Esittely latautuu. Ole hyvä ja odota

Esittely latautuu. Ole hyvä ja odota

Tehtävät 1. Monenlaista monimuotoisuutta

Samankaltaiset esitykset


Esitys aiheesta: "Tehtävät 1. Monenlaista monimuotoisuutta"— Esityksen transkriptio:

1 Tehtävät 1. Monenlaista monimuotoisuutta
Mistä monimuotoisuuden tasoista on kyse seuraavissa esimerkkilauseissa? a. Puluparven yksilöt ovat keskenään erinäköisiä. Kaikki puluparven yksilöt ovat samaa lajia ja niiden erilaisuus ilmentää lajinsisäistä eli geneettistä monimuotoisuutta. b. Suomalaisen havumetsän kenttäkerroksen lajeja ovat puolukka, kanerva, metsälauha ja kultapiisku. Suomalaisen havumetsän kenttäkerroksessa on monia erilaisia kasvilajeja, ja tämä on lajien monimuotoisuutta eli lajidiversiteettiä. Lajidiversiteetti on parhaiten tunnettu monimuotoisuuden taso.

2 Tehtävät c. Suolammen ahvenet ovat pienikokoisia ja mustanpuhuvia, kirkkaan veden ahvenet vaaleampia. Suolammen ja kirkkaan veden ahvenet ovat samaa lajia, mutta eri populaatioita, ja niiden erot ilmentävät lajinsisäistä eli geneettistä monimuotoisuutta. Väri- ja kokoerot ovat sopeutumia erilaisiin ympäristötekijöihin. d. Taigalla eli pohjoisella havumetsävyöhykkeellä on havumetsää, soita, järviä ja lehtimetsääkin. Havumetsät, suot, järvet ja lehtimetsät ovat laajan pohjoisen havumetsävyöhykkeen eli taigan erilaisia ekosysteemeitä. Kyse on monimuotoisuuden laajimmasta tasosta eli biomien sisällä olevien ekosysteemien monimuotoisuudesta.

3 Tehtävät 2. Miksi Suomessa on vain muutamia sammakkoeläinlajeja?
a. Maapallolla elää noin 4000 sammakkoeläinlajia, mutta Suomessa tavataan niistä vain viisi. Mikä tähän on syynä? Kunkin alueen eliöstö riippuu siellä vallitsevista elottoman luonnon tekijöistä, kuten lämmöstä, valosta ja kosteudesta. Sammakkoeläimet ovat vaihtolämpöisiä ja tarvitsevat lisääntymisympäristökseen vettä, eikä niiden iho kestä kuivumista. Suomen talven kylmyys, pimeys ja ravinnon niukkuus rajoittavat sammakkoeläinten selviytymistä, ja vain muutamat lajit ovat sopeutuneet näihin oloihin. Suomen sammakkoeläimet ovat sopeutuneet viettämään talviajan kylmähorroksessa vesien pohjamudassa. Toinen syy sammakkoeläinlajien pieneen lajimäärään on se, että jääkauden aikana ne hävisivät Suomen alueelta, ja vain harvat lajit ovat tähän mennessä sopeutuneet Suomen oloihin.

4 Tehtävät b. Missä ekosysteemissä sammakkoeläimiä esiintyy runsaasti ja miksi? Eniten sammakkoeläimiä on sademetsäalueilla, koska siellä on kautta vuoden tasainen lämpötila, riittävästi kosteutta ja runsaasti sammakkoeläimille sopivaa ravintoa eli siis sopivia ekolokeroita. c. Missä muissa ekosysteemeissä – pohjoisen havumetsävyöhykkeen lisäksi – tavataan sammakkoeläimiä vain vähän tai ei ollenkaan? Vain harvat sammakkoeläinlajit selviävät kuumissa autiomaissa. Elämää rajoittavana tekijänä on veden puute. Tundralla sammakkoeläimet eivät menesty kylmyyden ja ankaran talven takia.

