Esittely latautuu. Ole hyvä ja odota

Esittely latautuu. Ole hyvä ja odota

Nykyisin nauhamittojen korjaukset ovat vähäi-siä, koska tarkempiin mittauksiin käytetään mm. elektronisia välineitä.

Samankaltaiset esitykset


Esitys aiheesta: "Nykyisin nauhamittojen korjaukset ovat vähäi-siä, koska tarkempiin mittauksiin käytetään mm. elektronisia välineitä."— Esityksen transkriptio:

1

2 Nykyisin nauhamittojen korjaukset ovat vähäi-siä, koska tarkempiin mittauksiin käytetään mm. elektronisia välineitä.

3 Muita pituudenmittaustapoja
Valo-optillinen etäisyydenmittaus ( = optinen pituudenmittaus) Yleisimpiä valo-optillisia etäisyydenmittaus-laitteita ovat viivaetäisyysmittarit. Täydellisim-missä malleissa etäisyyksien lisäksi mittarilla kyetään määrittämään myös mitatun pisteen ja kojepisteen välinen korkeusero. Mittaus perustuu valonsäteen taittumiseen mittarin linssissä. Kullakin mittarityypillä on ns. kertavakio, jonka suuruus on linssin polttovä-lin ja etäisyysviivojen välimatkan osamäärä. Tavallisesti kertovakion suuruus on 100. Mittauksen suoritus Mittaustilanteessa etäisyysmittari pystytetään mittavan matkan toiseen päätepisteeseen ja toiseen päätepisteeseen asetetaan pystysuo-raan mittalatta. Koje tarkennetaan siten, että latta ja kojeen molemmat etäisyysviivat erot-tuvat terävinä. Mitatuksi etäisyydeksi saadaan etäisyysviivojen välissä olevan latan pituus kerrottuna kertovakiolla.

4

5 KORKEUDENMITTAUS Korkeuksien mittaus vaaituskojeella Vaaituskojeella mitataan eri pisteiden keskinäi-siä korkeuseroja. Eräiden kojeiden vaakake-hälle on tehty graadijaotus, joten laitteilla voi-daan mitata myös vaakakulmia. Koje kiinnitetään jalustaan ja tähtäyslinja tasa-taan vaakatasoon. Vaaituskojeen kaukoputkel-la suoritetaan vaakasuora tähtäys pystyssä olevaan lattaan. Jotta korkeuksien määräämi-nen olisi mahdollista, täytyy lähtöpisteen kor-keustason olla tiedossa.

6 Nykyisissä kojeissa on jo aika pitkälle vietyä automatiikkaa, varsinkin kun on kyse tasauk-sesta. Laite vaatii vain ns. karkeatasauksen, jolloin rungon alaosassa olevilla tasausruuveil-la tai –kiiloilla asetetaan rasiatasaimen kupla ympyräkehän sisälle. Lopputasaus hoituu automaattisesti.

7 Mahdollisimman helpon lukemisen vuoksi on lattojen mittajaotus pyritty tekemään helpoksi ja selväpiirteiseksi. Käytössä on mm. viiva-, shakkilauta- ja E-jaotuksella varustettuja latto-ja. Lisäksi vuorottaiset värivaihtelut vähentä-vät virhetulkintojen mahdollisuutta.

8 Nykyiset vaaituskojeet muodostavat kuvan latasta siten, että ihminen aistii latan kuviot oikeinpäin. Sen takia myös lattojen numerointi on oikeinpäin ja kasvaa alhaalta ylös (Huom. pintavaaituslatta). Vanhemmissa kojeissa ku-va aistittiin ylösalaisin, joten latan numerointi oli väärinpäin ja kasvoi ylhäältä alas. Vaaituskojetta kuten muitakin optisia mittaus-laitteita täytyy käsitellä varoen. Kompensaat-torivaaituskojetta ei saa kääntää ylösalaisin. Niiden optiikka ei kestä kovia kolhuja. Linssien lasipintoja ei saa naarmuttaa, jottei valo tait-tuisi virheellisesti. Vaaituskojeen saattaminen mittauskuntoon Mittauksen alussa jalusta painetaan tukevasti maahan. Jalkaruuveja säätämällä asetetaan kojealusta silmämääräisesti vaakatasoon. Lo-puksi vaaituskoje kiinnitetään jalustan koje-alustaan siinä olevalla ruuvilla.

9 Seuraavaksi vaaituskoje tasataan, eli kaukoputken tähtäyslinja saatetaan vaakasuoraan asentoon. Tämä tapahtuu kojeen alaosassa olevilla kolmella tasausruuvilla tai joissakin kojeissa kahdella tasauskiilalla. Rasiatasaimen kupla siirretään ympyräkehän sisään tai putki-tasaimen kupla asteikon keskelle.

10 Helpoimmin tasaus tapahtuu siten, että kau-koputki käännetään kojeen jonkin kolmion muotoisen sivun suuntaiseksi. Saman sivun kahta tasausruuvia säätämällä siirretään kupla asteikon keskelle. Kaukoputkea käännetään 90° ja kolmannen ruuvin säädöllä siirretään kupla jälleen asteikon keskelle. Tarkistusmie-lessä kaukoputkea kierretään vielä 90°, jolloin kuplan pitäisi olla asteikon keskellä.

11 Koje suunnataan mittauskohteeseen ja objek-tiivin säätöruuvia kiertämällä saadaan mittaus-pisteessä olevan latan kuva teräväksi. Kauko-putken hiusristikon terävyys säädetään oku-laarin kierrolla. Linjavaaituksen periaate Linjavaaituksessa pyritään selvittämään jonkin määrätyn pisteen korkeustaso. Lähtökohtana käytetään toisen pisteen KP1 korkeustasoa, joka tunnetaan (esim. korkeus merenpinnas-ta). Vaaitus siis aloitetaan pisteeltä, jonka korkeustaso tunnetaan ja edetään mielivaltais-ten välipisteiden (paikkojen kautta määrätylle pisteelle Pn.

