Kauppaoikeus - Elinkeinonharjoittamisen oikeutta Vsn. Kauppaoikeuden professori OTT Pertti Virtanen S-posti:

Kauppaoikeus - Elinkeinonharjoittamisen oikeutta Vsn. Kauppaoikeuden professori OTT Pertti Virtanen S-posti: Pertti.Virtanen@ulapland.fi

Mitä kauppaoikeus on? Oikeusjärjestys koskee kaikkia sen piirissä toimivia – niin luonnollisia henkilöitä kuin oikeushenkilöitäkin. –Osa säännöistä on yhteisiä ja osa koskee oikeushenkilöitä välillisesti. Esimerkiksi maankäyttöä koskevissa säännöissä ei ole eroja siltä osin onko rakennuslupaa hakeva tavallinen kansalainen vai oikeushenkilö. Työnantajan vastuu työntekijän aiheuttamista vahingoista on samanlainen riippumatta siitä, onko työnantajana tavallinen kansalainen vai yritys. Perustuslain katsotaan koskevan oikeushenkilöitä vain välillisesti omistajien ollessa perusoikeussuojan piirissä. –Osa säännöistä on suunnattu nimenomaan oikeushenkilöille tai elinkeinonharjoittamiseen. Tällaisia ovat eri yhtiömuotoja koskevat säännöt. Elinkeinoverotus koskee vain elinkeinonharjoittajia. Kauppaoikeuteen laajassa mielessä voitaisiin lukea kaikki se sääntely, joka tavalla tai toisella koskee elinkeinotoimintaa. –Tällöin esimerkiksi vero-oikeus tai työoikeus olisi ”kauppaoikeutta” siltä osin kuin säännöt koskevat elinkeinonharjoittamista. –Tavallisemmin rajausta ei tehdä näin laajana, vaan em. oikeudenaloja käsitellään erikseen.

Mitä kauppaoikeus on? Tavallisemmin kauppaoikeuteen luetaan ne säännöt, jotka suoraan koskevat elinkeinonharjoittajana toimimista. Tällaisia kauppaoikeuden alle luettavia oikeudenaloja ovat: –Yhtiöoikeus (yhtiöiden organisaatio tms.) Tähän voidaan lukea myös yrityssaneerausta ja konkurssia koskevat säännöt sekä yritysjärjestelyt. –Kauppaoikeus (elinkeinonharjoittajien väliset kotimaiset ja ulkomaiset kauppasopimukset). –Rahoitus- ja arvopaperimarkkinaoikeus (rahoitukseen ja sijoituksiin liittyvät pelisäännöt). –Markkinaoikeudelliset säännöt eli KSL:n markkinointia koskevat säännöt ja Sop.Men.L:n säännöt (miten markkinoilla ei saa kilpailla). –Kilpailuoikeus (markkinoilla tapahtuvan kilpailun pelisäännöt) Edellä mainitut markkinaoikeudelliset asiat kuuluvat kilpailuoikeuteen laajassa mielessä. –Kuluttajansuoja, tuoteturvallisuus ja tuotevastuu (minkälaisia tuotteita ja palveluita saa tarjota ja miten loppukäyttäjiä eli kuluttajia suojataan). Näitä kysymyksiä voidaan tarkastella myös velvoiteoikeuden kautta (erityisesti kuluttajasopimuksia).

Mitä kauppaoikeus on? –Immateriaalioikeus ja erityisesti patentit, mallioikeus ja tavaramerkkioikeus. Kauppaoikeus muodostaa siten sen lähimmän ”pelikentän”, jonka kanssa elinkeinonharjoittaja on tekemisissä. Myös muu sääntely on erittäin tärkeää käytännön elinkeinonharjoittamisen kannalta. –Vero-oikeus, työoikeus, rikosoikeus ym. vaikuttavat merkittävästi elinkeinonharjoittamiseen ja esim. verotus jopa yhtiömuodon valintaan. Tällä luennolla on tarkoitus käydä pääpiirteittäin läpi kauppaoikeuden ydinalue lukuun ottamatta rahoitus- ja arvopaperimarkkinaoikeutta. –Pääpaino on yhtiöoikeudessa ja yhtiön vastuuseen liittyvissä kysymyksissä. –Immateriaalioikeutta ei käsitellä tällä luennolla. –Muuta sääntelyä, kuten ympäristöoikeutta tai vero-oikeutta ei varsinaisesti käsitellä (näistä aiheista on ao. kohdissa mainintoja).

Miten harjoittaa elinkeinoa? Elinkeinonharjoittajaksi voi ryhtyä kuka tahansa. –Elinkeinonharjoittamisen oikeudesta annetussa laissa (jäljempänä myös elinkeinolaki) 1 §:n 1 momentin mukaan: ”Tässä laissa säädetyin ehdoin saa laillista ja hyvän tavan mukaista elinkeinoa harjoittaa: 1) luonnollinen henkilö, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella; 2) suomalainen yhteisö ja säätiö; sekä 3) Suomessa sivuliikkeen rekisteröinyt ulkomainen yhteisö ja säätiö, joka on perustettu jonkin Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion lainsäädännön mukaan ja jolla on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka jossakin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.” Edellytyksenä ei ole edes täysi-ikäisyys tai holhouksenalaisuus, mutta tällöin huoltajilla ja holhoojilla on mahdollisuus estää elinkeinonharjoittaminen tai vaikuttaa tehtäviin päätöksiin. –Luvanvaraiset elinkeinot edellyttävät yleensä ”itsensä hallitsemista” eli täysivaltaisuutta. Luvanvaraisten elinkeinojen määrää on viime vuosikymmeninä vähennetty merkittävästi. Luvanvaraisuuden perusteena on yleensä ammatin tai toimialan vaarallisuus hengelle ja turvallisuudelle. –Näistä tilanteista ovat esimerkkeinä räjäytystyöt (räjähteitä saa käyttää panostajalain 1 §:n mukaan panostajan pätevyyden saanut henkilö sekä hänen valvonnassaan oleva henkilö) tai yksityisen terveydenhuollon palvelujen tarjoaminen (näitä saavat yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 4 §:n mukaan tarjota vain luvan saaneet palveluntuottajat). Toinen peruste on ihmisten taloudellinen turvallisuus.

Miten harjoittaa elinkeinoa? –Näistä tilanteista ovat esimerkkeinä asianajotoiminta (asianajajista annetun lain 1 §:n mukaan asianajajana voi toimia vain se, joka on merkitty asianajajaluetteloon. Merkintä edellyttää lain 3 §:n mukaan rehellisyyttä, tiettyä kokemusta ja sitä, ettei kyseinen henkilö ole konkurssissa ym.) sekä pankkitoiminnan harjoittaminen (luottolaitostoiminnasta annetun lain 17 §:n mukaan tätä toimintaa ei saa harjoittaa ilman lain mukaista lupaa, jonka myöntää rahoitustarkastus). Luvanvaraisuuden taustalla voi olla myös pyrkimys säilyttää monopoliasema ja turvata toimialan tuottavuus (esim. asianajotoiminnan ja apteekkitoiminnan monopolien taustalla on tällaisia piirteitä). –Alaikäinen voi olla esim. osakeyhtiön perustajajäsenenä tai kommandiittiyhtiön yhtiömiehenä. Tämän tapaiset oikeustoimet saattavat kuitenkin olla holhouslain tarkoittamia muita kuin vähäisiä ja tavanomaisia oikeustoimia. Esim. vastuunalaiseksi yhtiömieheksi (= velkavastuulla) alaikäinen tai holhouksenalainen ei voi ryhtyä ilman holhousviranomaisen lupaa (eli pelkkä holhoojankaan lupa ei riitä). –Aiemmin voimassa ollut lainsäädäntö rajoitti ulkomaalaisten oikeutta harjoittaa elinkeinotoimintaa. Nämä rajoitukset on pitkälti poistettu EU-jäsenyyden myötä. EU-alueella on mahdollista ryhtyä harjoittamaan elinkeinoa muuallakin kuin Suomessa. –Tätä kutsutaan ns. etabloitumisvapaudeksi. –Tällöin on täytettävä jokaisen jäsenmaan vaatimukset (jotka saattavat poiketa kotimaisista). Syrjiminen on EU-alueella kielletty.

Miten harjoittaa elinkeinoa? –Etabloituminen ei edellytä uuden yrityksen perustamista, vaan ulkomainen yhtiö voi käydä kauppaa muutenkin samoin ehdoin kuin kotimaiset. Esimerkiksi EU-alueella tai muuallakin maailmassa tunnustettu oikeushenkilö voi solmia Suomessa sopimuksia ja olla kantajana tai vastaajana oikeudenkäynneissä. Tällaiselta yritykseltä voidaan vaatia näyttöä siitä, että se on kotimaansa lakien mukaan perustettu. Elinkeinotoiminnan aloittamispäätöksen yhteydessä on mietittävä, missä muodossa aikoo elinkeinoa harjoittaa. –Elinkeinotoimintaa ei luonnollisesti aina aloiteta ns. pystymetsästä, vaan kyse voi olla olemassa olevan yhtiön laajennuksesta uudelle toimialalle. Tällöin ei uutta yhtiötä välttämättä perusteta, vaan voidaan käyttää myös aputoiminimeä. Ostettaessa toimiva yritys käytetään yleensä tämän yrityksen yhtiömuotoa ja nimeä, jos se on yrityskaupan ehtojen perusteella mahdollista. Esim. Sampo-pankin kaupan jälkeen uutisoitu mahdollinen tarve muuttaa Sampo-vakuutusyhtiön nimeä. –Yhtiömuodon valinta on pitkälti sidoksissa vaadittavaan pääomaan. Käytännössä pienimuotoista elinkeinotoimintaa voidaan harjoittaa yksityisenä ammatinharjoittajana, jolloin käytössä ei välttämättä ole edes toiminimeä. Jos pääomatarve on merkittävä, valitaan tavallisesti sellainen yhtiömuoto, jonka avulla pääomaa on helpompi hankkia sitoutumatta itse velkavastuuseen. Tyypillisesti yhtiömuoto on tällöin osakeyhtiö. –Asiaan vaikuttaa myös se, halutaanko muiden osallistuvan yrittäjänriskillä toimintaan.

Miten harjoittaa elinkeinoa? Pelkästään työntekijöiden palkkaaminen ei vaikuta yhtiömuodon valintaan, mutta tavallisimmin tällöin toimitaan vähintään rekisteröitynä toiminimenä, kuten ”T:mi P.K.A Virtanen”. Kahden yrittäjän yhteisestä yrityksestä syntyy avoin yhtiö, jos muuta ei sovita. Tilanteessa yhtiösopimus syntyy joko suullisesti (sovitaan avoimen yhtiön perustamisesta) tai konkludenttisesti (käyttäydytään ikään kuin oltaisiin avoimen yhtiön yhtiömiehiä). Jos tarkoitus ei ole perustaa yhteistä yhtiötä, vaan esim. vain tehdään yhteinen tarjous jostain urakasta, osapuolten välille syntyy ns. työyhteenliittymä. Tämä ei ole varsinainen elinkeinonharjoittamisen muoto, vaan epävirallinen yhteistyömuoto. –Jos elinkeinotoimintaan osallistuu lukuisia henkilöitä, on järkevämpää valita esim. osakeyhtiö tai osuuskunta yhtiömuodoksi. Näissä yhtiömuodoissa on jo lainsäädännön tasolla määritetty tarkat toimintavaltuudet omistajille ja omistajien valitsemille muille hallintoelimille. Toinen mahdollisuus on kommandiittiyhtiö, jossa vain muutama (1-3) toimii vastuunalaisina yhtiömiehinä ja muiden rooli on lähinnä rahoitus (eli he ovat äänettömiä yhtiömiehiä). Äänettömiä yhtiömiehiä voi olla lukuisia. –Tilanteen hallinnoiminen on kuitenkin ky:ssä vaikeampaa, jos mukana on lukuisa määrä äänettömiä yhtiömiehiä. –Äänetön yhtiömies voi toki olla vaikka suuryritys (erityisesti Saksassa tällaiset yhtiöt ovat tavallisia yhteistyömuotoja).

Miten harjoittaa elinkeinoa? –Yhtiömuodon valintaan vaikuttaa myös verotus. Elinkeinotoimintaa verotetaan elinkeinoverolain pohjalta. Lain 1 §:n mukaan: –”Elinkeinotoiminnan tulos lasketaan tuloverotusta toimitettaessa tässä laissa säädetyllä tavalla. Elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liike- ja ammattitoimintaa.” –Elinkeinotoiminnassa aiheutuneet menot voi vähentää tuloista. Tätä palkansaajat eivät voi täysimääräisesti tehdä. –Menot voi myös jaksottaa poistojen avulla. Verotus poikkeaa kuitenkin yhtiömuotojen perusteella. –Osa yritysten verotuksesta kuuluu yhteisöveron alle (osakeyhtiöt ja osuuskunnat). Yhteisöveron veroprosentti on 26 % ja siten yleensä palkansaajien tuloverotusta edullisempi. HUOM: Osinkotulojen verotus! –Toiminimi, avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö eivät ole verotuksessa erillisverotettavia. Verotuksen kannalta kyse on ”elinkeinoyhtymästä”. Nämä yhtiöt antavat oman veroilmoituksen, jonka perusteella verotettava tulo (elinkeinoverolain säädösten mukaisesti) lasketaan. Näitä yhtiöitä verotetaan osittain yrittäjän ansiotulona normaalin tuloveroasteikon mukaisesti. Osa verosta on pääoman perusteella maksettavaa veroa ja tältä osin veroprosentti on pääomatulojen veroprosentti. Jako tehdään edellisen verovuoden yhtiön nettovarallisuuden pohjalta (eli mitä enemmän yhtiöllä on varallisuutta sitä enemmän pääomatuloksi katsottavaa tuloa voi olla).

Miten harjoittaa elinkeinoa? Verohallinnon ohjeen mukaan: ”Pääomatuloa on määrä, joka vastaa 20 prosentin tuottoa yhtiömiehen osuudelle edellisen vuoden nettovarallisuudesta. Loppuosa tulosta on ansiotuloa.” Elinkeinotoiminnan aloittaminen vaatii tavallisesti erilaisia investointeja. –Näitä ovat tyypillisesti toimitilat, koneet ja laitteet. –Myös henkilökuntaa voidaan joutua palkkaamaan. Tällöin on otettava huomioon työsopimuslain säädökset, työeläkkeiden ja muiden työnantajan maksettavina olevien maksujen hoitaminen. Palkasta on myös tehtävä ennakonpidätykset. Yrittäjä voi maksaa myös itselleen palkkaa esim. toimitusjohtajan tehtävästä huolehtimisesta. –Lainsäädäntö ei varsinaisesti sääntele sitä, miten investoinnit tehdään tai sitä, miten rahoitus hankitaan. Esim. osakeyhtiöön on osakkeista saatavina maksuina sijoitettava vähintään minimiosakepääoma. Tämäkin varallisuus voidaan kuitenkin käyttää esim. laitehankintoihin. –Minimiosakepääoman on kuitenkin oltava yhtiön hallussa, joten sen säilymisestä on huolehdittava -> koneiden tms. arvon laskiessa pääomaa on siten lisättävä, jos yhtiön tulorahoitus ei kata edes poistoja. Perustettu yhtiö voidaan pitää myös ns. pöytälaatikkoyhtiönä, jolloin tarkoituksena on ottaa valmis yhtiö käyttöön tarvittaessa. –Tämä on tehtävissä nopeammin kuin normaali perustaminen, minkä takia menettely on suosittua ja tällaisilla yhtiöillä käydään myös kauppaa.

Miten harjoittaa elinkeinoa? Elinkeinotoiminta vaatii yleensä jonkinlaisia toimitiloja. –Pienimuotoista yritystoimintaa voi harjoittaa myös kotoa käsin. Erityisesti IT- alan toiminta ei välttämättä edellytä ATK-laitteita ja niiden tarvitsemaa huonetilaa enempää tiloja. Verotuksessa hyväksytään tällainen työhuonevähennys myös palkansaajien osalta. –Tavallisimmin tarvitsee vuokrata tai ostaa liiketilaa taikka kiinteistöjä. Tällöin on noudatettava liikehuoneiston vuokrausta koskevaa lainsäädäntöä ja maakaarta. Liikehuoneiston ostamisesta ei ole erillistä lainsäädäntöä, vaan kyseessä on tavallinen osakekauppa. –Kyseistä lainsäädäntöä ei käsitellä lähemmin. Elinkeinotoiminnasta on pidettävä kirjanpitoa. –Kirjanpitolain 1 §:n mukaisesti, jokaisen joka harjoittaa liike- tai ammattitoimintaa, on pidettävä tästä toiminnasta kirjanpitoa. –Kirjanpidon avulla voidaan valvoa yritystoiminnasta saatavia tuloja ja menoja. Tämä on tarpeen paitsi verotusta varten myös elinkeinonharjoittajan itsensä kannalta. Kirjanpidon avulla (jos sitä on pidetty oikein) saadaan selville tulokehitys. Jaksotusten tms. avulla tulos voi tosin näyttää joko todellista paremmalta tai huonommalta. Maksimipoistoja ei välttämättä tehdä, jos halutaan saada tulos näyttämään positiiviselta. Toisaalta poistoja voi sitten jäädä kokonaan käyttämättä.

Perusoikeudet ja elinkeinonharjoittaminen Perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa on taattu tiettyjä perusoikeuksia, joita myös valtion on kunnioitettava. –Eräs perusoikeuksista on elinkeinonharjoittamisen vapaus. Perusoikeudet ja ihmisoikeudet koskevat pääsääntöisesti vain luonnollisia henkilöitä. –Tämä on osin loogista, koska yrityksillä tuskin olisi tarvetta saada oikeus perusopetukseen tai oikeutta sosiaaliturvaan. –Perusoikeuksiin liittyy kuitenkin koko joukko oikeuksia, joilla voisi olla merkitystä myös oikeushenkilöiden kannalta. Tällaisia ovat esim.: Yhdenvertaisuus lain edessä. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. Eli, jos tekoa ei ole säädetty rangaistavaksi, ei siitä myöskään voi rangaista eikä tekoaikaa ankarampaa rangaistusta voi antaa. Tämä voisi koskea oikeushenkilöitä ns. yhteisösakon osalta sekä myös mahdollisten tulevien kriminalisointien osalta (jos yhteisösakon käyttöä laajennetaan). Sananvapaus Yhdistymisvapaus (esim. Suomen yrittäjät ja EK) Omaisuuden suoja Elinkeinovapaus Vastuu ympäristöstä

Perusoikeudet ja elinkeinonharjoittaminen Oikeusturva. Perustuslaissa ei sinänsä sanota, etteivät perusoikeudet koskisi myös oikeushenkilöitä. Tyypillisesti asia on ilmaistu siten, että oikeus on ”jokaisella”. –Laissa ei toisaalta todeta, että perusoikeudet koskisivat oikeushenkilöitä. Asiaan on oikeustieteellisessä kirjallisuudessa haettu ratkaisua ns. välillisen vaikutuksen kautta. –Tässä ajattelussa oikeushenkilö ei itse voi nauttia perusoikeussuojaa, mutta se saa sitä välillisesti, koska sen omistajia suojataan. Tämä ajattelu sopii tilanteisiin, joissa perusoikeusloukkaus johtaisi omaisuuden arvon vähentymiseen ja siten omistajien omaisuuden suojan loukkaamiseen. Ihmisoikeussopimuksen on toisaalta katsottu koskevan osittain myös oikeushenkilöitä. –Erityisesti tämä tarkoittaa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia sääntöjä. –Mielestäni ei ole estettä tulkita perustuslakia siten, että perusoikeudet koskevat suoraan myös yrityksiä. Tällöin oikeushenkilö voisi vedota vain sellaisiin perusoikeuksiin, jotka suoraan liittyvät sen toimintaan.