5 Tehtävät d. Tutkijat ovat selvittäneet, että Suomessa elävä tavallinen sammakko tuottaa vähemmän, mutta suurikokoisempia mätimunia kuin saman lajin sammakot Keski-Euroopassa. Mikä voisi olla syynä tähän ilmiöön? Sammakoiden kehitys mätimunista toukiksi tapahtuu munasolussa olevan vararavinnon turvin. Suurikokoisissa mätimunissa vararavintoa on enemmän ja siksi niiden kehittyminen toukiksi on varmempaa Pohjolan oloissa kuin pienten mätimunien kehitys. Hyvissä olosuhteissa pientenkin munasolujen vararavinto on riittävä ja suuri jälkeläismäärä on lajin kannalta edullista.

6 Tehtävät 3. Vertaa suurekosysteemejä
Laadi vertailutaulukko kahdesta maapallon ekosysteemistä. Huomioi vertailussa ekosysteemien sijainti maapallolla, elottoman luonnon ympäristötekijät, arvioidut lajimäärät, muutamat tyyppilajit sekä ekosysteemien merkitys maapallon luonnonoloille ja ihmiselle.

7 kylmässä ilmastovyöhykkeessä Euraasian ja P-Amerikan pohjoisosissa
Savanni Tundra sijainti maapallolla sademetsäalueiden ympärillä, maapallon keskiosissa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Intiassa ja Australiassa valoa ja lämpöä runsaasti, sadeaika ja kuiva-aika, maaperä melko ravinteikas runsaasti ekolokeroita ja eliölajeja, moninkertainen määrä tundraan verrattuna, tyyppilajeja suurikokoiset ruohonsyöjäeläimet ja niitä saalistavat pedot kylmässä ilmastovyöhykkeessä Euraasian ja P-Amerikan pohjoisosissa elottoman luonnon ympäristötekijät kylmää, talvisin myös valoa niukasti, ikirouta, maaperä karu lajimäärä lajeja vähän, kesäisin muuttolintuja kuten hanhia ja muita vesilintuja, yksilömäärät voivat olla suuria kesäaikaan, myskihärkä, poro

8 tundran soiden turve sitoo hiilidioksidia, ikirouta metaania
Savanni Tundra merkitys maapallon luonnonoloille luonnontilainen savanni estää eroosiota, savannipalot lisäävät hiilidioksidia tundran soiden turve sitoo hiilidioksidia, ikirouta metaania merkitys ihmiselle osa otettu viljelykseen, paikoitellen tiheään asuttuja, luontomatkailun merkitys kasvamassa harvaan asuttuja alueita, poronhoitoa ja muita luontaiselinkeinoja, öljyä ja maakaasua

9 Tehtävät 4. Kuva analyysi (yo s-06)
a) Vertaile kuvaparin biotooppien ympäristötekijöitä ja kasvillisuutta. Kuvaparina on rehevä pähkinälehto ja karun kangasmetsän kalliorinne. Biotooppien keskeisiä ympäristötekijöitä ovat kosteusolot, valo, lämpötila ja maaperän laatu. Kalliorinteen kosteusolot vaihtelevat nopeasti eli kalliorinne on välillä, sateettomana aikana hyvin kuiva ja sateen jälkeenkin kosteus häviää nopeasti, koska kosteutta pidättävä maaperä on kovin ohut tai sitä ei ole ollenkaan. Myös haihtumiselta suojaavat kasvillisuuskerrokset ovat vähäisiä. Pähkinälehdon paksussa maaperässä kosteus pysyy sateen jälkeen kauemmin. Kosteutta sitoutuu maaperän humuskerrokseen (lehtomultaan) ja varsinkin kesällä varjostava, monikerroksinen kasvillisuus hidastaa haihtumista.