12 Mittaus aloitetaan siten, että apumies asettaa latan pystysuoraan pisteelle KP1, jonka korke-us tunnetaan. Vaaituskoje pystytetään pis-teestä KP1 nähden kohtaan A1, josta tähtäys lattaan voidaan suorittaa. Ensimmäinen täh-täys ja lukema tehdään siis mittaussuuntaan nähden taaksepäin (t1). Apumies ottaa latan mukaansa ja kulkee mittauslinjalla eteenpäin kojeen ohi. Hän valitsee latan alle tukevan alustan (esim. kivi) ja pystyttää latan kohtaan P2. Kojeen kaukoputki käännetään kohti lat-taa. Vaaitsija lukee latan ensimmäisen eteen-päin (e1).

13 Seuraavaksi vaaitsija ottaa kojeen jalustoineen mukaansa ja ohittaa latan mittalinjalla. Koje tasataan kohtaan A2. Kaukoputki käännetään kohti lattaa. Samalla lattaa käännetään kojeen suuntaan. Lattamiehen on huomioitava, että latan korkeusasema ei muutu käännön yhtey-dessä ja latta pysyy ehdottomasti pystysuoras-sa. Vaaitsija lukee latan lukeman taaksepäin (t2). Mittaus etenee päätepisteeseen tähtäyk-sillä taakse- ja eteenpäin. Määritettävän pis-teen Pn korkeusero KP1:een nähden saadaan laskemalla yhteen mittauksessa saadut ero-tukset (t1 – e1) + (t2 – e2) + …. + (tn – en) etumerkkeineen. Määritettävän pisteen Pn korkeus saadaan li-säämällä em. korkeuseron arvo (negat. tai posit.) lähtöpisteen KP1 korkeuteen. Kaavassa t1 on lattalukema aloituspisteellä ja en on lattalukema määritettävällä lopetuspis-teellä. Mittauksesta pidetään pöytäkirjaa.

14

15 VAAITUS Maankäytön suunnittelua varten on tunnettava maaston korkeussuhteet. Kaikki rakentaminen edellyttää tietyn vaakatason tuntemista ja eri pisteiden korkeuserojen määräämisen tähän tasoon nähden. Tarkin tapa korkeuserojen määräämiseksi ja niiden avulla uusien pistei-den korkeuden laskemiseksi on vaaitus. Vaai-tuksessa määrätään kahden pisteen korkeus-ero havaitsemalla vaakasuorin tähtäyksin pys-tysuoriin lattoihin, joissa on alhaalta ylöspäin kasvava mitta-asteikko. VAAITUSKONEEN PYSTYTYS Aseta jalusta tukevalle alustalle. Paina jalat tukevasti maahan. Tasaa jalusta silmämääräi-sesti vaakatasoon. Kiinnitä kone jalustaan. Säädä kupla keskelle, tasausruuveja hyödyn-täen. Pyöräytä kone 200 grad., kuplan pysyt-tävä ympyrän sisällä.

16 LATTA Uuden tai muutoin tuntemattoman latan jaoi-tus on aina ennen käyttöönottoa tarkistettava esim. mittanauhalla. VAAITUSKONEEN TARKISTAMINEN Asennetaan kone pystyyn. Merkitään latan paikat (A ja B) maastoon kuvan mukaan. Lue-taan kpl. paikalta lattalukemat A:lta ja B:ltä (Huom. latan oltava pystyssä), esim. A lukema 1 m B lukema 0,9 m. Siirretään kone pis-teelle kp2. Vaaitaan samoista kohdista (A ja B) kuten ensimmäisellä kerralla. Esim. lattaluke-ma A 1,5 m, lattalukema B 1,4 m.

17 Lasketaan ensimmäisen vaaituksen lattaluke-mien erotus  1 m – 0,9 m = 0,10 m. Lasketaan toisen vaaituksen lattalukemien erotus  1,5 m – 1,4 m = 0,10 m. Tulosten pitää olla samat, jotta kone on täysin kunnos-sa.

18 Rakennuspiirustuksiin merkittyjen korkeuslu-kujen lähtötasona käytetään merenpinnan normaaliksi määriteltyä korkeusasemaa ja se merkitään luvulla 0,000 (nolla). Kaikissa kor-keusasemien mitoituksissa voidaan näin käyt- tää lukua, joka ilmoittaa, paljonko ylempänä kohde on normaalista meren pinnan 0-tasosta. Korkeuslukujen avulla voidaan jo piirustuksia laadittaessa verrata ja määrätä rakennuksen sijaintikorkeus maastokohtiin nähden, riittääkö tien pinnan alla olevan viemäriverkoston si-jaintikorkeus rakennuksen viemäröintiin, tont-tialueen kaltevuudet pintavesien johtamiseen jne.

19 Korkeusasemaa osoittavissa mittaluvuissa käytetään yksikkönä metriä kolmella desimaa-lilla, jolloin mittaluvun tarkkuus on yksi milli-metri. Korkeusluvun eteen merkitään aina etumerkki +, jolla se erottuu muista piirustusten mitta-luvuista. Korkeuslukujen miinusmerkinnöillä voidaan mitoittaa meren pinnan alla olevien rakenteiden korkeusasema. Piirustusmerkintä-nä käytetään kolmiomaista nuolen kärkeä osoittamaan korkeusluvun tarkoittamaa raken-nekohtaa.

20 Rakennuksen leikkauspiirustuksissa voidaan kaikki tarvittavat rakenteiden sijaintikorkeudet merkitä korkeusluvuilla. Tarvittaessa voidaan korkeusluvuista laskea rakenteiden pystymit-toja, esim. kuvan luvuista ikkuna-aukon kor-keus on 7800 – 6300 = 1500 mm ja huone-korkeus 8150 – 5500 = 2650 mm jne.

