukuen). Harpun sointi on ihmeellinen, lumoava ja tunnelmallinen. Harppu viritetään ces-duuriasteikkoon. Pedaalien avulla saadaan kielten viritystä nostettua puoli- ja kokosävelaskeleen verran samanniminen kieli kerrallaan kaikissa oktaavialoissa. Ces-kielet ovat punaisia, fes-kielet sinisiä. Ääniala on kuusi ja puoli oktaavia. Kaikukopassa on kielten kiinnityslista. Kielten jännite vastaa n. kahden tonnin painoa. Soittimen korkeus on n. 140 cm. Pilarin sisällä ovat viritysmekaniikan ohjaimet. Se pitää soittimen koossa mahdollistaen suuren jännitteen. Kaula sisältää viritysmekaniikan. Kielet (45-48 kpl) ovat enimmäkseen suolta, matalimmat on päällystetty metalli- punoksella.

12

13 Puhallinsoittimet A Puupuhaltimet
(Poikki)huilu Aluksi hyvin yksinkertainen puinen putkirakenne Theobald Böhm lisäsi n. v läppäkoneiston, jonka avulla voitiin sulkea ja avata useita läppiä yhdellä sormen painalluksella. 1800-luvun puolivälissä metalli alkoi korvata puun Äänenvoima kasvoi, viritys tarkentui ja ketteryys lisääntyi uuden materiaalin ansiosta Nykyisin orkesterissa kolmenlaisia huiluja: pikkoloa, huilua ja alttohuilua Suora 67 cm pitkä jalometallinen putki. Suu-, keski- ja jalkakappale. Puhallus suunnataan huulten välistä suukappaleessa olevaan terävään särmään. Huilu on liikkuvaisin kaikista puhallinsoittimista Pikkolo (33 cm) on oktaavia korkeampi kuin huilu. Ääni on kimeän läpitunkeva. Materiaalina puu tai keinoaine. Alttohuilu (80 cm) soi kvarttia alempaa kuin huilu.

14 Huilun läppäkoneisto Klarinetin suukappale Klarinetinsoittaja Klarinetin osat

15 Ruokolehtisoittimet Klarinetti
Ruokolehdykän avulla saadaan putkeen puhallettu ilma värähtelemään Ruokolehtisoittimet jaetaan yksiruokolehtisiin (saksofoni, klarinetti) ja kaksiruokolehtisiin (oboe, englannintorvi, fagotti) Klarinetti 67 cm pitkä eebenpuinen, lieriömäinen putki, viisi osaa: suu-, pää-, ylä- ja alakappale ja kaikusuppilo Transponoiva soitin. Yleisin vire in B, muita in A ja in Es. B-klarinetin nuotit kirjoitetaan kokosävelaskelta korkeammiksi, A-klarinetin nuotit pientä terssiä korkeammiksi jne. Bassoklarinetti on oktaavia matalampi kuin b-klarinetti. Siinä on ylöspäin suunnattu kaikusuppilo kuten tenorisaksofonissa.

16 Saksofoni Valmistusmateriaali metalli (messinki, kupari), silti puupuhallin Leveä suukappale ja yksi ruokokieleke klarinetin tapaan Böhm-läppäkoneisto Keksijä n Adolphe Sax (1814 – 1894) Aluksi sotilassoittokunnissa, sitten jazzmusiikissa. Sinfoniaorkesterissa melko harvinainen Transponoiva soitin: Sopraanosaksofoni in B Alttosaksofoni in Es Tenorisaksofoni in B Baritonisaksofoni in Es Em. soittimet muodostavat saksofonikvartetin Kaikille saksofoneille kirjoitetaan diskanttiklaaviin

17 Oboen (ja fagotin) suukappale
Oboisti Englannintorvi

18 Oboe Suuhisessa (”rööri”) on kaksi ruokolehteä vastakkain
Kartiomainen, eebenpuinen putki on n. 60 cm pitkä Orkesterin virityssoitin. Antaa yksiviivaisen a:n, jonka mukaan muut virittävät soittimensa Sointi on selkeä, värikäs, läpitunkeva ja täynnä lämpöä. Orkesteriin 1600-luvun puolivälissä Englannintorven (”tenorioboe”) kartiomainen putki on n. 80 cm pitkä. Päärynänmuotoinen kaikusuppilo F-vireinen, soi kvinttiä alempaa kuin sille on kirjoitettu. Lempeä, surumielinen, täynnä tuskaa oleva ääni