10 Tehtävät Kalliorinteessä valon määrä on varjostavan kasvillisuuden niukkuuden takia suuri. Kalliorinteen kasvit ovatkin valokasveja (kanerva, jäkälät). Pähkinälehdon kenttä- ja pohjakerroksen kasvit ovat pääasiassa suurilehtisiä varjokasveja (saniaisia, lehtosammalia). Lehdon puukerros estää valon pääsyä kenttä- ja pohjakerrokseen. Näiden kerrosten kasvit pystyvät yhteyttämään vähemmässäkin valossa. Varhain keväällä, ennen lehtien puhkeamista lehdossa valoa riittää alempiin kerroksiinkin. Siksi monet lehtokasvit kukkivat aikaisin keväällä.

11 Tehtävät Maaperä on lehdossa kasvien kannalta kalliorinnettä selvästi parempi. Lehdossa syntyy orgaanista kasvijätettä runsaasti ja hajottajat muuttavat sen lehtomullaksi. Kalliorinteen maaperä on hyvin ohut ja usein sitä on vain kallion koloissa ja painanteissa. Hajottajia on vähän ja karikekerros (kasvien jäänteet) hajoavat hitaasti. Pähkinälehdon maaperä ei myöskään ole niin hapanta kuin kalliorinteen maaperä. Kasvillisuus on pähkinälehdossa monilajista ja monikerroksista, kalliorinteessä lajeja on niukasti ja esimerkiksi pensaskerros usein puuttuu, myös kenttäkerros on niukkalajinen.

12 Tehtävät Lehdon puukerroksessa kasvaa erilaisia lehtipuita, myös niin sanottuja jaloja lehtipuita, kuten jalava, tammi, saarni ja vaahtera. Lehdon pensaskerroksen lajeja ovat pähkinäpensaan lisäksi esimerkiksi lehtokuusama ja taikinamarja. Lehdon kenttäkerroksessa on monenlaisia saniaisia (kotkansiipi) ja runsaasti ruohoja ja heiniäkin. Keväällä kukkivat sini- ja valkovuokot ja monet kämmekät ovat pähkinälehdon lajeja. Lehdon pohjakerros on kosteaa ja varjoisaa. Siksi pohjakerroksen kasvillisuutena ovat erilaiset sammallajit. Valoa vaativat jäkälät voivat kasvaa pähkinälehdossa vain puiden rungoilla.

13 Tehtävät Kalliorinteen puulajina on usein kitukasvuiseksi jäävä mänty, pensaskerroksessa voi kasvaa katajaa. Kenttäkerroksen lajeina ovat varpukasvit, kuten puolukka, kanerva ja variksenmarja. Ruoho- ja heinäkasveja on niukasti. Kalliorinteen kasveilla on usein pienet neulasmaiset tai vahapeitteiset lehdet. Tämä vähentää veden haihtumista. Pohjakerroksen valtalajeina ovat valoa vaativat ja kuivuutta kestävät jäkälät (poronjäkälä, rupijäkälä). Kallionnotkelmissa kasvaa sammallajeja

14 Tehtävät b) Miten biologinen monimuotoisuus (biodiversiteetti) ilmenee kuvien biotoopeissa? (2 p.) Biologisen monimuotoisuuden perustana ovat elottoman luonnon ympäristötekijät. Mitä paremmat ympäristötekijät ovat, sitä enemmän alueella on ekologisia lokeroita – erilaisia elinympäristöjä ja myös monipuolisempi lajisto. Koska ympäristötekijät ovat pähkinälehdossa monin tavoin kalliorinnettä suotuisammat, on biodiversiteetti pähkinälehdossa suurempi sekä mikroympäristöjen että lajimäärien osalta kuin kalliorinteessä. Sekä kasvien että erilaisten eläinten (lintujen, nisäkkäiden, hyönteisten, kotiloiden) ja myös sienien lajimäärä on lehdossa moninkertainen kalliorinteeseen verrattuna.


Lataa ppt "Tehtävät 1. Monenlaista monimuotoisuutta"

Samankaltaiset esitykset


Iklan oleh Google