21 2. Kulmien mittaus Rakennustyössä kulmien mittausta tarvitaan lähinnä suorakulmaisuuden tarkistamisiin useissa eri tilanteissa ja vinojen taso- ja seinä-linjojen merkitsemisessä. Useimmissa tehtävissä mittaukset voidaan suorittaa tavanomaisia pituudenmittausvälinei-tä käyttäen. Tällöin valitaan tehtävään sopiva mittausmenetelmä.

22 2.1. Ristimittaus Ristimittaus soveltuu useimmiten suorakulmai-suuden tarkistamiseen esimerkiksi rakennuk-sen pohjamuodon mittauksessa, ikkuna- ja ovikarmien asennuksessa jne. Mittaus perustuu kuvan mukaan siihen, että suunnikkaan lävistäjät ovat yhtä suuret silloin, kun sen vastakkaiset sivut ovat yhtä pitkät ja kulmat suorat. Työssä tarkistetaan siis ensin sivumitat ja sen jälkeen mitataan lävistäjät.

23 2.2. Kolmiomittaus Kolmiomittaus soveltuu rakennustyön aikana erilaisten asennusten suorakulmaisuuden mit-taamiseen, kuten esimerkiksi huoneen suora-kulmaisuuden ja kalusteen asennon mittaami-seen. Mittaus perustuu suorakulmaisen kolmion si-vusuhteisiin ja Pythagoraan lauseen hyväksi-käyttöön kuvan mukaisesti.

24 Mittaus suoritetaan siten, että kulman kärjestä mitataan ensin sen kyljet sopivilla mittaluvuilla ja tarkistetaan, onko vinomitta Pythagoraan lauseen mukainen. Tämän avulla voidaan myös valmistaa työmaalla tarvittava suorakul-maviivain usein toistuvia tarkistuksia varten. 2.3. Vinoudenmittaus Vinoudenmittausta tarvitaan yleisimmin vesi-kattokaltevuuksien mittaamisessa. Mittaus perustuu kaltevuussuhteen käyttöön kuvan mukaisesti. Jokaista kulmaa varten voidaan laskea tämä suhde. Rakennepiirustukset mi-toitetaan yleensä siten, että niissä on esitetty tämä suhde, joten astelukuja ei tarvita.

25 Työssä mitataan perustasolta ja sitä vastaan kohtisuorasta linjasta kaltevuussuhteen osoit-tamat mitat, joilla vinolinja määrittyy.

26 Talonrakennustöissä yleisin kaltevuuden mit-taustehtävä liittyy vesikaton kaltevuuteen. Ra-kennepiirustuksiin merkitään vesikaton kalte-vuus suhteena tai asteina, joiden lukuarvojen mukaan rakenteiden kaltevuus mitataan työ-kohteessa. Kattokaltevuuden määritys suhdeluvuilla mer-kitään tavallisesti sellaisen suorakulmaisen kolmion kateettien suhteella, jossa pystysuo-ran kateetin mittaluku on yksi.

27 Esimerkki Kattokaltevuus on 1:3 Harjan ja räystään vaakasuora etäisyys on 5130 mm Harjakorkeus räystään tasosta on 5130:3 = 1710 mm Kattokaltevuus voidaan määrätä asteina, jol-loin mitoitus on tehtävä ilmoitetun asteluvun mukaisten trigonometristen funktioiden avulla laskemalla.

28 Esimerkki Kattokaltevuus on 15° Harjan ja räystään vaakasuora etäisyys on 5130 mm Harjakorkeus räystään tasosta on (trigono-metrinen taulukkoarvo kotangentti 15° = 3,73205) 5130 : 3,73805 = 1375 mm tai käyttämällä taulukkoarvoa tangentti 15° = 0, x 0,26795 = 1375 mm

29 Kaltevuus voidaan ilmoittaa myös prosenttei-na, jota tapaa käytetään tienpintojen tms. kal-tevuuksien määrittämisessä. Tällöin luku il-moittaa sen prosenttimäärän, jonka nousu on etenemästä eli pystysuora mitta vaakasuoras-ta.

30 VESIVAAKA Vesivaa’an toiminta perustuu siihen, että nes-tepinta asettuu aina vaakatasoon. Vesivaaka on aina aika ajoin tarkistettava. Tarkistus pe-rustuu siihen, että suoritettaessa mittaus kah-della eri tavalla siten, että vesivaaka välillä käännetään 180°, muodostuu virhe, joka on erisuuntainen. Vesivaa’an oikea mittaus saa-daan puolittamalla mahdollisesti syntynyt vir-he. Jos virhettä esiintyy, on vesivaa’an libellit (= vesivaa’an käyrämuotoiset lasiputket) sää-dettävä tarkistusmittausta vastaavaksi. Vesivaa’an tarkkuutta voidaan lisätä käyttä-mällä mittauksessa apuna suoristettua pitkää oikolautaa tai alumiinilinjainta, jonka avulla mitattavan kohteen epätasaisuuksien aiheutta-ma virhe voidaan poistaa.

31

32 LUOTI Luodilla voidaan rakennustyössä tehdä pysty-suoruuden mittausta. Mitattava kohde on pys-tysuorassa, jos se on ala- ja yläpäästään yhtä kaukana luotilangasta. Koska luotilangan pi-tuutta on helppo lisätä, sillä päästään kohtuul-lisen pitkiin mittausväleihin ja suhteellisen suureen tarkkuuteen. Pitkillä mittausväleillä ongelmana on kuitenkin luotinarun alapäässä olevan painon eli luodin liikkuminen. On huo-mioitava, että lankaan vaikuttava tuuli voi vääristää lopullista mittaustulosta painamalla lankaa työmaalla vallitsevan tuulen suuntaan.

