SOSA115 Sosiologian historia, luento

Esitys aiheesta: "SOSA115 Sosiologian historia, luento"— Esityksen transkriptio:

1 SOSA115 Sosiologian historia, luento
YTT, lehtori Pertti Jokivuori Syksy 2016 7. luento

2 Sosiologian klassikoilta voidaan ammentaa näkemyksiä, kysymyksenasetteluja, käsitteellisiä erotteluja ja teorioita ainakin kolmen tehtävän suhteen: Sosiologian klassikkojen tuotannossa on määritelty vaikutusvaltaisia yhteiskuntateoreettisia ratkaisuja. Klassikkojen teoriat ovat edelleenkin ajankohtaisia yhteiskuntateoreettisen tutkimuksen ja teorianrakentamisen kohteita. Keskustelemalla klassikkojen näkemysten kanssa ja niitä arvioiden, on mahdollista kehittää edelleen yhteiskuntateoreettista ajattelua ja tutkimusta. Klassikkojen tapa jäsentää yhteiskunnallista muutosta suurena sivilisaation murroksen kuvauksena antaa yhden metodologisen mallin kuvata olennaiseksi katsottuja yhteiskunnallisia prosesseja. Nykypäivän ihmisten ei tietenkään tarvitse jäsentää meidän aikamme yhteiskunnallista muutosta klassikkojen tavoin traditionaalisen ja modernin maailman murroksena. Me voimme arvioida omista lähtökohdistamme oman aikakautemme luonteen muuttumista ja yrittää käydä tuota keskustelua mahdollisimman rationaalilla ja jäsentyneellä tavalla. Sosiologian klassikot analysoivat kukin oman aikansa yhteiskunnallisia ilmiöitä kriittisellä tavalla. Heidän kulttuuri- ja yhteiskuntakritiikissä on aineksia, jotka ovat edelleen puhuttelevia ja ajankohtaisia.

3 Sosiologian ”pikkuklassikkoja”:
Suurklassikkojen ohella sosiologian kultainen kausi sisältää monia vaikutusvaltaisia ajattelijoita Osa (kuten englantilainen Herbert Spencer) oli omana aikanaan tunnetumpi kuin nykyisin sosiologian klassikoiksi luettavat Durkheim, Marx, Weber ja Simmel Joidenkin tuotantoon viitataan, osan kohtaloksi on tullut jäädä nimenomaan sosiologian historiaan

4 Herbert Spencer (1820−1903):

5 Herbert Spencer: Spencer oli 1800-luvun kehitysfilosofian merkittävin teoreetikko Kehitysfilosofia on yleisnimitys ajattelulle, joka pohjautuu evoluutioteoriaan ja soveltaa sitä yhteiskunnan tarkasteluun Charles Darwinin kehitysopista ja Auguste Comten positivismista saamiensa vaikutteiden pohjalta Spencer kehitti yhtenäisen filosofis-tieteellisen järjestelmän, jota hän sovelsi yhteiskunnan tarkasteluun Spencerin mukaan sekä luonnon että yhteiskuntien kehitystä ohjaavat luonnonvalinta ja olemassaolon taistelu

6 Herbert Spencer: Spencer nojaa vahvasti kehityksen periaatteeseen (Darwin) Kaikki tapahtuminen on siirtymistä hajanaisista yhtenäisempiin kokonaisuuksiin, erikoistumista ja siirtymistä järjestyneempään ja määrätympään Erityisesti Yhdysvalloissa Spencerin teokset olivat erittäin luettuja ja sivistyneistön keskuudessa arvostettuja Spencer vastusti kaikkea julkisen vallan puuttumista yhteiskuntaan (esim. kirjastoja ja sairaanhoitoa), koska hän piti niitä pidemmällä aikavälillä vain haitallisena asioiden luonnolliseen kulkuun puuttumisena Kilpailu ei välttämättä johda kaikkien väliseen sotaan, vaan tuottaa eriytymisen kautta sosiaalisia rakenteita, jotka puolestaan integroivat osapuolia toisiinsa

7 Herbert Spencer: Modernisaatio on siirtymistä hajanaisista yhtenäisempiin kokonaisuuksiin, erikoistumista ja siirtymistä järjestyneempään ja määrätympään. Sosiaalinen evoluutio differentaation kautta toteutuvaa uudenlaista yhteenkuuluvuutta Spencer vaikutti merkittävällä tavalla organismimetaforan ja funktionaalisen ajattelutavan juurtumiseen osaksi sosiologiaa Funktionalismihan on pitkälle sitä, että yhteisö tai yhteiskunta mielletään eräänlaisena organismina, jonka osatekijät saavat merkityksensä suhteessa kokonaisuuteensa Myöhemmistä sosiologeista erityisesti amerikkalainen Talcott Parsons (AGIL) on tunnettu organismimetaforan käytöstä