Perusoikeudet ja elinkeinonharjoittaminen Toinen mielenkiintoinen kysymys on perusoikeussuojan ulottuvuus. Takaako perustuslaki ja missä määrin nykyisen taloudellisen järjestelmän ylläpidon? –Kysymys on siitä, voitaisiinko perustuslain vastaisena vaatia kumottavaksi jotain sellaista lakia, joka olisi markkinatalouden järjestelmän vastainen. Kyse on tavallaan omaisuuden suojan äärirajoista, koska yritystoiminnan estävä laki varmasti vaikuttaisi omistuksen arvoon. Elinkeinovapautta on käsitelty tapauksessa KKO:2004:52. Tapauksessa oli kyse Onesco Ky:n laskusaatavista Tesco Oy:ltä. Ky oli ns. yhden miehen yhtiö, jossa ainoana vastuunalaisena yhtiömiehenä oli A. Ulosottomies piti järjestely keinotekoisena ja ulosottolain perusteella ulosmittasi osan laskusaatavista A:n elinkeinotulona (eli kyse olisi ollut ulosmittauksen ehkäisemiseksi tehdystä menettelystä). –Alemmat oikeusasteet hyväksyivät menettelyn. –KKO oli toisella kannalla. Perusteluissa KKO totesi, että perustuslaissa turvattuun elinkeinovapauteen kuuluu myös vapaus valita taloudelliseen toimintaan sopivin yritysmuoto. Henkilöyhtiö taas oli tavallinen pienyritysmuoto esim. verotuksellisista syistä.

Perusoikeudet ja elinkeinonharjoittaminen –KKO totesi erityisesti seuraavaa: ”Elinkeinovapaus» voisi käytännössä kaventua, jos niin sanottuja yhdenmiehen henkilöyhtiöitä ryhdyttäisiin yleisesti pitämään ulosottolain näkökulmasta keinotekoisina järjestelyinä. Näin ollen on lähdettävä siitä, että myös ulosoton kohteeksi joutuvalle yrittäjälle kuuluu todellinen oikeus harjoittaa yritystoimintaansa itse valitsemassaan muodossa. Ulosottolain kannalta keinotekoisesta järjestelystä voi olla kysymys lähinnä vain siinä tapauksessa, ettei tietyn yhtiömuodon valinnalle ole esitettävissä yksityis- tai yritystaloudellisesti järkeviä perusteluja vaan sen ainoana tarkoituksena näyttäisi olevan pyrkimys välttää ulosottoa. Toisaalta pelkästään se seikka, että yrittäjä itse mieltää valitsemastaan yritysmuodosta mahdollisesti koituvan hänelle etuja myös ulosottovelallisena, ei vielä oikeuta ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin soveltamiseen.” –Tapauksessa ei ilmennyt, että ky olisi perustettu ainoastaan ulosoton välttämiseksi, vaan kyse oli ollut enemmänkin A:n mahdollisuudesta työllistyä tällä tavoin. Em. tapauksessa ei käsitelty kysymystä siitä, oliko kommandiittiyhtiö elinkeinovapauden suojaamaa, vaan A:n oikeutta harjoittaa elinkeinoa haluamassaan muodossa. –Tapaus ei siten ratkaise kysymystä perustuslain suorasta soveltamisesta.

Corporate Governance Corporate Governance käännetään yleensä hyväksi hallintotavaksi. –Tällöin tarkoitetaan niitä menettelytapoja, joiden avulla osakeyhtiötä johdetaan mahdollisimman hyvin ja lain mukaisesti. –Periaatteessa voidaan soveltaa muihinkin yhtiömuotoihin, mutta erityisesti yhtiön johdon erilaisen aseman takia (vrt. jäljempänä käsiteltyjä yhtiömiestä ja oy:n hallituksen jäsentä tai toimitusjohtajaa) yleensä käytetään vain osakeyhtiöiden yhteydessä. –Käsitteen määrittelyä voi hämärtää jo se, että yhtiöillä on useita erilaisia sidosryhmiä (eli tahoja, joihin yhtiön toiminta vaikuttaa), joiden intressit voidaan / pitää ottaa huomioon päätöksenteossa. Tärkeimmäksi kohderyhmäksi on yhtiön johdon ”informaatioylivoima” huomioon ottaen otettava osakkeenomistajat myös heidän viimesijaisen riskinsä vuoksi. Jotta tällä käsitteellä olisi mitään merkitystä, sen on ulotuttava pitemmälle kuin laissa säädellyt velvollisuudet. –Usein Corporate Governance ymmärretäänkin itsesäätelynä, jolla pyritään lähinnä yhtiön johdon valvonnan tehostamiseen. –Hyvään hallintotapaan voidaan katsoa kuuluvan myös riittävän avoimen tiedottamisen yhtiön asioista sekä yhteiskuntaan että osakkeenomistajille. Rajana ovat luonnollisesti yhtiön liiketoiminnan salaamisintressit erityisesti keskeneräisissä asioissa.

Corporate Governance –Corporate Governance voidaan rinnastaa erityisesti kilpailuoikeudessa muodissa oleviin ”compliance program” -järjestelmiin. Näillä ”lain noudattamisohjelmilla” pyritään varmistamaan, että yhtiö noudattaa kaikissa tilanteissa voimassa olevaa lainsäädäntöä. –Tavoitteena on yhtiön edun mukaisesti vähentää potentiaalisia vastuita (korvausvastuut, rikosoikeudelliset tai niihin rinnastettavat seuraamukset sekä good will –arvon alentuminen). –Lain noudattamisohjelmien arvoa vähentää se, ettei yhtiön vastuuta ulkopuoliselle välttämättä pienennä tällaisen ohjelman olemassa olo. Sama tavoite on myös hyvällä hallintotavalla. Hyvä hallintotapa tarkoittaa myös yhtiön hallinnon järjestämistä siten, että se toimii mahdollisimman tehokkaasti ja ettei intressiristiriitoja tai sisäpiirin tiedon hyödyntämistilanteita syntyisi. –Hallituksen ja sen jäsenten on aina edistettävä yhtiön etua siitä riippumatta mikä taho (omistajat, työntekijät tai esim. velkojat) ovat hallituksen jäsenen valinneet. Omistajaohjaus voidaan toki aina toteuttaa vaihtamalla hallitusta, jos sen toimintaan ei olla tyytyväisiä. Hyvän hallintotavan merkitys on varsin avoin. Se ei mielestäni anna OYL:n mukaiseen järjestelmään paljonkaan uutta. –Oikeuskirjallisuudessa tyypillisesti todetaan, että hyvään hallintotapaan ei kuulu se, että toimitusjohtaja on hallituksen puheenjohtaja, vaikka OYL sinänsä sallii hallituksen jäsenen olevan toimitusjohtajana. Muut viittaukset ovat yleensä epäselvempiä.

Toiminimi 1. Toiminimi yrityksen nimenä Yrityksellä on oltava nimi, jotta se voidaan erottaa toisista yrityksistä. –Tätä periaatetta ilmentää toiminimilain 1 §:n 1 momentti, jonka mukaan: ”Toiminimellä tarkoitetaan nimeä, jota elinkeinonharjoittaja käyttää toiminnassaan.” –Toiminimi sekä mahdollisesti aputoiminimiä on oltava lähes kaikissa yritysmuodoissa, vaikka toiminimilaki ei sinänsä edellytä toiminimen rekisteröintiä. Esimerkiksi avoimen yhtiön osalta kaupparekisteriin tehtävässä perusilmoituksessa on ilmoitettava yhtiön toiminimi. Nimetöntä yhtiötä ei siten käytännössä voi olla, vaikka yksittäinen elinkeinonharjoittaja voi toimia nimeään rekisteröimättä. –Tällöin käytetään toisinaan termiä ”X.X Y-nimisen rekisteröimättömän toiminimen haltijana” ilmaisemaan toiminnassa käytettävää nimeä. –Myös nimi ”Putkiliike Virtanen” yksilöi juuri tietyn liikkeen, vaikka tarkempi yksilöinti on toisinaan tehtävä osoitteen avulla (Putkiliike Virtasia voi olla eri puolilla Suomea). Rekisteröimättömänä toiminimenä voi toimia ainoastaan yksittäinen elinkeinonharjoittaja. –Varsinaisissa yhtiömuodoissa toiminimi on ilmoitettava kaupparekisteriin. Rekisteröimättömän toiminimen saattaa rekisteröidä joku toinen, ellei se ole vakiintunut.

Toiminimi –Vakiintumisella tarkoitetaan sitä, että yrittäjän toiminimi on tullut alueella tunnetuksi tiettynä elinkeinonharjoittajana (esim. toiminimi ”A. Saaren pesula” yhdistetään juuri tiettyyn A. Saareen). –Toiminimilain 2 §:n 3 momentin mukaan toiminimi katsotaan vakiintuneeksi, jos se on yleisesti tunnettu niiden keskuudessa, joihin elinkeinonharjoittajan toiminta suuntautuu. Vakiintuminenkin koskee vain sitä aluetta ja niitä tuotteita, joilla yrittäjä toimii. Toiminimen vakiinnuttaminen jonkin tuotteen tai palvelun osalta ei siten estä samannimistä toiminimeä harjoittamasta jotain muuta elinkeinotoimintaa. –Muualla Suomessa toimiva tai toisenlaisia tuotteita valmistava yritys saattaa olla siten täysin samanniminen ja saada tämän nimen myös rekisteröityä. Yksinoikeus toiminimeen vaatii toiminimilain 2 §:n mukaan joko rekisteröimistä tai vakiinnuttamista. Vakiinnuttaminen vaatii sitä, että rekisteröimätön toiminimi todella tulee kaikkien tietoon juuri tietyn yrityksen nimenä. –Pelkästään se, että on samalla paikalla harjoittanut pitemmän aikaa menestyvää ja kasvavaa liiketoimintaa vielä välttämättä riitä. –Vakiinnuttaminen vaikuttaa vain yrityksen toimipaikan lähialueella (eli lähinnä yrityksen luontaisella markkina-alueella) ja tämä voi olla toimialasta riippuen varsin pieni (esim. isommassa kaupungissa pesulan asiakkaat tulevat lähinnä samasta kaupunginosasta). –Tunnettavuutta arvioidaan asiakkaiden näkökulmasta eikä se, että yhtiö on aktiivisesti markkinoinut itseään ko. nimellä vielä riitä, jos asiakkaat eivät yhdistä tätä nimeä juuri tähän tiettyyn elinkeinonharjoittajaan.

Toiminimi –Vakiinnuttaminen vaatii jonkin verran aikaa, koska asiakkaiden on tultava tietoiseksi yrityksestä. Rekisteröinnillä ei ole muita oikeusvaikutuksia kuin se, että saman toiminimen käyttö jonkun muun liiketoiminnassa estyy. Arviointi tehdään sekoitettavuuden pohjalta. –Toiminimilain 3 §:n 1 momentin mukaan: ”Yksinoikeus rekisteröityyn toiminimeen sisältää sen, että toinen elinkeinonharjoittaja ei saa tässä maassa käyttää sellaiseen toiminimeen sekoitettavissa olevaa toiminimeä, ellei näytetä, että toiminimen haltija ei saata kärsiä siitä vahinkoa.” –Toiminimilain 8 §:n mukaan: ”Toiminimen tulee yksilöidä haltijansa yritys. Toiminimen yksilöivyyttä arvosteltaessa on kiinnitettävä huomiota kaikkiin ilmeneviin asianhaaroihin. Toiminimeä, joka ilmaisee vain toiminnan laadun taikka tarjottavan tavaran tai palvelun yleisen nimityksen tahi yksistään sisältää yleisesti käytetyn paikannimen tai muun sellaisen nimen, voidaan pitää yksilöivänä ainoastaan, milloin se on vakiintunut. Yksilöivyyttä lisääväksi tekijäksi ei ole katsottava sellaista toiminimen osaa, joka ilmaisee ainoastaan yritysmuodon.” Yksilöintivaatimuksella pyritään siihen, ettei mikään yritys voi varata yleisnimiä ja tuotteiden nimiä omikseen. Jos sallittaisiin esim. toiminimi ”Kahvi Oy”, olisi vaarana se, etteivät muut kahvia markkinoivat yritykset voisi käyttää sanaa kahvi markkinoinnissaan. Yksilöitävyys tarkoittaa tietynasteista omaperäisyyttä, mutta toisaalta elinkeinonharjoittaja voi lain 4 §:n perusteella käyttää toiminimenä sukunimeään.

Toiminimi –Sukunimihän ei mitenkään liity yrityksen toimintaan eikä välttämättä ole erityisen yksilöiväkään. –Sukunimen käyttö onkin sallittua vain, jos se ei ole omiaan aiheuttamaan sekaannusta toisen suojatun toiminimen tai tavaramerkin kanssa. Jos kaksi samannimistä yritystä toimii samalla toimialalla eli tuottaa samantapaisia tuotteita tai palveluja, ne voidaan sekoittaa keskenään. –Toiminimilain 5 §:n 1 momentin mukaan vain tällaiseen tilanteeseen voidaan puuttua eli sekoitettavuuteen voidaan vedota vain, jos niiden haltijat harjoittavat samaa tai samankaltaista toimintaa. Täysin erilaisia tuotteita tai palveluja tuottavat voivat käyttää samaa toiminimeäkin. Sopimattomana menettelynä voidaan Sop.Men.L:n kautta kieltää halventava markkinointi, jollaista voisi olla esim. Pullapitko-toiminimen käyttö jätteenkuljetusyrityksen nimenä, kun samalla alueella toimii Pullapitko-niminen leipomo. Pullapitko-toiminimi jätteenkuljetusyrityksen nimenä on mahdollisesti kiellettävissä myös toiminimilain 9 §:n kautta. Tämän lainkohdan mukaan toiminimi ei saa olla hyvän tavan vastainen tai omiaan johtamaan yleisöä harhaan. Ongelmallisempi tilanne kuin edellä mainitut erilaiset tuotteet tai palvelut on samankaltaisuus. Milloin tuote on niin samantapainen, ettei toiminimeä enää voi hyväksyä? –Lähtökohdaksi voidaan ottaa esim. toimiala. Tällöin samaa toiminimeä ei voisi käyttää esim. kaksi elintarvikealan yritystä, vaikka ne eivät aivan samoja tuotteita valmistakaan. –Toinen vaihtoehto on tuote. Samanniminen autokorjaamo ja -vuokraamo saattavat olla sekoitettavissa, koska niiden tarjoamat palvelut kohdistuvat autoihin. Käytännössä sekoitettavuus on usein helposti poistettavissa esim. käyttämällä toiminimen osina palveluihin viittaavia sanoja (esim. autokorjaamo Mäkelä, jolloin toiminimi ei ole sekoitettavissa esim. pesulapalvelut Mäkelään).

Toiminimi Toiminimilain 6 §:ssä on säädetty missä tilanteissa ristiriitoihin voi vedota: ”Ratkaistaessa riitaa, joka koskee oikeutta sekoitettavissa oleviin toiminimiin, on etusija annettava sille, joka voi vedota aikaisimpaan oikeusperusteeseen. Jos toiminimi on vakiintunut eikä siihen sekoitettavissa olevan vanhemman toiminimen haltija ole kohtuullisessa ajassa ryhtynyt toimiin myöhemmän toiminimen käytön estämiseksi, pysyy oikeus vakiintuneeseen toiminimeen vanhemman oikeuden rinnalla.” –Aikaisempi oikeusperuste voi olla esim. rekisteröinti, mutta myös vakiintuminen voi olla tällainen peruste. Tapauksessa KKO:1998:154 autonvuokrausalalla toimiva Limousine Service Oy Ltd oli rekisteröinyt toiminimensä. Samalla alalla toimiva elinkeinonharjoittaja oli ryhtynyt käyttämään toimintansa erään palvelumuodon yksilöimiseksi ja toiminimensä yhteydessä ilmaisuja Limousine Service tai Limousine Services. Tuomioistuinten ratkaistavana oli kysymys siitä, saako jälkimmäinen yritys käyttää ilmaisuja Limousine Service ym. –KäO kielsi vastaajaa käyttämästä liiketoiminnassaan puhelimeen vastaamisen yhteydessä ilmaisua "limousine service" siten, että hänen harjoittamansa elinkeinotoiminta oli sekoitettavissa «toiminimeen» Limousine Service Oy Ltd ja hylkäsi kanteen muilta osin.

Toiminimi Sallittua oli tämän oikeusasteen mielestä esim. ilmaisun "Lacara Taxi and / & Limousine Services" käyttö, koska tämä ei KäO:n mielestä aiheuttanut sekaantumisvaaraa. –HO:n kanta oli tiukempi ja se kielsi ilmaisujen Limousine Service tai Limousine Services käytön. KKO totesi: ”Kysymyksessä olevat englanninkieliset sanat kuvaavat nykyisin Suomessakin, mutta varsinkin ulkomailla autonvuokrausalalla käytössä olevaa palvelumuotoa. Puheena olevan toiminnan laatua kuvailevan toiminimen rekisteröinti ei tuota sellaista yksinoikeutta, että sen perusteella voitaisiin kieltää toista elinkeinonharjoittajaa kuvaamasta tarjoamaansa palvelua käyttäen kyseistä palvelumuodon ilmausta, jos palvelujen tarjoajan oma ”toiminimi” ilmenee asiayhteydestä sillä tavoin selkeästi, ettei toiminimien sekaantumisen vaaraa ole eikä ilmausta käsitetä palvelujen tarjoajan toiminimeksi tai osaksikaan siitä.” –KKO antoi vastaajalle ja samalla kaikille muille autonvuokrausalalla toimiville mahdollisuuden käyttää ”limousine service” -nimitystä palvelujaan kuvatessaan. Edellytyksenä on kuitenkin sekaantumisvaaran poistaminen, mikä vaatii vähintään oman toiminimen riittävän selvää esille tuomista. KKO:n voidaan katsoa edellyttäneen konkreettisempaa sekaantumisvaaraa kuin HO:n. KKO:n kanta on perusteltu, koska hyväksyttävänä ei voida pitää sitä, että jonkin vieraskielisen termin itselleen ensimmäisenä varannut voisi estää tämän termin käytön muilta yrityksiltä, jos kyseisestä sanasta (tässä limousine service) myöhemmin tulee yleiskielen termi Suomessa.