33 Mittaukset rakennuspaikalla:
Rakennuspaikan merkintä: Kaivutyön kaikki mittaukset perustuvat hyväksyt-tyyn rakennuslupaan ja siinä olevaan asemapiir-rokseen. Kunnan rakennusvalvontaviranomaiset (mittaus-osasto) tulevat pyynnöstä merkitsemään tontille rakennuksen sijainnin (=rakennuksen nurkka-pisteiden paikat ja korkeusasema) asemapiirroksen pohjalta. Tämän jälkeen nämä peruskorkomerkit on merkit-tävä maastoon sopivien apupisteiden avulla siten, että kaikki viranomaisten tekemät merkit ovat mittaamalla selvitettävissä, vaikka ne kaivuutyön aikana häviäisivätkin. Siis kaivamista ja myöhemmin tapahtuvia perus-tustöiden mittauksia varten rakennuksen nurkkiin sijoitetaan linjapukit niin, että niihin voidaan kiin-nittää linjalangat ja tähtäyslaudat. Linjalangan paikan varmistamiseksi maahan lyödään linjapuk-kien viereen linjalangan kohdalle tarkistuspaalut, joiden mukaan langan paikka voidaan myöhem-minkin tarkistaa, vaikka pukki olisi kaivamisen yhteydessä siirtynyt.

34 Linjalangat leikkaavat toisensa rakennuksen nurkan nurkkapaalujen kohdalla. Yleensä linja-langat sovitetaan suoraan orteen kahden nau-lan väliin. Tämä selkäpuu on – jos suinkin mahdollista – asennettava kaikki samaan vaa-katasoon. Näin ei tarvita erillisiä tähtäyslauto-ja. Samaan tasoon selkäpuita asennettaessa vaaitaan korko peruskorosta mieluimmin vaa-ituskojeen avulla. Lankojen laiton yhteydessä on tarkistettava rakennuksen suorakulmaisuus sivumittojen tarkistuksen ja ristimittauksen avulla. Peruskaivannon leveysmitat mitataan linjalan-gasta rakennusluotia apuna käyttäen. Kaivuusyvyydet mitataan tähtäyslaudoista (yleensä selkäpuu) ns. ajokepin avulla. Pituudet mitataan linjalangoista rakennustyö-vaiheittain. Ensin määritellään anturoiden pai-kat ja sen jälkeen muut perustusrakenteet.

35

36

37

38

39 Paikalleen asennettu linjalanka
Selkäpuuhun vinoittain lyödyt naulat Riippuluoti, jonka avulla mitat siirretään pystysuunnassa Riippuluoti, jonka avulla varmistutaan lan-kapukkien paikallaan pysymisestä Juuripaaluun, seinälinjalle lyöty naula

40

41 TYÖHJE: LINJAPUKIN PYSTYTTÄMINEN
1. Teroita pylväät ja paalut ja lyö ne maahan

42 2. Vaaitse linjapukin korkeus ja merkitse se nauhalla

43 3. Naulaa linjapukkien sidospuut kiinni, pylvään ulkopuolelle. Tue.

44 3. Naulaa linjapukkien sidospuut kiinni, pylvään ulkopuolelle. Tue.

45 5. Aseta muutkin linjalangat paikoilleen. Tarkista pituusmitat
5. Aseta muutkin linjalangat paikoilleen. Tarkista pituusmitat. Tarkista lävistäjät.

46 Mitkä ovat suorakulmaisen rakennusmiehen kolmion sivujen mitat?
3, 4 ja 5. Mittalaitteiden tehtäviä: Korkopaalu talon korkeusasema (sokkeli, lattia, maanpinta) Tähtäyslauta linjapukeissa lauta samalla kor- keudellla – auttaa kaivuutyössä Ajokeppi kaivuusyvyyden määrityksessä Apupaalut jos linjalankojen paikat hukkuvat (varamerkki) Toleranssilla tarkoitetaan mitan sallittua vaih-telua. Rakentamistoleranssi on rakennuspaikalla ole-va viitepisteiden tai viiteviivojen suhteen mää-ritelty tila, jonka rajojen sisällä todellisen pis-teen on sijaittava.

47 Karkean mittausvirheen syynä on yleensä mit-taajan huolimattomuus, esimerkiksi tulos saa-tetaan lukea laitteesta väärin, havainto voi-daan kirjata huolimattomasti tai käytettävä havaintokoje tai mittalaite on epäkuntoinen. Pituudenmittauksen tarkkuus määräytyy useis-ta eri tekijöistä, kuten: Mittavälineen lukematarkkuus (=asteikko) Mittavälineen käyttötapa ja sopivuus mitta-tehtävään Mittaajan huolellisuus ja kyky käyttää mitta-välineitä oikein Maasto ja ilmasto-olot mittauksen aikana

48 Mittalaite Mittaustapa
Vesivaaka esim. perustusmittojen suorakulmaisuus Vaaitusletku esim. kattokaltevuus Luoti esim. mittalinjalle kohti- suora linja (90 astetta) Työntömitta esim. rakennuspaikan korot Kulmaprisma esim. talon nurkkapistei- den merkitseminen linja- langoista Vaaituskoje esim. putken koko (hal- kaisija) Ristimittaus esim. talon runkotolppien katkaisukorkeus Kaltevuussuhde esim. seinän pystysuoruus ja tason vaakasuoruus

49

50

51

52

53

54

55 POHJATUTKIMUKSEN TAVOITTEET:
Selvitetään ennen rakennustyöhön ryhtymistä: - rakennuspaikan maaperäkerrokset - rakennuspaikan maakerrosten ominai- suudet - rakennuspaikan maaperän routivuus - rakennuspaikan pinnanmuodot - rakennuspaikan pohjavesiolosuhteet - onko maaperässä radonia tai muita haitallisia kaasuja - kallioperän korkeusasema ja rakenne - voidaanko rakennuksen tonttialueen vedet johtaa ympäröivään maastoon tai imeyttää maastoon - silloin kun rakennuspaikan ympärillä on vanhaa rakennuskantaa, on tutki- muksella selvitettävä, ettei uudisra- kentaminen aiheuta vahinkoa olemas- saolevalle rakennuskannalle