8 Thorstein Veblen (1857−1929):

9 Thorstein Veblen: joutilas luokka ja huomiota herättävä kulutus
Veblen oli norjalais-yhdysvaltalainen sosiologi ja taloustieteilijä Veblen käsitteli tuotannossaan mm. ”joutilasluokkaa” ja distinktiivistä kuluttamista: tietoinen kulutus ja tietoinen joutilaisuus Veblen paheksui kulutusta (tietoinen kulutus), jossa ihmisillä oli tarkoitus vain osoittaa heidän statuksensa olevan korkeampi kuin muiden (esim. hopeiset ruokailuvälineet, koreileva pukeutuminen, kerskakulutus) Tietoinen joutilaisuus taas viittaa siihen, kun ihmiset tuhlaavat aikaansa antaakseen itselleen korkeamman statuksen (esim. ollakseen "gentleman", miehen täytyy opiskella filosofiaa, kuolleita kieliä ja korkeampaa taidetta)

10 Thorstein Veblenin merkitys myöhemmälle sosiologialle:
Rationaalisen ja "hyötyä" tavoittelevan olennon sijasta, Veblen näkee ihmisen irrationaalisena, joka toimii oman sosiaalisen statuksensa kohottamiseksi …ihmisen toimintaa, taloudellinen toiminta mukaan luettuna, ei voi ymmärtää oikein jos kiinnitetään huomiota vain siihen, millä tavoin se on yhteydessä joidenkin halujen tyydyttämiseen. Prosessissa on pääasia toiminta itse, ja toimintaa ohjaavat mielihalut määräävät sen nimenomaisen suunnan, johon toiminta kussakin tarkasteltavassa tapauksessa kehkeytyy. Taloustieteessä ja –sosiologiassa puhutaan edelleen Veblenin hyödykkeestä, kun viitataan tuotteisiin, joiden kysyntä kasvaa hinnan noustessa (luksus)

11 Vilfredo Pareto (1848−1923):

12 Vilfredo Pareto: Italialais-ranskalaista sukujuurta oleva yhteiskuntatieteilijä, jonka tieteellinen tutkimustyö keskittyi taloustieteeseen, sosiologiaan ja filosofiaan Erityisesti Pareto tutki tulojen jakautumista ja taloudellisten toimijoiden valintoja Tunnetuin Pareton kehittämistä käsitteitä on Pareto-periaate: Pareton mukaan 20% Italian väestöstä omisti 80% kaikesta omaisuudesta vuonna 1906 Tämä havainto yleistettiin myöhemmin Pareton periaatteeksi tai 80–20 -säännöksi

13 Ferdinand Tönnies (1855−1936):

14 Ferdinand Tönnies: Saksalainen sosiologi ja filosofi
Tönnies pyrki vastaamaan muiden aikalaissosiologien tavoin kysymykseen modernin yhteiskunnan luonteesta ja modernisaatiosta Tönnies oli kiinnostunut ihmisten välisten suhteiden ja vuorovaikutuksen muutoksesta modernisaatioprosessissa Gemeinschaft und Gesellschaft (yhteisö – yhteiskunta)

15 Gemeinschaft ja Gesellschaft:
Gemeinschaft-yhteisöllisyys on yksilöiden ja ryhmien välillä olemassa oleva luonnollinen side Tönnies yhdistää Gemeinschaftin nimenomaan esimoderneihin yhteiskuntiin sekä perheisiin ja kyliin, joissa yhteisöllisyyden tunne säilyy yksilöiden tai ryhmien välisistä eroista huolimatta Gemeinschaft löytyy myös läheisistä ihmissuhteista, joissa vallitsevat yhteisymmärrys ja solidaarisuus Gemeinschaft kehittyy Gesellschaftiksi kun yksilöiden suhteisiin alkavat vaikuttaa vaihdon lait Tällöin yhteisöllisyyden luonnollinen sidos katkeaa ja sen korvaa rationaalinen tavoitteellisuus ja laskelmallisuus Tönnies ajatteli näiden sosiaalisuuden muotojen esiintyvän aina limittäin ja samanaikaisesti Jokaisessa yhteisössä on sekä ”yhteisölliset” että ”yhteiskunnalliset” puolensa

16 Gemeinschaft ja Gesellschaft:
Ihmisillä olisi kaksi perustapaa liittyä yhteen: yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen Jos yhteenliittyminen on itsessään päämäärä ja jos yhteen liittyvät ihmiset pitävät sitä sinänsä arvokkaana, itsestään selvänä tai jotenkin luonnostaan syntyvänä, on kyse yhteisöllisestä yhteenliittymästä eli Gemeinschaft-suhteesta Jos taas yhteenliittymistä arvostetaan vain välineenä jonkin päämäärän saavuttamiseksi ja jos sen ainoa peruste on jonkin yhteenliittymiseen nähden ulkopuolisen asian tavoittelu, tuloksena syntyvät suhteet ovat välittyneitä tai välineellisiä Gesellschaft-suhteita Gemeinschaftissa ihmiset ovat olennaisesti yhteenliittyneitä kaikista heitä erottavista tekijöistä huolimatta. Gesellschaftissa he ovat olennaisesti toisistaan erillään kaikista heitä yhteenliittävistä tekijöistä huolimatta

17 Gemeinschaft ja Gesellschaft:
Tönniesin käsiteparia on usein virheellisesti tulkittu historiallisena kuvauksena Käsitepariin tulisi suhtautua idealisaationa, jonka avulla voi arvioida millainen jokin konkreettinen yhteisö tai yhteiskunta on ja auttaa ymmärtämään niitä muutoksia, joita sosiaalisuuden muodoissa on mahdollisesti tapahtunut