Toiminimi 2. Toiminimi elinkeinonharjoittamisen muotona Yksinkertaisin tapa harjoittaa elinkeinotoimintaa on ryhtyä tähän yksinään ilman yrittäjäkumppaneita. –Tällöin oma yritys vaatii käytännössä vain jonkin nimen markkinointi tarkoituksia varten. –Toiminimen voi rekisteröidä, mutta se ei ole pakollista. Rekisteröimättömän toiminimen saattaa kuitenkin rekisteröidä joku toinen, ellei se ole vakiintunut. –Vakiintuminenkin koskee vain sitä aluetta, jolla yrittäjä toimii. Muualla Suomessa toimiva yritys saattaa olla siten täysin samanniminen ja saada tämän nimen myös rekisteröityä. Toiminimessä käytetään tavallisesti omaa nimeä tai jotain sen johdannaista (esim. T:mi PeVi). Omaa nimeäänkään ei saa käyttää toiminimenä, jos se on omiaan aiheuttamaan sekaannusta (toiminimilain 4 §). –Muuta kuin omaa nimeä ei toiminimessä voi käyttää (eli emme voi käyttää nimeä T:mi Matti Vanhanen, jos nimemme ei ole Matti Vanhanen). –Sillä alueella, jolla yrittäjä on vakiinnuttanut oman sukunimeen perustuvan toiminimensä, pätee em. sääntö eli toinen saman niminen yritys ei voi alkaa toimia siellä tätä nimeä käyttäen. Toiminimilaissa ei ole sääntöjä yrittäjän oikeusasemasta. –Tällaisen elinkeinonharjoittajan asema vastaa avoimen yhtiön yhtiömiehen asemaa velkavastuun osalta.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö 1. Yleistä Yritystoiminnan muodoista yksinkertaisin harjoittaa yritystoimintaa kahden tai useamman henkilön kesken on avoin yhtiö. –Käytännössä yhtiömiesten määrää rajaa se, ettei yhtiötä voida hallinnoida kovin monen yhtiömiehen voimin. –Lähtökohtana on se, että kaikilla yhtiömiehillä on samat oikeudet ja velvollisuudet. Jos yhtiömiehiä on liikaa, omien oikeuksien valvominen ja samalla velvollisuuksien välttäminen (muiden ”ylilyöntien” varalta), on vaikeaa. Mitään pääomaa ei vaadita, vaikka yhtiömiehet tavallisesti joutuvatkin investoimaan. –Mahdolliset investoinnit eivät kuitenkaan luo mitään ”avoimen yhtiön osakepääomaa”, vaan ainoastaan joko avoimen yhtiön tai yhtiömiesten omissa nimissä olevan yhtiön käyttämän omaisuuden. –Sillä kenen nimissä omaisuus on, ei ole merkitystä, koska yhtiömiehet vastaavat kaikista yhtiön veloista kaikella omaisuudellaan. –Käytännössä on järkevää selvittää yhtiösopimuksessa se, kuka omistaa avoimen yhtiön omaisuuden (yhtiö vai jokin yhtiömiehistä) ja myös se, miten omaisuus yhtiön toiminnan mahdollisesti päättyessä jaetaan yhtiömiesten kesken.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö Yhtiön syntyminen ei edellytä edes rekisteröintiä, vaan se syntyy jo yhtiösopimuksella tai konkludenttisissa tilanteissa yhtiön toiminnan käynnistämisellä. –Kaupparekisterilain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan avoimen yhtiön on kuitenkin tehtävä kaupparekisteriin perusilmoitus. Tällä ilmoituksella ei kuitenkaan ole oikeutta luovaa merkitystä. Perustamisilmoitus on annettava myös yritys- ja yhteisötietolain 10 §:n mukaan. Perustamisilmoituksen tahallinen tai huolimaton laiminlyönti on sanktioitu yritys- ja yhteisölain 19 §:ssä, jonka mukaan seurauksena voi olla sakkorangaistus. –Kaupparekisterilain 5 §:n mukaan: ”Avoimen yhtiön perusilmoituksessa on mainittava: 1) yhtiön toiminimi; 2) päivä, jona yhtiösopimus on allekirjoitettu; 3) kaikkien yhtiömiesten henkilötiedot; 4) yhtiön toiminnan laatu; 5) kunta, josta yhtiön toimintaa johdetaan; 6) yhtiön postiosoite; 7) kuka tai ketkä yhtiömiehistä kirjoittavat yhtiön toiminimen; sekä 8) jos yhtiöllä on toimitusjohtaja, tämän henkilötiedot. Avoimella yhtiöllä voi olla oikeuksia ja velvollisuuksia. –Tätä ilmentää L avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä (jatkossa AKL) 3 §, jonka mukaan yhtiö voi hankkia oikeuksia ja tehdä sitoumuksia sekä olla asianosaisena tuomioistuimessa. –Rekisteröimättömän avoimen yhtiön osalta on epäselvää, saako se em. aseman.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö Laissa ei ole määritetty tällaista seuraamusta, joten todennäköisesti ”avoimella yhtiöllä” voisi olla ainakin jotain oikeuksia ja velvollisuuksia. –Esim. lainhuudon yhteydessä on esitettävä kaupparekisteriote, joten lainhuutoa ei voitane myöntää yhtiön nimelle vaan yhtiömiehille. –Myös tuomioistuimessa tarkistetaan asian osapuolten tiedot (yleensä suoraan kaupparekisteritiedot sisältävästä yritystietojärjestelmästä www.ytj.fi). Näissäkin tilanteissa yhtiömiehiä kohdeltaisiin jutun osapuolina ”avoimen yhtiön” sijasta.www.ytj.fi –Tältä osin jo tämä yhtiömuoto poikkeaa selkeästi toiminimestä, joka ei ole oikeuskelpoinen. Toiminimen sijasta oikeudet ja velvollisuudet kohdistuvat toiminimen haltijaan eli esimerkiksi P. Virtaseen oman toiminimensä haltijana. –Yhtiömiesten velkavastuusta johtuen erottelun merkitys ei ole yhtä suuri kuin osakeyhtiöissä ym. Velkojien asemaan ei vaikuta se, siirretäänkö omaisuutta avoimeen yhtiöön tai avoimesta yhtiöstä, jos siirrot tapahtuvat yhtiömiehiltä tai yhtiömiehille. Kyse ei kuitenkaan ole yhtiömiesten omistamasta omaisuudesta, joten avoimen yhtiön omaisuus ei vastaa yhtiömiesten henkilökohtaisista velvoitteista. Käytännössä yhtiöosuus voi joutua esim. ulosmittauksen kohteeksi, jolloin yhtiö saatetaan joutua jopa purkamaan. Yhtiömiehillä on kuitenkin katsottu olevan oikeuden keskenään sopimalla siirtää omaisuutta yhtiöstä tai yhtiöön.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö –Avoimen yhtiön omistama omaisuus on yhtiön omaisuutta. Siten esimerkiksi lainhuuto yhtiön omistamaan kiinteistöön myönnetään yhtiölle. Yhtiömiehet omistavat yhtiön jaottomasti. Heillä ei siten ole henkilökohtaista omistusoikeutta johonkin tiettyyn yhtiön omistamaan esineeseen. –Tilannetta ei muuta se, että yhtiömies on itse luovuttanut esineen yhtiölle panoksenaan. –Jos asiasta ei ole toisin sovittu, ei yhtiömies voi yhtiön purkautuessakaan vaatia tiettyä omaisuusesinettä itselleen. Tällaisessa tilanteessa pitääkin tehdä eräänlainen jako osapuolten kesken. Yhtiömies voi tosin myydä yhtiöosuutensa (ks. alla). 2. Yhtiösopimus ja yhtiön hallinnointi Yhtiömiehet sopivat keskinäisistä väleistään yhtiösopimuksella. –Yhtiömiehet vastaavat kukin koko omaisuudellaan yhtiön kaikista velvoitteista, joten yhtiösopimuksella ei yleensä ole merkitystä kolmansiin nähden. Poikkeuksena tilanteet, joissa esim. edustusvaltaa on rajoitettu ja ulkopuolinen tiesi tästä. –Yhtiösopimuksella ei voi vaikuttaa sellaisen ulkopuolisen asemaan, joka ei sitä hyväksy.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö Yhtiösopimuksessa ei siten voida esim. sopia, että joku kolmas tulisi yhtiömieheksi, jos hän ei tätä halua. Tällainen kolmas voi tosin hyväksyä asian jälkikäteen. Yhtiösopimukselle ei ole muotomääräyksiä, vaikka kaupparekisteri- ilmoitus edellyttää kirjallista sopimusta. –Sopimus voidaan tehdä suullisesti tai osittain kirjallisesti ja osittain suullisesti. –Kaupparekisteriä varten on tehtävä kirjallinen sopimus, josta ilmenee ainakin tarkoitus perustaa avoin yhtiö ja ketkä ovat yhtiömiehet. Myös muut kaupparekisterin vaatimat tiedot on kaupparekisterikäytännössä vaadittu sisällytettäväksi sopimukseen. Yhtiösopimuksen sisällön osalta vallitsee ns. sisältövapaus. –Yhtiömiehet voivat siten pitkälti sopia asioiden hoitamisesta haluamallaan tavalla. Myös AKL:n säädökset voi lain 2:1 §:n mukaan sivuuttaa eli ne ovat tahdonvaltaisia. –Kun kolmannen oikeuksiin ei em. tavoin voi vaikuttaa, yhtiösopimuksessa ei tosiasiallisesti voida sopia esim. velkavastuun rajoituksista (vrt. kommandiittiyhtiö). –Yhtiömiehille on AKL:ssa säädetty tiettyjä oikeuksia, joita ei keskinäisin sopimuksinkaan voi sivuuttaa. Tällaisia ovat esim. oikeus tarkastaa yhtiön kirjanpitoa ja saada tietoja yhtiön toiminnasta sekä tarvittaessa moittia yhtiön tilinpäätöstä (AKL 2:15-16 §:t).

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö Yhtiömies voi irtisanoa yhtiösopimuksen kun 10 vuotta on kulunut yhtiömieheksi ryhtymisestä, vaikka yhtiösopimus olisi tehty 10 vuotta pitemmäksi ajaksi tai eliniäksi. Yhtiösopimuksessa tulisi tavallisesti sopia: –Yhtiöön sijoitettavasta omaisuudesta ja sen arvosta. HUOM: yhtiöön ei ole pakko sijoittaa mitään omaisuutta, vaan avoin yhtiö voidaan synnyttää täysin ilman omaisuuttakin. Yhtiöön voi myös sijoittaa työpanoksen. Yleensä molemmat / kaikki yhtiömiehet osallistuvat avoimen yhtiön toimintaan, jolloin jokainen tuo oman työpanoksensa. Työpanokselle ei tarvitse määrittää rahallista arvoa, mutta näinkin voidaan tehdä. –Jos joku yhtiön toimintaan osallistuva tuo yhtiöön lähinnä rahallisen panoksen, kannattaa yhtiömuodoksi valita kommandiittiyhtiö. Tällöin vältytään yhtiön hyväksi kertyvän työpanoksen ja muun omaisuuden välisistä arvostusristiriidoista. Työstä voi toki saada palkkaa tai palkkiota, jolloin kyse ei ole yhtiölle luovutettavasta työpanoksesta. Varsinaista työsuhdetta käytetään kuitenkin harvoin. –AKL 2:8 §:n mukaan yhtiömiehellä on oikeus saada työstään palkkio, jos muuta ei ole sovittu tai olosuhteista ilmene, että työtä ei ole ollut tarkoitus suorittaa palkkiota vastaan. Tällainen tilanne voisi olla esim. se, jossa toinen yhtiömies ei ole vaatinut palkkiota tai jos kukaan yhtiömiehistä ei ole aiemmin vaatinut vastaavista töistä palkkiota. Muu omaisuus muodostaa avoimen yhtiön omistaman kiinteän omaisuuden, muut toimitilat sekä kone- ja laitekannan.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö –Erityisen tärkeää on sopia yhtiömiesten välisistä muista taloudellisista suhteista. Esim. miten mahdollinen voitto (tai tappio) jaetaan? –AKL 2:9 §:n mukaan voitto (tai tappio) jaetaan yhtiömiesten kesken tasan. Lähtökohta on siten pääluvun mukainen jako eli 1/2 (kaksi yhtiömiestä), 1/3 (kolme yhtiömiestä), … –Em. lainkohdan mukaan jakoa voidaan sovitella. Sovittelu voisi olla mahdollista esim. silloin, kun jaosta ei ole sovittu mitään ja yhtiömiesten työpanokset (so. joista ei ole nostettu palkkiota) ovat kovin erilaiset. Riitaantuminen voi tosin johtaa koko yhtiösuhteen päättämiseen. –Sopimusvapaudesta seuraa se, että yhtiömiehet voivat pääsääntöisesti sopia asiasta haluamallaan tavalla jopa vuosittain. Myös tällaista sopimusta voidaan sovitella. »Sopimuksessa voidaan esim. määrätä, että osa voitosta sijoitetaan takaisin yhtiöön tai jätetään jakamatta (sijoitus- tai rahoitusomaisuudeksi). Verotuksellisesti yhtiön ”pääoman” kasvattaminen voi olla järkevää, koska nettovarallisuuden kasvaessa kasvaa myös yhtiömiehen pääomatuloksi luettava määrä. Verolainsäädännössä on kuitenkin ns. lainkiertopykälät, joten tilanne kannattaa varmistaa veroviranomaisilta. Yhtiön asioiden hoito. Lähtökohtana on AKL 2:2 §:n mukaan kaikkien yhtiömiesten oikeus hoitaa yhtiön asioita ilman toisten yhtiömiesten suostumusta. –Jotta asioita ei hoidettaisi ristiin tms., on luonnollisesti syytä sopia siitä, kuka esim. hoitaa markkinoinnin, kuka vastaa valmistuksesta tai palvelujen tuottamisesta ja kuka vastaa yhtiön hallinnosta (kirjanpito, veroilmoitukset tms.). »Sopimusta voidaan tarpeen mukaan muuttaa. –Jo lain tasolla AKL 2:2 §:n 2 momentissa on rajoitettu yhtiömiehen oikeutta hoitaa yhtiön toimialaan tai tarkoitukseen kuulumatonta toimenpidettä ilman kaikkien yhtiömiesten suostumusta.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö »Tällainen toimenpide saattaa olla esim. yhtiön kannalta epätavallisen laaja kauppa tai suuren lainan neuvotteleminen & nostaminen. »Toimiala ei välttämättä ole kovin hyvä rajaus, koska tyypillisesti toimialat määritetään yhtiösopimuksissa ja kaupparekisteri-ilmoituksissa hyvin avoimesti. »Ulkopuoliseen nähden ei em. kieltoon voi vedota, ellei ulkopuolisenkin olisi pitänyt ymmärtää, että kyseessä on em. toimenpiteestä. –Sairas- tai poissaolotilanteissa yhtiömies voi tehdä AKL 2:2 §:n 2 momentin mukaisen ratkaisun, jos asia on kiireellinen ja yhtiön kannalta välttämätön. Yhtiön edustaminen. AKL 3:1 §:n mukaan edustusoikeus on jokaisella yhtiömiehellä. –Tätä voidaan pitää yhtiön asioiden hoito-oikeuden jatkeena, koska asioiden hoitaminen ilman edustusoikeutta ei olisi käytännössä mahdollista. –Edustusoikeuteen kuuluu oikeus kirjoittaa yhtiön toiminimi eli käytännössä solmia sopimuksia yhtiön puolesta. Tätä oikeutta voidaan yhtiösopimuksella rajoittaa, mutta tästä on tehtävä merkintä kaupparekisteriin, jotta rajaus olisi siitä tietämätöntä ulkopuolista vastaan sitova (oletus on se, että kaupparekisteritiedot ovat kaikkien tiedossa ja ne ovat ainakin kaikkien tarkistettavissa). Yhtiön toimitusjohtaja. Yhtiömiehet voivat sopia siitä, että yhtiössä on toimitusjohtaja. Pakollinen tämä ei ole. –Toimitusjohtaja voi olla ulkopuolinen ja tällöin hänet voi erottaa kuka tahansa yhtiömiehistä, ellei toisin sovita (päätökseltä voidaan vaatia esim. tietty enemmistö tai yksimielisyys). –Jos yhtiön toimitusjohtajana on joku yhtiömiehistä, hänet voidaan vapauttaa tästä tehtävästä AKL 2:5 §:n 1 momentin mukaan vain toisten yhtiömiesten yksimielisellä päätöksellä.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö »Tästäkin voidaan sopia toisin. Mahdollista on sopia vaikka toimikausista, joiden päättyessä sovitaan joko jatkosta tai uudesta toimitusjohtajasta. –Toimitusjohtajaksi valittu yhtiömies ei AKL 2:5 §:n 2 momentin mukaan voi erota tästä tehtävästä kuin painavasta syystä, jos tämä ei ole muiden yhtiömiesten kannalta kohtuutonta. »Käytännössä eroamisoikeudesta sovitaan jo yhtiösopimuksessa tai sitten erotilanteessa tilannekohtaisesti. –Jos yhtiössä on toimitusjohtaja, on tällä tehtäviinsä liittyvä edustusoikeus ja nimen kirjoitusoikeus. Yhtiömiehellä on kielto-oikeus eli hän voi kieltää toista yhtiömiestä ryhtymästä johonkin yksittäiseen toimeen yhtiön puolesta. –Myös kielto-oikeus on tahdonvaltainen eli siitä voidaan yhtiösopimuksella poiketa. –Kieltopäätös on yhtiömiehen henkilökohtainen oikeus eli hän ei tarvitse muiden yhtiömiesten tukea yhtä vastaan eikä mitään enemmistöpäätöstäkään vaadita. Yhtiösopimuksessa voidaan edellyttää esim. muiden yhtiömiesten yksimielisyyttä tai enemmistöä. –Yhtiömies ei siten voi kieltää toista kokonaan osallistumasta yhtiön toimintaan, vaan kielto on annettava toimenpide toimenpiteeltä. Kielto voidaan kohdistaa myös tietyntyyppisiin toimenpiteisiin, kuten markkinointiin ryhtymiseen. Kieltoa ei tarvitse perustella.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö –Kielto ei sido siitä tietämätöntä ulkopuolista. Kiellon rikkonut yhtiömies voi joutua vastuuseen yhtiöön tai muihin yhtiömiehiin nähden. Mikäli kiellonvastaisesta toiminnasta ei aiheudu vahinkoa, ei mitään AKL:n mukaista seuraamusta ole. –Yhtiömiesten välit voivat tosin kiristyä ja tällöin yhtiösuhde voi olla koetuksella. –Kiellon ”menestyksellinen” rikkominen ei toisaalta tarkoita sitä, että kyseisellä yhtiömiehellä olisi oikeus tehdä vastaavia toimia jatkossa (esim., jos on kielletty myymästä yhtiön tuotteita, ei menestynyt kauppa oikeuta kiellon rikkomiseen jatkossa). »Asiasta on tällaisessa tilanteessa syytä sopia. –Kielto-oikeutta ei ole, jos yhtiömiehellä ei yhtiösopimuksen mukaan ole itsellä oikeutta hoitaa yhtiön asioita. Tällainen on poikkeustilanne ja vastaa lähinnä ky:n äänettömän yhtiömiehen asemaa. –Kielto-oikeutta ei myöskään ole, jos asiasta on päätetty yhtiösopimuksen mukaisesti yhtiömiesten kokouksessa. Tällä säädöksellä on haluttu estää kovin tempoileva hallinto ja yhtiön käytännön toiminnan haittaaminen. –Esimerkiksi tilanteessa, jossa yhtiösopimuksen mukaan päätöksen tehdään yhtiömiesten määräenemmistöllä (kuten 2/3), yhtiösopimus menettäisi tältä osin merkityksensä, jos äänestyksessä häviölle jäänyt yhtiömies voisi kielto-oikeuden avulla estää toimenpiteeseen ryhtymisen. Yhtiösopimusta voidaan luonnollisesti muuttaa yhtiömiesten päätöksellä. –Moni edellä käsitellyistä ratkaisuista, joissa tilannekohtaisesti sovitaan jostain, saattaa käytännössä tarkoittaa yhtiösopimuksen muutosta.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö Kun yhtiösopimuksen laatimiseenkaan ei liity muotomääräyksiä, ei sellaisia ole muuttamisenkaan osalta. Siten esimerkiksi suullisesti sovitut muutokset ovat päteviä. Yhtiösopimusta voidaan sisältövapauden puitteissa myös muuttaa täysin yhtiömiesten haluamalla tavalla. –Eräs yhtiösopimuksen muutostilanne on yhtiömiehen eroaminen yhtiöstä tai uuden yhtiömiehen liittyminen yhtiöön (ks. alla). –AKL 1:4 §:n mukaan yhtiösopimuksen muuttaminen edellyttää yhtiömiesten yksimielisyyttä. Tästäkin voidaan yhtiösopimuksella poiketa. Yhtiömies ei saa ilman toisten yhtiömiesten lupaa ryhtyä kilpailevaan toimintaan (AKL 11 §). –Käytännössä tällaisia tilanteita voi syntyä lähinnä jonkin yhtiömiehen ryhtyessä toisilta salaa harjoittamaan kilpailevaa toimintaa. Tilanne johtanee yhtiösopimuksen päättämiseen ainakin kyseessä olevan yhtiömiehen osalta. Yhtiössä voi olla toimitusjohtaja, joka on joko ulkopuolinen tai joku yhtiömiehistä. –Toimitusjohtajan tehtävänä on yhtiön juoksevan hallinnon hoitaminen.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö Juoksevan hallinnon hoitamisen täytyy olla jotain vähäisempää kuin yhtiömiehen oikeus päättää avoimen yhtiön hallinnosta. Tilannetta voidaan verrata osakeyhtiön toimitusjohtajan asemaan. –Käytännössä ”juoksevan hallinnon” käsite riippuu mm. yhtiön koosta. Suuremmassa yhtiössä merkittävämmät päätökset voivat kuulua juoksevaan hallintoon kuin pienessä. Tältä kannalta avoimen yhtiön toimitusjohtajan tehtävä kenttä on todennäköisesti varsin kapea. –Poikkeukselliset ja laajakantoiset toimet eivät missään tapauksessa kuulu toimitusjohtajan tehtäviin. –Toimitusjohtaja ei kuitenkaan sovellu kovin hyvin sellaiseen hallintomalliin, jossa jokaisella yhtiömiehellä on oikeus tehdä yhtiön puolesta päätöksiä. Jos avoimeen yhtiöön halutaan toimitusjohtaja, olisi yhtiösopimuksessa syytä todeta hänen tehtävänsä ja samalla rajata yhtiömiesten oikeuksia hoitaa näitä tehtäviä. Muussa tapauksessa on riskinä päällekkäisten päätösten teko. Toimitusjohtajan tehtävään valittu yhtiömies ei edes menetä omaa oikeuttaan osallistua yhtiön hallintoon. Kuka tahansa yhtiömies, jolla on oikeus hoitaa yhtiön asioita, voi erottaa AKL 2:4 §:n 2 momentin mukaan ulkopuolisen toimitusjohtajan. –Yhtiömies-toimitusjohtajaa ei voi näin erottaa.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö 3. Velkavastuu ja vahingonkorvausvastuu Avoimen yhtiön yhtiömiehet vastaavat yhtiön veloista yhteisvastuullisesti ja kuten omista veloistaan. –Vastuu ei siten poikkea yksittäisen elinkeinonharjoittajan vastuusta. Yksittäisen elinkeinonharjoittajan taustalla vain ei ole yhtiötä, johon vaatimus myös voidaan kohdistaa. –Vastuu on siten henkilökohtaista eli yhtiömies vastaa yhtiön veloista koko omaisuudellaan. Käytännön ero esim. pieneen osakeyhtiöön ei ole välttämättä kovin selvä, koska tällaisen yhtiön merkittävät osakkeenomistajat voivat joutua antamaan vakuuksia tai takaamaan yhtiönsä lainoja. Vastuu koko omaisuudella tarkoittaa sitä, että esim. yhtiömiehen omistama asunto voidaan ulosmitata avoimen yhtiön velasta. –Vastuu on myös rajatonta eikä siten rajoitu johonkin tiettyyn summaan. Yhtiöön liittyvä yhtiömies ottaa samalla vastatakseen yhtiön olemassa olevista lainoista. –Asiasta ei edes voi sopia velkojia sitovasti. Velkojien suostumuksella velkavastuu voitaisiin rajata yhtiömiesajan alkamisen jälkeiseen aikaan. Eroaminen vaikuttaa vain velkavastuuseen vain eroamisen jälkeiseltä ajalta (eroamisesta ks. alla).