56 RADON -hajuton -väritön -mauton -radioaktiivinen *RADONIA SYNTYY JATKUVASTI MAANKUO-RESSA *RADONIA ESIINTYY MYÖS POHJAVESISSÄ *ASUINTILOISSA JA TYÖPAIKOILLA VOI AI-HEUTTAA TERVEYSRISKIN (KEUHKOSYÖPÄÄ) *TERVEYSRISKEJÄ VOIDAAN PIENENTÄÄ ESTÄMÄLLÄ RADONIN PÄÄSY HUONETILOIHIN *RADONIA ESIINTYY ENITEN SORA- JA HIEK-KAMAAN YHTEYDESSÄ (ISO HUOKOSTILA) SORAHARJUT

57 7. Radonpitoisuus -Radonpitoisuus saa olla uudisrakennuksissa enintään 200 Bg / m² ja jo rakennetuissa rakennuksissa 400 Bg / m³. TAVANOMAISIA KEINOJA RADONPITOISUU-DEN PIENENTÄMISEKSI -Rakennuspohjan tuuletus (imukanava ja tuu-letus katolle) -Radonkaivo = maaperän tuuletus -Ilmanvaihdon tehostaminen -Saumojen ja halkeamien huolellinen tiivistä-minen -Mahdollisimman vähän saumoja -Paksut rakenteet -Ryömintätilan tuuletus (rossipohja)

58

59

60

61

62

63 Mikäli poistokanavaa joudutaan yläpohjassa viemään sivusuunnassa, on noudatettava il-manvaihtokanaviston asennuksesta annettuja ohjeita. Yleisohjeena siirtokanavat on aina kal-listettava, jotta estetään kondenssiveden ker-tyminen kanavistoon. Läpiviennit tulee sijoittaa riittävän lähelle ra-kennuksen harjaa ja läpivientien tiivistämiseen on kiinnitettävä riittävästi huomiota. Vesikaton läpivientiin voidaan käyttää valmista läpivienti-elementtiä, tai se voidaan liittää ilmanvaihto-kanavan poistoilman läpivientiin. Alapohjan lä-pivienti tulee myös tiivistää huolellisesti, ja korroosiovaaran takia läpiviennissä on käytet-tävä muoviputkea. Imukanavan läpivienti kantavan väliseinän kohdalla on tehtävä tiiviillä putkella. Tiiviin putken tulee olla vähintään 1200 mm pitkä. Oheisessa kuvassa on esitetty tiiviin putken käyttö kantavan väliseinän kohdalla. 

64 Poisto- ja imukanavien liitosten suunnittelu
Poisto- ja imukanaviston liitokset on suunnitel-tava siten, että poistokanavassa mahdollisesti kondensoituva vesi pääsee valumaan pois ka-navistosta salaojasorakerrokseen. Kuvassa 4.6 on siirtokanavan sijoittaminen salaojakerrok-seen.

65 Kuva. Bitumikermin asennus uudessa vaihtoeh-toisessa tiivistysmenetelmässä, eräässä vain esimerkiksi valitussa liitosratkaisussa.

66 Radonkaivo voi epäonnistua seuraavista syistä:
Ilma vuotaa putkikanavien, kaapelikanavien, sadevesi- tai salaojakaivojen kautta Kaivuuvaiheessa törmätään liian tiiviiseen maalajiin, esim. hieno hiekka tai savi

67 Kuvassa 4 on esitetty kaavakuva pientalolle soveltuvan radonkaivon rakenteesta. Imupiste sijoitetaan 4 – 5 metrin syvyyteen, syvemmälle kuin perustuksen anturat. Etäisyyden talon pe-rustuksista tulee olla niin suuri, ettei kaivami-sen yhteydessä rakennusmaa ala sortua perus-tusten alta. Kaivannon pohja täytetään noin 0,5 metrin sepelikerroksella. Tämän päälle asenne-taan pystyyn tiivis muoviputki, jonka halkaisija voi olla esimerkiksi 40 cm. Putken alapäähän porataan 0,5 metrin matkalle runsaasti reikiä. Näiden tarkoitukena on varmistaa, ettei putken alapää tukkeudu, ja että alipainekenttä leviää tehokkaasti. Tämän jälkeen lisätään vielä sepe-liä. Karkean sepelikerroksen tarkoituksena on helpottaa ja varmistaa alipainekentän leviämi-nen putken suulta.

68 Kaivon pohjalla olevan sepelikerroksen päälle laitetaan suodatinkangas ja muovikalvo. Näiden tarkoituksena on pitää eri karkeutta olevat maa-ainekset erillään. Tämän jälkeen kaivanto täytetään selvästi hienorakeisemmalla maalajil-la kuin mihin kaivo oli tehty. Sopivia maalajeja ovat mm. siltti ja hieno hiekka. Muovikalvo ja siltti muodostavat putken ympärille tulpan, joka estää tehokkaasti ulkoilman virtauksen kaivon täytemaan läpi. Poistopuhallin asennetaan kaivoputken ylä-osaan. Betonisen kaivonrenkaan avulla poisto-puhallin saadaan jäämään maanpinnan alapuo-lelle. Kaivon päälle asennetaan poistoputkella varustettu kansi. Kansi vaimentaa tehokkaasti puhaltimen ääntä. Poistoputken pää voidaan tarvittaessa viedä kauaskin, jotta äänihaitat jäisivät mahdollisimman pieniksi.