19 Fagotti Kaksi vierekkäin asetettua putkea, yhteispituus n. 2,6 m.
Yhdistetty alaosastaan ns. saappaalla Kaksoisruokolehtisuutin on kiinnitetty s:n muotoiseen metalliseen putkeen Notkealiikkeinen, humorististen tai pilkallisten sävyjen ilmaisemiseen usein käytetty soitin Kontrafagotti on ikään kuin neljään kertaan taivutettu putki, pituus peräti 5,9 m Oktaavia matalampi kuin fagotti, orkesterin matalimpia soittimia

20 Vaskipuhaltimet Kaikki vaskipuhaltimet on tehty metallista, ja niissä on kuppi- tai suppilomainen suukappale Tärkeimmät soittimet trumpetti, käyrätorvi, pasuuna ja tuuba Muita vaskipuhaltimia ovat mm. kornetti, flyygelitorvi ja soittokunnissa käytettävä tuubaperhe Puhalluksen ilmavirta saa soittajan huulet värähtelemään, mikä aiheuttaa värähtelyn soittimen sisällä olevassa ilmapatsaassa. Suukappale, metalliputki ja kaikusuppilo ovat yhteistä kaikille vaskipuhaltimille Putki valmistettu kuparin, sinkin ja nikkelin yhdistelmästä Sointiin vaikuttavat putken muoto (kartio/lieriö), pituus ja laajuus Sävelkorkeuden määrittävät putken pituus ja huulten jännitys sekä puhalluksen voimakkuus

21 Trumpetti Keskiajalla aatelin soitin
Useita muotoja ennen venttiilien keksimistä 1839 Kromatiikka mahdollista tämän jälkeen Venttiilikosketinta painettaessa ilma pääsee lisäputkeen eli sankaan, jolloin putken pituus kasvaa ja säveltaso laskee Sordiinoilla vaimennetaan sointia ja muutetaan sointiväriä

22 Käyrätorvi Varhaisin muoto oli eläimen sarvi
Keskiajalla tunnettiin metsästys-, posti- ja signaalitorvet Näillä soittimilla voitiin soittaa vain luonnonääniä Vaihtelevan pituisilla irrallisilla lisäputkilla voitiin muuttaa virettä Ns. tukkimisella voitiin soittaa myös kromaattisia säveliä Venttiilit käyttöön 1815 Putken alkuosa lieriömäinen, loppuosa kartiomainen Transpoinoiva; yleisimmät vireisyydet f, b ja es.

23

24 Pasuuna Lierömäinen putki, voimakas ääni Trumpetin sukuinen soitin
Vetoputki lisättiin 1400-luvulla, nykyinen muoto 1500-luvulta Kaksi sisäkkäistä putkea, joista sisempi on ns. luisti Luistia vetämällä voidaan putken pituutta lisätä tai lyhentää Luistin asentoja kutsutaan vedoiksi; ne muuttavat sävelkorkeutta puoli sävelaskelta Sävelkorkeuden säätö on portaaton Glissando ja vibrato ovat mahdollisia Yleisin muoto on b-vireinen tenoripasuuna Myös bassopasuuna käytössä

25 Tuuba Tuba (lat.) = putki
Verrattain uusi soitin, kehitettiin 1800-luvun alussa Kokonainen soitinperhe Diskanttisoitin on flyygelitorvi, joka muistuttaa trumpettia Muita tuubaperheen soittimia soitetaan pystyasennossa Ne ovat käytössä lähinnä puhallinorkestereissa Sinfoniaorkesterissa mukana kontrabassotuuba (in B tai in C) tai bassotuuba (in Es tai in F) Putki päästä päähän kartiomainen Ääni pyöreä ja täyteläinen, erittäin voimakas

26 Lyömäsoittimet Jaotteluperusteet Yksinkertainen jaottelu
Äänen synnyttävä materiaali: kalvo, puu, metalli Sävelkorkeus: tarkka/epätarkka Soivan materiaalin suhde soittimeen: idiofonit (itsesoivat), membranofonit (kalvosoittimet) Soittotapa: lyöminen, hankaaminen, raaputtaminen, ravisteleminen Yksinkertainen jaottelu Kalvosoittimet Melodialyömäsoittimet Muut lyömäsoittimet