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö –On epäselvää, voivatko edes velkojat vapauttaa yhtiömiestä yhtiömieskautena syntyneistä veloista, koska tällainen vapautus vaikuttaisi muiden yhtiömiesten asemaan. Edellytyksenä onkin se, että yhtiömiehet ovat sopineet asiasta keskenään. –Jos yhtiömies on eronnut yhtiöstä ja tämä on merkitty 1.1.2006 kaupparekisteriin, hänen velkavastuunsa koskee vain 31.12.2005 mennessä syntyneitä velkoja. »Kuulutus estää velkavastuun myös asiasta tietämättömään velkojaan nähden. –Jos yhtiömies on eronnut yhtiöstä tosiasiallisesti jo 30.6.2005 (mutta tämä on merkitty vasta 1.1.2006 kaupparekisteriin), hän vastaa yhtiön veloista 31.12.2005 asti. »Poikkeuksena sellaiset uudet (1.7-31.12.2005) syntyneet velat, joiden velkoja tiesi yhtiömiehen eronneen yhtiöstä (tämähän on voitu esim. kertoa lainaneuvotteluissa). »Vertaa tapaus KKO:1993:158 vuokrasopimus. –Vastuu on myös ensisijaista ja solidaarista eli kaikki vastaavat kaikkien puolesta. Velkoja voi siten päättää vaatia avoimen yhtiön 100.000 euron velan maksua keneltä tahansa yhtiömiehistä eikä hänen tarvitse kohdistaa vaatimusta jokaiseen yhtiömieheen. –Vaatimus voidaan myös kohdistaa kaikkiin yhtiömiehiin ja yhtiöön yhdessä. Yhtiömies voi vaatia yhtiöltä maksamansa summa takaisin (AKL 2:7 §). AKL 2:10 §:n mukaan yhtiömiehellä ei ole oikeutta vaatia muilta yhtiömiehiltä yhtiön puolesta maksamaansa summaa takaisin, ellei yhtiötä pureta tai hän eroa yhtiöstä. –Lainaa otettaessa voidaan velkasuhteen ehdoissa sopia, että yhtiön vastuu on ensisijaista.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö Velkoja siis suostuisi tällaisessa tilanteessa esittämään vaatimuksensa ensin yhtiölle. Ilman velkojan suostumista tällaiseen järjestelyyn vastuu on em. tavoin ensisijaista. Mielenkiintoinen kysymys on se, voiko velkoja vapauttaa jonkin yhtiömiehistä henkilökohtaisesta velkavastuustaan ilman muiden yhtiömiesten suostumusta. –Menettelyllä ei ole vaikutusta kenenkään asemaan, jos yhtiö huolehtii velan maksusta. Yhtiömiesten keskinäiseen luottamukseen tällaiset menettelytavat voivat vaikuttaa. –Jos velanmaksuongelmia on, tarkoittaa ratkaisu lähinnä sitä, että velkoja sitoutuu vaatimaan maksua vain a) yhtiöltä ja b) muilta yhtiömiehiltä. Velkojan menettely ei vaikuta muiden yhtiömiesten oikeuteen vaatia maksamaansa summaa muilta yhtiömiehiltä yhtiön purkautuessa. Wilhelmsson ja Jääskinen ovatkin katsoneet, että tällainen velkojan ja yhtiömiehen välinen sopimus olisi pätevä, koska vastuu säilyy toisiin yhtiömiehiin nähden. Tilanne ei välttämättä ole näin yksiselitteinen, koska velan maksusta tietyllä hetkellä voi aiheutua sellaisia kustannuksia joita ei muussa tilanteessa aiheutuisi. –Esim. joutuu muuttamaan omaisuutta rahaksi myyntihintojen ollessa alhaalla. Yhtiömiehellä on tosin oikeus vaatia yhtiötä korvaamaan hänelle aiheutunut meno, mutta tämä ei todennäköisesti kata myyntitilanteiden arvonmenetyksiä. –Maksusta velkojaan nähden vapautunut yhtiömies ei todennäköisesti ole vastuussa toiselle yhtiömiehelle mahdollisista lisämenetyksistä (AKL:ssa ei ole yhtiömiehen vahingonkorvausvastuuta koskevaa säädöstä).

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö Yhtiömiehen ja velkojan em. sopimus voisi mielestäni olla hyvän tavan vastaisena pätemätön, jos em. osapuolet tietoisesti sopivat tällaisesta järjestelystä. –Tarkoituksena voi olla tämän yhtiömiehen suosiminen (osapuolet ovat esim. pohtimassa kokonaan uuden yhtiön perustamista jatkamaan aiemman toimintaa ja velkoja haluaisi saada tietyn yhtiömiehen hankkeeseen mukaan). Velan syntyperusteella ei ole merkitystä. –Yhtiömiehet vastaavat yksinkertaisesti kaikista yhtiön velvoitteista. Tyypillisesti velvoite perustuu yhtiön tekemään sopimukseen. Ulkopuolisille aiheutetuista vahingoista yhtiö ja yhtiömiehet vastaavat vahingonkorvausoikeuden sääntöjen mukaisesti. –Tyypillisesti kyse on sopimusvastuusta, mutta myös vahingonkorvauslain tai tuotevastuulain mukaisia tapauksia voi ilmetä. –Näitä tilanteita AKL ei sääntele lainkaan! –Kun vahingonkorvausvastuukin on velvoite, vahingonkärsinyt voi vaatia korvaussaatavaansa keneltä tahansa yhtiömieheltä. Yhtiömiehen ”velkasuhdekuviota” kuvaa hyvin tapaus KKO:1998:48. –Tapauksessa kyse oli luotollisesta shekkitilistä, jonka saldo oli ollut negatiivinen yhtiömiehen erotessa yhtiössä. Tämän jälkeen tehdyn talletuksen seurauksena saldo oli väliaikaisesti positiivinen. Tapauksessa arvioitiin sitä, vapautuuko yhtiömies velkavastuustaan.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö Puhtaan logiikan kannalta voitaisiin todeta, että velka on maksettu pois, kun saldo kävi ”plussan” puolella. Toisaalta tämä mahdollistaisi etukäteen sovitut järjestelyt, jossa sopivaa summaa käytettäisiin tilillä vain eronneen yhtiömiehen velkavastuun poistamiseksi. –Tässä tapauksessa käräjäoikeus ei katsonut tilille panon vapauttaneen yhtiöstä eronnutta yhtiömiestä vastuusta, koska kyse oli oikeuden kannan mukaan kommandiittiyhtiön yhtiöpanoksen maksusta. Muutoinkaan ei luotollisen shekkitilin muuttumisella hetkellisesti saldoltaan positiiviseksi ollut merkitystä yhtiömiesten vastuun kannalta. –Hovioikeus oli samalla kannalla, mutta perusteli asiaa myös sillä, ettei pankin ollut näytetty hyväksyneen suoritusta perusteena yhtiömiehen vapautumiselle avoimen yhtiön aikaisista yhtiön velvoitteista. –Pankki tiesi yhtiömiehen eroamisesta. Avoin yhtiö oli lisäksi käytännössä lakannut olemasta, kun se oli muuttunut ky:ksi (tämä ei tosin suoraan vaikuta yhtiömiesten velkavastuisiin). KKO totesi ensinnäkin, ettei velan lisääntymisellä yhtiömiehen eroamisen jälkeen voitu lisätä entisen yhtiömiehen vastuuta. –Tämä kanta on täysin looginen ja välttämätön, koska eronnut yhtiömies ei enää (kuten KKO totesi) voi vaikuttaa tilin velkasaldon kehitykseen. Toisin kuin alemmat asteet KKO totesi, että pankki olisi voinut yhtiömiehen erosta tietoisena harkita, haluaako se pitää luoton voimassa yhtiömiehen erosta huolimatta. Pankin sallittua edelleen luoton käyttämisen on perusteltua katsoa, ettei eronnut yhtiömies enää vastaa velkasaldosta, joka on syntynyt hänen yhtiöstä eroamisensa jälkeen tapahtuneilla tililtä nostoilla.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö Kun aiemmat velat oli katettu talletuksella tilille eikä uusista veloista voinut em. tavoin syntyä vastuuta eronneelle yhtiömiehelle, ei hän ollut enää minkäänlaisessa vastuussa shekkitililuotosta. –KKO totesi, ettei yhtiömuodon muutoksella ja sillä, että talletus oli yhtiöpanoksen maksu, ollut merkitystä asiassa. –KKO:n kanta vastasi siten alussa esitettyä ”logiikkaa”. »Jos pankki ei olisi tiennyt yhtiömiehen erosta, ratkaisu olisi todennäköisesti ollut toisensuuntainen. »Ratkaisu ei tarkoita sitä, etteikö kyseinen eronnut yhtiömies saattanut olla vastuussa entisiin yhtiömieskumppaneihinsa nähden. Tämä riippuu siitä, mitä he olivat asiasta yhtiötä koskevassa loppuselvityksessä sopineet. »Velkavastuusta tuskin olisi vapauttanut eroavan yhtiömiehen oma talletus, jos hän olisi sitten nostanut sen pois. Yhtiömies ja toimitusjohtaja ovat AKL 2:12 §:n mukaan velvolliset korvaamaan yhtiölle aiheuttamansa vahingon. –Tämä lainkohta ei siis koske ulkopuoliselle aiheutettua vahinkoa. Ulkopuoliselle aiheutetusta vahingosta vastaa tavallisesti yhtiö. –Vahingon aiheuttanut yhtiömies voi olla vastuussa yhtiölle em. säädöksen mukaisesti. –Edellytyksenä on se, että vahinko on aiheutettu em. asemassa ja että se on aiheutettu tahallisesti tai huolimattomasti. Vahingonaiheuttamisen tulee siten liittyä yhtiön toimintaan eikä yhtiömiehen tai toimitusjohtajan muussa asemassa tekemiin toimiin.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö Ongelmia voi syntyä silloin, kun yhtiömies on samalla yhtiön palkkalistoilla. Työntekijän asemassa häntä suojaisivat vahingonkorvauslain työntekijän vastuuta rajoittavat säädökset. –Onkin lähdettävä siitä, että ”asemassa” tarkoittaa yhtiöoikeudellista toimintaa eli esimerkiksi yhtiön puolesta tehtyä päätöstä jostain kaupasta. Rajanveto voi kuitenkin olla vaikeaa, jos yhtiömies on esim. samalla yhtiön palkkalistoilla myyjänä ja hän kaupanteossa aiheuttaa vahinkoa yhtiölle. Katsoisin yhtiömiehen asemaan kuuluvan esim. sellaisesta kaupasta päättämisen, joka on poikkeuksellinen yhtiön kannalta eikä siten kuuluisi tavallisen myyntimiehen tehtäviin. Toimitusjohtajan osalta ongelmia ei voi syntyä, koska hän on vastuussa yhtiölle. Yhtiösopimuksessa voidaan ja pitäisi tällaisistakin tilanteista sopia. Tahallisuus ja huolimattomuus arvioidaan sen perusteella miten huolellinen yhtiömies tai toimitusjohtaja olisi tilanteessa toiminut. –Lähtökohtana on siten huolellinen toiminta yhtiön ja muiden yhtiömiesten etu huomioon ottaen. –Liiketoimintaan kuuluu tavanomaisten liikeriskien otto. Huolimattomuutta on siten menettely, joka ylittää tällaisen riskin.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö Pelkästään se, että ratkaisu jälkikäteen osoittautuu vääräksi ei osoita tuottamusta. Liiketoiminnassa on riskejä eikä niitä kaikkia voida arvioida etukäteen. Korvausvastuutakaan ei siten voi syntyä, jos yhtiömies on toimeen ryhtyessään riittävän huolellisesti pyrkinyt arvioimaan ja selvittämään toimenpiteen mahdollisia riskejä. 4. Yhtiömiehen eroaminen ja yhtiön toiminnan päättäminen Avoin yhtiö perustuu yhtiömiesten keskinäiseen luottamukseen. Jos tätä luottamusta ei enää ole, on yhtiön toiminta järjestettävä uudestaan. –Yhtiömies saa AKL 5:5 §:n mukaan ”…vaatia yhtiön purkamista, jos toinen yhtiömies olennaisesti rikkoo yhtiösuhteeseen perustuvia velvollisuuksiaan tai jatkuvasti käyttää asemaansa yhtiössä yhtiön edun vastaisesti taikka jos yhtiön toiminnan jatkamista on pidettävä kohtuuttomana yhtiömiehen kannalta ottaen huomioon hänen tai toisen yhtiömiehen terveydentilan, taloudellisen aseman tai muun vastaavan seikan suhteen tapahtuneet muutokset tai yhtiön muiden toimintaedellytysten olennainen huonontuminen. Tämä AKL:n säädös on pakottava eikä siitä voida sopia toisin. Perusteet jakautuvat siten kolmeen osaan: rikkomisperusteeseen, kyvyttömyysperusteeseen ja toimintaedellytysperusteeseen.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö Näistä ensimmäinen on itsestään selvä: ei kukaan voi jatkaa yhtiössä, jos toinen yhtiömies käytännössä toimii yhtiön edun vastaisesti (esim. kilpailee yhtiön kanssa, tekee merkittäviä oikeustoimia yhtiön edun vastaisesti tms.). Kyvyttömyysperuste on mielenkiintoinen sikäli, että sen voitaisiin ajatella olevan vain kyseessä olevan yhtiömiehen omassa käytössä. –Eli vain itsensä ”kyvyttömäksi” terveydentilan heikkenemisen tms. takia kokeva yhtiömies voisi hakea yhtiön purkamista tällä perusteella. –Laissa ei kuitenkaan ole tällaista rajausta, joten myös toinen yhtiömies voi vedota toisen yhtiömiehen toimintakyvyttömyyteen. Yhtiön toimintaedellytykset voivat päättyä, jos yhtiö ei enää pysty kilpailemaan markkinoilla (esim. patentti tai muu immateriaalioikeus vanhentuu). –Toimintaedellytysten päättymisen arviointi on vaikeaa, koska voisi usein olla mahdollista jatkaa liiketoimintaa saneerauksen jälkeen. »Jos joku yhtiömies käytännössä haluaa vedota tällaisen yhtiön purkamisperusteeseen, ei muille jää muuta mahdollisuutta kuin joko hyväksyä yhtiön purkaminen tai lunastaa purkamista haluavan yhtiömiehen yhtiöosuus. Yhtiömiesten keskinäinen luottamus ei voi säilyä tällaisen vaatimuksen jälkeen. Yhtiömies voi AKL 1:4 §:n mukaan luovuttaa yhtiöosuutensa, jos muut yhtiömiehet suostuvat. –Suostumusvaatimus perustuu em. keskinäiseen luottamukseen.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö –Yhtiösopimuksessa asiasta voidaan sopia toisin. Edellytykseksi voidaan asettaa esim. yhtiömiesten enemmistön hyväksyntä tai yhtiöosuudesta voidaan tehdä vapaasti luovutettavissa oleva. Yhtiömiehen luopuessa osuudestaan muutetaan samalla aina yhtiösopimusta, vaikka muutos ei tarkoittaisi kuin uuden yhtiömiehen nimen lisäämistä siihen ja vanhan poistamista. Yhtiömiehen luopuminen osuudestaan vaikuttaa osapuolten velkavastuisiin (vrt. edellä). Asiaa on käsitelty tapauksessa KKO:1993:9, jossa oli kyse kommandiittiyhtiön vastuunalaisesta yhtiömiehestä. –Tällaisen yhtiömiehen oikeusasema on aivan samanlainen kuin avoimen yhtiön yhtiömiehen. –Tapauksessa oli kyse velkavastuun jakautumisesta, kun yhtiöosuuden luovutusta koskeva sopimus todettiin myöhemmin virheelliseksi siten, että ostajalla oli oikeus purkaa se. Sopimuksen purkaminen tarkoittaa tavallisesti sitä, että oikeustila pyritään palauttamaan sellaiseksi kuin sopimusta ei olisi koskaan tehtykään. Tapauksessa luovutussopimus oli HO:n päätöksellä julistettu mitättömäksi. Yhtiön yhtiömieheksi pyrkinyt taho vaati tähän asemaan liittyvien jälkipanttaussopimustenkin julistamista mitättömiksi. Alioikeus piti jälkipanttaussopimuksia mitättöminä.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö HO ei pitänyt sopimuksia mitättöminä, koska toinen jälkipanttauksista oli tehty sen jälkeen kuin kyseinen ”yhtiömieskandidaatti” oli saanut tietää kommandiittiyhtiön taloudellisista ongelmista ja HO katsoi tämän tahon siten hyväksyneen jälkipanttaukset. KKO päätyi samaan lopputulokseen kuin HO, mutta perusteli asian sillä, että panttauksiin vetoavalle taholle (eli velkoja) ei ollut ilmoitettu yhtiöosuuden lunastuksen mitättömyydestä ennen kyseisiä oikeustoimia. Jos yhtiömies kuolee tai hänet asetetaan konkurssiin, tulee hänen tilalleen yhtiöön kuolinpesä tai konkurssipesä. –Tämä edellyttää muiden yhtiömiesten suostumusta, koska he voivat vaatia yhtiön asettamista selvitystilaan tai em. yhtiömiehen osuuden lunastamista. Jos yhtiössä ei enää ole kuin yksi yhtiömies, katsotaan AKL 5:9 §:n perusteella yhtiö purkautuneeksi, jos yhtiömiesten määrä ei vuoden aikana nouse kahteen. –Tavallaan tässä syntyy joka tapauksessa uusi yhtiö, koska siihen tulee uusia yhtiömiehiä. Kuten yhtiön syntyminenkin ei sen päättäminenkään edellytä mitään muotomääräyksiä, vaan yhtiömiehet voivat sopia asiasta keskenään. –Kaupparekisteriin on kuitenkin tehtävä ilmoitus asiasta.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö –Ilmoitus on tarpeen senkin takia, ettei joku entisen yhtiön yhtiömiehistä ota lisää luottoa yhtiön nimissä. Jos luotonantaja ei tiedä yhtiön toiminnan päättymisestä eikä sitä ole kaupparekisteriin ilmoitettu, vastaavat muutkin entiset yhtiömiehet vielä näistä uusistakin veloista. Yhtiön toiminta voi loppua tavanomaisesti: –Yhtiösopimus päättyy. Jos yhtiösopimus on tehty esim. 5 vuodeksi eikä sitä tai yhtiön toimintaa käytännössä jatketa, yhtiö purkautuu. –Jos toimintaa jatketaan, yhtiösopimuksen katsotaan muuttuneen toistaiseksi voimassa olevaksi. –Tältä osin ei laissa ole mitään irtisanomisaikaa, mutta yhtiösopimuksessa voidaan sopia, että yhtiösopimuksen päättymiseen olisi vedottava esim. muutamaa kuukautta aiemmin. –Yhtiön tarkoitus saavutetaan. Jos työyhteenliittymä on organisoitu avoimeksi yhtiöksi ja sen tehtäväksi sovittu urakka saadaan päätökseen, päättyy samalla yhtiön olemassa olon tarkoituskin. –Yhtiösopimuksen irtisanominen. Yhtiösopimus voi olla siihen otettujen ehtojen mukaisesti irtisanottavissa. –Jotta irtisanominen olisi laillinen, sopimusehtoja on noudatettava. Tyypillisesti voidaan vaatia varsin pitkiäkin irtisanomisaikoja, koska yhtiön toiminnan järjestely vaatii aikaa ja muiden yhtiömiesten on myös voitava harkita irtisanomista vaativan yhtiömiehen osuuden lunastamista. –Irtisanomisaika on 6 kuukautta AKL 5:2 §:n mukaan, jos toisin ei ole sovittu.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö Kun yhtiön purkamisperusteeseen on vedottu (eli mihin tahansa edellä käsitellyistä), yhtiömiehillä on kaksi vaihtoehtoa. –Asettaa yhtiö selvitystilaan (jolloin tavoitteena on tavallisesti toiminnan lakkaaminen, mutta tämä ei ole välttämätöntä). Selvitystilasta on tehtävä ilmoitus kaupparekisteriin. –Pyrkiä lunastamaan purkamista vaativan yhtiömiehen osuus. Selvitystilassa oleva yhtiö jatkaa periaatteessa toimintaansa normaalisti ja se on edelleen oikeuskelpoinen. –Toiminnan tarkoitus on kuitenkin erilainen, koska pyrkimyksenä on lopettaa yhtiösuhde. –Muihin toimenpiteisiin kuin mitä selvitystila edellyttää ei saisi ryhtyä. Siten esim. investoinnit eivät pääsääntöisesti ole mahdollisia. Yhtiö kannattaa pyrkiä myymään toimivana kokonaisuutena ja tämän takia normaalia liiketoimintaa on kuitenkin jatkettava. –Myynti tarkoittaa tällaisessa tapauksessa yhtiön omaisuuden siirtoa uudelle perustettavalle yhtiölle tai yhtiömiesten osuuksien myyntiä ulkopuolisille. Myös yhtiömiesten velvollisuudet muuttuvat. –Kilpailukieltoa ei tarvitse noudattaa enää sen jälkeen kun liiketoiminta on tosiasiallisesti lopetettu. Tähän asti kielto on voimassa.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö Yhtiömiehet voivat yksimielisinä sopia siitä, miten selvitys tehdään. Jos mitään ei ole sovittu, kaikki yhtiömiehet toimivat selvitysmiehinä. –Voidaan sopia esim. siitä, että vain osa toimii selvitysmiehinä. –Selvitysmiehenä ei kuitenkaan voi olla vajaavaltainen. Selvityksen tarkoituksena on yhtiön taloudellisen tilan selvittäminen ja omaisuuden jakaminen. –AKL 15:5 §:n mukaan on pyrittävä yhtiön omaisuuden myymiseen siten, että yhtiön harjoittamaa elinkeinotoimintaa voidaan jatkaa. Jos tämä ei ole mahdollista, tulee selvitystä varten tarvittava määrä yhtiön omaisuutta muuttaa rahaksi. –Saman lainkohdan mukaan yhtiön tunnetut velat on maksettava tai tähän on varattava varat ennen yhtiön omaisuuden jakamista. ”Tarvittava määrä yhtiön omaisuutta” tarkoittaakin lähinnä velkojen maksuun tarvittavaa määrää. –Ylijäävä omaisuus voidaan jakaa yhtiömiesten kesken. –Yhtiömiehet voivat sopia selvityksestä haluamallaan tavalla. Mikään ei estä sitä, ettei velkoja makseta, vaan omaisuus jaetaan suoraan yhtiömiesten kesken.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö Riitaisessa yhtiössä yhtiömies voi AKL 5:11 §:n mukaan hakea selvitysmiehen määräämistä tuomioistuimelta. –Käytännössä tämä on tarpeen silloin, kun yhtiömiesten keskinäisten riitojen takia ei ole mahdollista saada selville yhtiön todellista taloudellista tilaa eikä voida sopia, mitä yhtiön omaisuudelle tehdään. –Velkoja ei voi hakea selvitysmiehen määräämistä. Yhtiömiehet voivat aina päättää selvitystilan lopettamisesta. –Avoimen yhtiön toimintaa ei siten tarvitse välttämättä päättää. –Tapauksessa KKO:1992:65 kaksi yhtiömiestä olivat lunastaneet muiden yhtiömiesten osuudet. Yhtiömiehet vaativat selvitystilan päättämistä lunastusilmoituksen tiedoksiantopäivästä lukien. Alioikeus ei suostunut tähän, vaan vapautti selvitysmiehet vasta oikeuden päätöspäivästä. HO oli samalla kannalla. KKO totesi, ettei laissa ollut määrätty, milloin yhtiömies lakkaa tällaisessa tilanteessa olemasta yhtiömies. Lunastuksen kohteena olevat yhtiömiehet eivät oikeuden mielestä kuitenkaan voineet päättää yhtiön selvitystilan jatkamisesta sen jälkeen kuin yhtiöosuuksien lunastamiset ovat tulleet heitä sitoviksi. –Päättymispäivä oli siten lunastusriitaa koskevan lainvoimaisen tuomion antopäivä. –Jos asiasta ei ole riitaa, selvitystila päättyy sovittuna päivänä ja yrityksen toimintaa jatketaan.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö Yhtiömiehet voivat päättää selvitystilan lopettamisesta myös siten, että he eivät vain jatka menettelyä loppuun, vaan yksinkertaisesti jakavat keskenään yhtiön omaisuuden haluamallaan tavalla. –Tämä on mahdollista, koska yhtiön toiminnan päättyminen ei lopeta yhtiömiesten henkilökohtaista velkavastuuta yhtiön toiminnan aikana kertyneistä veloista. –Päätös edellyttää yhtiömiesten yksimielisyyttä. –Mahdollisen omaisuuden hävittämisen takia velkojien on oltava tarkkana. Yhtiömiehen yhtiöosuus voidaan lunastaa ja tällä tavoin välttää em. purkaminen. –Lunastus on mahdollista, jos sen kohteena on: Yhtiön toiminnan päättämiseen pyrkineen yhtiömiehen osuus. Sellaisen yhtiömiehen osuus, joka on konkurssissa / ulosmitattu yhtiöosuus. Olennaiseen sopimusrikkomukseen tms. syyllistyneen yhtiömiehen osuus. –Lunastus ei siten ole mahdollista vain haluttaessa saada itselle useampia yhtiöosuuksia, jos toinen yhtiömies ei tällaiseen kauppaan suostu. Näyttötaakka lunastusoikeudesta on lunastusta hakevalla. Jos tässä tilanteessa yrittää purkaa yhtiön, voi itse joutua lunastuksen kohteeksi. Päätöksen lunastamisesta tekevät toiset yhtiömiehet yksimielisesti.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö –Asiasta voidaan sopia toisinkin eli lunastusoikeus voi olla yksittäisellä yhtiömiehellä. –Lunastusvaade voi kohdistua samanaikaisesti useisiin yhtiömiehiin. –Lunastussumman on vastattava sitä, minkä yhtiömies olisi saanut yhtiön omaisuuden jaossa. Lunastustarjous voidaan riitauttaa. Tämä ei kuitenkaan merkitse lunastuksen päättymistä, vaan lunastusta hakevilla on mahdollisuus tallettaa lunastussumma lääninhallitukseen ja samalla viedä asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Lunastusriita voi koskea lunastusperusteen olemassa oloa, lunastussumman suuruutta tai muita lunastuksen ehtoja. –Tyypillisin riita lienee juuri lunastuksen suuruutta koskeva. Kirjanpitoarvot eivät välttämättä vastaa todellisuutta, joten jo omaisuuden arvostuksesta voi tulla riitaa. Pyrkimyksenähän on toimivan yhtiön arvostaminen, jolloin esim. good will –arvon määrä on helposti epäselvä. Yhtiön liikearvo on kuitenkin AKL 5:6 §:n mukaan otettava huomioon. Näissä tilanteissa ei ole kovin selvää, kenen pitäisi osoittaa olevansa oikeassa. Ns. vapaasta näytönharkinnasta seuraa se, että tuomioistuin ottaa huomioon kaikki osapuolten esittämät seikat ja tekee tämän jälkeen ratkaisunsa. –Käytännössä molemmat osapuolet esittävät asiantuntijalausuntoja yhtiön arvosta ja tuomioistuimen on näistä pääteltävä, mikä voisi olla oikea arvo.