69 Puhallin voidaan vaihtoehtoisesti asentaa put-ken sisään
Puhallin voidaan vaihtoehtoisesti asentaa put-ken sisään. Tällöin kaivoputki voidaan peittää kokonaan maan sisään ilman kaivonrengasta-kin. Yhden pientalon kaivoon sopiva puhallinteho on 150 wattia. Asentamalla puhaltimeen sähköinen tehonsäädin, sitä voidaan käyttää myös pie-nemmillä tehoilla. Tehovaatimus kasvaa, jos radonkaivon vaikutusaluetta halutaan laajen-taa.

70 KAIVUTYÖT -kaivutöihin kuuluu *peruskuoppa *salaojien kaivu *viemäriojien kaivu *tontin tasaustyöt KIRJA TÄYTTÖTYÖT -peruskaivantojen täyttö ks. kirja -täyttötyöt aloitettava häiriintymättömältä ja kuivana pidetyltä pohjalta -tarvittaessa on suodatinkankaalla estettävä täyttökerroksen sekoittuminen pohjamaahan

71 KAIVANTOLUISKAN KALTEVUUTEEN VAIKUTTAA:
*raekoko (maalajien kitkakulma) *kaivannon syvyys *kaivannon aukioloaika *kaivurin etäisyys kaivannon reunasta *mahdolliset maamassojen painot ja muut kuormitukset *kaivannon lähellä tehtävät tiivistykset (täry-tykset) *sade *pohjaveden pinnan korkeus TARVITTAESSA KAIVANNON REUNA JOUDU-TAAN TUKEMAAN

72 KAIVANNON ON KESTETTÄVÄ MAANPAINE, JONKA SUURUUTEEN VAIKUTTAA:
*maalajin tiheys *maalajin lopullinen kaltevuuskulma *kuinka syvä kaivanto on *veden paine *maan tiivistämisestä aiheutuva paine ja tärinä *jäätymisen aiheuttamat kuormitukset *maanpinnan kuormitukset

73 PERUSTAMISTAVAT Perustusten tehtävät: *siirtää rakennuksen paino maaperälle *estää epätasainen painuminen *estää routiminen (ehkäisee vaurioita) *estää lämpövuotoja *suojata rakennusta / rakenteita maan kosteut-ta vastaan ja pohjaveden vaikutusta vastaan *toimia alustana muille rakenteille *estää haitallisten kaasujen (kuten radonin) kulkeutuminen sisätiloihin *antaa lisää käyttötilaa *vaikuttaa rakennuksen ulkonäköön

74 PERUSTUKSILLE TULEVA KUORMITUS:
-rakenteiden oma kuorma -hyötykuormat: -lumikuorma -tuulikuorma -oleskelukuorma PERUSTUSTEN JAOTTELU Maapohjan varaan tehdyt perustukset Kallion varaan tehdyt perustukset Paalujen varaan tehdyt perustukset Maapohjan varaan tehdyt perustukset voivat olla: *anturaperustuksia, joko perusmuuri- tai peruspilariperustuksia *peruslaattaperustuksia

75 Rakennuksen paino jakaantuu anturan välityk-sellä maan varaan
Rakennuksen paino jakaantuu anturan välityk-sellä maan varaan. Antura voi olla joko yhtenäi-nen tai anturaelementti. Maahan kohdistuvaa rasitusta voidaan säädellä anturan kokoa muuttelemalla. Tätä sanotaan perustusten geotekniseksi mitoittamiseksi sil-loin, kun anturan koko valitaan maan kanta-vuuden mukaiseksi. Hyvin kantavilla mailla voidaan käyttää *pienikokoisia anturoita (esim. pilarian- turat pilareiden alla) *koko perusmuurin mittaisia anturoita (tällöin anturan pinta-alan lisääminen helpompaa) Heikommin kantavilla mailla voidaan käyttää LAATTAPERUSTUSTA (=reunavahvistettu laat- ta). Laattaperustuksissa kuormitukset siirretään maapohjalle yhtenäisen reunavahvistetun laa-tan avulla. Laattaperustus ei sovellu rakennus-paikoille, joilla on suuret korkeuserot.

76 MATALAPERUSTUKSET: Matalaperustuksella tarkoitetaan routarajan ylä-puolella olevaa perustusta. Matalaperustuksia ovat maan- tai kallionvaraiset anturaperustuk-set, maanvaraiset laattaperustukset sekä ke-vennysperustukset. Roudan aiheuttamat haitat estetään matalaan perustettaessa erillisellä rou-tasuojauksella. SYVÄPERUSTUKSET: Syväperustukset ovat muuten samanlaiset kuin matalaperustukset, mutta perustukset ulote-taan routivissa maalajeissa roudattomaan sy-vyyteen saakka. PAALUILLE TEHDYT PERUSTUKSET: Paaluperustuksessa sokkelipalkit tuetaan kanta-vaan maaperään paalujen avulla sen mukaan, miten syvällä kantava maapohja on.

77 Paaluperustuksen ominaisuuksia:
*rakennuksen paino siirtyy paalujen välityksellä kallioon tai maapohjan varaan *painumaa ei yleensä synny *soveltuu käytettäväksi raskaisiin rakennuksiin silloin, kun kantava pohja on syvällä luonnolli-sesta perustamistasosta *edellyttää kalliin kaluston käyttöä Pientaloissa paaluperustukseen joudutaan yleensä turvautumaan silloin, kun laattaperus-tus ei ole mahdollinen.

78 Paalutustyötä varten työmaalle tarvitaan paalu-kartta, johon on merkitty jokaisen paalun paik-ka, numero ja pohjatutkimuksen perusteella ar-vioitu pituus samoin kuin paalujen poikkileik-kauskoot ja niiden lyöntikaltevuudet. Pohjarakennusnormien mukaan paalutustöistä on aina pidettävä pöytäkirjaa. KEVENNYSPIIRUSTUKSET Paaluperustuksen sijasta voidaan harkita myös kevennysperustusta. Rakennuksen tieltä poiste-taan niin paljon huonosti kantavaa maata kuin rakennus ja kevyt täyttömaa yhdessä painaisi-vat. Näin pohjamaan kuormitusta ei lisätä lain-kaan luonnontilaiseen verrattuna eikä maapoh-ja siten painu.