27 Lyömäsoittimet orkesterissa
Historiaa 1700-luvulle saakka orkesterin ainoa lyömäsoitin oli patarumpu 1800-luvulla mukaan mm. bassorumpu, lautaset, triangeli, tamburiini, putkikellot ja ksylofoni 1900-luvun musiikissa lyömäsoittimilla erittäin keskeinen asema värityselementtinä Lyömäsoittimet orkesterissa Tuovat rytmiä esiin Jäljittelevät hälyääniä Luovat eksoottista sävyä Toteuttavat dramaattisia efektejä Korostavat crescendoa Tuottavat äänimassaa

28 Patarummut Bassorumpu Kuparinen pata, jonka kansi on kalvoa
Viritys mahdollista kalvon kireyttä vaihtelemalla Pedaalikoneisto Viisi eri kokoa Bassorumpu Suurin kalvosoittimista Halkaisija n. 80 cm, korkeus cm Ei tarkkaa sävelkorkeutta Matalaa jyrinää ja pamauksia, uhkaava hiljainen tremolo

29 Pikkurumpu Lautaset Runko metallia tai puuta
Alakalvo ja yläkalvo, jota vasten jännitetty metallisia ns. virvelikieliä Soitetaan puukapuloilla Luonteenomaista tremolo, rummunpäristys Lautaset Lyödään tai hangataan yhteen Yksittäisiä lautasia myös telineessä, niitä lyödään pehmeällä tai kovalla kapulalla Hi-hat –lautasissa kaksi vastakkaista lautasta, joita lyödään yhteen pedaalikoneiston avulla

30

31 Melodialyömäsoittimet
Ksylofoni ”puuääni” Pianon koskettimien muotoon rakennettu, kromaattisesti viritetyistä puusauvoista ja resonaattoriputkista koostuva soitin Ksylorimba ja marimba lähisukulaisia Vibrafoni Pianon koskettimien muotoon järjestetyt metallilaatat, resonaattoriputket jokaisen laatan alapuolella Putkissa metalliläpät, joita pyöritetään sähkömoottorilla, saavat aikaan vibraton Soitetaan päällystetyillä kapuloilla Sammuttajat toimivat pianon pedaalien tavoin

32 KSYLOFONI

33 Tavallisimpia soitinkokoonpanoja
Jousitrio: Viulu, alttoviulu, sello Jousikvartetti: Viulu I, viulu II, alttoviulu, sello Pianotrio: Viulu, sello, piano Pianokvartetti: Viulu, alttoviulu, sello, piano Pianokvintetti: Viulu I, viulu II, alttoviulu, sello, piano Puhallinkvintetti: huilu, oboe, klarinetti, fagotti, käyrätorvi Vaskikvintetti: kaksi trumpettia, käyrätorvi, pasuuna ja tuuba Jousiorkesteri: viuluja, alttoviuluja, selloja ja kontrabassoja Torvisoittokunta: vaskipuhaltimia ja lyömäsoittimia Puhallinorkesteri: puu- ja vaskipuhaltimia ja lyömäsoittimia Sinfoniaorkesteri: puu- ja vaskipuhaltimia, lyömäsoittimia, jousisoittimia, harppu Big band: saksofoneja, trumpetteja, pasuunoita. Piano, kitara, basso, rummut

34 Orkesterin istumajärjestys

35 ORKESTERIPARTITUURI Puupuhaltimet Vaskipuhaltimet Lyömäsoittimet
Jousisoittimet Piccolo Huilu (2) Oboe (2) Engl.torvi Klarinetti (2) Fagotti (3) Käyrätorvi (4) Trumpetti (3) Pasuuna (3) Tuuba Patarummut Lautanen Pikkurumpu Harppu I viulu II viulu Alttoviulu Sello Kontrabasso Claude Debussy: Nocturnes. II Fêtes

36 Ääninäytteitä ja visailuja
chestra03.swf s/aq_identify_the_instrument_sounds/quiz.html /games/popNameInstrument.html ic/elements_of_music/instrumentationrev1.shtml


Lataa ppt "Musiikin perusteet 4 Orkesterin soittimet."

Samankaltaiset esitykset


Iklan oleh Google