Henkilöyhtiöt / Avoin yhtiö Lunastusriitoja koskeva sääntely ei ole pakollista. –Yhtiösopimuksessa tai myöhemminkin voidaan yhtiömiesten kesken sopia esim. välimiesmenettelyn käyttämisestä. Avoin yhtiö voidaan purkaa myös muuttamalla yhtiömuotoa. –Muuttaminen ky:ksi ei välttämättä vaikuta yhtiömiesten oikeusasemaan, jos joku heistä ei ryhdy äänettömäksi yhtiömieheksi. –Jos jokin yhtiömiehistä muuttuu äänettömäksi yhtiömieheksi eli hänen velkavastuutaan rajataan, vastaa hän tähän muutokseen asti syntyneistä veloista kuten kaikki yhtiömiehet. –Avoin yhtiö voidaan muuttaa myös osakeyhtiöksi samassa järjestyksessä kuin yhtiösopimusta muutetaan. Eli tavanomaisesti yhtiömiesten yksimielisellä päätöksellä. Uuden osakeyhtiön on luonnollisesti täytettävä mm. osakeyhtiön vähimmäispääomaa koskevat säännöt. Muutos ei vapauta yhtiömiehiä velkavastuusta avoimen yhtiön ajalta, elleivät velkojat tähän suostu. –AKL 8:5 §:n mukaan velkojan katsotaan suostuneen velasta vapauttamiseen, jos hän ei 3 kuukauden kuluttua ilmoituksen saamisesta ole ilmoittanut syntyneelle osakeyhtiölle vastustavansa velasta vapauttamista.

Henkilöyhtiöt / Kommandiittiyhtiö Kommandiittiyhtiö ei poikkea sen yhtiömiesten oikeuksien ja velvollisuuksien osalta avoimesta yhtiöstä. –Näin ollen ky:n vastuunalaisia yhtiömiehiä ei tässä yhteydessä käsitellä, vaan ainoastaan äänettömän yhtiömiehen asemaa. Ky:n perustaminen ei poikkea avoimesta yhtiöstä muutoin kuin äänetöntä yhtiömiestä ja yhtiöön tätä kautta sijoitettavan yhtiöpanoksen osalta. –Myös ky voi syntyä hiljaisesti, mutta tällöin voi olla epäselvää, onko kyseessä todella tällainen yhtiö. Oletetun äänettömän yhtiömiehen panoshan voisi yhtä hyvin olla yhtiölle myönnetty laina. Kaupparekisteri-ilmoitus on kuitenkin tehtävä avoimen yhtiön tavoin. Äänetön yhtiömies sijoittaa kommandiittiyhtiöön ainoastaan sovitun panoksen. –Tämän panoksen on oltava rahanarvoista omaisuutta. Työpanos tai yhtiön puolesta annettu takaus ei kelpaa panokseksi. Jos panoksena on muuta kuin rahaa, panos on arvioitava korkeintaan käypään arvoonsa. Yhtiölle maksettu panos on kommandiittiyhtiön ns. kommandiittipääoma, joka on ilmoitettava kaupparekisteriin.

Henkilöyhtiöt / Kommandiittiyhtiö Äänettömällä yhtiömiehellä ei ole vastuunalaisten yhtiömiesten hallinnointioikeuksia. –Oikeutta ei ole sen paremmin johonkin toimeen ryhtymiseen kuin minkään toimenpiteen kieltämiseen. –Äänettömällä yhtiömiehellä ei myöskään ole oikeutta tämän aseman perusteella edustaa yhtiötä. Äänetön yhtiömies voi olla yhtiön toimitusjohtajana, mutta hänellä ei tällöin ole täysin ulkopuolista toimitusjohtajaa suurempia oikeuksia. –Hän voi sekä erota että hänet voidaan erottaa kuten ulkopuolinen toimitusjohtaja. –Äänetön yhtiömies ei toisaalta voi vaikuttaa toimitusjohtajan valintaan tai erottamiseen oli kyse sitten yhtiömies-toimitusjohtajasta tai ulkopuolisesta. Tämä johtuu puuttuvasta hallintovaltuudesta. Yhtiön voitosta äänettömällä yhtiömiehellä on oikeus saada sovittu osuus yhtiöön maksamalle panokselleen. –Lakimääräinen voitto-osuus on AKL 7:4 §:n mukaan korkolain mukainen korko. Yhtiösopimuksessa voi olla sovittu tätä suurempi tai pienempikin voitto-osuus. –Voitto-osuuden suuruus (tuottoprosenttina) riippuu lähinnä siitä, millä hinnalla äänettömän yhtiömiehen panos saadaan yhtiöön mukaan. Yhtiön arvonnousuun ei äänettömällä yhtiömiehellä ole osakeyhtiön osakkeenomistajan tavoin mitään oikeutta.

Henkilöyhtiöt / Kommandiittiyhtiö –Äänettömillä yhtiömiehillä on etuoikeus voittoon eli yhtiön tuottaessa voittoa maksetaan tästä voitosta ensin äänettömien yhtiömiesten panoksille maksettava voitto-osuus ja vasta loppuosa on käytettävissä vastuunalaisten yhtiömiesten voitonjakoon. –Äänetön yhtiömieskään ei välttämättä saa mitään tuottoa tai vain osan sovitusta tuotosta, jos voitto ei riitä. Kyse on vuosittaisesta voitosta maksettavasta erästä, joten äänettömälle yhtiömiehelle ei synny saamatta jääneestä tuotosta saatavaa yhtiötä kohtaan. Jos yhtiöpanos on esim. 1.000.000 euroa ja sovittu korko panokselle on 5 %, äänettömän yhtiömiehen pitäisi saada 50.000 euron tuotto. Jos ky:n voitto on ollut vain 25.000 euroa, saa tämä äänetön yhtiömies vain 25.000 euroa. AKL:n 7:4 §:n mukaan useamman äänettömän yhtiömiehen kesken jaetaan panoksille maksettava tuotto jaetaan panosten suhteessa, jos yhtiön voitto ei riitä kattamaan koko maksettavaa tuottoa. –”Vaje” jaetaan siten pääluvun mukaisesti, jos yhtiöön sijoitetut panokset ovat yhtä suuret. –Jos panokset ovat erilaiset, ”vaje” jaetaan panosten suhteessa. –AKL ei estä sitä, että eri äänettömien yhtiömiesten panoksille maksettaisiin erilaisia tuottoja. Miten mahdollinen ”vaje” jaetaan tällaisessa tilanteessa?

Henkilöyhtiöt / Kommandiittiyhtiö Jos kahden äänettömän yhtiömiehen tuoton olisi pitänyt olla yhteensä 100.000 euroa ja yhtiöstä saadaan vain 80.000 euroa, saavat molemmat 40.000 euroa 50.000 euron sijasta, jos panokset olivat yhtä suuret. Jos edellisessä tilanteessa A:n pitäisi saada 70.000 euroa ja B:n 30.000 euroa, ei B:lle tietenkään voida maksaa 40.000 euroa. Jos B:lle maksetaan 30.000 euroa, hän saa koko tuoton ja A joutuisi luopumaan omasta tuotostaan 20.000 euron verran. Oikeampi ratkaisu olisi se, että vaje 20.000 euroa jaetaan sovitun tuoton suhteessa eli B:n katettavaksi jäisi 3/10 x 20.000 euroa eli 6.000 euroa ja A:n 7/10 x 20.000 euroa eli 14.000 euroa. –Jos tuottoprosentti panosta kohden oli sama kummallekin äänettömälle yhtiömiehelle, edellinen lasku on samalla panosten suhteessa tehdyn laskun malli. Äänettömien yhtiömiesten panoksille maksettavista erilaisista tuotoista tai tuottoprosenttien muuttamisesta voidaan sopia joko jo yhtiötä perustaessa tai myöhemmin yhtiösopimuksen muutoksella. Tällainen muutos vaatii luonnollisesti äänettömien yhtiömiesten hyväksynnän. Tietääkseni tällaisia kommandiittiyhtiöitä, joissa olisi ns. preferoituja äänettömiä yhtiömiehiä, joiden voitto-osuus on muita suurempi, ei käytetä. Tappiosta äänetön yhtiömies ei ole vastuussa, vaan tappio jaetaan vastuunalaisten yhtiömiesten kesken. –Hän saattaa menettää yhtiöön sijoittamansa panoksen, jos yhtiön toiminta on pitemmän aikaa tappiollista.

Henkilöyhtiöt / Kommandiittiyhtiö Äänettömällä yhtiömiehellä ei ole velkavastuuta. –Yhtiön velkojat eivät siten voi vaatia häneltä mitään maksua. –Jos sovittua yhtiöpanosta ei ole suoritettu, velkojat voivat vaatia puuttuvan määrän suorittamista. Tämäkin vaatimus on toissijaista eli velkojat voivat esittää vaatimuksen vasta, jos ky on todettu varattomaksi. Velkojat eivät tässäkään tilanteessa saa suoraa saamisoikeutta äänettömään yhtiömieheen nähden, vaan puuttuva panos on suoritettava yhtiölle. –Velkavastuu voi syntyä myös silloin, kun äänettömän yhtiömiehen panosta on pienennetty (eli hänelle on palautettu osa panoksesta takaisin). –Velkavastuuta ei ole, jos panos on pienentynyt yhtiön tappioiden takia (eli äänettömälle yhtiömiehelle ei ole palautettu hänen panostaan). Ky:tä purettaessa on äänettömille yhtiömiehille ensin maksettava heidän panoksensa takaisin. –Mihinkään muuhun heillä ei ole oikeutta. Edes yhtiön purkuvaiheessa ei yhtiön mahdollinen lisäarvo tai voitto siten tule äänettömien yhtiömiesten hyväksi. Suhteellinen osuus panokselle maksettavasta tuotosta on todennäköisesti maksettava ennen jakoa.

Henkilöyhtiöt / Kommandiittiyhtiö –Eli purettaessa yhtiö puolivälissä tilikautta äänettömällä yhtiömiehellä voi olla oikeus saada ½ sovitusta tuotosta. –Tästä ei kuitenkaan ole mitään sääntöjä AKL:ssa eivätkä Wilhelmsson – Jääskinenkään ole ottaneet asiaan kantaa, joten tulkinta on epävarma. Asiasta sopiminen on kuitenkin mahdollista. Äänettömän yhtiömiehen kuolema tms. ei aiheuta yhtiön purkamista, kuten vastuunalaisen yhtiömiehen osalta on laita. –Muilla yhtiömiehillä on AKL 7:8 §:n mukaan oikeus lunastaa äänettömän yhtiömiehen osuus tällaisissa tilanteissa. Äänettömän yhtiömiehen asema ei ole kovin vahva hallintovaltuuksien puuttumisen ja voiton jaon rajallisuuden takia. –Tämä on todennäköisesti eräs syy siihen, miksi ky:tä ei yleensä käytetä isompien yritysten yhteistyövälineenä.