79 ALAPOHJA Pientaloissa alapohja voi olla *maanvarainen, joka rakennetaan tavallisesti ohuena betonilaattana (60 – 100 mm) ja joka on tiivistetyn soran ja lämmöneristeen päällä. Sora on tiivistettävä huolellisesti. *kantava alapohja, jolloin alapohjan alle jää tuuletettu ryömintätila. Puurakenteisesta tuu-lettuvasta alapohjasta tunnetaan myös nimitys rossipohja. Kellarillinen perustus on yleensä selvästi kal-liimpi kuin ryömintätilainen tai maanvarainen perustus.

80 KUIVATUS -Kuivatuksen suunnitteluun kuuluvat: *rakennusten salaojasuunnittelu *piha-alueiden tasauksen ja kuivatusjärjestelmän suunnittelu *usein myös liikenne- ja piha-alueiden rakenneker-rosten suunnittelu KUIVATUSJÄRJESTELMÄT -rakennuspohjan kuivatusjärjestelmä (salaojasora ym. salaoja, kaivot) -tonttialueen kuivatusjärjestelmä * pintojen muotoilu * pintojen päällystäminen * salaojat ja salaojituksen maarakenteet * pintavesien kokoojalaitteet (kaivot, imey- tysrakenteet)

81 Tonttialueen kuivatus on lähinnä pintakuivatusta
Tonttialueen kuivatus on lähinnä pintakuivatusta. Se toteutetaan ohjaamalla pintavedet kallistusten, reu-nakivien ym. rakenteiden avulla sadevesikaivoihin, -kouruihin tai avo-ojiin. Perusmuurin ulkopuolisten salaojien ja tonttisalaojien minimikaltevuus on 1:200 (0,5 %). Perusmuurin si-säpuolisten salaojien minimikaltevuus on 1:100 (1,0 %).

82 RAKENNUKSEN SALAOJITUKSEN TEHTÄVÄT:
-ohjaa vajoveden pois rakennuksen vierustalta -estää maasta nousevan kapillaarisen veden pääsyn rakenteisiin -laskee pohjaveden pinnan rakennuksen rakenteiden alapuolelle NÄMÄ TEHTÄVÄT VOIDAAN TOTEUTTAA SEURAA-VASTI: -johdetaan vajovesi salaojiiin rakennusta kiertävien maatäyttöjen avulla -kapillaarisen veden pääsy rakenteisiin estetään lat-tian alle tehtävän sorastuksen avulla (kapillaarikatto) -pohjavesi pidetään rakennusta kiertävien salaoja-putkien avulla

83 SVK = sadevesikaivo (liitoskaivo)
SOK = salaojakaivo KVS = kattovesisuppilo PVK = perusvesikaivo TP = tarkistusputki HEK = hiekanerotuskaivo J(- - J - -) = jätevesi S(- - S - -) = sadevesi O = lattiakaivo

84 Sadevesikourujen syöksytorven kohdalla sadevesi-viemäri nostetaan lähelle maan pintaa. Sen päähän, heti syöksytorven alle, asennetaan Uponor Rännikai-vo, joka toimii roskien erottimena ja putkiston huol-toaukkona. Rännikaivon korkea, kiinteä siivilä ei tukkeudu helposti. Sen keskellä on ø 20 mm:n suu-ruinen reikä, jonka läpi huuhteluletkun voi tarvitta-essa pujottaa. Syöksytorvien paikat on määrättävä jo suunnittelu-vaiheessa, jotta rännikaivot ja sadevesiviemärit voi-daan sijoittaa oikein. Uporen-putkien toisessa päässä on kiinteä liitosmuh-vi. Putkiyhteissä on muhvit kaikkiin suuntiin. Putken pistopään ympärille, aallotuksen uraan, sijoitetaan kumitiiviste. Sileämuhvisten yhteiden kanssa tiiviste asennetaan heti ensimmäiseen uraan. Jos muhvissa on lukituskynnet, tiiviste on kuitenkin asennettava aallotuksen toiseen uraan. Putki työnnetään muhvin pohjaan. Muhvin sisäpin-taan sivelty liukuaine helpottaa liittämistä. Öljyjä tai rasvoja ei saa käyttää liukuaineen. Putkiston suunnanmuutokset ja haaroitukset teh-dään samoilla taivutettavilla yhteillä kuin salaojassa-kin, nyt vain tiivisteiden kera.

85

86

87

88

89 Terveellä talolla on kuivat jalat!
Talon perustuksen ja ympäristön suojaaminen veden aiheuttamilta haitoilta on ehdottoman tärkeää sekä rakennukselle että sen asukkaille. Salaoja kerää maassa olevan haitallisen veden pois perustusten luota. Tarvittaessa se varmistaa myös, ettei pohjaveden pinta pääse nousemaan liian lähelle talon alapohjaa. Putkiston huoltoa varten tarvitaan salaojakaivo joka toisessa mutkakohdassa. Salaoja sijoitetaan rakennuksen jokaiseen nurkkaan.