Osakeyhtiö 1. Yleistä Osakeyhtiö ei henkilöyhtiöistä poiketen ole tiettyjen henkilöiden yhteistyöhön perustuva yhtiömuoto, vaan kyseessä on osakeyhtiöön kerätyn omaisuusmassan hyödyntäminen yhtiön ja sen osakkeenomistajan eduksi. –Ero henkilöyhtiöiden ”henkilökohtaiseen” hallintoon ja osakeyhtiöön on juuri siinä, että osakeyhtiössä osakkeenomistajan oikeudet on rajattu hänen yhtiöön sijoittamansa panoksen antamiin oikeuksiin samalla kuin vastuu on myös rajattu tähän sijoitukseen. Osakeyhtiö syntyy kun sen perustaminen on rekisteröity. Sen toiminta loppuu, jos yhtiö puretaan tai se esim. sulautuu toiseen yhtiöön. Uuden osakeyhtiölain myötä onkin ruvettu puhumaan ns. agenttimallista. –Tällä tarkoitetaan yhtäältä sitä, että yhtiö ja erityisesti sen johto toimii ikään kuin omistajiensa agenttina ja huolehtii näiden yhtiöön sijoittamista panoksista omistajien etujen mukaisesti. Osakkeenomistajat myös kantavat ns. residuaalisen eli viimekätisen riskin osakeyhtiössä ja voivat periaatteessa menettää koko sijoituksensa. –Vrt. velkojat, joilla yleensä on vakuuksia tms. turvanaan, mitä osakkeenomistajilla ei ole.

Osakeyhtiö Osakkeenomistajat ovat yleensä heikommassa asemassa suhteessa yhtiön johtoon johtuen informaatioeroista. –Harvalla osakkeenomistajalla voi olla kovin täydellistä tietoa siitä yhtiöstä ja sen jokapäiväisestä toiminnasta, johon hän on sijoittanut. –Mitä merkittävämpi omistusosuus on sitä enemmän vaikutusvaltaa ja mahdollisuutta saada tietoja osakkeenomistajalla on. Hän voi jopa määrätä yhtiön johdon valinnoista. Vaarana on intressiristiriita yhtiön johdon ja osakkeenomistajien välillä. –Hyvä esimerkki on erilaiset optiojärjestelyt, joiden hyödyllisyyttä yhtiön ja sen osakkeenomistajien kannalta on vaikea arvioida. Optioilla pyritään sitomaan johto yhtiöön ja luomaan kannustin edistää yhtiön etua. Toisaalta ne voivat johtaa lyhytaikaisiin kurssimanipulointeihin, joissa yhtiön johto pyrkii vain nostamaan optioidensa arvoa tai laukaisemaan optiot (optioiden saaminen voi olla sidottu esim. tiettyyn kurssitasoon). –Agenttimallissa voidaan toisaalta nähdä myös itse yhtiö sen johdon päämiehenä. Tällöin johdon tehtävä ei ole pelkästään edistää osakkeenomistajien etua, vaan valvoa kaikkien yhtiön sidosryhmien etua. Tällaisia ryhmiä ovat ainakin osakkeenomistajat, työntekijät ja velkojat. Muilla sidosryhmillä kuin osakkeenomistajilla ei kuitenkaan ole suoraa vaikutusmahdollisuutta yhtiön johtoon. –Poikkeuksena esim. työntekijöiden oikeus valita edustajansa yhtiön johtoelimiin. –Laajassa mielessä voidaan puhua yhteiskuntavastuusta, jossa yhtiön vastuu ulottuu em. tahoja laajemmalle koskien esim. vastuuta ympäristöstä ja työllisyydestä. Yhteiskuntavastuu ei välttämättä ole ristiriidassa osakkeenomistajien etujen kanssa.

Osakeyhtiö –Yhteiskuntavastuullista yhtiötä voidaan arvostaa enemmän kuin tästä vastuusta piittaamatonta yritystä, jolloin myös osakkeiden arvo voi nousta. Lainsäädäntö myös edellyttää tietyssä määrin yhteiskuntavastuuta (esim. YT- neuvottelut, ympäristönsuojelu tms.). Yhtiön tarkoitus on kuitenkin aina voiton tuottaminen nimenomaan osakkeenomistajille, ellei yhtiöjärjestyksessä toisin todeta. –Muiden sidosryhmien asema on siten aina epämääräisempi suhteessa osakkeenomistajiin. –Yhtiön johto saattaa tosin salaisesti edistää jotain muuta päämäärää kuin voiton tuottamista. Osakkeenomistajillakaan – muista sidosryhmistä puhumattakaan – ei välttämättä ole riittävää informaatiota havaita tällaista menettelyä. Yhtiön johto saattaa pyrkiä esim. poliittisten päämääriensä ajamiseen tai vaikkapa urheilutoiminnan tukemiseen vastoin osakkeenomistajien etuja. Osakeyhtiö on voidaan nähdä myös sopimusoikeudellisena kokonaisuutena, jossa osakkeenomistajilla on tietyissä puitteissa sopimusvapaus. –Uuden osakeyhtiölain tavoitteena on ollut juuri joustavuuden lisääminen. –Siltä osin kuin osakeyhtiölaki sallii asioiden järjestämisen muutoin kuin lain mallin mukaan, laki on tavallaan vain mallisopimus osakkaiden järjestelyjen pohjaksi.

Osakeyhtiö Esimerkiksi niinkin tärkeän periaatteen kuin enemmistöperiaatteen (OYL 1:6 §) voi sivuuttaa tai muuttaa yhtiöjärjestykseen otetulla määräyksellä. –Yleensä kannattaa kuitenkin noudattaa osakeyhtiölain säädöksiä, jos ei ole erityistä syytä poiketa niistä. Tämä johtuu jo siitä, että vaihtoehtojen arvioiminen etukäteen voi olla vaikeaa. Lisäksi erilaisista poikkeamista neuvotteleminen aiheuttaa osapuolille kustannuksia. Osakeyhtiö voidaan myös nähdä erilaisten suhteiden verkostona, johon erilaiset sijoittajat sijoittavat eri tavoin varojaan ja johon myös yhtiön henkilökunta osallistuu. –Tämä ajattelu on lähellä em. sopimusoikeudellista ajattelua ja lähinnä sen jatke. –Ääripäinä ovat tällöin suora osakkeenomistus ja velkasuhde. Näiden välissä on erilaisia rahoitusinstrumentteja, kuten pääomalaina. –Tärkeä sopimusverkko on luonnollisesti työsopimukset. 2. Yhtiön perustaminen Osakeyhtiö ei synny pelkästään sitä perustavien tahojen tahdonilmaisulla, vaan edellytyksenä on yhtiön rekisteröinti. –Yhtiö ei siten ole oikeushenkilö eikä saa oikeuksia tai velvollisuuksia ennen rekisteröintiä.

Osakeyhtiö –Toisin kuin avoimen yhtiön perustaminen oy:n perustaminen on tarkkaan säännelty OYL 2 luvussa. Perustaminen on lisäksi vaiheittaista eikä oy synny vielä pelkällä perustamissopimuksella. Jo perustamissopimusta edeltävällä tahdonilmaisulla halusta perustaa osakeyhtiö voi olla osapuolten kesken oikeusvaikutuksia (esim. kuluvastuu perustamismenettelyyn käytetyistä kustannuksista perustamisen rauettua toisen osapuolen takia). OYL:n mukainen osakeyhtiön perustamismenettely alkaa OYL 2:1 §:n mukaisen kirjallisen perustamissopimuksen allekirjoituksella. Samalla tuleva osakkeenomistaja merkitsee hänelle sovitun määrän osakkeita. –Erillistä merkintää ei siten tarvitse tehdä. –Saman lainkohdan mukaan yhtiön johdon jäsenten ja tilintarkastajien toimikausi alkaa perustamissopimuksen allekirjoittamisesta. Näin siitä huolimatta, että osakeyhtiötä ei ole vielä olemassa. Perustamissopimukseen on OYL 2:2 §:n mukaan sisällyttävä mm.: –Osakkeenomistajat ja kunkin merkitsemä osakemäärä sekä osakkeista maksettava merkintähinta. –Lisäksi perustamissopimuksesta on ilmettävä yhtiön johto ja tilintarkastajat. –Perustamissopimukseen on liitettävä yhtiöjärjestys.

Osakeyhtiö Julkisten osakeyhtiöiden (eli oyj) osalta perustamissopimuksessa on OYL 2:13 §:n mukaan oltava maininta perustamisesta yhtiölle aiheutuvista kustannuksista tai niiden enimmäismäärä sekä perustamissopimuksen allekirjoittaneille osakkeenomistajille mahdollisesti tulevat edut. –Kustannusten ei sinänsä pitäisi nousta kovin merkittävään rooliin, ellei perustamissopimuksessa ole määräystä jonkin omaisuuden hankkimisesta jo ennen yhtiön rekisteröintiä. Yhtiöjärjestys on perustamismenettelyn tärkeimpiä asiakirjoja, jota voisi pitää yhtiön ”perustuslakina”. Yhtiöjärjestys voi toisaalta olla hyvinkin yksinkertainen, jos tarkoitus on seurata OYL:n valmiiksi säätelemää järjestelmää siitä mitenkään poikkeamatta. –OYL 2:3 §:n mukaan yhtiöjärjestyksessä on oltava vain yhtiön toiminimi, kotipaikka (Suomessa) ja toimiala. –Yhtiöjärjestyksessä on esimerkiksi oltava maininta erilajisista osakkeista, jos näitä käytetään. Merkityt osakkeet on maksettava tavallisesti rahamaksuna. Ns. apporttiomaisuutta (eli muuta kuin rahaa) voi käyttää, vain jos tästä on maininta perustamissopimuksessa.

Osakeyhtiö –Apporttiomaisuus on OYL 2:6 §:n mukaan arvioitava siihen taloudelliseen arvoon, joka sillä on yhtiölle luovutushetkellä. Käytännössä asiasta kannattaa sopia perustamissopimuksen allekirjoituksen yhteydessä ja myös luovuttaa omaisuus ko. hetkellä, jos se on käytännössä mahdollista. Käsite ”taloudellinen arvo yhtiölle” on valitettavasti kovin epämääräinen. Käytännössä on lähdettävä omaisuuden käyvästä arvosta markkinoilla, koska muutoin osakkeenomistajien yhdenvertaisuus voi vaarantua. Jos maksua osakkeesta ei tule sovittuna aikana, yhtiön hallitus voi peruuttaa merkitsijän oikeuden osakkeeseen. Merkintä voidaan tällöin antaa toiselle. –Yhtiön perustamisen kannalta on tärkeää, että laissa määrätty vähimmäispääoma saavutetaan (eli Oy 2.500 euroa ja Oyj 80.000 euroa). Yhtiö ei itse voi tehdä ennen rekisteröintiä mitään oikeustoimia, mutta sen puolesta voidaan tehdä oikeustoimia. Näistä oikeustoimista johtuvat velvoitteet siirtyvät rekisteröimisen jälkeen yhtiölle, jos: –Kyse on perustamissopimuksen jälkeen tehdystä oikeustoimesta yhtiön lukuun tai perustamissopimuksessa yksilöidystä korkeintaan 1 vuosi ennen perustamissopimuksen allekirjoittamista tehdystä oikeustoimesta. Tyypillisesti osakeyhtiön toimitiloja tms. ryhdytään hankkimaan ennen rekisteröintiä.

Osakeyhtiö –Vastuu tällaisista oikeustoimista on niihin osallistuneilla aina rekisteröintiin asti. –HUOM: Apporttiomaisuus on maksu osakkeesta eikä tältä osin ole kyse yhtiön tässä tarkoitetusta oikeustoimesta. Vastuu ennen perustamissopimuksen tekemistä tehdystä oikeustoimesta voi siirtyä yhtiölle OYL 2:9 §:n mukaan, jos: –Kyse on perustamissopimuksessa yksilöidystä korkeintaan 1 vuosi ennen perustamissopimuksen allekirjoittamista tehdystä oikeustoimesta. Perustamissopimuksessa voidaan siten hyväksyä yhtiötä sitovaksi sellainen oikeustoimi, joka on tehty jo ennen tätä perustamissopimusta. –Edellytyksenä on yksilöinti, kuten ilmenee tapauksesta KKO:2003:40. Kantaja vaati tapauksessa maksamattomista vuokrista ym. vastuuseen myös vuokrasopimuksen ennen osakeyhtiön perustamista tehneet kolme henkilöä. Se, että vastuu on myös yhtiöllä, ei vapauta oikeustoimen tekijöitä vastuusta suhteessa velkojaan. –Muu ratkaisu sallisi vastuusta vapauttamisen esim. tilanteessa, jossa oikeustoimen tekijöillä on varoja, mutta perustettavalla yhtiöllä ei tosiasiallisesti ole. –Tapauksessa KKO:1999:26 käsiteltiin tällaista tilannetta.

Osakeyhtiö Jos sopimuskumppani, jonka kanssa rekisteröimätön yhtiö teki sopimuksen, ei tiennyt, että yhtiötä ei ollut rekisteröity, hän voi luopua oikeustoimesta rekisteröintiin asti. –OYL:n perusteella ei siten ole oikeutta suoraan vetäytyä kaupasta, vaikka kauppa olisi tehty olettaen yhtiön olevan jo oikeustoimikelpoinen. Koko oikeustoimi voi tosin olla pätemätön, jos ulkopuolinen on erehdytetty luulemaan yhtiön olevan jo perustetun. OYL:ssa ei ole säädöksiä siitä, miten mahdolliset lisäkustannukset korvataan. –Tavallisesti kauppasopimuksissa on sovittu mm. viivästysseuraamuksista. Tällaisessa tilanteessa suoritukset puolin ja toisin tosiasiallisesti viivästyvät. Jos kyse on esim. tavaroiden toimittamisesta perustamisvaiheessa olevalle yhtiölle, voi tavaroiden säilytyksestä tms. aiheutua myyjälle kustannuksia. Jos sopimuskumppani tiesi, ettei yhtiötä ollut vielä rekisteröity, hän voi luopua oikeustoimesta, vain jos yhtiötä ei rekisteröidä määräajassa tai rekisteröinti evätään. –Tietyllä lailla nurinkurisesti samaa oikeutta ei ole varattu ”tietämättömälle” sopimuskumppanille. –Mielestäni ”tietämätön” sopimuskumppani voi vetäytyä sopimuksesta samoin perustein. Myös tällainen sopimuskumppani todennäköisesti saa jossain vaiheessa tiedon siitä, ettei yhtiötä ole vielä rekisteröity ja hänellä tulisi tällöin olla sama oikeus sopimuksesta vetäytymiseen.

Osakeyhtiö –Tätä kantaa tukee tapaus KKO:1994:58. Tapauksessa takaajat kiistivät vastuunsa, koska he eivät olleet tienneet yhtiön (jonka puolesta takaus annettiin) olevan rekisteröimätön. Kyseessä olevaa yhtiötä ei koskaan perustettu, vaan sen perustaminen raukesi. –Yleensä tieto välittyy siten, että sopimuksessa on toisen osapuolen kohdalla asianosaisten henkilöiden nimet ja maininta ”perustettavan yhtiön lukuun.” –Osapuolten välisessä sopimuksessa asiasta on voitu sopia toisin. Tarkoituksena voi olla esim. se, että kaupan kohde, kuten kiinteistö joka tapauksessa siirtyy uusille omistajille oli omistaja sitten uusi osakeyhtiö tai rekisteröimättä jääneen yhtiön puolesta toimineet henkilöt. Kiinteistönkaupassa on otettava huomioon muotomääräykset. –OYL 2:14 §:n mukaan Oyj:n merkittävät hankinnat ennen rekisteröintiä on saatettava yhtiökokouksen hyväksyttäviksi. Yhtiö on ilmoitettava rekisteröitäväksi kolmessa kuukaudessa perustamissopimuksen allekirjoittamisesta tai perustaminen raukeaa. –Rekisterimerkinnän ei tarvitse siten olla tehty tässä määräajassa, vaan riittää, että rekisteröimishakemus on saapunut ajoissa viranomaiselle. Viranomainen on Patentti- ja rekisterihallitus. –Perustamisen raukeaminen tarkoittaa sitä, että kaikki merkityistä osakkeista saadut varat on palautettava.

Osakeyhtiö –Muiden oikeustoimien osalta ks. edellä. OYL 2:9 §:n mukaisesti yhtiö syntyy rekisteröitymisellä. –Tästä hetkestä alkaen osakeyhtiö on oma oikeushenkilönsä, joka voi saada oikeuksia ja jolla voi olla velvollisuuksia. Vanhan osakeyhtiölain osalta on katsottu, ettei rekisteröinnin taustalla olevissa tiedoissa oleva virhe poistanut rekisteröinnin oikeusvaikutuksia. –Tapauksessa KKO:2005:47 X oli väärentänyt tilintarkastajan todistuksen siitä, että osakepääoma on yhtiön hallussa. Yhtiö HG Oy oli merkitty kaupparekisteriin vuonna 1993 ja tämän jälkeen yhtiö oli tehnyt kiinteistökaupan. Kyseinen kiinteistö oli ulosmitattu X:n veloista vuonna 1997. X oli tuomittu vuonna 2000 törkeästä väärennyksestä ja rekisterimerkintä rikoksesta. HG Oy vaati X:n konkurssipesää vastaan ajamassaan kanteessa, että kiinteistön vahvistettaisiin kuuluvan HG Oy:lle eikä X:n konkurssipesään. Pesä vastusti vaatimusta vedoten siihen, ettei HG Oy ollut rekisteröitymisellä saavuttanut oikeustoimikelpoisuutta eikä siten hankkia omaisuutta. Käräjäoikeus totesi, että yhtiö oli merkitty rekisteriin vuonna 1993 eikä sitä ollut koskaan poistettu rekisteristä. Oikeus vahvisti yhtiön oikeuden kiinteistöön. HO katsoi, että rekisteröinti olisi evätty, jos rekisteriviranomainen olisi tiennyt rekisteröinnin taustalla olevien tietojen puutteista.

Osakeyhtiö HO katsoi myös, ettei se seikka, että yhtiötä ei ollut poistettu rekisteristä korjannut yhtiön perustamiseen ja rekisteröimiseen liittyviä virheitä. Kun virheet olivat olleet korjaamatta kiinteistöä ostettaessa ja sitä koskevan ulosmittauksen tapahtuessa, yhtiö ei ollut voinut hankkia oikeuksia kiinteistöön X:n velkojia sitovalla tavalla. HO hylkäsi HG Oy:n vahvistuskanteen. –KKO totesi seuraavaa: ”Sen jälkeen kun osakeyhtiö on rekisteröity, se voidaan purkaa ja poistaa kaupparekisteristä vain osakeyhtiölaissa säädetyllä tavalla. Osakeyhtiölaissa ei ole säännöstä, jonka nojalla osakeyhtiön rekisteröimisen jälkeen havaitut virheellisyydet rekisteröintiasiakirjoissa johtaisivat siihen, että yhtiön perustaminen tai yhtiö olisi katsottava pätemättömäksi tai mitättömäksi.” –Tällaista sääntöä ei ole uudessakaan osakeyhtiölaissa. KKO viittasi myös ensimmäiseen yhtiöoikeudelliseen direktiiviin, jonka perusteella pätemättömyys (so. yhtiön toimiin liittyvä) on todettava tuomioistuimessa. Pätemättömyys voi johtaa selvitystilaan, mutta ei sellaisenaan vaikuta yhtiön tekemien tai sen kanssa tehtyjen sitoumusten pätevyyteen. ”… Korkein oikeus katsoo, että yhtiö on voinut näistä rekisteröintiasiakirjoihin ja siten perustamiseen liittyvistä virheellisyyksistä huolimatta saada omistusoikeuden Lisäbetonin tilaan joko heti rekisteröimisellä tai myöhemmin hyväksymällä kaupan itseään sitovaksi. Näin ollen Lisäbetonin tila on sitä ulosmitattaessa ollut yhtiön omaisuutta.”

Osakeyhtiö 3. Osakkeet ja muut rahoitusinstrumentit Osakepääoma on jaettu osakkeisiin, joiden yhteisen nimellispääoman on vastattava ainakin osakeyhtiöltä edellytettävää minimipääomaa. –Se millaisiin sarjoihin osakkeet jaetaan, on yhtiön (ja alun perin sen perustajien) päätettävissä. Yleensä yhden osakkeen nimellisarvo on varsin pieni ja osakepääoma voi olla jaettu esim. 250 kappaleeseen 10 euron osakkeita. Nimellisarvon sijasta voidaan käyttää kirjanpidollista vasta-arvoa, joka on yhtiötä perustettaessa tai osakepääomaa korotettaessa maksettu merkintähinta. –Käytettäessä nimellisarvoa osakepääoma ei saa olla alle yhteenlasketun nimellisarvon. Uuden OYL:n tarkoitus on kuitenkin ollut mahdollistaa juuri nimellisarvoton järjestelmä. –Osakkeiden todellinen arvo määräytyy yhtiön arvon ja sen omistusoikeuden murto-osan perusteella, jonka osakkeenomistajan osakkeet yhdessä tekevät. Esim. 50 kpl 10 euron osakkeita em. sarjasta on 20 % ja jos yhtiön todellinen arvo olisi esim. 100.000 euroa, olisi osakeomistuksen arvo noin 20.000 euroa (jos kaikki osakkeet ovat samanlajisia). Tosiasiassa osakkeiden arvoon vaikuttaa myös se valta-asema, jonka ne yhtiössä tuovat. Jo 20 % osuus osakkeista voi olla arvokkaampi kuin sen suhteellinen osuus osoittaisi.

Osakeyhtiö –Osakkeiden hinta voi myös muodostua pörssikauppojen perusteella. Osakkeet tuottavat yhtäläiset oikeudet, ellei yhtiöjärjestyksessä toisin todeta. –Oikeudet voivat poiketa esim. äänivallan tai niiden yhtiön varoja jaettaessa tuottamien oikeuksien osalta. –Yhtiössä voi olla myös äänivallattomia osakkeita. Yhtiössä voi olla osakkeita, joilla on äänioikeus, joissain asioissa, mutta osassa asioita sitä ei ole (esim. äänioikeus hallituksen valinnassa on voitu sulkea pois). –Lisäksi voi olla ”etuosakkeita”, joilla on oikeus voittoon ennen muita osakkeita. Tällaisen osakkeenomistajan oikeudet voivat olla hyvin lähellä velkojan oikeuksia (eli hän on tavallaan oikeutettu saamaan tietyn tuoton, jos yhtiö ylipäätään tuottaa voittoa – vrt. kommandiittiyhtiön äänetön yhtiömies). –Mahdollista on jopa se, että tällaisen osakkeenomistajan oikeus osinkoon on riippumaton yhtiökokouksen voitonjakopäätöksistä eli hän todella saa sovitun tuoton aina kun jaettavaa on. Tavallisesti etuosakkeet ovatkin äänivallattomia. Uusi OYL ei sinänsä edellytä tätä. OYL 3:4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan: ”3 §:n 2 momentissa tarkoitettu osake [eli äänivallaton osake] tuottaa äänioikeuden kaikissa asioissa, jos sille yhtiöjärjestyksen mukaan jakopäätöksestä riippumatta maksettavaa osinkoa tai muuta vapaata omaa pääomaa ei ole maksettu kahdeksan kuukauden kuluttua tilikauden päättymisestä;”

Osakeyhtiö –Jos yhtiöjärjestyksessä ei ole toisin määrätty, äänivallattoman osakkeenomistaja saa siten täydellisen äänivallan, jos hänelle maksettavaksi kuuluvaa osuutta ei ole maksettu em. säädöksen mukaisessa määräajassa. –Jos yhtiöjärjestyksen mukaan osake ei tällaisessakaan tilanteessa saa äänivaltaa, sitä kutsutaan absoluuttisesti äänivallattomaksi osakkeeksi. –Äänivallattomien tai osittain äänivallattomien osakkeiden avulla voidaan: Pitää yhtiö äänivaltaisten osakkeenomistajien hallinnassa. Luoda taloudellisilta oikeuksiltaan muita parempia osakkeita, joiden omistajien oikeus voitto-osuuteen on edellä todetuin tavoin muita parempi. –Tällainen osake onkin enemmän rahoitusinstrumentti, jossa rahoitus vain tapahtuu osakeomistuksen ehdoilla ja joissa yhtiön arvonnousu on osakkeen arvonnousun myötä muutettavissa rahaksi osake myymällä. »Tällaista oikeutta ei liity tavalliseen luottoon. Osakkeet on isommissa yhtiöissä yleensä liitetty arvo- osuusjärjestelmään. –Tässä järjestelmässä osakkeenomistajan oikeuksien käyttäminen edellyttää järjestelmään rekisteröitymistä. –Järjestelmä perustuu osakeomistuksen kirjaamiseen arvo-osuuskeskukseen, jolloin perinteisiä painettuja osakekirjoja ei tarvita. Arvo-osuuskeskuksessa osakkeenomistajilla on tili, johon merkitään heidän osakeomistuksensa yhtiössä.

Osakeyhtiö Osakeomistus on osakeyhtiön perusta. Osakkeita myymällä yhtiö saa ainakin osan tarvitsemastaan pääomasta. –Pääoman keräämisen kannalta osakkeet ovat kuitenkin kohtalaisen kömpelö instrumentti, koska osake ei palaudu yhtiölle, vaikka yhtiö olisi maksanut osinkoina enemmän kuin osakkeen merkintähinta oli (vrt. velkakirja). –Lisäpääoman kerääminen osakkeiden avulla edellyttääkin yleensä uutta osakeantia ja sitä kautta yhtiön oman pääoman lisäämistä. –Toisaalta myös lainarahan hinta on sidottu yhtiön oman (=lähinnä osakepääoma, mutta myös muita oman pääoman ehtoisia instrumentteja on) ja vieraan pääoman väliseen suhteeseen. Mitä enemmän velkarahaa on suhteessa omaan pääomaan, sitä kalliimmaksi lisälainat tulevat. Järkevästi toimivan yhtiön on siten pyrittävä pitämään em. suhde järkevissä rajoissa (omaa pääomaa pitäisi olla ainakin 30 % tai hieman enemmän). –Jos yhtiön tulorahoitus on riittävä eikä suurempien lisäinvestointien tarvetta ole, suhde yleensä paranee hiljalleen kun velkoja maksetaan pois. Velathan on maksettava ennen voiton jakoa. –Investointitarve voi johtaa jopa siihen, että yhtiön on velkarahoitusta saadakseenkin tehtävä osakeanti, jotta omaakin pääomaa olisi riittävästi. –Osakkeiden arvon muutos hyödyntää vain välillisesti yhtiötä (parantaa oman ja vieraan pääoman suhdetta).

Osakeyhtiö Varsinainen hyöty tai haitta kurssimuutoksista kohtaa osakkeenomistajia. Kohtalaisen vakaa tai hieman nouseva osakekurssi kuitenkin helpottaa yhtiön talouden hoitamista, joten osakeyhtiöt yleensä pyrkivät yllä pitämään osakkeidensa arvoa. –Tämä voidaan tehdä ostamalla omia osakkeita OYL 15-luvussa säädetyin menettelytavoin, jos yhtiössä esim. jakamattomia voittovaroja, joita voidaan käyttää tällaiseen toimintaan. »Omien osakkeiden hankintaa koskeva päätös edellyttää kuitenkin OYL 15:5 ja 6 §:ien mukaan OYL 5:27 §:n mukaista 2/3 osan määräenemmistöä. »Muussa kuin osakkeenomistajien osakkeenomistuksen suhteessa osakkeita voi hankkia vain, jos tähän on yhtiön kannalta painava taloudellinen syy. Hyväksyttävää lienee esim. muita parempia oikeuksia tuottavien osakkeiden hankinta. Erityistilanne osakeannista on optiot. OYL 10:1 §:n mukaan yhtiö voi antaa erityisiä oikeuksia, jotka oikeuttavat maksua vastaan saamaan uusia osakkeita. –Järjestelyn edellytyksenä on em. lainkohdan mukaan se, että siihen on yhtiön kannalta painava taloudellinen syy. Tyypillisimmin tällaista menettelyä käytetään yhtiön johdon ja muunkin henkilökunnan sitouttamiseen yritykseen omistuksen kautta. –Päätöksessä on mainittava osakkeiden merkintähinta. Tämä on koko optiojärjestelmän ydin. Kun osakkeen merkintähinta on etukäteen sovittu, optio kannattaa käyttää vain, jos osakkeen arvo ylittää merkintähinnan.

Osakeyhtiö –Optioiden perusteella annettavat osakkeet ovat aivan tavallisia osakkeita eli niillä on ne oikeudet, jotka ko. osakelajiin liittyy. Optiojärjestelmää päätettäessä onkin päätettävä minkälaisia osakkeita tullaan myöntämään. –Sinänsä ei ole estettä luoda uutta osakelajia, mutta tämä vaatii yhtiöjärjestyksen muuttamisen. Kaikki osakeannit voivat olla suunnattuja eli niitä koskevissa päätöksissä on todettu, kenelle osakkeet voidaan myydä & luovuttaa. –Tällainen menettely on tyypillistä yrityskaupoissa, joissa fuusioituvan yrityksen omistajille maksetaan rahasuorituksen lisäksi osakkeilla. Osakepääomaa voidaan korottaa osakeannin lisäksi siirtämällä osakepääomaan varoja vapaasta omasta pääomasta eli nk. rahastokorotus. –Rahastokorotuksessa yhtiö ei saa lisää pääomaa, vaan sen hallussa olevaa pääomaa siirretään osakepääomaan. Tällaista pääomaa on yhtiön vapaa oma pääoma, kuten jakamatta jätetty voitto. Rahastokorotuksesta päättää yhtiökokous. –Sidottua omaa pääomaa ei voi käyttää rahastokorotukseen eikä sitä voi muutoinkaan jakaa osakkeenomistajille. Tällaista pääomaa on mm. arvonkorotusrahasto.

Osakeyhtiö Uudessa OYL:ssa ei ole säännöksiä entisenlaisesta rahastoannista. –Estettä ei kuitenkaan ole antaa ”ilmaiseksi” osakkeita (eli tekemällä OYL 9:17 §:n mukainen maksuton osakeanti) ja tehdä samanaikaisesti rahastokorotus. Osakepääomaa voidaan korottaa myös osakepääomasijoituksella, josta päättää OYL 11:3 §:n mukaan hallitus. –Tällainen sijoitus voi olla mitä tahansa varoja, joita halutaan sijoittaa yhtiöön osakepääoman ehdoilla. Pääomasijoitus voidaan tehdä esimerkiksi siten, että jokainen osakkeenomistaja suorittaa yhtiölle tietyn, osakeomistuksen suhteessa maksetun summan. Tällöin osakkaiden keskinäiset omistussuhteet eivät muutu. –Tavallaan vain vältetään uusien osakkeiden antaminen. –Menettely voi vaikuttaa osakkeiden arvoon, koska oman pääoman ja vieraan pääoman suhde parantuu. Sijoitusta käytettäneenkin juuri tarvittaessa tämän suhteen korjaamista. –Myös yhtiön velka voidaan muuttaa velkojan suostumuksin omaksi pääomaksi. Todennäköisimmin tällaisen sijoituksen tekee velkoja, joka on muutoin sidoksissa yhtiöön. Osakepääoman lisäksi yhtiöön voidaan sijoittaa pääomalainoja. –Kyseessä on osakeyhtiön ottama laina. Lainanantajasta eli velkojasta ei tule osakeyhtiön omistajaa (voi tosin olla ennestään). –Pääomalainalla on varsin tiukat edellytykset (OYL 12:1§):

Osakeyhtiö Pääoma ja korko saadaan maksaa yhtiön selvitystilassa ja konkurssissa vain kaikkia muita velkoja huonommalla etuoikeudella. –Pääomalainaa huonommassa asemassa em. tilanteissa ovat siten vain osakkeenomistajat. Pääoma saadaan muutoin palauttaa ja korkoa maksaa vain siltä osin kuin yhtiön vapaan oman pääoman ja kaikkien pääomalainojen määrä maksuhetkellä ylittää yhtiön viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistettavan tai sitä uudempaan tilinpäätökseen sisältyvän taseen mukaisen tappion määrän. –Osakepääomaa tai muuta sidottua pääomaa ei oteta laskelmassa huomioon. –Mähönen – Villa sivun 24 esimerkki on tältä kannalta hieman hämäävä. Siinä on laskelmassa mainittu myös osakepääoma, mutta tällä pääomalla ei ole merkitystä arvioitaessa pääomalainojen korkomaksu- tai palauttamismahdollisuuksia. »Laskelmassa sijoitettua vapaata pääomaa on 20.000 euroa ja pääomalainoja 100.000 euroa eli yhteensä 120.000 euroa. Kun tilikauden ja edeltävien tilikausien ”voitto” on – 80.000 euroa (eli siis tappio), jää erotukseksi kirjan tekijöiden mainitsema 40.000 euroa, joka siis voitaisiin käyttää pääomalainojen korkojen ja palautusten maksuun. Pääoman tai koron maksamisesta yhtiö tai sen tytäryhteisö ei saa antaa vakuutta. –Vakuuden avullahan pääomalainan etuoikeus paranisi, ja tämä ei siis ole OYL:n mukaan mahdollista. –Pääomalainaehtoisesti varoja yhtiöön sijoittavat todennäköisesti yhtiöön jo muutoin sidoksissa olevat tahot, koska velkasuhteena laina on huono. Tälläkin rahoituksella pyritään oman ja vieraan pääoman suhteen korjaamiseen. –Pääomalainoilla on yhtäläinen oikeus yhtiön varoihin, jos toisin ei ole sovittu.

Osakeyhtiö Osakeyhtiö voi luonnollisesti käyttää rahoituksenaan muita velkainstrumentteja, kuten tavallisia luottoja, joukkovelkakirjalainoja tms. 4. Osakeyhtiön hallinto ja edustaminen Osakeyhtiö on oikeushenkilönä ”fiktiivinen”. Sitä ei ole olemassakaan ilman sen toimintaan vaikuttavia osakkeenomistajia ja yhtiön johtoon tai työntekijöiksi valittuja henkilöitä. –Oy ei siten ay:n ja ky:n tavoin henkilöidy tiettyihin omistajiin. –Myös ns. yhden miehen yhtiö (jossa kaikki äänivaltaiset osakkeet omistaa yksi henkilö) tarvitsee hallintoelimet. Näiden valinta on toki yksinkertaista. Osakeyhtiön hallinnon lähtökohta ovat osakkeenomistajat, jotka käyttävät osakkeisiinsa sidottua valtaa yhtiökokouksessa. –Yhtiökokous voi tehdä yhtiön kannalta radikaalejakin muutoksia, kuten yhtiöjärjestyksen muuttaminen, suunnatuista osakeanneista päättäminen tms. –Yhtiökokouksella ei OYL 5:2 §:n mukaan kuitenkaan ole yleistä toimivaltaa, vaan sen päätettäväksi yhtiössä kuuluvat vain ne asiat, jotka sille osakeyhtiölain mukaan kuuluvat.

Osakeyhtiö Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, että yhtiökokouksen vastuulle kuuluvat myös toimitusjohtajan ja hallituksen yleistoimivaltaan kuuluvat asiat (ks. alla). Yhtiökokouksen tehtäviin kuuluu OYL 6:9 §:n mukaan hallitusten jäsenten valinta. –Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, että vähemmän kuin puolet hallituksen jäsenistä valitaan muussa järjestyksessä. Tyypillisesti kyse on työntekijöiden valitsemista hallituksen jäsenistä, mutta estettä ei ole antaa tällaista oikeutta esim. merkittävälle velkojataholle. Yhtiökokous tekee päätöksensä tavallisesti enemmistöpäätöksillä, jolloin yli puolet annetuista äänistä riittää. –Jos yhtiössä on erilajisia osakkeita, äänimäärä voi vaihdella osakelajikohtaisesti. Tällöin lasketaan luonnollisesti yhdelle osakkeelle niin monta ääntä, kuin mitä tämä osake antaa. Jos esim. A-sarja antaa yhden äänen ja näitä osakkeita on äänestyksessä mukana 100 kappaletta, tämän sarjan yhteinen äänimäärä on 100. Jos esim. K-sarja antaa 20 ääntä osaketta kohden ja näitä osakkeita on äänestyksessä mukana 6 kappaletta, tämän sarjan yhteinen äänimäärä on 120. Jos A-sarjan osakkeenomistajat vastustavat ja K- sarjan osakkeenomistajat kannattavat jotain ratkaisua, K-sarjan äänimäärän ollessa yli puolet annetuista äänistä, K-sarjan kanta voittaa. Osapäätöksistä on tehtävä määräenemmistöllä OYL 5:27 §:n mukaan.

Osakeyhtiö –Vaadittava enemmistö on 2/3 annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista. Jos osa kokouksessa edustetuista osakkeista äänestää ”tyhjää”, ei määräenemmistöä välttämättä saavuteta. Jos päätettävänä on tietyn osakelajin oikeuksiin puuttuvasta järjestelystä (eli vähennetään oikeuksia), määräenemmistö on jokaisesta kokouksessa edustetusta osakelajista sekä kaikkien sellaisten osakelajien osakkeiden enemmistön suostumus, joiden oikeuksia vähennetään. –Pelkkä määräenemmistö osakelajia kohden ei siten riitä näissä tapauksissa, vaan kokouksessa pitää olla edustettuna enemmistö kyseessä olevista osakelajeista tai sitten on muutoin saatava näiden osakkeenomistajien suostumus. »Riittävää ei siten ole 2/3 osakelajikohtaisesta äänimäärästä, jos tämän lajin osakkeita edustaa kokouksessa vain 50 % (vaaditaan 51 %). »Jos em. määrä ei täyty, on osakkeenomistajilta pyydettävä kirjallinen suostumus. –Tärkeimmät määräenemmistötilanteet ovat yhtiöjärjestyksen muutos, suunnattu osakeanti, sulautuminen tai jakautuminen sekä yhtiön selvitystilaan asettamista koskeva päätös. Edes yhtiökokouksen määräenemmistö ei voi päättää sellaisesta yhtiöjärjestyksen muutoksesta ilman kyseessä olevien osakkeenomistajien suostumusta, jolla esim. (OYL 5:29 §): –Vähennetään osakkeenomistajan oikeutta yhtiön voittoon tai lisätään hänen maksuvelvollisuuttaan yhtiölle.

Osakeyhtiö –Oikeutta vähemmistöosinkoon rajoitetaan (ks. alla). –Samanlajisten osakkeiden tuottamien oikeuksien keskinäisiä suhteita muutetaan. Näissä tilanteissa voi olla kyse esim. kokonaan uuden osakelajin luomisesta tai siitä, että osa osakkeista siirrettäisiin toiseen osakelajiin (esim. osalle äänivallattomista osakkeista myönnettäisiin äänioikeus). Osakeyhtiöllä on oltava hallitus. Sen sijaan toimitusjohtaja ja hallintoneuvosto eivät ole pakollisia. –Käytännössä kaikissa vähänkään suuremmissa yhtiöissä on toimitusjohtaja ja tämän alaisina varatoimitusjohtajia. –Hallintoneuvostot ovat harvinaisempia ja ne sivuutetaan tässä luennossa. Hallituksessa on oltava yhdestä viiteen jäsentä, jos yhtiöjärjestyksessä ei toisin määrätä. –Yhtä hallituksen jäsentä käytetään yleensä yhden miehen yhtiöissä, joissa tämä osakkeenomistaja voi samalla olla ainoa hallituksen jäsen. –Hallituksen jäsenenä ei (toisin kuin avoimen yhtiön yhtiömiehenä) OYL 6:10 §:n mukaan olla oikeushenkilö, alaikäinen / holhouksenalainen tai konkurssissa oleva. Hallitusten jäsenten on siten aina oltava luonnollisia henkilöitä. Mitään ammattitaitoa ei edellytetä, mutta ”tietämättömyys” ei toisaalta vapauta vastuusta.

Osakeyhtiö Hallituksen tehtävänä on OYL 6:2 §:n mukaan: –” Hallitus huolehtii yhtiön hallinnosta ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä (yleistoimivalta). Hallitus vastaa siitä, että yhtiön kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty.” Yleistoimivallan lisäksi yhtiökokous voi antaa hallitukselle tehtäviä. –”Hallitus tai hallituksen jäsen ei saa noudattaa yhtiökokouksen, hallintoneuvoston tai hallituksen tekemää päätöstä, joka on tämän lain tai yhtiöjärjestyksen vastaisena pätemätön.” Hallituksen on siten valvottava yhtiön toimien lainmukaisuutta. Hallituksen päätökseksi tulee enemmistön päätös. –Yhtiöjärjestyksessä voidaan poiketa tästä. –Puheenjohtajan ääni ratkaisee äänten mennessä tasan. –Hallituksessa äänestetään ”mies ja ääni” periaatteella. Hallituksen päätösvaltaisuus edellyttää yli puolten hallituksen jäsenten läsnäoloa. –Tarvittaessa on käytettävä varajäseniä, jos varsinainen jäsen on estynyt. –Kaikille hallituksen jäsenille on varattava tilaisuus osallistua päätöksentekoon. Päätöksiä ei siten voi lainkaan tehdä, jos kokouksesta ei ole asianmukaisesti tiedotettu kaikille hallituksen jäsenille.