90 Sadevesiviemäri johtaa katolta valuvat sadevedet pois, jotta ne eivät keräänny lammikoiksi pihalle ja muodosta uhkaa perustusten ja kellarien kuivuudel-le. Sadevesiviemärit alkavat heti kourujärjestelmään kuuluvien syöksytorvien alta. Niiden väliin sijoitetut rännikaivot siivilöivät ensin suurimmat roskat pois. Piha-alueen nopea kuivuminen keväällä ja sateiden jälkeen varmistetaan sijoittamalla sopivaan paikkaan siiviläkannella varustettu sadevesikaivo. Se viemäröi-dään suoraan perusvesikaivoon. Salaojan ja sadevesiviemärin johtamat vedet koo-taan perusvesikaivoon, Uponor pihakaivoon. Salaoja-putken liittymässä kaivon sisällä oleva padotusvent-tiili varmistaa, että tulvatilanteissakaan vedet eivät pääse nousemaan salaojien kautta takaisin talon perustuksiin. Perusvesikaivosta vedet viemäröidään edelleen joko kunnalliseen sadevesiviemäriin tai läheiseen avo-ojaan, tai imeytetään esimerkiksi kivipesän kautta tontin maaperään. Toimiva kuivatus suojaa talon rakenteet kosteus-, home- ja routavaurioilta sekä estää tulvat kellarissa ja lammikot ja keväiset jäätiköt kulkuväylillä.

91 Salaojat Perustusten ja alapohjan kuivana pysymisestä vas-taavan salaojan asentamisessa kannattaa olla huo-lellinen, sillä sen toimintahäiriöt ja korjaaminen tule-vat helposti kalliiksi. Salaojaputken koko ja materiaali Salaojaputki on ulkohalkaisijaltaan 110-millinen Upo-nor Tupla. Siinä on kaksinkertainen seinämä: sileä sisäpinta tehostaa virtausta ja itsepuhdistuvuutta, ja aallotettu ulkokuori antaa suuren kuormituslujuuden. Suorat putket asettuvat tarkasti haluttuun kaltevuu-teen ilman tukkeutumisherkkiä ”taskuja”. Peltosalaojituksessa käytettäviä PVC-muovisia, ohuita ”kurkkuputkia”, ei suositella rakennusten sala-ojitukseen. Niiden taipuisuus ja heikompi rakenne lisäävät asennusvirheitä ja rikkoutumisen vaaraa myöhemmissä rakentamisvaiheissa.

92 Asentaminen Salaojat asennetaan vettä hyvin läpäisevän salaoji-tuskerroksen, salaojasoran sisään. Työn helpottami-seksi salaoja- ja sadevesiputket kannattaa yleensä sijoittaa rinnakkain samalle arinalle. Kaivannon pohjalle levitetään aluksi noin 10 cm:n kerros salaojasoraa. Sen pinta tasoitetaan putken vieton mukaiseen kaltevuuteen (≥ 5 mm/m) ja pol-jetaan tiiviiksi. Putket asennetaan paikalleen ja peitetään salaoja-soralla. Myös putkien sivuille levitetty sora tiiviste-tään.

93 Salaojan tarkastuskaivot
Tarkastuskaivot ovat huoltopisteitä, joiden kautta salaojat voi tarvittaessa huuhdella. Kaivo on välttä-mätön vain joka toisessa nurkkakohdassa, koska kustakin kaivosta voidaan huoltaa sekä tuleva että lähtevä putkiosuus. Hyvin toimiva salaojan tarkastuskaivo on Uponor salaojakaivo 315. Siinä on umpinainen kansi, lietepe-sä ja avattavat putkiliittymät kolmeen suuntaan. Metrin korkuinen kaivo lyhennetään tarvittaessa sa-halla.

94

95 Tarvittavat putkiliittymät kaivoihin avataan asennus-paikalla
Tarvittavat putkiliittymät kaivoihin avataan asennus-paikalla. Liittymäkohtia on kolme, jokainen kolmelle vaihtoehtoiselle putkikoolle ø 65, 80 ja 110. Liittymä avataan puhkomalla puukon kärjellä reikiä putkikoon mukaiselle ympyräuralle. Salaojakaivon kantta ei saa rei’ittää siiviläkanneksi, koska sadevesiä ei saa viemäröidä salaojaan. Salaojaan kertyvät vedet ja katolta sadevesiviemä-riin kootut sadevedet johdetaan yhteisen perusvesi-kaivon kautta kunnalliseen sadevesiviemäriin, avo-ojaan tai maahanimeytykseen.

96 Sadevesien viemäröinti
Pientalon katolta valuu vuosittain keskimäärin m³ sade- ja sulamisvesiä. Hallitsemattomina ne voivat muodostaa pihalammikoita ja keväisin liukkai-ta jäätiköitä. Ajan mittaan seurauksena voi olla myös kosteusvaurioita rakenteisiin. Sadevesiä ei saa johtaa salaojaan. Jos näin tehtäi-siin, rankkasateella täyttyvät salaojat alkaisivat työn-tää vettä talon perustuksiin – putkisto toimisi juuri päinvastoin kuin pitää! Samoin kävisi purkuputken tukkeutuessa tai jäätyessä. Salaoja putken muoto tai reikien sijainti eivät tilannetta paranna.

97 Sadevesiviemärin asentaminen
Sadevesiviemäri, Uporen ø 110 –muhviputki, on Uponor Tupla –salaojan tapaan sisältä sileä ja päältä aallotettu PEH-putki. Sadevesiviemäri ja salaoja asennetaan tavallisesti rinnakkain ja samaan kaltevuuteen (min. 5 mm/m). Jos perusmuuri on korkea ja salaoja syvällä, sade-vesiviemäri voidaan sijoittaa ylemmäksi. Painumien ehkäisemiseksi täyttömaa putken alla on silloin tiivis-tettävä erityisen huolellisesti. Sadevesiviemäri asennetaan tasatuille ja tiiviiksi tam-patulle hiekka-alustalle, jonka paksuus on 5-10 cm. Tavallinen salaojasora soveltuu hyvin myös sadevesi-viemärin ympärystäyttöön.


Lataa ppt "Nykyisin nauhamittojen korjaukset ovat vähäi-siä, koska tarkempiin mittauksiin käytetään mm. elektronisia välineitä."

Samankaltaiset esitykset


Iklan oleh Google