Osakeyhtiö Hallituksen jäsen ei saa osallistua hänen ja yhtiön välisen asian käsittelyyn tai sellaisen asian käsittelyyn, jossa hänellä on odotettavissa olennaista etua, joka saattaa olla ristiriidassa yhtiön edun kanssa (esteellisyys). –Tältä osin kannattaa olla mieluummin varovainen kuin rohkea, koska esteellisen hallituksen jäsenen osallistuminen päätöksentekoon johtaa päätöksen pätemättömyyteen. –Esteellisiä hallituksen jäseniä ei lasketa mukaan hallituksen päätösvaltaisuutta arvioitaessa, joten poisjäänti tällä perusteella ei yleensä aiheuta ongelmia. Tosin esteellisyyttä koskeva kanta voitaisiin riitauttaa, jos hallituksen jäseniä ei ilman esteelliseksi itseään katsonutta jäsentä ole tarpeeksi paikalla. Hallitusten jäsenten toimikauden pituus on: –Yksityisessä yhtiössä (tavallinen oy) toistaiseksi. –Julkisessa osakeyhtiössä (oyj) valintaa seuraavan varsinaisen yhtiökokouksen päättymiseen asti. Varsinaisessa yhtiökokouksessa on siten valittava uudet hallituksen jäsenet. –Hallituksen jäsenen voi erottaa kesken toimikauden se taho, joka hänet on nimittänyt. Tällöin sekä esim. kuoleman tapauksessa hallitusta on tarvittaessa täydennettävä.

Osakeyhtiö –Täydennysvaatimus johtuu siitä, että yhtiöllä on aina oltava toimiva hallitus. Toimitusjohtajan yleiset tehtävät ovat OYL 6:17 §:n mukaan: –”Toimitusjohtaja hoitaa yhtiön juoksevaa hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti (yleistoimivalta). Toimitusjohtaja vastaa siitä, että yhtiön kirjanpito on lain mukainen ja varainhoito luotettavalla tavalla järjestetty. Toimitusjohtajan on annettava hallitukselle ja sen jäsenelle tiedot, jotka ovat tarpeen hallituksen tehtävien hoitamiseksi.” ”Juoksevan hallinnon” arvioinnissa on sama ongelma kuin avoimen yhtiön toimitusjohtajan osalta. Se, mikä on tällaista hallintoa, riippuu pitkälti yhtiön koosta ja yhtiössä omaksutuista käytännöistä. Poikkeukselliset toimet eivät sitä ainakaan ole. Kirjanpidon ja varainhoidon osalta toimitusjohtaja viime kädessä valvoo näiden hoitamista. Käytännössä valvonta kohdistuu esim. talousjohtajaan, joka tältä osin raportoi toimistusjohtajalle. –”Toimitusjohtaja saa ryhtyä yhtiön toiminnan laajuus ja laatu huomioon ottaen epätavallisiin tai laajakantoisiin toimiin vain, jos hallitus on hänet siihen valtuuttanut tai hallituksen päätöstä ei voida odottaa aiheuttamatta yhtiön toiminnalle olennaista haittaa. Viimeksi mainitussa tapauksessa hallitukselle on mahdollisimman pian annettava tieto toimista.” Tilanne voitaisiin rinnastaa avoimen yhtiön yhtiömiehen oikeuteen tehdä poikkeuksellisen laajoja toimenpiteitä.

Osakeyhtiö Toimitusjohtajan valitsee hallitus, joka voi myös erottaa hänet. Toimitusjohtajalla on myös oikeus erota. –Erottaminen ja eroaminen eivät tarvitse perusteluita, koska toimitusjohtajana ei voi toimia ilman hallituksen luottamusta. Toimitusjohtajan ja yhtiön välisessä sopimuksessa saattaa kuitenkin olla ehtoja, joiden perusteella toimitusjohtaja on oikeutettu korvaukseen erottamistilanteissa. –OYL:ssa ei ole säädöksiä siitä, voisiko toimitusjohtaja vetäytyä väliaikaisesti tehtäviensä hoidosta (poikkeuksena luonnollisesti sairauslomat ja muut lomat). Pitäisin tätä kuitenkin mahdollisena, jos toimitusjohtaja hyväksyy tällaisen ratkaisun. Jos hän ei sitä hyväksy, hallituksen ainoa mahdollisuus on toimitusjohtajan erottaminen. Toimivallan ylittäen tehty päätös (oli tekijänä sitten hallitus tai toimitusjohtaja) on pätemätön. –Esimerkiksi tapauksessa KKO:2006:90 KKO piti panttauspäätöstä pätemättömänä. Perustelujen mukaan: ”Yhtiön hallituksella ei ole oikeutta ryhtyä toimeen, jolla yhtiön varoja käytetään osakeyhtiölakiin sisältyvien, velkojien suojaamiseen tähtäävien säännösten mukaan kielletyllä tavalla. Niin yhtiön hallitus kuin oikeustoimen toisena osapuolena oleva pankkikin ovat velvollisia tuntemaan yhtiön varojen käyttöä koskevat, osakeyhtiölakiin perustuvat kiellot ja rajoitukset.”

Osakeyhtiö Kun oikeustoimen kuuluminen tällaisen kiellon piiriin johtuu oikeustoimen tosiasiallisesta luonteesta niissä olosuhteissa, joissa se on tehty, on merkitystä kuitenkin annettava toisen osapuolen tietoisuudelle niistä seikoista, jotka tekevät toimesta kielletyn.” Vastapuolena ollut pankki oli tietoinen sen tahon huonosta taloudellisesta tilanteesta, jonka eduksi pantti myönnettiin. KKO katsoi, ettei panttaus sitonut yhtiötä. Osakeyhtiötä edustaa hallitus. –Hallituksella on siten yleisvaltuus edustamiseen kaikissa tilanteissa. Toimitusjohtaja voi edustaa yhtiötä oman toimivaltansa piiriin kuuluvissa tilanteissa. Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä edustamisoikeus esim. hallituksen jäsenelle tai toimitusjohtajalle sekä hallituksen määräämälle. –Hallituksen määräämiä ovat esim. prokurat (per procuram). Procura tarkoittaa oikeutta kirjoittaa yhtiön nimi tietyissä prokurassa määrätyissä tilanteissa. –Toimitusjohtajan osalta kyse on siis laajennuksesta tavanomaiseen edustusoikeuteen.

Osakeyhtiö –Yhtiötä voi edustaa myös muu taho asemavaltuuden perusteella, jolloin edustusoikeus on rajattu tämän tehtävän normaalisti vaatimiin toimiin. Pankin toimihenkilöt voivat siten allekirjoittaa lainapaperit, vaikka heillä ei olisi (saattaa tosin olla) prokuraa. 5. Varojenjako Uuden osakeyhtiölain lähtökohtana on se, että haluttaessa voidaan jakaa vaikka koko jaettavissa oleva pääoma osakkaille. –Jaettavissa on kuitenkin vain oma vapaa pääoma. –Jako voi tapahtua osingonjakona tai alentamalla osakepääomaa. Osakepääoman minimejä ei tietenkään saa alittaa. Jaon on perustuttava vahvistettuun tilintarkastettuun tilinpäätökseen. Jaossa on otettava huomioon tilinpäätöksen jälkeen yhtiön taloudellisessa asemassa tapahtuneet olennaiset muutokset (OYL 13:3 §). –Jos tilinpäätös ei osoita jakokelpoisia varoja, mitään jakoa ei voida tehdä. –Jos yhtiön tilinpäätös on esim. osoittanut jakokelpoisia varoja olevan 100.000 euroa, mutta tämän jälkeen yhtiön velvoitteet ovat kasvaneet ja kyseinen summa on jouduttu maksamaan velkojille, ei jakokelpoisia varoja todellisuudessa enää ole.

Osakeyhtiö Varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden (OYL 13:2 §). –Päätöstä tehtäessä on siten otettava huomioon varojen jakopäätöksen vaikutus myös tulevaisuudessa. –Vaikka tilinpäätös ja sen jälkeinen kehitys vielä sallisivat varojen jaon, jako on lainvastainen, jos se aiheuttaa maksukyvyttömyyden. Tällaisesta jaosta seuraa myös palautusvelvollisuus. –Maksukykytesti koskee kaikkia voitonjakomuotoja ja esim. omien osakkeiden hankintaa. Maksukykyisyystesti tehdään päätöksentekoajankohdan tietojen perusteella. Päätöstä tehtäessä on asianmukaisella huolellisuudella arvioitava, mikä voisi olla varojen jaon vaikutus yhtiön maksukykyyn. Laitonta varojen jakoa ei ole pelkästään varojen jakaminen osakkeenomistajille, vaan laitonta varojen jakoa voi olla jako mille tahansa taholle. –Hyvä esimerkki on viime aikoina esillä ollut Nova Group ja sen poliitikoille maksamat varat. –Laitonta varojen jakoa on myös jonkun tietyn velkojan suosiminen. Ks. rikosvastuun osalta velkojain suosimisesta KKO:2009:70

Osakeyhtiö Laittomasti jaetut varat on palautettava yhtiölle. –Palautusvelvollisuus edellyttää sitä, että varojen saaja tiesi tai olisi pitänyt tietää jaon laittomuudesta. Huolellisuutta arvioidaan osakkeenomistajien saamien varojen osalta niiden tietojen perusteella, jota päätöksen tehneillä osakkeenomistajilla ja yhtiön hallituksella oli päätöksentekohetkellä. –Se, että jälkikäteen ilmenee, että voitonjakoon ei olisi ollut varoja, ei osoita em. tahojen huolimattomuutta. –Tosin menettely voi olla huolimatonta, jos on ollut olemassa jonkinasteinen vaara maksukyvyttömyydestä ja varojen jakopäätös on tehty ”parhaan mahdollisen mallin” pohjalta, jossa vaaraa ei ole. »Jos on olemassa todellinen riski maksukyvyttömyydestä, varoja ei mielestäni tule jakaa niin paljon, että tämän riskin todennäköisyys kasvaa. Päätöksenteossa on syytä noudattaa varovaisuutta! –Velkojien tai rahalahjoituksen saaneiden osalta ratkaisua ei tietenkään voida tehdä yhtiön päätöksentekijöiden menettelyn perusteella elleivät em. tahot poikkeuksellisesti ole tietoisia päätöksenmenettelyn virheistä. »Velkojien osalta on ratkaisevaa mitä he ovat tienneet yhtiön taloudellisesta tilanteesta. »Palautusvelvollisuus voisi olla esim. silloin, kun velkoja on tiennyt maksuhäiriöistä ja vaatinut maksua erääntymättömästä velasta tietoisena maksukyvyttömyysriskistä. –Tärkeässä asemassa on tilinpäätösinformaatio ja muu tieto maksuvalmiudesta ja vakavaraisuudesta. »Ainakin osakkeenomistajien voidaan olettaa tutustuvan tällaiseen informaatioon. »Avoin kysymys on se, voidaanko velkojien tai lahjoitusten saajien olettaa tutustuvan tällaiseen informaatioon.

Osakeyhtiö Kaikki varoja saaneet osakkeenomistajat tai velkojat tms. eivät siten välttämättä ole palautusvelvollisia. –Epätavallinen maksutapa voi viitata suorituksen olevan laiton. Ks. em. KKO:n tapaus. –Mahdollisesta vajauksesta voivat joutua vastuuseen jakopäätöksen tehneet tahot ja yhtiön hallitus tai toimitusjohtaja. –Palautukselle on maksettava korkoa. Ns. vähemmistösuojasäädöksen (OYL 13:7 §) mukaan: –”Osinkona on jaettava vähintään puolet tilikauden voitosta, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät määrät, jos sitä varsinaisessa yhtiökokouksessa ennen voiton käyttämistä koskevan päätöksen tekemistä vaativat osakkeenomistajat, joilla on vähintään yksi kymmenesosa kaikista osakkeista. ” Jaettavaksi voidaan siten vaatia vain tilikauden voitosta osa. –Jos vaatimuksen esittää alle 1/10 kaikista osakkeista, ei jakoa tarvitse tämän säädöksen mukana tehdä. Määrä ei ole sidottu kokouksessa edustettuihin osakkeisiin. –Osingon jakomaksimi on luonnollisesti sama kuin tavallisestikin. Voitonjako ei siis saa johtaa maksukyvyttömyyteen (lienee harvinaista, kun jaetaan voittoa).

Osakeyhtiö Vähemmistösuojasäädöksen avulla ei siten voi kiertää osingonjakosääntöjä. Hallitus voi päättää yleishyödyllisen lahjan antamisesta. –Tällainen lahja ei tietenkään ole esim. hallituksen jäsenen lähiomaisille annettu lahja. –Vähäisiä muita lahjoja voidaan myös antaa (esim. tavallinen syntymäpäiväonnittelu työntekijälle tai johtajalle). Osakepääoman alentamiseen liittyy ns. velkojien suojamenettely. –Velkojilla on oikeus vastustaa alentamista (OYL 14:2 §). –Velkojilla ei siten yleensä ole oikeutta vastustaa tavallista voitonjakoa. Poikkeuksena on OYL 14:2 §:n mukaan tilanne, jossa osakepääomaa on alennettu tappion kattamiseksi. Tällöin yhtiön vapaata omaa pääomaa saa jakaa vain velkojien suojamenettelyä käyttäen alentamisen rekisteröimistä seuraavien kolmen vuoden aikana. –Osakepääoman alentamispäätös raukeaa, jos velkoja vastustaa sitä. Yhtiöllä on kuitenkin mahdollisuus maksaa tai antaa turvaava vakuus tällaiselle velkojalle. 6. Korvausvastuu Osakeyhtiö vastaa ulkopuolisille itsenäisenä oikeushenkilönä. Siihen on esim. kohdistettava vaade työntekijän työssään kolmannelle aiheuttamista vahingoista. –Näissä tilanteissa vastuuperusteet määräytyvät normaalien sopimus- ja vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti.

Osakeyhtiö Osakeyhtiölaissa ei edes ole säädöksiä siitä, millä edellytyksin yhtiö on vastuussa ulkopuolisille tapahtuneista vahingoista tai muista velvoitteistaan. –Muu kuin yhtiön vastuu on yleensä poikkeuksellista, koska yhtiön ulkopuoliset tahot voivat tavallisesti aina kohdistaa vaatimuksensa yhtiöön. Vaikka vahingon olisi aiheuttanut esim. yhtiön toimitusjohtaja, ulkopuolisen vahingonkärsineen ei tarvitse kohdistaa vaatimusta tähän henkilöön. OYL 22 luvussa on säädökset siitä, millä perusteella yhtiön eri toimielimet ja osakkeenomistajat voivat olla vastuussa yhtiön päätöksistä tms. aiheutuneista vahingoista. –Säädökset vastaavat pitkälti aiempaa lakia, mutta niiden sanamuotoja on muutettu ja esim. yhtiökokouksen puheenjohtajan vastuuta koskeva säädös on uusi. –Vastuuperusteena on huolimattomuus tai tahallisuus. Tältä osin laki ei ole lainkaan muuttunut. –Yhtiön toimielimistä tyypillisimmin vastuuseen joutuu yhtiön toimitusjohtaja ja hallitus. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että he toimivat yhtiön puolesta ja lisäksi tietävät parhaiten yhtiön tilan. Muiden tahojen, kuten osakkeenomistajien, vastuu on harvinaisempaa. –Nämä tahot ovat vastuussa vain, jos he ovat toimineet osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen vastaisesti.

Osakeyhtiö Yhtiön toimiva johto (eli toimitusjohtaja, hallitus ja hallintoneuvosto) vastaavat yhtiölle huolimattomuudesta tai tahallisesti aiheuttamistaan vahingoista, jos he ovat toimineet OYL:n 1:8 §:n huolellisuusvelvoitteen vastaisesti (OYL 22:1 § 1 momentti). –Tällä tarkoitetaan velvollisuutta edistää yhtiön etua. –Yhtiön johto voi siten joutua vastuuseen ns. huonoista liiketoimista. Edellytyksenä on tuottamus eli heidän on päätöksiä tehdessään täytynyt menetellä huolimattomasti. –Huomioon on otettava päätöksentekoajankohdan tiedot ja mitä juuri siinä tilanteessa voidaan pitää huolimattomuutena. Pelkästään se, että jokin päätös osoittautuu jälkikäteen huonoksi tai tappioita aiheuttavaksi ei riitä vastuun syntymiseen. Yhtiön johdolla on luonnollisesti oikeus ottaa tavanomaisia liikeriskejä. –Esim. tietoisuus siitä, että jokin liiketoimi voi johtaa myös tappioihin, ei vielä ole huolimattomuutta, jos johdon ottama riski on yhtiön sietokykyyn nähden tavanomainen ja riskin vastapainoksi mahdollinen tuotto on hyvä. –Esimerkiksi velaksi myynnin jatkaminen voi olla huolimattomuutta. –Ks. Pankkioikeudenkäyntejä koskevat KKO:n päätökset! –Yhtiön johto ei vastaa osakkeenomistajille tai ulkopuolisille esim. huonoista liiketoimista aiheutuneista vahingoista, vaan tältä osin vastuu kohdistuu ainoastaan yhtiöön. Luonnollisesti osakkeenomistajat (tai uusi johto) voivat joutua ajamaan yhtiön puolesta kannetta (mahdollisesti entistä) toimivaa johtoa vastaan.

Osakeyhtiö Yhtiön johto vastaa osakkeenomistajalle tai kolmannelle aiheuttamastaan vahingosta vain, jos johto on menetellyt osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen vastaisesti (OYL 22:1 § 2 momentti). –Erona on se, ettei mikä tahansa virhe yhtiön johdossa riitä, vaan toimivan johdon on täytynyt menetellä OYL:n vastaisesti. Tällainen tilanne voi syntyä esim. laittoman voitonjaon tai virheellisessä menettelyssä syntyneiden päätösten osalta. Myös toimivallan ylitys voi johtaa vastuuseen (esim. toimitusjohtaja on tehnyt sellaisia liiketoimia, joihin olisi tarvittu hallituksen myötävaikutus). –Käytännössä nämä tapaukset eivät ole kovin yleisiä, koska esim. osakkeenomistajalle riittää se, että vahinko korvataan yhtiölle, jolloin voidaan soveltaa OYL 22:1 § 1 momentin lievempiä vaatimuksia. Kolmannelle taholle, kuten velkojalle, yhtiön johdon vastuu voi olla ainoa tie saada korvausta, jos yhtiö on konkurssissa tai muutoin varaton. Yhtiön johdon on OYL:n vastaisen menettelyn ja lähipiirin eduksi tehtyjen toimien osalta osoitettava toimineensa huolellisesti. –Vain näissä tilanteissa todistustaakka on käännetty. –Ks. OYL 22:1 § 3 momentti ja lähipiirin määrittelyn osalta OYL 8:6 §. Osakkeenomistajan vastuu voi ilmetä lähinnä hänen myötävaikuttaessaan pätemättömän tai mitättömän yhtiökokouksen päätöksen syntymiseen.

Kauppaoikeus - Elinkeinonharjoittamisen oikeutta Vsn. Kauppaoikeuden professori OTT Pertti Virtanen S-posti:

Samankaltaiset esitykset

Esitys aiheesta: "Kauppaoikeus - Elinkeinonharjoittamisen oikeutta Vsn. Kauppaoikeuden professori OTT Pertti Virtanen S-posti:"— Esityksen transkriptio:

Samankaltaiset esitykset

Projektista

Palaute

Kirjaudu sisään

Kirjaudu sisään sosiaaliverkostojen kautta:

Kauppaoikeus - Elinkeinonharjoittamisen oikeutta Vsn. Kauppaoikeuden professori OTT Pertti Virtanen S-posti:

Samankaltaiset esitykset

Esitys aiheesta: "Kauppaoikeus - Elinkeinonharjoittamisen oikeutta Vsn. Kauppaoikeuden professori OTT Pertti Virtanen S-posti:"— Esityksen transkriptio:

Samankaltaiset esitykset

Projektista

Palaute